Väpä - hyvä, että jotain meininkiä ilmaantui! Huh Ei se silti haittaakaan vaikka menisi "turhaan" tarkistamaan tilannetta jos tuntuu, että tyyppi on hiljentynyt. Itse ajattelen, että sitten voidaan ehkä tehdä vielä asialle jotain, kun on vielä tehtävissä. Tuttavani synnytti lapsensa rv31+ ja hänellä homma alkoi niin, että liikkeet hävisivät ja sitten alkoi supistella. Ilmeisesti jonkun aikaa saivat viivytettyä synnytystä vielä siinä, mutta sitten annettiin tulla. Aivan terve lapsukainen tänä päivänä. Mutta se nyt vaan oli semmoinen keissi. Ja mulla ainakin on just noin että kun paljon supistelee niin on vaikea erottaa liikkeitä.Tsemppiä! Myös niiden sokereiden kanssa!
Nyt jatkan kun pääsin koneelle...
Onks kellään muulla nykyään
öisin nälkä?! Mä olen nyt parin viimesen viikon aikana herännyt melkein joka yö aamuyöstä vessaan ja siihen, että vatsa kurnii niin paljon, että on pakko nousta syömään jotain. Kerran yritin lasilla mehua paikata tilannetta, niin 30min myöhemmin entistä hirveämpi nälkä! Toisena yönä päätin, että en jaksa nousta, kyllä se uni tulee, ja 2t pyörin kauhean huutonälän kera, kunnes nukahdin. Aamulla olo oli ns. karsea. Pikkutyyppi on selvästi ottanut kasvuspurttia, vatsan ympärys on pompsahtanut ihan uusille lukemille ja lisäksi tuo tyyppi on tosi aktiivinen varsinkin päivisin eli kai se kuluttaa siinä jumpatessa sitten kunnolla. Vatsa kun on niin iso ja ylhäällä, niin en ehkä sitten päivän aikana saa syötyä tarpeeksi tai jotain... Varsinkaan illalla en oikein saa syötyä. Tai sit verensokerit on ihan pyllyllään. Mullahan on siis enemmän ongelmia liian matalan kuin korkean verensokerin kanssa.
Eilen illalla iski myös
migreeni. Sitä ei ookaan näkynyt kuin joskus 10 viikkoa sitten viimeksi. Nukuin tosi huonosti, mutta onneksi nyt aamu valkeni vähän parempana. Saas nähä, mitä tapahtuu taas kohtauksille, kun synnytys on ohi. Onneksi sitä sumatriptaania saa ottaa sitten imettäessä.
Se ois viikonloppu, mies koko päivän tänään ja huomennakin illan pois, pikkujouluja ja tupareita... Mä en kyllä jaksais eli jään kotiin ihan mielellään lasten kanssa. Sitten hän aloittaakin 5-6 viikon isyysloman! JEEEE, minä teen töitä vielä jouluun asti ja mies saa olla tyttären kanssa päivät
Ehitään vuodenvaihteessa lomaillakin sitten yhdessä vielä. Saas nähdä, kuinka mä totun sitten taas tammikuussa olemaan tuon lapsen kanssa kun mies palaa töihin... ja pystyykö sitä enää haalareita pukemaan toiselle... Ei meinaan muksu mahdu kunnolla syliin enää tän kessin kanssa! No, murehditaan sitä sitten.
Pyöreää vointia,
PH rv30+4