// Helmivauvat 2015 - helmikuu // MEIDÄN KUU

Onnea heikko-peikolle mahtavan kokoisesta nyytistä!

tsemppiä pihlajalle mahdollisiin tositoimiin!

Nokkosperhosen pojalle pikaista paranemista!

 

Hyvälle kuulostaa jo pihlajalla

Voi nokkosperhosen vavvaa, pikaista tervehtymistä ja voimia äitille!

 

Onnea vauvautuneet <3 tsemppiä vielä odottaville!

Pippurihäntä, meillä oli tytöllä myös sivuääni sydämessä osastolla ja valtimotiehyt duktus auki kotiutuessa. Sivuääni oli kotiutuessa poistunut, mutta jouduttiin 2viikon ikäisenä ultraan tarkistaan duktus, oli sitten onneksi sulkeutunut. 2viikkoisena sieltä kuului taas pieni harmiton sivuääni, mutta ne kuulemma voi tulla ja mennä.
Tosiaan odotusaikana se veri kiertää eri tavalla siellä ja tuo duktus auki kaikilla syntyessä ja pitäs siitä sitten sulkeutua..
En tiedä onko meillä sama asia kyseessä kun teillä, mutta täälläkin tuota seurailtu.

Oma aktiivisuus on ollut olematonta, ainakun olisi aikaa kirjoitella on kello niin paljon ja väsymys vie voiton... Nyt imettäessä sain vihdoin kahlattua sivut suurinpiirtein läpi ja vastattua.

Eilen tuli 1kk ikää pikkuneitille, ensi viikonloppuna ristiäiset.

Cocker ja typy 1kk

 

Syntyi pieni poikamme 3460 ja 50cm pitkä. Synnytys oli taas tosi nopea ja vedet meni sitten autonpenkille
Synnytys ei kestänyt ku noin 3 tuntia ja supparit oli tosi rajuja mutta kivunlievitystä en kerennyt saamaan...
Hengissä silti molemmat.
Ja hirmu paljo onnea kaikille jotka saaneet ja niille joita palkinto vielä odottaa

 

Täällä edelleen yhtenä kappaleena, vaikka eilisaamu alkoikin varsin lupaavasti... 9.30 alkoivat vajaan minuutin mittaiset synnytyssupistukset, joita tuli 2-3 minuutin välein. Koska kolmas lapsi kyseessä, ei hirveän kauaa viitsitty tilannetta seurailla ja sairaalalla oltiin 11.40.

Siinä käyrillä maatessa supparit hieman harvenivat, mutta 7min välein nousi kunnon 90-100 käyrän suppareita. Siitä sisätutkimuksen kautta saliin, 4cm auki. Kävelin ympäri huonetta ja suppareita tuli suht säännöllisesti, ei kuitenkaan mitään tarvetta kivunlievitykseen. Kahdelta otettiin käyrää ja siinä ne supparit sitten alkoivat hiipua. Rampattiin isännän kanssa sairaalan rappusia ja käveltiin käytäviä, mutta enää saatiin aikaiseksi lähinnä harkkasuppareita.

Klo 16 uudelleen käyrälle ja siihen saatiin puolen tunnin aikana yksi 35 supistus. Uudelleen lähdettiin kävelemään, mutta nyt en saanut muuta kun itseni hengästymään. Kätilö vielä tsekkasi ettei lapsivesi tihku ja puoli kuuden jälkeen lähdettiin kotiin.

Illalla tuli ehkä kaksi supistusta, yön sain nukuttua hyvin eikä nytkään mitään merkkejä synnytyksestä. Joten odottelu jatkuu... ja turhautuminen kasvaa. No, onneksi vauvalla kaikki hyvin ja sieltähän hän sitten tulee kun siihen on valmis.

Tintti + Tähtönen 40+1

 

tintti98 - jopas nyt antaa odotuttaa itseään... Ihan kohta pääset varmasti tositoimiin ja sitten voikin olla nopeaa toimintaa

Yllätys15 - Onnittelut pienokaisesta! Heh, penkit elokuvatyyliin märäksi... Suht lähellä oli sama meilläkin, kun oltiin tekemässä jo synnärille lähtöä himassa siinä vaiheessa kun mulla meni vesi. Jos oltais oltu nopeampia lähtemään, niin sinne olis losahtaneet

cocker - Mä en muista, että duktus-termiä olis meidän kohdalla mainittu potilaskertomuksessakaan, kammioiden välisessä seinämässä todettiin ultrassa se millin aukko, joka aiheuttaa ylimääräisen pikku suhahduksen eli sivuäänen pulssiin. Tuo viattomaksi jo todettu sivuääni kuului nyt viikon iässä edelleen, kun käytiin silmätulehduksen takia lääkärissä, mutta ilmeisesti se voi edelleen sieltä omillaan umpeutua se reikä, eikä kuulemma saa olla huolissaan. 6 viikon iässä lääkäri varmaan kuuntelee sen taas ja sitten varsinainen kontrolli 3kk iässä sairaalalla.

PH

 

Onnea vauvautuneille ja mega tsempit pallomasuille.

Edelleen Eikka teholla, on kuvattu keuhkoja moneen kertaan, aivot ultrattu, otettu kokeita, sydänfilmikin löytyy.
Mutta ei mitään!?
Antibiootti lopettu, verensokerit tippuu jos on esim kolme tuntia syömättä ko nukkuu. Korjaantuu maidolla.
Itse olen aivan puhki. Viikko sairaala elämää takana, ei yksiäkään kunnon yöukia. Teholla Eikan ollessa ravaan syöttämään poikaa ja näin ollen vuorokauden aikana unta tulee noin 3tuntia yhteensä.
Toivon että huomenna kotiin..

Nokkosperhonen & Eikka 4vrk

 

Voi pikkuista Eikkaa

Eivätkö ne teholla anna pullosta maitoa tai laita sokeritippaa, jotta verensokerit pysyisi normaaleina?
Valvontaosastolla minun pikkuisella oli monta päivää sokeritippa ja rintamaitoani annettiin pullosta säännöllisesti (öisin oli täysin pulloruokinnassa ja päivisin yhdistettyä rintaa ja pulloa).

 

Me olimme myös teho-osastolla pojan synnyttyä hurjiksi kohonneen serpiarvon vuoksi. Onneksi meidän teho on mitä ilmeisemmin yksi Suomen parhaista, eikä täällä anneta vauvan olla ruuatta vaikka rintaruokintaa tuetaan. Poika punnittiin joka kerta ennen ja jälkeen syönnin, ja jos rinnasta ei ollut saanut tarpeeksi/jaksanut imeä tarpeeksi annettiin heti lisämaito pullosta. Onneksi meillä poika söi koko ajan hyvin rinnasta vaikka toki sai myös pullosta välillä lisää. Viimeisen kerran sai pullosta omaa lypsettyä maitoa torstai yönä, jonka jälkeen olikin täysin rintalapsi ja kunto koheni vauhdilla. Meillä tosin ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin hurja tulehdusarvo.. Syytä ei löytynyt. Pojalta otettiin myös keuhkokuvat (puhtaat) sekä sydänfilmi, jossa löytyi pieni reikä kammion väliseinässä mutta tämä ei selittänyt tulehdusta. Kontrolliaika kuitenkin 3kk ikäisenä. Tsemppiä Nokkosperhoselle! Reilu viikko sairaalassa ja kyllä se meinasi pää levitä neljän seinän sisälle varsinkin tälläisella ihmisellä joka on tottunut ulkoilemaan joka päivä reilusti. Olikin ihanaa tuoda poika kotiin sekä loppuviikosta jo aloittaa ulkoilu jämäkän pikku ukon kanssa. Tietysti omanlaisensa shokki oli myös joutua teholle, kun sitä ei mitenkään siististi hoidettu... mutta siitäkin selvittiin ja nyt toivotaan että poika saa olla terveenä.

 

Se oli sitten menoa pe-la yönä ja synnärille päädyttiin.
Lauantaina kolmen aikoihin syntyi tyttö 3940g ja 53,5cm, pipo 36,5cm!
Lisää kertomusta myöhemmin., nyt ollaan jo kotona. :heart:

Nokkosperhonen: pikainen kysymys, onko kortisolitasot katsottu? Kaverin vauvalla oli samansuuntaista ongelmaa ja kortisolitasot oli matalat.
Toivottavasti pian selviää ja pääsee vauva kotiin! Tsemppiä! :hug:

Pihlaja ja tyttönen 2vrk. :heart:

 

Paljon onnea yllätys15 ja pihlaja15 perheineen uusista tulokkaista!

Täällä alkaa alakerta vihdoin palautua episiotomiasta ja sen tulehduksesta. Pystyy jo istuun kovallakin penkillä

Mukipukipuu ja Väinö lähes 3vk

 

pihlaja15 - ONNEA!

Onnenpisara - Sama reikä siis teillä sydämessä kuin meidän pojalla. Teillä oli kyllä vähän pomppuinen tuo alku noin muuten. Hienoa, kun olette toipuneet

mukipukipuu - Aika ikävä kyllä tuo tulehdus, itsellä vähän tikit vielä aristaa siitä kohtaa, mihin pienen repeämän sain, mutta ei enää joka pyyhkäisyllä. Helpottaa kyllä kummasti istumistoimintaa, kun ei alakerta reistaa.

Me aloitetaan ulkoilu huomenna! Pari pientä reissua ollaan jo tehty autolla, mutta huomenna lähdetään liinakyydillä liikkeelle postiin. On se juhlaa äitillekin, kun pääsee vihdoin johonkin ihmisten ilmoille. Katsotaan nyt sitten, miten sujuupi tämmöinen pieni asiointireissu julkisilla - 1,5v rattaissa ja pieni liinassa. Matkaa on onneksi vain pari kilsaa Kelit on täällä etelässä niin lämpimät, että pari päivää vaille 2 viikkoa ei nyt varmaan tässä kohtaa enää paina.

(pssst.... tulkeehan tuonne vauvaketjuun jupisemaan lisää)

PH

 

Tässä synnytyskertomusta vielä tähän ketjuun ennen vauvapuolelle siirtymistä.
Vähän sekavaa tektiä, kun oma ajantaju ja tapahtumien järjestys vähän hukassa, mutta koittakaa saada selvää.

Perjantai-lauantai yöllä ehdin nukkua mukavat 1,5h, kun siinä puolen yön jälkeen tuntui eka kipeä supistus. Kävin vessassa ja totesin seuraavan tulevan n. 10 min. päästä ja siitä ne jatkuikin säännöllisesti. Yritin vielä mennä nukkumaankin, mutta makuulla supistus tuntui vielä kipeämmältä. Kauratyynyllä pärjäilin melko hyvin. Kolmen jälkeen kävin herättälemässä miestä, että nyt pitäis valmistautua lähtöön ja soitella mamma lapsenvahdiksi. Mies vaan käänsi kylkeä ja käski nukkumaan, ehän me yöllä mihinkään lähdetä... :stick: Mä tarkistin vielä sairaalakassin sisällön ja vaihdon vaatetta jne. Puolen tuntia meni ennen kuin mies kömpi ylös. Kahvit piti toki ensin keittää ja muutama leipäkin syödä. Mamma ehti tulla paikalle, kun mies vielä söi. Itse pitelin seinistä kiinni tasaisesti 10min. välein. Neljän jälkeen esikoinen heräs... Oli vähän ihmeissään, kun mammakin oli keskellä yötä paikalla, no he lähtivät koittamaan unta uudestaan ja me lähdimme ajelemaan sairaalaan. Vielä matkallakin mies kysyä, että onko tää nyt ihan varmaa. Aloin sitä itekin kyl epäillä, kun supistukset ei yhtään tihentyneet, kipeitä kyllä olivat, kauratyyny ei ollut ihan riittävä lievitys enää. Sairaalassa oltiin klo 5.00, vähän aikaa otettiin käyrää ja kätilökin totesi, että hyviä supistuksia, mutta kovin harvoin. Tutkimuksessa kuitenkin 5cm auki ja päästiin synnytyssaliin. Välillä tuntui supistukset olevan helpompiakin ja välit pidemmät... Alkuun pärjäilin kauratyynyllä, mutta ilokaasuakin pian jo kokeilin. Alkuun en yhtään osannut ottaa sitä ajoissa, mutta pian senkin jo oppi. Eniten häiritsi jatkuva kipu alavatsalla ja -selässä, supistukset erottui selkeästi vasta, kun teki tosi kipeää... (Enää en kellon aikoja muista ja papereita en kotiin saanut) Jossain vaiheessa tutkittiin kohdun suun tilanne, kun supistukset edelleen harvat. No auki olin 6cm eli edistystä vain sentti, aikaa oli ehkä mennyt 3-4 tuntia... Tutkimus sen verran kiusasi kohtua, että pian tekikin tosi kipeetä ja supistukset tiheni. Olisin halunnut epiduraalin, mutta kätilö suositteli kohdunkaulan puudutetta ja sen sitten otin. Sattu niin perkeleesti sekin, mutta teho oli ihmeellinen! Puudute taas aiheutti supistusten harvenemista... Kivut palili pikku hiljaa ja ilokaasu ei auttanut, joten sain uuden kohdukaulan puudutteen, tosin vain toiselle puolelle, kun toiselta puolelta kaula hävis lääkärin tutkiessa. Eli eipä siitä ollut hyötyä. Tässä vaiheessa oli kalvot osittain puhki ja lääkäri teki suuremman reijän, niin saatiin lapsivedet kunnolla pois. Uskoisin, että kello oli jotain 12-13 paikkeilla. Supistuksia tuli edelleen harvoin ja koko ajan silti sattui. Spinaalin olisin saanut jossain vaiheessa, mutta siinä kyljellä maatessa alkoi ponnistuttamaan, joten eivät antaneet. :stick: Olis pitänyt olla ihan vaan hiljaa... Olin toivonut jakkarasynnytystä, joten siihen siirryttiin ja ponnistamisen tarve hävisi ja vauvakin kuulemma aika ylhäällä... Ponnistamista siinä kuitenkin "harjoiteltiin" ja kivut vaan yltyi. Kätilö halusi antaa oksitosiinia, mä suostuin sillä ehdolla, että spinaali laitetaan kuitenkin. No niin tehtiin ja taas alkoi ponnistuttamaan kylkimakuulla. Tällä kertaa olin ihan "hiljaa". Puudute vei jatkuvan kivun pois, mutta supistuksiin tarvitsin edelleen ilokaasua. Välillä jopa torkahdin supistusten välillä. Tutkimuksessa olin jossain vaiheessa kokonaan auki ( ja kätilökin vaihtui välissä). Ponnistusta yritettiin puoli-istuvassa asennossa, ei tuntunut edes tarvetta ponnistaa. Kovasti puhuivat jalkatukien puolesta, en suostunut, kun jäi niihin suuri inhotus ekasta synnytyksestä. Siirryin kylkimakuulle ja siinä olikin vähän jo ponnistuksen tarvetta. Mutta en itse osannut kunnolla sanoa, milloin supistaa ja milloin ei, kun koko ajan teki kipeää. (aqua-rakkuloitakin muuten sain jossain vaiheessa ja niistä pieni apu olikin). Pikku hiljaa alkoi tulla itsellekin tunne, että tietää mitä tekee. Ponnistaminen auttoi kipuun (kunnes alkoi vauvan pää tulla jo ulos. :kieh. Monta supistusta tuntui menevän ihan siinä rajoilla, että kohta syntyy, ihan hirvee tunne. Pää jäi vielä parin supistuksen ajaksi "jumiin ja hartioitakin piti avittaa ulos, mutta itse sain vauvan ulos ähistyä klo 15! Mahtava fiilis, eka kun tuli väkivalloin imukupilla, enkä itse tajunnut tilanteesta mitään... Tyttö vähän sinersi, mutta huutaa osasi heti ja lujaa joten ei ollut hätää sen kanssa. Kokoa tytöllä siis 3940g ja 53,5cm, päänympärys 36,5cm. Tyttö syntyi lakitarjonnassa, joka kätilön mukaan aiheuttikin pitkän ja vaihkeahkon ponnistusvaiheen. Koko synnytyksen pituus n. 15 tuntia, josta ponnistusvaihe oli merkitty 50min. Toisen asteen repeämän sain taas muistoksi, tällä kertaa vain vähän edellestä pienemmän ja pinnallisemman. Turvotus alakerrassa oli ihan jäätävä ja turvottaa kyllä edelleenkin...

Kotiin päästiin maanantaina ja tässä on ollut arjen opettelua kahden lapsen kanssa. Vielä itse toipilaana, joten rytmit jne. ihan hukassa, mutta pikku hiljaa.
Vauvapuolelle tulen myös mukaan ainakin ajoittain, kunhan aikaa ja energiaa riittää kirjoitteluun. Lukeminen hoituu vähän helpommin.

Kiitos vertaistuesta raskausaikana ja onnea kaikille vauvoista!
Pihlja15 ja tyttönen 5vrk. :heart:

 

Pihlaja15 - no se oli varsin työläs vauva saada ulos! Hienosti homman hoidit kuitenkin Täytyy sanoa, että nostan hattua niille, jotka jaksavat pitkiä ponnistusvaiheita. Omani ovat olleet verrattaen lyhyitä, mutta en kyllä yhtään ponnistusta enempää olisi tässä viimeisessäkään kestänyt (14min ja 6 ponnistusta), saatika että pitäisi melkein tunti kestää. Ne ponnistusten välit olivat ihan hirveitä minusta, kun epiduraali oli lähes hävinnyt ja vauva kiristi alapäässä ihan perhanasti. Meillä kans autettiin hartiat ulos, mutta se ei ollut minusta niin kauheaa kuin se pään päkistys (37cm).

Onnellista pikkuvauva-aikaa sinne ja nähdään vauvapuolella

 

Paljon onnea vauvautuneille! :heart: ja isosti voimia vielä odottaville!!

Nokkosperhonen, paranemisia sinne pikkumiehelle!

Kiitos myös mun puolesta vertaistuesta.

Kampiakseli ja pikkumonsteri 4,5vko.

 

Tyttösemme syntyi viikko sitten perjantaina eli 20.2., rv 39+3, 3950g, 51cm :heart: Kotiuduimme keskiviikkona, ja nyt on aika ihmettelyä ja toisaalta niin kovin luontevaa, vaikka kaikki pitää opetella ihan alusta alkaen =)

PH, kyllä se sitten keskiviikkoisen kokoarvioultran jälkeen tosiaan oli menoa to-pe-yönä!

Eli supparit alkoivat torstai-iltana selkäpolttoina, joita en ensin oikein älynnyt tunnistaa oikeiksi suppareiksi. Ne muuttuivat mahan puolelle vasta yöllä automatkalla. Olimme Taysissa joskus kahden jälkeen yöllä, ja saliin pääsin aamukuuden maissa. Ensin mentiin tens-laitteen kanssa muutama tunti, ja sitten sille kaveriksi aloin ottaa ilokaasua. Epiduraalin tarve tuli puolilta päivin, ja kolmeen kertaan sitä yhteensä tuikattiin tulemaan. Vedet eivät vaan menneet, joten kalvot puhkaistiin klo 15 jälkeen, ja siitä meni vielä pari tuntia tytön parkaisuun. Kaikkineen touhuun kului n. 17 tuntia, josta ponnistusvaihe 40min. Olipahan kokemus! Mutta ihana kätilö sattui kohdalle, olen siitä todella todella kiitollinen! Mahtavaa työtä teki, kannusti juuri mulle sopivalla tavalla.

Onneksi kokoarvio (4460g rv 39+1) ei ihan mennyt nappiin, ja pipo oli 35cm, joten likka pääsi kuin pääsikin tulemaan ilman mitään erityisiä superkauheuksia.

En oikein antanut tehdä epparia, ja kun kyselin jälkeenpäin osastolla että olisiko kannattanut, niin ymmärtääkseni saamani pari repeämää (väliliha ja labia) olivat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin viilto, joka kai paranisi todennäköisesti hitaammin.

Mies oli koko synnytyksen ajan paikalla, ja varsinkin ponnistusvaiheeseen siirryttäessä oli ihan valtava apu. Tarvitsin hänet erityisesti siihen hokemaan, että ei saa vielä ponnistaa, ei saa ponnistaa, ei saa ponnistaa.. Kun piti odottaa (kaulan?) reunan häviämistä kokonaan ennen ponnistuslupaa. Ja sitten oli vähän hankaluuksia hahmottaa, mitä koko ponnistaminen käytännössä tarkoittaa. Mutta kylläpä kätilö jaksoi siinäkin kehua, että oletpa loistava ponnistaja, kun tajusin sitten ettei kertakaikkiaan sovi päästää ilmoja pihalle ennenkuin oikeasti meinaa happi loppua! Tämmöisiä ahaa-elämyksiä oli tässä härdellissä tarjolla..

Majailimme perhehuoneessa 5 yötä, ja saimme keskiviikkona kotitumisluvan, kun tytön paino oli lähtenyt takaisin nousuun. Osittaisimetyksellä mennään toistaiseksi, ja kovasti jaksan luottaa siihen että maito alkaa virrata riittävästi tässä. Sairaalassa sain nukuttua vain ihan minimaalisesti tyyliin 2h yössä ja jotain minipätkiä päivisin, eikä se tietenkään edesauttanut maidonnousua, mutta muutoin ei ole mitään valittamista sairaalaoloista. Henkilökunta oli todella omistautunutta ja vauvamyönteistä, ja halusivat todella panostaa imetyksen onnistumiseen. Ja mun mielestä ruokakin oli hyvää, kaikki meni hyvällä halulla mitä eteen kannettiin ja välipalakaapista tuli roudattua.

Vähän sekavaa tekstiä, mutta ei tässä nyt aivotoiminta oikein riitä jäsentelevään kirjoittamiseen. Loppukaneettina sanoisin, että kotona on aivan ihanaa olla oman vauvan ja miehen kanssa, vaikeampina ja helpompina hetkinä :heart:

 

oikein suuret onnittelut jo vauvan saaneille! =) tsemppiä vielä massun kanssa kärvisteleville!
Meille syntyi tänään 27.2 tyttönen rv 40+0 painoa hänellä oli: 3985g ja pituutta: 49,5cm

 

Paljon onnea vauvan saaneille ja hyvää meidän kuun viimeistä päivää!

 

Onnittelut Toffeetyttö ja snowcherry!

Kuulostaa siltä, että sun synnytys Toffeetyttö meni sitten ihan onnistuneesti. Eka kerta kuitenkin "lauteilla". Hieno homma! Kätilöillä on kyllä suurensuuri merkitys, etenkin nyt tajuan sen kun kolmannen loppurutistus oli vähän työläämpi homma. Mä uskon että oli parempi kun et antanut tehdä epparia. Mulle tehtiin ns. Kysymättä esikoisesta vuonna 2003 ja siitä tuli aika syvä haava. Parani kyllä hienosti jälkitarkastukseen mennessä eikä vaivannut sen jäljen normielämässä. Mutta kummassakin sen jälkeisessä synnytyksessä olen revennyt samasta kohtaa vähän uudestaan, arpikudos kun ei jousta kunnolla. Paljon nopeammin kuitenkin nämä itsestään syntyneet nirhaumat ovat parantuneet kuin se eppari.tämä viimeisinkin kahdessa viikossa täysin aristamattomaksi, vaikka tuli tikkejä.

Mä en jostain syystä kyllästy ikinä synnytyskertomuksiin enkä juttelemaan synnytyksestä. On se vaan jotenkin niin voimallista, vaikuttavaa ja ihmeellistä toimintaa. En yhtään ihmettele, että kätilöt ja doulat usein kertovat olevansa kutsumustyössä. Arvostan ihan miljoonasti.

Meidän heppunen vetää ulkona päikkäreitä. Ihanaa päästä tähän vaiheeseen ja huomata kun vauveli alkaa herätä tietoisemmaksi otukseksi, vastata katseeseen ja seurata silmillä ja päällä asioita. Toisaalta se tarkoittaa, että meillä ei enää pian ole vastasyntynyttä talossa. Todennäköisesti ikinä enää.. *haikeus*
Mutta en kyllä raskaanaoloa enää kaipaa yhtään kertaa

PH

 

Pikaisesti tulin ilmoittamaan, että meille syntyi tänään täyden kympin tyttö 41+0, vähän reilun tunnin sairaalassa olon jälkeen.
Vaikka synnytys oli tosi nopea selvisin ilman mitään nirhaumia, vuoto sen sijaan oli runsasta ja sitä seurailtiin aika pitkään salissa.
Nyt toipuminen kuitenkin jo hyvällä mallilla ja koitan muistella 5 vuoden takaa miten vastasyntynyttä hoidetaan.

-Onnesta soikea Tintti ja Tähtönen 13h-

 

Onnea rutkasti Tintti98!!! Nopea toimitus

 

Paljon onnea tintille!

 

Vieläkös täällä muita on yhdessä kasassa?

Tänään meillä oli viimeinen neuvola ja lauantaina viimeistään sairaalan suuntaan jos ei siihen mennessä herra päätä syntyä. Tuolloin siis yliaikaiskontrolli, mutta ilman vauvaa en siltä reissulta kyllä halua kotiin palata.

Wuf ja poju 41+2

 

Wuf taitaa kyllä olla ihan sieltä loppupäästä Isosti tsemppiä loppumatkalle! Kohta on valmista

 

Onnea vauvan saaneille ja vielä odottajille tsemppiä.
Täällä viimein kaikki hyvin, synnytyskertomus olisi vielä edessä. Siinä sitä onkin taas.. Pieni korjaus listaan, meidän Eikka syntyi 18.2 rv 39+3.
Niin ja sen verran vielä että teholla oltaisiin annettu Eikalle pullosta maitoa jos olisi suostunut ottamaan vaan monista pulloista kokeiltuna ei pullot kelvanneet. Onneksi oli tuo nenä/maha letku sitten apuna maidon syötössä ja ilman poistossa.
Ja koin itse että haluan hoitaa teholla poikani itse mahd.paljon ja koska imetys lähti hyvin käytiin ja maito nousi niin halusin ruokka ja hoitaa itse 24/7 Eikan. Voimia se toki vaati, isä oli teholla myös välillä yötä että hoisi sokerin mittaukset, punnistukset ja vaipan vaihdot sillä välin kun minulle kulki tieto yöllä saapua osastolta teholle syöttämään.

Kotona oltu jo yli viikko ja illat on massukipua, tiivistä tissittelyä joka hetkeen.
Eikka on valloittanut äidin, sisarusten, isin, kummien sydämmet. Isikin on ihan myyty..

NP& Eikka 2 viikkoa