// Helmivauvat 2015 - heinäkuu //

Tänään poksutaan 7+0 :heart:

Raskausviikoista tuli muuten mieleen että olis ihan superhienoa jos kaikki laittais viestin perään mitkä viikot on menossa niin ei tarvis aina etusivun kautta katsoa ja laskea viikkoja =)

Sikiöseulonnoista en ole ihan varma, ultraan mennään, mutta verikokeista en ole vielä tehnyt päätöstä...

Synnytys alkaa jo jännittämään tässä vaiheessa, koska edellinen vauva tuli tosi vauhdilla maailmaan ja kätilöt olivat hiukan ihmeissään ja nyt meillä on pidempi matka sairaalaan, silloin asuttiin 2km päässä sairaalasta, mutta nyt on reilu 30 km matkaa sairaalalle.

ON pahoinvoinnit yhä jatkuvat, eilinen närästyspahoinvointi päättyi oksentamiseen aamuyöstä, yök!! On tää rankkaa, mutta kestettävä se on, muita oireita ei juurikaan ole, väsymystä hieman, mutta ei mitään kipuja missään, edellisestä raskaudesta muistan kun pelkäsin kohdunulkoista kun kivut olivat niin kovat. Tänään pitäisi jaksaa lähteä juhlimaan häitä, vähän jännittää mitä olot sanovat, mutta kirkkoon nyt ainakin mennään =)

Manta81 rv.7+0

 

Minä en edes miettinyt sitä vaihtoehtoa, että jättäisin osallistumatta sikiöseulontoihin vaikka olisihan se tietysti mahdollista ollut. Kiltisti täälläkin mennään sinne minne käsketään ja annetaan kyllä näytteet. Minun pitää toimittaa virtsanäyte erikseen labraan, kun eivät neuvolassa kesäkuussa ottaneet.. Tosin meidän terveyskeskuksessa toiminta on muutenkin aika kyseenalaista, mitä olen näinä neljänä vuotena oppinut tuntemaan. Miehen sokerirasituksen kokeen tulokset hävisivät kuin pieru saharaan ja ilmeisesti juoksuttavat testiin uudelleen. Joten en ihan luottoa anna meidän terveyskeskuksen henkilökunnalle...

Synnytyksestä puheen ollen, olisi ihan mielenkiintoista tietää miten kaukana te muut asutte synnytyslaitoksesta? Meillä matkaa kertyy yhteen suuntaan noin 60km eli ei asuta ihan sairaalan vieressä..

Tiedättekö muuten aikooko kumppaninne osallistua synnytykseen? Oletteko keskustelleet asiasta? Vai onko kumppanilla kammoja tmv minkä vuoksi ei pysty osallistumaan? Meillä asiasta oltiin keskusteltu jo ennen pillereiden lopettamista ja voin sanoa ettei se ainakaan innostanut lapsen saamiseen... Mies on kieltäytynyt osallistumasta synnytykseen, koska pelkää pyörtyvänsä. Hän ei halua kokea sitä että huudan, ähkin ja kiljun tuskissani ja nähdä muutakaan mitä synnytyssalissa tapahtuu. Ja en voi sanoa muuta kuin että olen omalla tavallani pettynyt vaikka tiedän etten voi toista pakottaa osallistumaan. Mutta ajatus siitä, että hoidan tilanteen yksin ei ole mitenkään mieltäylentävä. Ystäväni, joka on terveydenhoitaja neuvoi, että antaisin asian olla enkä painostaisi, koska yleensä kuulemma miehet tuppaavat lopulta pyörtämään päätöksensä. Ja minulla ei ole tosiaan ketään muuta ihmistä jonka voisin kuvitella osallistuvan synnytykseen, tai siis tämä ystäväni olisi hyvä vaihtoehto mutta asuu useiden satojen kilometrien päässä joten ei tule onnistumaan..

Sosiaalisuudessa en ole huomannut itsessäni minkäänlaisia muutoksia. Toisaalta en voi vetäytyä kuoreeni jo työnkään puolesta, koska olen asiakaspalveluammatissa. Nyt olen kehoittanut myös miestä ylläpitämään parisuhdetta ja nauttimaan tästä ns. vapaasta ajasta ennen lasta. Me ollaan todella huonoja tekemään yhdessä mitään muuta kuin tilan töitä, ei käydä missään ei kylässä saatikka kaupoilla tmv. Siispä olen nyt yrittänyt miestä havahduttaa siihen, että jos halutaan jotain tehdä pitäisi sitä alkaa tässä tekemään, koska keväällä lähteminen ei ole niin helppoa. Enkä halua meidän perheestämme sellaista kuin oma perheeni oli, ettei minnekään voi lähteä kun olevinaan se oon liian vaikeata lasten kanssa. En siis halua täysin erkaantua ihmisistä, koska asumme jo muutenkin syrjässä keskellä ei mitään.

Ruuan suhteen on tapahtunut monenlaisia muutoksia. Minullahan saattaa ykskas maistua saippua edelleen suussa. Tämä ilmaantui plussan jälkeen. Todella inhottava maku. Huomaan myös vihaavani grilllimakkaroita ja pelkkien pakettien näkeminen oksettaa. Myös viimeksi kauppareissu oli tuskaa, kun aloin heti yökkimään vaikka muuten vointi on mitä loistavin. Tuntui että oksennan väkisinkin sinne puhtaan kaupan lattialle. :ashamed: Eräänä päivänä myös pakastemustikoiden syöminen loppui kuin seinään, kun alkoivat maistua kirpeiltä tai sellaisilta pilalle menneiltä. Mies maisteli samoja mustikoita ja ilmoitti ettei niissä mitään vikaa ollut. Minulta ei vastenmielinen maku meinannut lähteä millään suusta

Joitakin mielitekoja on ja ne tulevat ajatuksiini ihan ykskaks. Saatan keksiä kesken päivän mitä haluan milloinkin syödä. Olen yrittänyt olla tasapuolinen ja kysellyt mieheltä mitä hän haluaisi ruokana syötäväksi, mutta kummasti omat mielihalut eivät ole natsanneet hänen mielitekoihinsa.

Tuore ruisleipä on ollut nyt herkkua, ah niin hyvää kun anoppi tekee itse. Kaupan ruisleipää en ole ostanut viimeiseen vuoteen, kun käy hänelle mahaan. Onneksi ihana anoppi on varsinainen taikuri ja toivottavasti opettaa minutkin tekemään yhtä hyvää ruisleipää! Myös lanttukukon taikomista olisi tarkoitus syksyn tullen harjoitella.

Minulta alkaa itseltäni nyt tämä kesäloman pätkä loppumaan ja ensi viikolla palaan työelämään. Toivon, että tilaamani koon isommat housut ovat saapuneet, koska entiset puristivat jo vatsaa turvottaessa ikävästi. Turvotus on tosin nyt vähentynyt kun olen pyrkinyt juomaan vettä säännöllisesti. Myös aktiivinen liikkuminen päivän mittaan tekee ihmeitä. Välillä tosin nukunkin pitkiä pätkiä ja tänäänkin mies antoi minun nukkua pidempään hoitaen yksin eläimet aamusta. :heart: Saa nähdä miten paluu sujuu.. En ole vieläkään osannut päättää siirränkö viimeisen lomaviikon joulukuulle, jolloin saisin pitää noin kuukauden kertyneitä vuosilomia pois ennen äitiyslomaa jos sinne asti päästään. Olen tässä pohtinut olisiko se viisas ratkaisu vai parempi olla siirtämättä ja herättämättä epäilyksiä työpaikalla. Toisaalta olisiko sitä reilu ja kertoisi jo ajoissa, vai pitäisikö tiedon salassa mahdollisimman pitkään?

Tälläiset ajatukset tänään RV9+2

 

Miehen osallistumisesta synnytykseen :Mies on tulossa ja haluaa tulla. Juttelimme tämän asian läpi silloin kun päätimme alkaa yrittämisen. Itse en varmaan olisi uskaltanut edes vauvaa yrittää, jos riskinä olisi ettei toinen tulisi mukaan. Onnenpisara varmaan hyvä antaa miehen olla omassa rauhassa ja miettiä asiaa. Sitten kun maha on kasvanut ja asia tullut miehellekin tietoisemmaksi niin ottaa uudestaan asia puheeksi ja tuoda esille että sinua oikeasti pelottaa mennä yksi synnyttämään. Voihan mies sitten tiukan paikan tullen mennä pois salista, mutta tietäisit ainakin että toinen on lähellä.

Ruoka täällä kun maistuvat vain tietyt asiat niin mies on kiltisti syönyt sitä ruokaa mitä miun tekee mieli. Yksi päivä mies oli ostanut itselleen jonkun valmismikroaterian ja se haju oli miun mielestä jotain niin hirveää! Yökkäilin vaan koko ajan ja hoputin miestä syömään ruokansa nopeasti että haju lähtisi Toinen haju mikä tekee todella pahaa on kahvinhaju. Ihan hirvee!

Niin ja meillä on matkaa synnytyssairaalaan noin 26km ettei mikään hirveän paha. Voipi olla että se matka tuntuu sitten 126km kun h-hetki koittaa.

Hirveästi olen pyöritellyt viime päivinä mielessä äiti-suhdettani ja isääni. Isä on ollut yksinhuoltaja ja ihan maailman paras isä ikinä. Hän ikävä kyllä menehtyi yli kolme vuotta sitten. Ikävä on iskenyt ihan uudella tavalla ja sitä jotenkin kaipaa toisen rohkaisua ja kannustusta ihan hirveästi. Nyt tulevalla lapsellamme on kolme isovanhempaa ja kaikilla on alkoholiongelma. Tuntuu jotenkin niin väärältä, että se ainoa isovanhempi joka olisi ollut niin täysillä tässä mukana niin on poissa. Minulla on vielä välit äitiini, mutta enemmän siinä minä olen se huolehtija ja hän lapsi. Kovasti jotenkin mietin että millainen äiti minusta joskus tulee. Äiti sana kun ei edusta minulle kuin ahdistusta, stressiä, huolta ja vaikeuksia.

Ystävänpäivävauva onnea luomuylläristä ja tervetuloa joukkoon =)

Kaneli ja Öttiäinen rv noin 8+4

 

Onnenpisara, en ole kysellyt puolisoltani haluaako hän osallistua synnytykseen. Sitten kun synnytys on lähellä, niin saa sitten tehdä päätöksensä. 7 kuukaudessa ehtii monta kertaa vaihtaa asiasta mielipidettä niin tuleva isä kuin äitikin ja eihän siellä yksin olla synnyttämässä vaikka puoliso ei olisikaan mukana.

Joku aika sitten yksi ystäväni oli synnyttämässä. Poikaystävänsä ei ollut varma haluaako hän osallistua synnytykseen vai ei, joten tein hänen kanssa sopimuksen että tulen synnytykseen mukaan tukemaan poikaystävää. Jos häntä alkaisi heikottamaan niin hän siirtyisi sitten lepäämään ja minä siirtyisin tukemaan synnyttäjää. Hyvin poika jaksoi koko homman läpi.

 

Esikoiseni isä ei halunnut tulla mukaan edes ultriin, saatika kun yritin varovaisesti kysyä synnytykseen osallistumisesta. Hänellä oli pahan luokan vanhemmaksikasvamiskriisi, koska tulin yllärinä raskaaksi. Olin varustautunut kutsumaan äitini paikalle kun lähtö tulee, mutta niin vaan niks naks samalla hetkellä kun vedet meni, tuleva isä heräsi tilanteeseen ja oli paikalla. Koko odotusaikana emme pystyneet puhumaan vauvasta vaan vakiintuneesta parisuhteesta huolimatta odotin täysin yksin, kävin neuvolat yksin ja hoidin hankinnat yksin. Pojan synnyttyä hänestä tuli omistanut ja rakastava isä, mutta suhteemme ei koskaan tuosta kriisistä toipunut ja lapsen ollessa 4v päätimme yhteistuumin erota. Vanhemmaksi kasvaminen ei ole pikku juttu ja nuorena siihen liittyy myös pariskunnaksi kasvaminen, jos ei ole ehtinyt sellaiseksi yksiköksi vielä hitsautua. Ja vaikka olisikin niin odotus ja vauvan syntymä nostaa esiin paljon sellaista, joka aiheuttaa kuohuntaa ja tarvetta suhteen päivittämiselle. Tsemppiä kaikille esikoistaan odottaville, elämä muuttuu ja opettaa

 

Tervetuloa uusille

Synnytyksestä
Minä haluan miehen mukaan, mutta välillä hän puhuu että pyörtyy ja oottaa aulassa ja ja.
Mutta kun itse olin synnytyksessä mukana, sain valattua uskoa että hänkin pystyy siihen jos minä söin samalla omaan raskauspahoivointiin viinirypäleitä ja drakulanannaa. eli ei ole mikään kamala kokemus, vaan maailman ihaninta nähdä ensimmäisenä tulokas ja leikata napanuora ja pidellä nyyttiä sylissä!!
Mutta antakaa ajan kulua, uskon että kun on ultrassa nähnyt oman lapsen tai viimeistään h hetkellä niin eivät jättäis tuota kokemusta väliin!
Niin ja siitä huutamisesta, ei se huutaminen synnytykseen auta, kun käyttää sen huutamiseen menevän energian siihen ponnistamiseen niin tapahtuma ei ole kuin suoraan kauhuelokuvasta. Pitääkin muistaa miestä muistuttamaan että suu tukkoon ja ponnista kjäh kjäh..

Meillä synnärille on matkaa n 20km. Eli ei mikään hirveä matka!

Rv 10+3. Ja pahoinvointi taitaa olla poissa! Ainakin yökötys ja oksentelu! Jee

 

Onnenpisara Mun mies istui mun päänkohdilla, antoi mulle lasista jossa oli pilli vettä kun pyysin ja ei nähnyt yhtään verta tai draamaa. Mies ei halunnut katsoa alakertaan eikä sinne ole pakko katsoa eikä se halunnut katkaista napanuoraa joten kätilö katkaisi. Ja mun mies oli pettynyt kun ei ollut sitä elokuvien kiljumista ja huutoa siellä salissa
edit: synnärille matkaa ehkä noin 3km plus miinus

 

Manta81: Joo, pitää yrittää muistaa merkata ne raskausviikot loppuun.

Kaneli88: Sympatiahalit tuosta tarinastasi, en osaa edes kuvitella, miltä tuntuu (oma isäni itselleni niin tärkeä)!

Synnytystä en vielä tässä vaiheessa osaa pelätä/jännittää, mutta satavarmasti sekin aika koittaa, kun lähemmäksi päästään! Synnytyssairaala jää nähtäväksi, mutta lähimpään on matkaa alle 2 kilometriä, toiseen alle 4. Ja kyllä, mies osallistuu synnytykseen, vaikka on kyllä sen verran herkkä tyyppi, ettei tykkää edes esim. veren näkemisestä, mutta murehtikoon sitä sitten.;P


Hiliputti 11+2

 

Kaneli88, voimia täältäkin! Olet juuri sellainen äiti kuin haluat. Onneksi neuvoa ja tukea saa neuvolasta ja muilta äideiltä. Kuitenkin sulla on mahdollisuus olla lapselle yhtä hyvä äiti kuin sinun isä oli sulle isänä. Tsemppiä myös etomisiin!

Synnytyksestä: Mies tulee mielellään mukaan. Vaikkakin kuulemma jännitys oli liikaa kahdella edellisella kerralla ja purkautui sitten oksentamalla. Mutta sitkeästi ja rohkeasti oli mukana siitä huolimatta. Synnytys itsessään on alkanut mua pelottamaan, kun äidillä ja siskolla oli kolmansien kohdalla hengenlähtö lähellä. Samoin on turhan paljon ollut vauvan menetyksiä kohtuun/synnytykseen tässä tuttava piirissä muutaman vuoden aikana... Jotenkin jo silloin kun aloin odottamaan niin oli fiilikset, että tässä käy huonosti. Mutta sen näkee sitten ajallaan. Varmaan pitäisi neukussa jotain puhua näistä peloista. Meiltä on sairaalaan 80km. Vähän hirvittää kun toinen tuli luomuna ja melkoista vauhtia, että keritäänkö sairaalaan...

Ystävänpäivävauva, Tervetuloa ja onnea!

maikki1985, hienoa, että alkaa olot vihdoin normalisoitumaan!

ON: Mulla alkaa myös pahoinvointi olla ohi. Tänään oli varmaankin väsymyksen takia lievää huonohkoa oloa päivällä, mutta hyvin lievää. Meni ohi kun söi. Oli miehen 30v juhlat eilen ja tuli vähän valvottua ja ahdettua kaikkia herkkuja. Oli kyllä niin pallona vatsa illalla, että vieraatkin huomauttivat, et nyt kyllä jo vähän vatsaa näkyy! Paikalla oli siis läheisimpiä ystäviämme vuosien varrelta. Ja sitten päivän paras oli kun kuulin tolla kotidopplerilla melkoisen etsimisen jälkeen pikkuisen sydänäänet. <3 Tikutti semmoista 157-170 välillä pienen pulssi. <3 Vielä pitäisi viikko jaksaa odotella ultraa.

Voikaa hyvin kaikki! Nauttikaa auringosta!

Kampiakseli ja heebo rv 10+3

 

Tervetuloa kaikille uusille, päivittelen huomenna listaa kun pääsen koneelle, ollaan tänään tultu reissusta enkä koneelle enää jaksa... Facebook-kutsuihin oon vastaillut!

Mies osallistuu synnytykseen tottakai, se on meillä itsestäänselvys eikä hä jäis pois lapsensa syntymästä mistään hinnasta. Olis ihan kamalaa ellei hän olis paikalla!:/

Seulontoihin osallistutaan, niinkuin esikostakin. En keksi syytä miksei osallistuttais? Voiko joku kertoa joka ei aio osallistua että mikä siinä on syynä?
Synnytys jännittää hieman koska mulla on kohdun rakennepoikkeaman vuoksi ennenaikaisuuden riski, esikko tuli onneksi vain 3 viikkoa etuajassa mutta meni kiireelliseen sektioon perätilan vuoksi, kovasti toivon että tällä kertaa vauva olis oikeinpäin mutta voi olla ettei siellä ole tilaa olla pää alaspäin

Täällä oireettomuus edelleen piinaa... Kuukaus vielä nt-ultraankin!

Hippu* 8+3

 

Huomenta. Täällä sairaala reilu parinkymmenen kilsan päässä, ei paha. Mies tulee kyllä mielellään synnytykseen vaikka verikammoinen onkin. Tulee myöskin neuvolakäynneille mukaan jos vaan töiltään ehtii.

onnea niille joilla pahoinvointi helpottanu ja tsemppiä siitä vielä kärsiville. Kyllä se suurimmalla osaa pitäs ekan kolmannaksen jälkeen loppua.

ylihuomenna nt-ultra, jee!!

Rv.10+6

 

Heips taas tännekin

Seulonnoista: Osallistutaan ehdottomasti. En oikeastaan keksi syytä, että miksi ei osallistuttais. Omalla kohdalla on vielä se, että oma veli on syntynyt aikanaan down-lapsena.

Synnytyksestä: Mies osallistuu, jos suinkin vain pääsee. Lähinnä tätä pääsyä voi vaikeuttaa koulu, jonka aloittaa nyt syksyllä. Siellä siis suoritetaan sellaisia kortteja (ammattikuski), ja niiltä korttikoulutuspäiviltä ei voi olla pois tai jää kortti saamatta. En sitten tiedä, että voiko niitä jotenkin sumplia, kun kyse on kuitenkin synnytyksestä. Mutta tulee varmasti paikalle. Esikoisen synnytyksessä oli mukana ja mun täytyy todeta, että en olis varmaan selvinnyt ilman miestä. Oli tukena koko ajan ja varmaan ponnistikin puoliks mun puolesta

Sairaalaan meiltä on matkaa 100km suuntaansa. Eli ei ihan vieressä olla...

ON: Pahoinvoinnit alkavat hiljalleen helpottaa, enää on vaan se etova olo läsnä. Helpottaa kuitenkin n. puoleen päivään mennessä, mutta saattaa alkaa uusiks illalla. Vatsakivut, ne tutut juilinnat, on oikeastaan tulleet vasta nyt. Perjantaina kävin shoppailemassa ja sen reissun jälkeen tuli taas todettua, että lepo on poikaa. Reissun tuloksena supisteli aikasta tehokkaasti koko illan.. Lepoa siis. Inhottavaa myös, kun mulla jomottelee sit sekä selän että vatsan puolella. Ja hitto vie, viime yönä särki häpyä, toivottavasti ei nyt ihan vielä nekin kivut ala... turhan hyvässä muistissa vielä esikoisesta.
Verikokeisiin aika olis 21.7. ja nt-ultraan 5.8., kolme viikkoa siis vielä, hirmu pitkä aika.. Varsinkin kun kävin tässä jo hätäultrassa, kun vuotelin pientä tuhrua. Sydän siellä kuitenkin jumputti ja vuotokin loppunut. Tosin täällä on varsinainen gyne lomalla ja sijaisena joku juuri valmistunut, joka ei osaa käyttää sitä uudempaa ultraa vaan ultraa sillä kivikautisella vermeellä.. ihan en täysin luota näihin arvioihin, mitä on esim. viikoista antanut, mutta mennään nyt näillä. Nyt viikkoja on jotain 8-9.. <3

 

Ruoka. Olen huomannut, etten oikein kykene syömään ns. eilispäivän ruokaa. Normaalisti olen tehnyt aina isoja annoksia, joista on sitten syöty vielä seuraavanakin päivänä yhden kerran. Nyt koko ajatus ällöttää. En ole kertaakaan oksentanut, paitsi migreenin yhteydessä kerran, mutta kuvotus on sellainen koko ajan, että vaikka on nälkä, saa miettiä tarkkaan mitä voi syödä. Kaikki kylmä ja raikas tuntuu parhaalta.

Mahdollinen synnytys. Varmistin vielä eilen mieheltä, tulisijan hän sitten synnytykseen, jos sinne asti päästään. Tottakai tulisi. Taisi kokea kysymyksen jopa loukkaavana. Onhan hänellä tosiaan kokemusta jo kolmesta synnytyksestä aiemmin, joten siinä mielessä ehkä olikin loukkaavaa kysyä sitä. Minullakin muuten on tukihenkilön kokemus yhdestä ystävättäreni synnytyksestä kymmenen vuoden takaa. Se oli vaikea synnytys, joten mitään harhakuvitelmia asiasta ei minulla ole. Itse asiassa pelottaa, selviäisinkö synnytyksestä jo ikäni, kuntoni ja lantionpohjan kapeuden takia. Kärsin siis synnytyspelosta, joka pitänee ottaa puheeksi, jos raskaus sinne asti etenee. Sairaala on reilun 5 km päässä.

Seulonnoista. Minä eilen otin vähän tietoa mm. veriseulasta ja lapsivesipunktiosta sekä istukkanäytteestä. Neuvolan rouva ei niistä juuri tietoja antanut. Ymmärsin, että esim. veriseula saattaa hälyttää jo pelkän ikätekijän vuoksi, vaikka mitään ei olisikaan vialla. Se tieto olisi ollut kiva saada jo neuvolasta. Suurin syy ihmisille olla menemättä seulontoihin on se, että lapsivesinäytteen tai istukkanäytteen ottamiseen liittyy keskenmenoriski, joka on 1:100. Tai näin ainakin ymmärsin kun tietoa hain. Eli moni, joka tietää ettei missään tapauksessa kykenisi tekemään aborttia, vaikka saisikin tietää, ettei tuleva lapsi ole terve, ei seulontoihin turhaan tai keskenmenoriskin takia osallistu. Jotkut ovat sitä mieltä, että jos veriseula on puhdas ja niskapoimu normaali, niin punktioon ei olisi tarvetta mennä. En tiedä itse tästä, käsittääkseni punktiolla tai istukkanäytteellä voi kuitenkin selvitä jotain, mitä ei muissa tutkimuksissa selviä.

Suutahdinkin jo eilen hieman siitä, ettei neuvolassa puhuttu enemmän seulonnoista. Varsinkin kun olen jo 41-vuotias, ja riskit ovat toista luokkaa kuin nuoremmilla. Ja kyllä tuo keskenmenoriskikin pisti miettimään. Pitää ilmeisesti ennen päätöstä todella uhrata aikaa sen pohtimiselle, haluaisinko keskeyttää raskauden, vaikka jotain olisi pielessä.

9+5

 

Mutta siis tota lapsivesipunktiota ja istukkanäytettä ei ole pakko ottaa vaikka seulat hälyttäiskin, ja missään nimessä niitä ei tehdä ellei tosiaan ole suuri epäilys että jokin on pahasti vialla... En siis ymmärrä et miksei menis ottamaan sitä verikoetta ennen nt-ultraa josta sit selviää onko riski näihin yleisimpiin poikkeamiin..

 

ututytto Verikoe joka otetaan raskausviikolla 10 antaa pelkästään down riski hälytyksen jos on antaakseen. Siihen vaikuttaa kyllä ikäkin, mutta ikä ei ole pelkästään se tekijä vaan he katsovat veriarvoja ovatko ne normaalirajoissa. Jos seula hälyttää voi itse päättää osallistuuko lapsivesipunktioon jolloin selviää sitten kaikki muutkin mahdolliset kehityshäiriöt. Harvoin kumminkaan seula hälyyttää, muistaakseni luku piti olla alle 1:250 jotta ohjataan lisätutkimuksiin halutessaan.

 

Ja pitää muistaa ettei niskaturvotus kerro pelkästään down riskistä vaan myös 18 trisomiasta eli edwardsin oireyhtymästä. Tässähän 90% vauvoista kuolee ensimmäisen elinvuorokautensa aikana.

 

Etusivun lista päivitetty, tarkastakaa huomasinko lisätä kaikki uudet ja huikatkaa jos joku jäi huomaamatta

Hippu* 8+4

 

Eilisestä hääjuhlasta vaivoin selvitty, olipa rankkaa tuon pahoinvoinnin kanssa, ruokailu oli tuskaa :x

Synnytyksestä vielä, mies osallistuu varmasti mukaan, edellisilläkin kerroilla ollut mukana.

Veriseulontoihin menoa arvon siksi koska mikään tulos ei takaa tervettä lasta ja saattaa aiheuttaa vain liiallista huolta. Ja vapaaehtoisiahan ne ovatkin.

ON: tänään varmasti pahoinvointia lisää tuo pohjaton väsymys ja eilinen skarppaaminen juhlissa, lapsilla on vielä kesäflunssaa ja yskivät koko yön ja luonnollisesti minä herään jokaiseen yskäisyyn. Ehkä ensi yö on parempi, toivossa on hyvä elää

Manta81 rv 7+1

 

Heipparallaa kaikille
Täällä on pahoinvoinnit jääny pois IHANAA! viimeinkin voi nauttia olostaan
Meillä olis huomenna eka ultra ja ajateltiin vasta sen jälkeen kertoa mun vanhemmille, meillä on niin mahottoman suuri suku että äiti varmaan soittaa kaikki läpi
Mies on portugalista kotoisin niin laittaa sitten sinne viestiä kuvan kera sinne
Täälläkin synnytys vähän jännittää kun esikoinen syntyi aika vauhdilla ja kätilö sanoi että seuraavan kohdalla kannattaa olla 10km säteellä sairaalasta kun ensimmäiset supistukset alkaa, toivon vaan että olis yhtä helppo ja kivuton tämäkin, ja ilman kivunlievitystä meni ensimmäinenkin
Mukavata sunnuntaita kaikille

NaNa84 ja kirppu 10+5 <3

 

Seulonnoista vielä. kiitos täsmennyksistä. jotenkin noin minäkin olin asian ymmärtänyt, mutta neuvolasta sain kuvan, että ikäni puolesta minä saan mennä punktioon, mutten suoraan ilman veriseulaa ja ultraa.

Tänään tulee mieheni vanhin, jo aikuinen tytär kylään. sama, joka oli nähnyt unen siitä, että minä olin raskaana. hän näki unen samana yönä, kun me olimme olleet ekalla neuvolakäynnillä. Nyt mies haluaa kertoa hänelle, koska muuten joutuisimme selittämään huonoa oloani jollain vatsaflunssalla. Minä vastustin ensin kertomista, mutta kai miehellänikin on sananvaltaa tässä...

 

Päätin tosiaan osallistua veriseulaan (ensi viikolla kokeet) kun en oikein keksinyt syitä kieltäytyä. Meilläkääm neuvola ei oikein tiennyt seulasta mitään :/. Pyysivät minulta pituuden ja tarkan painon kun ne liittyvät riskiluvun laskentaan. Itse täytän kk:n kuluttua 32-vuotta ja mietin myös miten tuo mahtaa riskilukuum vaikuttaa. Luulin että vastauksia luvusta saisin ny-ultran yhteydessä mutta ei se kuulemma niin mene. Vasta neuvolalääkäri käy vastauksen läpi joskus kk:n kuluttua.

Mulla pahoinvointi alkaa väistyä mutta nenän tukkoisuus vaivaa... Onko muilla samaa ongelmaa? Neuvolassa sanoivat että liittyy raskauden limakalvomuutoksiin :/ Ärsyttää kun lääkkeitä ei oikein voi käyttää. Nenäkannulla yritän vaan nenää huuhdella.

T: hennanennu 9+1

 

Hennanennu: meillä ainakin kotiin tulee kirje ultran jälkeen, jossa sanotaan onko vai eikö kohonnutta riskiä. Laskevat sen sikiötutkimuslaitoksella, eikä meillä ainakaan neuvolalääkäri millään tavalla viitannut tai tutustunut tuloksiin, tutki vaan kohdunsuun ja kaulan tilanteen viimeksi. Ja tukkoinen nenä kesti viimeksi koko raskauden ja sama jatkuu näköjään nyt. Todella rasittavaa.

Muoks: voin olla väärässä, mutta noihin riskisuhdelukuihin oli muistaakseni tuo 35 oli jonkinlainen rajapyykki että sen jälkeen alkoi vaikuttaa enempi ja siitä vuosi vuodelta kovempi vaikutus. Mutta siitä huolimatta se kohonnutkaan riski ei vielä ole mikään tuomio. Moni jättää seulat väliin just noiden turhien hälyjen stressaavuuden vuoksi.

PH rv 10+5

 

Ok. Ehkä niin toimitaan myös täällä! Kumma kun ei neuvolassa oikein tiedetty seulonnasta mitään. Ja ensimmäistä lasta odottavana tiedän näistä jutuista todella vähän!

Yllättävän ärsyttävää tämä tukkoisuus :/ Paino on myös noussut 2,5kg vaikka en ole erityisesti napostellut tai muuta. Neuvolasta epäili että voisi olla nesteturvotusta. Onko muilla jo paino noussut?

 

Seulonnoista:

Tässä mun mielestä hyvä tietopaketti asiasta
http://huslab.fi/ohjekirjan_liitteet/seulonta_alkuraskaudessa.pdf

Tosiaan 35v on se raja kun ikäriski kohoaa sen 1:250 yli. Riski lasketaan puolestaan hedelmöityshetken (munasolun) iästä, eli esim. jos on plussannut pakastealkiosta, lasketaan se riski munasolujen iästä keräilyhetkellä. Itsellä ikää jo sen verran että riskit on jo korkeat, joten ehdottomasti veriseulaan ja nt- mittaukseen haluan. Tosin sitä en ole/ halua ajatella mitä sitten tapahtuisi jos käry kävisi :/ Edellisessä olin varma etten tekisi mitään, mutta nyt täytyy myöntää että pitäisi miettiä jo tarkemmin Isoja asioita...

Meillä tulee mies mukaan synnytykseen, on ollut aikaisemmissakin. Meillä on suunniteltu sektio taas edessä, joten mies on se joka hoitaa uutta tulokastamme hänen ensimmäiset tunnit äidin toipuessa heräämössä

Sinikuu 9+4

 

Mä jo luulin että olo helpottaa, pariin päivään ei oksettanu ei yököttäny. Mut tänään yrjönny taas pariin kertaan. Voi yhyy...

Painosta: heti loppukierrosta mulle iski turvotusa muutama kilo, no alku pahoinvoinnit tiputti kiloja siitä 4,5kg. Ja nyt kilon tullu takas. Eli miinusta 3.5kg toistaiseksi

Rv 10+4