Oikein paljon onnea kaikille jakaantuneille!
Ihana oli lukea synnytyskertomuksia, jotka kaikki on omanlaisiaan. Hienoa myös, että kaikilla vauvoilla on kaikki hyvin. Kummasti niillä tytöillä näyttäisi olevan enemmän kiire masusta ulos...
Itselläni tämä loppuraskaus on kyllä mennyt suht helposti, turvotusta ei ole ollenkaan, ja vaikka kävely ja muu toimiminen onkin hitaampaa, niin oon oppinut nauttimaan hitaammasta menosta.
Joku puhui
lonkkakivuista, ne on kyllä tuttuja jos nukun yli 4h samassa asennossa. Onneksi ei tarvi mennä töihin tai minnekään, niin vuorokausirytmit saa heittää häränpyllyä.
nimim. nukkumaan klo 02-03 ja lopullisesti ylös sängystä puolenpäivän aikaan.
Kävin pari viikkoa sitten normaalissa
synnytystapa-arviossa, jossa lääkäri nosti kädet ilmaan, kun ultrassa huomasi, että tyyppi onkin perätilassa. Nooh, nyt viime perjantaina mentiin sitten sairaalalle uuteen synnytystapa-arvioon/kääntöyritykseen. Ekan järkytyksen jälkeen oon jo tottunut ajatukseen mahdollisesta sektiosta. En mieluusti ensimmäistäni väärinpäin lähde pusertamaan.
Ja vaikka yksi raskaus päättyisikin sektioon, voi toisen vielä synnyttää alateitse.
Kääntöyritys oli sellainen, että ensin olin käyrillä makoilemassa 20 min ja sen jälkeen mentiin ultraushuoneeseen lääkärin pakeille. Tehtiin sisätutkimus, (joka sattui ihan sikana!) ja kohdunsuu olikin jo pehmeä ja sentin verran auki, kanava lyhentynyt 2cm. Ultrassa tarkistettiin pienen mitat ja lapsiveden määrä. Siro vauva siellä köllötteli kauniisti viistosti perätilassa. Lapsivettä oli jo aika vähän. Sitten lääkäri kysyi haluanko yrittää kääntämistä, sillä siihen edellytykset kuitenkin löytyivät. Toki halusin, joten lääkäri aloitti hyvin varovaisen vauvan pepun siirtämisen. Aloin kuitenkin supistella kaikesta tökkimisestä, että kääntäminen unohdettiin jo parin minuutin jälkeen. Koko ajan hoitaja tarkkaili ultralla vauvan sykkeitä ja oloa ja asentoa, joten en ollut yhtään huolissani.
Kääntäminen ei sattunut ollenkaan, ja lääkäri sanoi, että pitää sanoa heti jos tuntuu pahalta!
Kääntöyrityksen jälkeen menin vielä käyrille makoilemaan 30 minuutiksi, jossa tarkkailtiin taas vauvan sykettä ja supistuksia. Hirmusti pieni liikkui ja välillä supisteli, mutta kuulemma hyvältä näytti ja päästivät kotiin. Mies sai siis olla käyrillä ja ultrassakin mukana, mutta kääntöyrityksen ajaksi hänet passitettiin ulkopuolelle odottamaan.
Tämä tapaus siis saapuu mahan tälle puolen sektiolla.
Suunnitellun sektion päivämäärä on 15.2. eli kahden viikon päästä! Viikkoja silloin kasassa on tasan 39. Ei saatu varsinaisesti päivää itse päättää, sillä samalla viikolla oli jo joka arkipäivällä yksi sektio varattuna. Toinen vaihtoehto olisi ollut saman viikon perjantai, mutta supistelujen ja kohdunkaulan tilanteen takia, sekä omasta toiveestani, päädyttiin tuohon maanantaihin.
Tämä siis, ellei synnytys käynnisty itsekseen tuota ennen. Silloinkin kyllä mennään ei-kiireellisellä kiireellisellä sektiolla, sillä vauvan asento on yhä enemmän poikittain kuin edes perätilassa, ja tässä asennossa ei edes harkita perätilasynnytystä. Meilläpäin suunnitellut sektiot pyritään tekemään rv 39, joskus vähän aikaisemmin, jos on ruuhkaa tms.
Nyt on kyllä kumman rauhallinen olo, kun tietää milloin tämä viimeistään loppuu ja miten tämä loppuu. Harmittaa kyllä, kun "oikea" synnytys jää kokematta, mutta niin monella kaverilla on tehty sektio erinäisistä syistä, että ei hirvitä leikkaus ollenkaan.
Nyt jännitetään lähteekö poitsu tulemaan ennen takarajaa, vai tuleeko lähtö aikasemmin. Supistelee kyllä päivittäin, ja henkisesti olisin valmis saamaan jo paketin syliin, mutta suunnitellussa sektiossa mieskin pääsisi leikkaussaliin mukaan, mikä olisi kyllä varsin kiva omasta puolestani. Jännitän kuitenkin sitten itse leikkaustilanteessa. En ole koskaan ollut potilaana sairaalassa, saati missään leikkauksessa!
Hyvää vointia kaikille loppumetreillä kärvisteleville ja ihanaa vauva-arkea jo vauvansa saaneille! Nyt takaisin nukkumaan!