Helmikuun helmiäiset 2016 *Tammikuussa*

IMN
Kauheasti onnea Laurelii! :)

Heba Olikohan sun kohdalla sitten la:kin väärin kun sen perusteella laskin viikot :rolleyes:

Hassua, aluksi näytti rakenneultrien perusteella melko poikavaltaiselta tää pino, mutta tytöt nähtävästi punkeaa ittensä ekana maailmaan :D
 
Wendys, onko sulla tukala olo mahan kanssa, jos vauva on jo hyvän kokoinen? Itellä alkaa maha vedellä kyllä ihan äärirajoilla, nahkan suhteen :(

Viii, täällä samat fiilikset synnytyksen suhteen. Välillä malttamattomana odotan ja välillä taas meinaa ihan pakokauhu iskeä koko asiaan :D

Täällä sektion ajankohtaan saa ite vaikuttaa. Jos ei oo ryysistä, niin ihan päiväkin voi itse valita :)

Oiiii, vauvoja vauvoja!! Tuhannesti onnea laurelii ja kirpsakka!! :love::love:

Mulla on nyt pari pakollista "menoa" hoidettu pois alta, joten periaatteessa olisin calmis synnyttään. Toisaalta miehellä olis ens viikon alussa työkeikkoja, jotka tarvis tehä, nii kroppa taitaa sen verran niitä jännätä, että en mää ennen ens viikonloppua varmasti synnytä :rolleyes: Jännä, kun en muista, että kahdesta aikasemmasta olis näin etukäteen napakasti suppaillu, eilenkin tuli sellasia suppareita, että ihan kroppaa jo jännitin. Tosin lyhyeksi ne jäivät, mutta tuli kuitenkin. On tämä jäännää ja toisaalta niin uskonatonta aikaa. Tuntuu ihan hullulle, että kohta se nyytti on sylissä täällä eikä tuolla masussa :love:

Alisa& Hippu 39+2
 
Laureliille onnea! :)

Toistan tätä samaa, mut edelleen tuntuu ku seuraisin jotain toista ryhmää, johon en ite kuulu. Pitäiskö munkin tässä kuussa synnyttää? Miksei tunnu siltä? Millon alan sisäistää koko jutun? Tavallaan malttamattomana jo ootan ja toivoisin et jotain tapahtuu, toisaalta en oo ollenkaan valmis ja synnytyskin pelottaa :D Kääks.. Mahollisimman paljon oon nyt koittanu olla liikkeellä ja muitakin "poppaskonsteja" tullu kokeiltua. Huomenna hierojalle, pelastus näin särkeviin lihaksiin!
 
Mulla alkaa viimeinen työharjoitteluviikko,vihdoinkin! Ensviikolla olis se lääkärineuvolakin.ootan mielenkiinnolla mikä on tilanne ku on kahtena edellisenä päivänä ollu sellasta menkkamaista kipua ja paljon tiuhempaan harjoitussuppareita.oon ite miettiny et vauva yrittää tunkee itteensä alaspäin mutta ei tää mahan muoto minusta oo hirveesti muuttunut.mutta jospa jotain edistystä edes jo pikkuhiljaa tapahtuisi :) viikon päästä alan kyykkäämään ja tanssimaan ahkerasti, jos se vaikka jotain auttais :D
 
Oikein paljon onnea kaikille jakaantuneille!:love:

Ihana oli lukea synnytyskertomuksia, jotka kaikki on omanlaisiaan. Hienoa myös, että kaikilla vauvoilla on kaikki hyvin. Kummasti niillä tytöillä näyttäisi olevan enemmän kiire masusta ulos...

Itselläni tämä loppuraskaus on kyllä mennyt suht helposti, turvotusta ei ole ollenkaan, ja vaikka kävely ja muu toimiminen onkin hitaampaa, niin oon oppinut nauttimaan hitaammasta menosta.

Joku puhui lonkkakivuista, ne on kyllä tuttuja jos nukun yli 4h samassa asennossa. Onneksi ei tarvi mennä töihin tai minnekään, niin vuorokausirytmit saa heittää häränpyllyä. :ROFLMAO: nimim. nukkumaan klo 02-03 ja lopullisesti ylös sängystä puolenpäivän aikaan.:giggle:

Kävin pari viikkoa sitten normaalissa synnytystapa-arviossa, jossa lääkäri nosti kädet ilmaan, kun ultrassa huomasi, että tyyppi onkin perätilassa. Nooh, nyt viime perjantaina mentiin sitten sairaalalle uuteen synnytystapa-arvioon/kääntöyritykseen. Ekan järkytyksen jälkeen oon jo tottunut ajatukseen mahdollisesta sektiosta. En mieluusti ensimmäistäni väärinpäin lähde pusertamaan.:confused: Ja vaikka yksi raskaus päättyisikin sektioon, voi toisen vielä synnyttää alateitse.

Kääntöyritys oli sellainen, että ensin olin käyrillä makoilemassa 20 min ja sen jälkeen mentiin ultraushuoneeseen lääkärin pakeille. Tehtiin sisätutkimus, (joka sattui ihan sikana!) ja kohdunsuu olikin jo pehmeä ja sentin verran auki, kanava lyhentynyt 2cm. Ultrassa tarkistettiin pienen mitat ja lapsiveden määrä. Siro vauva siellä köllötteli kauniisti viistosti perätilassa. Lapsivettä oli jo aika vähän. Sitten lääkäri kysyi haluanko yrittää kääntämistä, sillä siihen edellytykset kuitenkin löytyivät. Toki halusin, joten lääkäri aloitti hyvin varovaisen vauvan pepun siirtämisen. Aloin kuitenkin supistella kaikesta tökkimisestä, että kääntäminen unohdettiin jo parin minuutin jälkeen. Koko ajan hoitaja tarkkaili ultralla vauvan sykkeitä ja oloa ja asentoa, joten en ollut yhtään huolissani. Kääntäminen ei sattunut ollenkaan, ja lääkäri sanoi, että pitää sanoa heti jos tuntuu pahalta!

Kääntöyrityksen jälkeen menin vielä käyrille makoilemaan 30 minuutiksi, jossa tarkkailtiin taas vauvan sykettä ja supistuksia. Hirmusti pieni liikkui ja välillä supisteli, mutta kuulemma hyvältä näytti ja päästivät kotiin. Mies sai siis olla käyrillä ja ultrassakin mukana, mutta kääntöyrityksen ajaksi hänet passitettiin ulkopuolelle odottamaan.:)

Tämä tapaus siis saapuu mahan tälle puolen sektiolla. Suunnitellun sektion päivämäärä on 15.2. eli kahden viikon päästä! Viikkoja silloin kasassa on tasan 39. Ei saatu varsinaisesti päivää itse päättää, sillä samalla viikolla oli jo joka arkipäivällä yksi sektio varattuna. Toinen vaihtoehto olisi ollut saman viikon perjantai, mutta supistelujen ja kohdunkaulan tilanteen takia, sekä omasta toiveestani, päädyttiin tuohon maanantaihin. :coffee:

Tämä siis, ellei synnytys käynnisty itsekseen tuota ennen. Silloinkin kyllä mennään ei-kiireellisellä kiireellisellä sektiolla, sillä vauvan asento on yhä enemmän poikittain kuin edes perätilassa, ja tässä asennossa ei edes harkita perätilasynnytystä. Meilläpäin suunnitellut sektiot pyritään tekemään rv 39, joskus vähän aikaisemmin, jos on ruuhkaa tms.

Nyt on kyllä kumman rauhallinen olo, kun tietää milloin tämä viimeistään loppuu ja miten tämä loppuu. Harmittaa kyllä, kun "oikea" synnytys jää kokematta, mutta niin monella kaverilla on tehty sektio erinäisistä syistä, että ei hirvitä leikkaus ollenkaan. (y)

Nyt jännitetään lähteekö poitsu tulemaan ennen takarajaa, vai tuleeko lähtö aikasemmin. Supistelee kyllä päivittäin, ja henkisesti olisin valmis saamaan jo paketin syliin, mutta suunnitellussa sektiossa mieskin pääsisi leikkaussaliin mukaan, mikä olisi kyllä varsin kiva omasta puolestani. Jännitän kuitenkin sitten itse leikkaustilanteessa. En ole koskaan ollut potilaana sairaalassa, saati missään leikkauksessa!

Hyvää vointia kaikille loppumetreillä kärvisteleville ja ihanaa vauva-arkea jo vauvansa saaneille! Nyt takaisin nukkumaan!:p
 
Paljon onnea Laurelii!

Alisa_84, alkaa nahkakin kiristää, raskausarpia on muutamassa viikossa tullu reippaasti lisää ja varsinkin ylämahassa nahka aika kireällä (n) Eniten ahdistaa kuitenkin jatkuva pistävä kipu tossa kylkikaaressa, ilmeisesti vauvan peppu tai jokin painaa keuhkoa tai jotain hermoa. Se kipu on pahempaa silloin kun tyyppi on tuolla selkä mun oikeaa kylkeä vasten, valitettavasti tuntuu olevan sen lempi asento :ROFLMAO:
Eikä näihin oo ollu apua edes siitä että sen pää on jo tukevasti lantiossa, mulla ei ainakaan oo mahan muoto muuttunu yhtään vaikka vauva on laskeutunu.
Vähän muuten harmittaa ettei multa oo mitattu sf mittaa nyt moneen viikkoon, ei pysty teidän muiden kanssa vertaan edes mielenkiinnosta :unsure:

Meidän perhettä kohtas suuri suru sunnuntai aamuna, mun rakas mummo oli nukkunut pois aamuyöllä. Oli kyllä tiedossa että aikaa on enää vähän, mutta aina se silti iskee kovaa :cry: Oli viimeinen mun elossa olevista isovanhemmista ja vielä kuukausi sitten hyvin virkeänä ja innoissaan isoisoäidiksi tulemisesta.
Oon jo aijemmin miettinyt, että ainakin vauvan toinen nimi olis kiva olla joku suvussa esiintynyt nimi, ja mummon nimet on ollu siellä suosikeissa. Jos tämä nyt on tyttö, niin varmaan häneltä jonkun nimen sitten perii :love:

Huomenna olisrv tasan 38 ja jälleen lääkäri, ei oo kovin suuret odotukset, vaikka olenkin asennoitunut niin että huomennakin voitais mun puolesta jo käynnistää. Odotan jo niin sitä että saisin vaan terveen lapsen syliini, eikä olis mitään suolisto juttuja. Pitäis kai vaan ajatella positiivisesti, mutta sitä vaan miettii kuinka paljon voidaan yhtä ihmistä viel koitella?
 
Laureliille onnea! :)

Toistan tätä samaa, mut edelleen tuntuu ku seuraisin jotain toista ryhmää, johon en ite kuulu. Pitäiskö munkin tässä kuussa synnyttää? Miksei tunnu siltä? Millon alan sisäistää koko jutun? Tavallaan malttamattomana jo ootan ja toivoisin et jotain tapahtuu, toisaalta en oo ollenkaan valmis ja synnytyskin pelottaa :D Kääks..

Olen niiiiiiiin samaa mieltä, ihan kun olisin itse kirjoittanut :D
Täällä tänään 38+0
 
Wendys samanlainen peppu täälläkin.tälläkin hetkellä pistää.tympeintä yöllä ku ei voi nukkua muuta kuin oikealla kyljellä,vasemmalla kyljellä maatessa alkaa heti pistämään.jos istuu pitkään niin silloinkin pistää,jatkuvaa asennon vaihtelua alkaa tämä elämä olla :D
 
Todellakin meidän kuu.... Hirvittää, jännittää, kauhistuttaa mutta silti niin hyvä fiilis kuitenkin :LOL: Säikähdin itekkin tänään tosissaan, kun labrahoitaja kysy, että koskas mulla on aika.. "Ens viikon keskiviikkona." Tuli mun vastaus kun apteekin hyllyltä ja sen jälkeen kourassa mahan pohjasta, kun tajusin ite, mitä just sanoin :D

Onnea vielä kaikille viimekuun puolella "ennakkoa" ottaneille! :love:
 
IMN
Wendysille suuret osanotot :( <3 mun mummo myös menehtyi viime kesänä. Äitienpäivänä oli vielä oma iloinen itsensä, mutta kesäkuun lopulla sitten nukkui pois meidän ollessa juuri vierailulla. En edes tiedä tiesikö mummo, että meille tulee vauva, mutta kovasti haluan uskoa että hän, kuten muutkin pilvenreunalla, seurailevat meitä :)

Meillä ois parin tunnin päästä taas painokontrolli neuvolassa. Kyllähän tuo rimpula on minun mielestä pyöristynyt viikonlopun aikana, mutta niin luulin viimeksikin.. :cautious:
Aattelin kans tänään aloittaa ristiäisjärjestelyt. Meillä siis on edelleen suunnitelmissä se yllärivihkiminen kasteen yhteydessä, ja siksi ois tärkeetä että myös ystäväni toiselta paikkakunnalta pääsis paikalle. Siksipä siis kiireellä varaamaan pappia ja seurakuntataloa hänen työvuorojen mukaan (y)
 
Suuren suuri yllätys, pieni ihme, syntyi meille tänään yöllä neljän aikaan. Rv 37+3. Pikkuvelihän olikin jo tiedossa. Mutta synnytys alkoi spontaanisti supistuksilla kasin jälkeen eilen illalla ja eteni vauhdilla. Yllättäen poitsu olikin raivotarjonnassa ja pääsin kokemaan alatiesynnytyksen sittenkin. Kuvittelin kyllä oikeasti kuolevani, kun epiduraalia ei nopean avautumisen takia saatu kuin vasta ihan lopussa, mutta sen ansiosta jaksoin ponnistaa pojan ulos. Mitä en sitäkään ensin uskonut osaavani. Me happy!!!!!

Ai niin 2865 g ja 48,5cm.

Onnea myös muille nyytin jo saaneille ja paljon tsemppiä tapahtumaa malttamattomana odottaville!!!
 
Onnea kaikille jo uusia tulokkaita saaneille! :love:

Kuka tekis helmikuulle oman ketjun? Mä oon aina puhelimella täällä niin se on mulle vaikeeta. Tai saisko tän ketjun nimeä muokattua että olis tammi- ja helmikuu samassa? :geek: ei sillä että mitenkään malttamaton olisin....:ROFLMAO:
 
Kiitos onnitteluista! Jotenkin pää ihan sumussa, paljon olisi kirjoiteltavaa ja kommentoitavaa, mutta taidan odottaa ensin huomiseen kotiutumiseen :) Tää mun tabletti kirjoittaa mitä sattuu kun ei tullut kynä matkaan :eek: ja sormet ihan nakkina..

Paljon onnea vauvan jo saaneille, pitkä odotus on palkittu:love:

Ja voimia kovasti vauvaa vielä odottaville, malttakaa levätä. Helppoa..tiedän että on stressaavaa kun odottaa vain että jokojoko-millonmillon :rolleyes:
Pian on teidän vuoro saada oma aarre kainaloon nuuhkutettavaksi!

Synnytys käynnistyi epäsäännöllisillä suppareilla, 10/8 min välein. Niitä kesti 10 tuntia, ja sitten lähdin ambulanssilla sovitusti synnärille.
Ne oli kuitenkin jo lyhentäneet kanavan 1cm:iin ja 3 sormelle auki.
En oikein vielä kotona tiennyt pitääkö lähteä vai ei..mutta tuo matka oli pakko huomioida..Onneksi lähdettiin ja jäätiin sille reissulle:D

Nyt alkaa maito nousemaan, kauhea turvotus myös nilkoissa ja sormissa..vauva on ahkerasti rinnalla, vähän meinaa nännit olla koetuksella..saatiin tosiaan perhehuone niin isäkin päässyt osallistumaan kylvetykseen ym.

Nyt täytyy vähän kävellä.. Palataan(y)
 
Onnea myös Laurelii ja äiti seiskanelonen :love: Mulla meni synnytyksessä samassa järjestyksessä kaikki kuin sulla Laurelii :) Ilokaasumaskin heitin muutaman supistuksen jälkeen pois kun ei siitä ollut apua, meni pää vaan sekasin.

Päästiin tosiaan eilen kotiin, vauvan paino oli jo nousu suunnassa. Eli yhden yön tissittely sairaalassa teki tehtävänsä ja seuraavana päivänä maito nousi. Nyt tissit on kuin tiiliskivet kun ei vauva kerkeä sitä tahtia syömään mitä maitoa tuppaa, täytyy varmaan hakea rintapumppu.

Eka yö kotona meni hyvin, mentiin nukkumaan yhdeksän aikaan ja eka herätys oli yllätyksekseni vasta 2.30 jonka jälkeen oltiin hieman tiheämmin tissillä mutta eipä ollut ihan kauhea väsymys aamulla :)

Ja kiitos vielä onnitteluista :love:
 

Yhteistyössä