Helmikuun helmet 2017 *joulu- tammikuussa*

Heippa kaikille!
Täällä yks matti myöhänen haluais liittyä joukkoonne.
Tiedot listaan merkittäväksi:
La 13.2 Lillii84/32v/Tays/4.lapsi/tyttölupaus

Raskaus on sujunut todella hyvin, välillä ei muista ees olevansa raskaana
Mulla ennestään kolme poikaa 9v,8v ja 6v ja nyt tosiaan olisi suurella todennäköisyydellä tyttö tulossa

Lillii84 ja vaavi 32+1

 

Kiitoksia kaikille sitteri ja pinnasänky avuista! Ehkä mä lasken vaatimustasoa ja alan etsimään oikein kunnolla.
Tänään piti käydä ylimääräinen näyte viemässä neuvolaan, kun näyte näytti viimeksi +1. Tuli sokerikielto ja viikon päästä uusi käynti mikä siis oli tänään. Nyt oli puhdas ja saan syödä suklaata jouluna (maltilla) \o/. En syö ikinä karkkia, mutta raskauden aikana on tullut mässättyä ihan huolella. Lopetin kyllä sen sitten tykkänään. Onneks raskaushimot on ollut vähän terveellisempiä (salaatti, piimä, appelsiinimehu).

 

Qwertylle onnea pienistä pojista

Jouluna en syö graavilohta niin kuin normaalisti söisin, mutta maksalaatikkoa meinaan kohtuudella syödä. Mennään aattona aamupäivästä mun vanhempien luo ja iltapäivästä miehen isän luo. Joulupäivänä sitten miehen äidin luo.

Huomenna on muutakin juhlaa joulun lisäksi, kun mies valmistuu sähköinsinööriksi.

Mulla oli viime viikolla neuvola ja vauva vaikuttaisi olevan raivotarjonnassa, mutta vielä aika ylhäällä. Painoa on tullut reilu 4kg raskauden alusta. Hemoglobiini on koko raskauden ajan ollu hyvä, nyt 124 ja sitä ennen 126. Oon kyllä melkoinen lihansyöjä, liekkö vaikutusta. Mulla siis ei normisti oo 130 suurempaa hemppaa, että mulle tuo on hyvä.

Enää 10 työpäivää ennen äitiysloman alkua, ihanaa! Mä uskon, että itellä menee yli lasketun ajan kun ensisynnyttäjä oon (vaikka sisko synnyttikin ensarina 38+6 ettei se aina sitä kato).

rv 32+4

 

Hyvää joulua kaikille!

Täällä kaikki joulujutut valmiina ja olokin hyvä. Nyt saa joulu tulla!

 

Tää joulukuu on mennyt tosi nopeasti, vaikka mie olen saanut melkein vain maata. Aika menee tosi nopeasti ja parin viikon päästä vauva saa syntyä, jos on syntyäkseen. Ei sillä, aion himmailla ihan siihen oikeaan sektiopäivään asti, koska mitä pitempään vauva voi olla turvallisesti kohdussa, sen parempi. Oma olo on kyllä jo niin tukala, että sen puoleen olisi ihan kiva nopeuttaa ajan kulumista, mutta oikeasti kyse on hyvin lyhyestä ajasta. Kyllä mie lyllerrän nää viimeset viikot vaikka mikä olisi.

Olo on ollut tosi helpottunut, kun sain sektiolupauksen. Ei tarvitse enää panikoida asian kanssa. Kipuun on kuitenkin lääkitys ja yleensä kaiken kivun kestää, kun tietää sen olevan vain väliaikaista. Niitä vanhoja synnytyskanavan ja suoliston leikkausarpien kestävyyttä mie eniten pelkäsin. Nyt ei onneksi tarvitse enää pelätä. Asutaan vielä aika lähellä sairaalaa, joten vaikka synnytys alkaisi ennen suunniteltua sektiopäivää, ehditään myö sairaalaan ajoissa kiireellistä sektiota varten. Ei siis tarvitse pelätä autossa synnyttämistä siinäkään suhteessa.

Meillä on kotona ihanan seesteistä. Molemmat odotetaan tulevaa lasta onnellisena ja vähän jännittyneenä. Meillä siis oli alussa se tilanne, ettei mies ollut kovin innostunut tilanteesta, vaikka lasta ihan tekemällä tehtiinkin. Tässä odotuksen aikana se on kuitenkin tuntunut hyvin sopeutuvan tilanteeseen. Väittäisin, että meille on ollut neuvolan tarjoamista ennalta ehkäisevistä palveluista (psykologi, terveydenhoitaja ja perheohjaaja) tosi iso apu. Tapaamiset ovat auttaneet käsittelemään niitä asioita, jotka meillä on suhdetta hiertäneet, vaikkei itse olla edes oikein ymmärretty, että missä vika on. Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen ja meille on sattunut hyvät tekijät, eikä vaihtuvuuttakaan ole ollenkaan.

Hauska muuten, että meidän neuvolassa työvälineet ovat aika aataminaikaisia, mutta sillä ei ole mitään väliä, kun työntekijät ovat niin ihania tapauksia.

Mukavaa joulunaikaa kaikille!

T. Lepäävä Piinamiina ja perätilassa viihtyvä Pulla 33+4

 

Neuvolassa keskiviikkona kaikki hyvin Hb vähän laskussa ku vähentelin rautatablettien syömistä.. Pitää vaan jatkaa siis. Painoa tullut nyt n. 5 kg. Raivotarjonnassa tyttönen edelleen ja melkoisen alhaalla pötköttelee.. Kivasti ylettyy monottamaan kylkiin

Tänään vielä vähä jouluvalmisteluja, mm. laatikoiden ja sienisalaatin teko, ja sitte rauhoitutaan joulun viettoon Lapsukaiset lähtevät joulupäivänä isälleen, joten saadaan miehen kanssa viettää vuosipäivää kahdestaan muuton merkeissä ♡.♡

Mukavaa joulunaikaa helmikuiset!!
Äippä ja pirpana 32+4

 

Yöllä ja aamulla taas supisteli niin kovasti, että kävin kääntymässä äpkl:n päivystyksessä. Meiän rakas tyttö on jo 2 kiloinen ja kasvaa omien käyriensä mukaan.

Mie sain täydellisen lepokäskyn, mutta muuten meillä menee tosi hyvin. Ja moni 35-v olisi onnesta soikeana, jos saisi vain levätä muutaman viikon. Miekin jatkan siis tuttua rataa.

 

Onnea Qwerty tuhannesti pikku tuhosijoista!!! <3
Voimia myös piinamiinalle, ja hermoja pötköttelyyn! toivottavasti vauvasi viihtyy mahdollisimman pitkään masussa

Sitteristä, meilläkin esikosta oli korvaamaton ja olemmekin hankkineet tällekin pienelle, tosin juurikin tiny love kehdon muodossa. Ajatuksena olisi
hankkia baby björnin sitteri myös.

Täällä ollaan neuvolan tarkkailussa kun 30+ viikolla löytyi ensi kertaa proteiinia pissasta. Nyt pitää kotona mittailla paineita ja tikuttaa pissaa. Onneksi asia ei pahemmin stressaa, en itse usko että myrkytys alkaisi vielä kehittyä muutama viikko sitten piti myös käyttää antibiootit emätintulehdukseen, sekin on kyllä ikävä vaiva maitokin on alkanut nousta rintoihin, ihan välissä sattuu kun rinnat vuotaa, mutta hyvä juttu sekin
Mites muut, onko teillä alkanut liitoskipuja vielä? Itseä ne vaivaa, olisipa pysyneet kauemmin poissa..
Ja vauvan tulosta, en malttaisi odottaa että pääsee näkemään pikkumiehen! Toisaalta taas pitäisi alkaa tosissaan valmistautua vauvelin syntymiseen, pestä vaatetta, pakata synnärille jne.... Kohta enää tasan kuukausi laskettuun aikaan,kivaa!

VarrTi ja poitsu 33+5

 

varrtTi mulla kans on melkoset liitoskivut! Olis tosiaan voinut jäädä tulematta Mutta koitetaan jaksaa! Viikot käy vähiin hitaasti mutta varmasti

Meillä oli eilen oikein mukava jouluaatto aina iltaan saakka, kunnes avattiin lahjat. Mietin pitkään, ostanko miehelle yhden kirjan... Mies kun ei oo koskaan lukemista harrastanut muuten kuin Akkareiden muodossa tai selaa hätäsesti metsästyslehden. Tää kirja oli kumminkin kuin just mun miehelle tehty, humoristinen jne. Päätin ostaa ja ajattelin että luetaan vaikka yhdessä ääneen ja naureskellaan! No... Mies avasi paketin ja ilme kerto enemmän kuin tuhat sanaa : "mitä vit*#a? ? Kirja?? Mitä mä tällä teen? " Minä tuumasin että se on kuin sua varten kirjotettu, sun pitäis ehottomasti lukee se. Miehen vastaus : "MIKSI mun pitäs lukee tää kun en oo ennenkään kirjoja lukenu!?!?" Ja ilme oli semmonen kuin se olis halunnu heittää sen kirjan mulle päin näköä... Siis ette usko (tai ehkä uskotte) kuin paha mieli mulle tuli! Mies meni saunaan ja minä sitten siinä itku kurkussa ja kiukkusena nakkasin kirjan takkaan sillä välin... Seuraavaksi minä menin tyttären kans kylpemään ja tuolla välin esikoinen oli sanonut miehelle että äiti poltti sen kirjan. Mies oli tuumannu että " tuostakin piti sitte taas suuttua" .. Asiasta ei oo sen koommin puhuttu mutta eipä oo puhuttu mistään muustakaan.
Mies on ollu muutenkin viimeaikoina vähän jatkuvasti kauhean kireä, heittelee välillä tosi ilkeitä kommentteja mulle ja esikoiselle ja jotenkin sillä tuntuu olevan kaikki ihan päin peetä. . Ja puhuahan ei varmasti voi! Esikoinen lähti isälleen aamulla. Minä ajattelin ehottaa miehelle että jos hän lähtis pariksi päiväksi vanhempiensa luokse taikka sitte minä lähen tytön kanssa oman äitini tykö. Tää yhteiselo just nyt vaan väsyttää ja ahistaa mua niin paljon että en jaksa olla sen kans Täällä on kokoajan jollakin paha mieli!

Sorry tää meni nyt ihan kokonaan parisuhde avautumiseksi. . Toivottavasti muilla meni joulu mukavammin!

 

varrtTi mulla kans on melkoset liitoskivut! Olis tosiaan voinut jäädä tulematta Mutta koitetaan jaksaa! Viikot käy vähiin hitaasti mutta varmasti

Meillä oli eilen oikein mukava jouluaatto aina iltaan saakka, kunnes avattiin lahjat. Mietin pitkään, ostanko miehelle yhden kirjan... Mies kun ei oo koskaan lukemista harrastanut muuten kuin Akkareiden muodossa tai selaa hätäsesti metsästyslehden. Tää kirja oli kumminkin kuin just mun miehelle tehty, humoristinen jne. Päätin ostaa ja ajattelin että luetaan vaikka yhdessä ääneen ja naureskellaan! No... Mies avasi paketin ja ilme kerto enemmän kuin tuhat sanaa : "mitä vit*#a? ? Kirja?? Mitä mä tällä teen? " Minä tuumasin että se on kuin sua varten kirjotettu, sun pitäis ehottomasti lukee se. Miehen vastaus : "MIKSI mun pitäs lukee tää kun en oo ennenkään kirjoja lukenu!?!?" Ja ilme oli semmonen kuin se olis halunnu heittää sen kirjan mulle päin näköä... Siis ette usko (tai ehkä uskotte) kuin paha mieli mulle tuli! Mies meni saunaan ja minä sitten siinä itku kurkussa ja kiukkusena nakkasin kirjan takkaan sillä välin... Seuraavaksi minä menin tyttären kans kylpemään ja tuolla välin esikoinen oli sanonut miehelle että äiti poltti sen kirjan. Mies oli tuumannu että " tuostakin piti sitte taas suuttua" .. Asiasta ei oo sen koommin puhuttu mutta eipä oo puhuttu mistään muustakaan.
Mies on ollu muutenkin viimeaikoina vähän jatkuvasti kauhean kireä, heittelee välillä tosi ilkeitä kommentteja mulle ja esikoiselle ja jotenkin sillä tuntuu olevan kaikki ihan päin peetä. . Ja puhuahan ei varmasti voi! Esikoinen lähti isälleen aamulla. Minä ajattelin ehottaa miehelle että jos hän lähtis pariksi päiväksi vanhempiensa luokse taikka sitte minä lähen tytön kanssa oman äitini tykö. Tää yhteiselo just nyt vaan väsyttää ja ahistaa mua niin paljon että en jaksa olla sen kans Täällä on kokoajan jollakin paha mieli!

Sorry tää meni nyt ihan kokonaan parisuhde avautumiseksi. . Toivottavasti muilla meni joulu mukavammin!

Raskausaika on molemmille vanhemmille hankalaa. Sen olen itsekin kokenut ihan kantapään kautta. Jokainen kivi kengässä tuntuu hiertävän ihon rikki. Meillä käytiin meidän mittakaavalla hurjia tappeluita, mutta sittemmin asioita on saatu puhuttua läpi. Tosin se on vaatinut miultakin hirvittävästi ymmärrystä ja oman kykenemättömyyden myöntämistä. Mikä ikinä se todellinen syy teillä tuolla pahan mielen takana onkin, toivon että saatte asiat selviämään ennen kuin vauva syntyy.

Hyvä että kirjoitit tänne. Se voi auttaa harmituksen tunteeseen. Puhuminen yleensä aina auttaa. Tsemppiä!

 

VarrTi: Täällä symfyysit paukkunu jo useamman viikon.. Sairaslomalla juurikin niiden takia mut montaa viikkoa ei oo enää jäljellä!

Hassu: Kuulostaapas ikävältä ja vielä näin jouluna.. Saattaa tehdä ihan hyvää pari päivää erillään! Meillä tämä raskaus ei ole aikaansaanut mitään eripuraa, joten omia kokemuksia ei ole jakaa.

 

Jee! 35. viikko! Enää viitisen viikkoa jäljellä! Sopivan asennon löytäminen on tosi hankalaa. Vähintään joka toinen yö menee puhistessa. Vissiin vauva painaa päällään palleaa niin että välillä ei oikeasti meinaa saada henkeä. Silloin on niin tukala olo, että tulee sairaalan happimaskia ikävä, vaikka veren hapetusarvot onkin varmaan ihan kunnossa. Onhan se ihan ymmärrettävää, että tulee vähän pakokauhuinen olo, jos ei saa kiskottua happea keuhkoihin riittävästi. Onneksi ei ole mitään hengityselinsairautta. Tää on aika hurja tunne, mutta onneksi ohimenevä.

 

Moikka kaikille!

Ja superpaljon onnea Qwertylle!

Olen liittynyt seuraamaan keskustelua verrattaln myöhään lokakuun lopussa. Tähän vaikuttaneet aiemmat keskenmenot identtisistä pojista 21+3 5/2015 ja yksösraskaudesta 8+? kevät/2016.

Nyt siis eka normaaliksi (mikä ihana sana!) todettu raskaus, tänään taitaa olla 31+5, la 22.2., Tays/poika. En ole enää laskenut niin edellisistä johtuen, mennyt vain hetki kerrallaan.

En ole sinällään pelännyt edellisten takia, sitten vasta harmittanut kun tullut konkreettista häikkää. Olen joutunut syömään kolmet antibiootit kuukauden välein pissatulehuksiin jotka etenee oireettomana tosi kivuliaaksi. Yhtenä yönä taannoin lähin jo äippäpolin päivystykseen ku epäilin et syntyy jo. Tulehdus lisännyt mahan kovettelua, mut parantunut aina. Asialle ei mitään oikein voi, ei johdu seksistäkään kun ei uskalla ku paikat on koetuksella...

Kaikki ollu neuvolatarkastuksissa muuten hyvin! Sain anti-D -pistoksen kun olen Rh- veriryhmältäni. Rutiinia tuokin. Nyt alkanu tulee sydämen muljahuksia, alkavat etenki tietyssä asennossa makuulteen, sitte jatkuvat mahd pitkäänki. Ikävä vaiva ku hengästyttää kovin.

Töissä olen käynyt, joskin yli tunnin jomatka alkaa rasittaan. Univajetta on kertynyt ja aivot ei oikein toimi kuin ennen. Ihan höttöä Kotona jaksan puuhastella ja laittaa kotia, varsinainen liikunta jäänyt lähes kokonaan. Olen herkutellut suklaalla lähes rajattomasti, koko ajan mielessä että pitäis himmailla... Ilman raskauksia en ole niin makean perään ollut. Painoa tullu silti ihmeen vähän, 5kg.

Hankintoja olen tehnyt, itse saan kiksit hyvän käytetyn tavaran bongailusta. Vielä on perusjuttuja hankittavana.

Vauva molskii vahvana, lähinnä iltaisin ja öisin Istukka takana niin liikkeet tuntuneet jo vkolta 15. Vahvistuu joka päivä!
Parisuhteelle kova koetus kun olen erityisen herkillä, joskin tuntuu että mies ei osaa modata käytöstään yhtään vaikka olen pyytänyt. Tuntuu et itse muuttuu ja toinen toimii kuten nyt vaan sattuu sillä hetkellä tuntumaan...

Ihana kuulla kaikkia kokemuksianne!

 

Mukavat jouluntoivotukset täältäkin vähän jälkikäteen

Haasu, jopa sulla on ukko ollut tylynä Ilman raskauttakin tuohon olisi tullut reagoitua, mutta varmaan vielä kurjemmalta tuntuu hormonien tuodessa lisämaustetta elämään. Kovasti jaksamista, ja varmasti pari päivää ns. omaa aikaa tekee ihan hyvää puolin ja toisin.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan CeNedra Aika hurjan kuuloinen tausta sulla.. Tsemppiä loppuraskauteen, toivottavasti vaivat ei mene kovin paljon pahemmaksi!

Täällä jouluaatto sujui kotosalla perheen+anopin kanssa ruokailun ja pukin käynnin merkeissä. Illalla oltiin sitten ihan vaan omalla porukalla, käytiin joulusaunassa ja nautittiin pukin tuomista lahjoista. Oon koittanut levätä, mutta kummasti lasten kanssa se on yhtä hyppäämistä aina kun koittaa vetää sohvalle pitkälleen Ruoka on maistunut hyvin (siitäkin huolimatta, että maha tulee täyteen tosi pienestä) ja suklaata on tullut syötyä luvattoman paljon. Joululimppu ja erilaiset juustot on ihan parasta jouluruokaa mitä tiedän

Vauva tosiaan myllää tosi tuntuvasti. Välillä tekee ihan pahaa kun erehtyy kumartumaan eteenpäin ja tuntuu, että toisen jalat tulee ylävatsasta läpi. Raivotarjonnassa on siis pysynyt
Olo on aika hyvä. Supistelee joo, välillä kipeestikin. Selkä paukkuu kun erehtyy makaamaan ihan selälleen tai nostaa kuopusta huonosta asennossa. Vatsa tuntuu olevan vauvaa täynnä, saa nähdä miltä tuntuu muutaman viikon päästä Sain kuitenkin lumityöt tehtyä tänään ja vedin muksuja pulkassakin. Koirien harjaaminen olikin jo sitten vähän tuskaa kun koitin kumarrella toppatakissa

Mutta nyt täytyy mennä pelaamaan muksujen kans kun pienin on vielä nukkumassa. Se kun tuppaa aiheuttamaan vähän häiriötä kun koittaa keskittyä johonkin lautapeliin missä on pieniä nappuloita

BoomKaa ja papunen rv31+2

 

Moikka kaikki. Oon kyllä käynyt lukemassa tekstit, mut en ole vaan jaksanut kirjoittaa. Onnea Qwerty pienokaisista. Tuntuu itselläkin ihan hassulta että olis n. 8 vkoa laskettuun aikaan. Vähän ehkä pelottaa ja jännittää jo. Vauvalle olen laittanut jo kaikki pääsääntöisssti valmiiksi. vaippoja häätyy ostaa ja sit kai muutama tuttipullo ja tutteja, kai. Mitä /minkälaisia suosittelette ja paljonko niitä pitää olla ku ei oo hajuakaan tuommosista.
Vauva heiluu ja huojuu ja potkiskelee, mut ei tunnu mitenkään kipeältä. Muuten olen saanut yöt nukkua, mitä nyt pari kertaa vessassa. Nyt pari päivää on ollut jotenkin tukalaa olla. kädet ja jalkaterät on turvoksissa. Johtuu varmaan osaksi jouluruuista ja herkuista, mutta silti. Minuun iski myös flunssa. Ei onneksi kuumetta mut röörit tukossa ja räkää piisaa. Sekin vie ihan voimattomaksi. Kyselin synnytysvalmennuksesta, se on kuulemma joku lauantai. Kannattaako sinne mennä, suositteletteko?
Olen nyt joutunut mittailemaan verensokeria, kun sokerirasituksessa ensimmäinen veriarvo oli 0,1 yksikköä koholla. Ihan rajoissa on pysyneet onneksi. Rv 36 on vielä seuraava ultra, jolloin katsotaan taas vauvan pään mittaa, sehän tuli muutaman pvän jäljessä suhteessa muuhun kasvuun. on siis kasvanut, mutta omalla käyrällään. Muuten on kaikki ollut hyvin. Kunhan tässä malttaisi levätä, kun on muka niin paljon tekemistä

 

Vauvan tavaroiden hankinnasta.
Meillä ei ole juurikaan ollut tarveta pulloille/tuteille. Varan vuoksi olen kuitenkin ostanut yhden pullon pienireikäisellä tutilla sekä normi pienen tutin ilman renksua. Pulloon ei kannata laittaa hirveitä summia, mikäli jääkin käyttämättä TAI ei sovellu omalle vauvalle. Eli ns. parempi pullo kannattaa hankkia sitten kun näkee millaista oma vauva tarvitsee (koliikkipullo tms.).
Vaippoja en suosittele hamstraamaan hirveää läjää ennen vauvan syntymää, koska kaikki merkit eivät sovi kaikille vauvoille. Keskimmäisen kohdalla sairaalassa oli käytössä pampersit, joista tuli ikävää punaista näppyä koko vaippa-alueelle. Kotiin päästyä kokeiltiin liberoa ja ihottuma hävisi parissa päivässä.
Pääsääntöisesti vauvat käyttää aluksi newborn kokoa eli 2-5kg tarkoitettuja vaippoja. Tosi vauvakohtaista on milloin siirtyy isompaan kokoon, joka tais olla 3-6kg. Mutta kannattaa tosiaan ostaa pienin pakkaus mikä kaupasta löytyy ja hakea sitten lisää, kun näkee sopiiko materiaalin/koon puolesta. Usein sairaalasta saa matkaan liberon ja pampersin ilmaispaketit, joissa on muutama vaippa sekä vauvaöljyä yms. Tai sitten voi tilata netistä ilmaiseksi ko sivuilta.

Synnytysvalmennuksessa oon käynyt esikoisen kohdalla. Aika turha oli, koska tuntui hirveän teennäiseltä ja vaikealta ainakin meidän terkan puolesta. Paremmin tietoa on löytynyt sairaaloiden sivuilta, tutuilta, kätilöiltä synnärillä, yms. Varmasti jossakin on hyviäkin valmennuksia, mutta ei täällä

Itselläni on edelleen hommaamatta kaikki vauvan vaatteet. Edelliset tosiaan ehti lähteä kiertoon kun aateltiin, että lapsiluku ei enää kasva. Mutta ehtiihän tässä, noin kahdeksan viikkoa aikaa Tuntuu toisaalta aika lyhyeltä kun sanoo, että kahdeksan viikkoa (joka voi toki olla kuusikin viikkoa) tai pahimmassa tapauksessa pitkältä, jos menee kymmenen viikkoa
No, kuiteskin, jos muutaman pienemmän vaatekappaleen hankkii + kotiutushaalarin, niin niillä pääsee jo alkuun. Pyykkäri pyörii meidän huushollissa nonstopilla, niin eiköhän tuolta aina löydy jotain päällepantavaa vaikkei kovin montaa vaatetta ostakaan

Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että synnytys tosiaan lähenee. Siinä onkin miettimistä, että mitä sairaalakassiin pakkaa itselle ja vauvalle, miten lasten hoito järjestyy, pystyykö mies olemaan sairaalassa mun kans vai onko lasten kanssa kotosalla, yms. Toisaalta odotan, toisaalta hieman jo jännittää. Miten synnytys tulee menemään, tarviiko millaista kivunlievitystä, jne.

Kuopus pitäisi saada siirrettyä junnusänkyyn ennen vauvan syntymää. Siinä olisikin urakkaa vielä tälle lomaa, etukäteen kun ei pysty sanomaan meneekö helpolla vai vaatiiko enemmälti aikaa. Sitä ei vielä päätetty, että jatkaako nukkumista meidän huoneessa vai laitetaanko siskon kanssa samaan huoneeseen

Vissiin alkaa olla jonkinsortin avautumisentarvetta, kun aika omanapaista tekstiä

BoomKaa ja papunen rv31+3

 

Hyviä välipäiviä Kreetalta! Meidän kymmenen päivän loma Suomessa meni vauhdikkaasti enkä ehtinyt yhtään käydä täällä lukemassa kuulumisianne. Ihan hyppäsi sydän kurkkuun, kun luin että ensimmäiset helmikuiset ovat jo putkahtaneet maailmaan! Onnea Qwerty! <3 Itselle tuleva synnytys tuntuu vielä kovin kaukaiselta, vaikka kaksi kuukauttahan sujahtaa todella nopeasti, jos ajattelee, että just äskenhän vasta oli lokakuun loppu...

Ikävä oli lukea haasun kotitilanteesta. Toivottavasti siellä on nyt parempi tunnelma! Etäisyys varmasti auttaa, ja sitten sen jälkeen asioista puhuminen rauhassa. Painetilanteessa tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tätä pitäisi hyväksyä pidemmällä tähtäimellä! Nyt jos koskaan tarvitset tukea, läsnäoloa ja hellyyttä. <3

Meidän Suomen visiittiin mahtui neuvolakäynti ja erikoisvisiitti äiityspolille vauvan sydänasioiden tiimoilta. Täällä kun rakenneultrassa löytyi pieneltä ylimääräinen verisuoni ja silloin oli vielä epävarmaa miten se vaikuttaa verenkiertoon sydämeen. Ultrassa ei silloin näkynyt vielä onko aortta kaventunut tms. Nyt onneksi aatonaattona selvisi, että aortta toimii normaalisti ja veri kiertää oikeaan suuntaan ja hyvällä tahdilla. Vauvalla on tuo ylimääräinen verisuoni, mutta se ei menoa haittaa. Mikä huojennus, ja paras joululahja! Vaikka olenkin koittanut suhtautua asiaan tyynesti, kyllähän tuo pelotti ja huolestutti. Nyt jatkamme odotusta rauhallisin tunnelmin ja sydäntä katsellaan sitten uudestaan synnytyksen jälkeen.

Maha kasvaa ja niin kovin helpon alku- ja keskiraskauden jälkeen alan "vihdoin" saada tukalia oireita. Nukun pari tuntia kerrallaan, herään ja asennon löytäminen on vaikeaa. Jalat ovat alkaneet turvota ja varsinkin eilisen pitkän lentomatkustamisen jälkeen jalat olivat ihan tukit. Myös sormet olivat turvonneet ja olin jo ihan varma, että nyt saan diabeteksen päälle vielä raskausmyrkytyksenkin... varsinkin kun viimeisessä neuvolassa verenpainekin oli 140/92. Sain myös Suomesta tuliaisiksi flunssan ja olo on aika voimaton. Toinen korva meni lukkoon lennolla ja olen vieläkin puolikuuro. Nyt on siis aika LEVÄTÄ.

Siispä sohvalle lukemaan naistenlehtiä. Luvassa on kuulemma myös jalkahierontaa. <3

- Vagabonda 32+0

 

Suorastaan törkeää käytöstä Haasu sun mieheltä Syytäkin vetää herne (palkoineen) nenään. Vaikka ei olis raskaanakaan, niin reagoisin just noin.

Joulu meni mukavasti perinteisin menoin. Riisipuuroa, joulukirkkoa ja ähkyssä joulusaunaan JOulupukkikin piipahti kylässä ilahduttamassa ennen kaikkea reilu pari vuotiasta esikoista. Hassua ajatella, että ensi jouluna meillä on toinenkin joka ehkä just harjoittelee kävelemään. Ens jouluksi haluankin itse valmiiseen pöytään, ehkäpä jonnekin reissuun pakoon.

Jaahas, jospa sitä nyt hankkisi pari vaatekappaletta alennusmyynneistä. Me ei olla mitenkään valmistauduttu vielä vauvan tuloon. Siis tarvikkeet on esikoisen jäljiltä toki hankittuna, mutta varastossa vielä. Hankittiin me vauvavakuutus, that's it! Jotenkin en ole ehtinyt vielä ajattelemaan koko synnytystä. No, parin viikon päästä jään töistä pois, niin täytyy sitten aloittaa valmistelut.

Nyt mukavia vuoden viimeisiä päiviä teille kaikille. Ensi vuonna, 2017, syntyy meidän muruset (Joku otti jo varaslähdön )

 

Haasu toivottavasti siellä tilanne jo rauhoittunut ja mukavampi tunnelma.
CeNedra ihanaa kun pystyt olemaan noin rento vaikka huonoja kokemuksia edellisistä raskauksissa.
Tervetuloa joukkoon Lillii84
Hankinnat alkaa olemaan kaikki joko hankittu tai sitten postissa tulossa.

Joulu meni rauhallisesti ja yhtäkään joulu kiloa en saanut itselleni hankittua .
No muuten kyllä kiloja on tullu raskausaikana 9 Kg .
Tänään oli neuvola ja terveydenhoitaja oli kamalan huolissaan kun vauva on jo kauhean alhaalla..ei halunnut pelotella,mutta sanoi että jos seuraavan 2 viikon aikana menee lapsivedet niin pitää kuulemma soittaa ambulanssi kun vaavi on vielä niin pieni . Eli nyt elellään hissunkissun
Muuten kaikki arvot on ok.
Nyt oli taas sf-mitta yläkäyrän yläpuolella 31.5cm (rv 31+3) ja seuraavalla neuvola käynnillä jos mennään käyrän yläpuolella niin saan sokerimittarin kotia ja uuden käynnin sokerirasitustestiin .

Ilosta odotusta kaikille ja rauhallista uutta vuotta

Toukka rv 31+3

 

Kiitos teille kaikille tsemppauksista ja myötätunnosta tuon miekkoseni suhteen, olette ihania Lähdin sitten sillon sunnuntaina äitini luokse tyttären kanssa ja tiistaina mies nieli ylpeytensä ja soitteli meitä takas kotiin... Saatiin puhelimessa monta ongelmaa selvitettyä mutta ajelin kotiin kumminkin vasta tänään. Vein tytön kummitädille hoitoon ja tavattiin miehen kans neuvolassa kun oli se ultra ja isyyden tunnustus.
Ultrassa kaikki hyvin ja vauveli edelleen raivotarjonnassa. Lääkäri tuumasi ettei tuu siitä kyllä enää kääntymään mihinkään. Viikkoja nyt 32+4 ja vauvan koko vastasi viikkoja 34 Ja saatiin vihdoinkin se kauan odotettu vastaus, kumpiko on tulossa. POIKA siellä venytteli
Nyt tosiaan sitten ollaan kotona ja miehen kanssa välit ihan ok Puhuttavaa kyllä riittää vielä kunhan tytär saadaan nukkumaan.

Hankinnoista : Vaippoja ei tosiaan kannata paljoa etukäteen hamstrata, meilläkään ei tyttären hipiä kestä Panpersia. Libero on käytössä. Kannattaa ensin varmistua mikä merkki on hyvä.
Mulla on hankinta listalla pullot ja jokunen tutti vauvalle. Oma maito ei oo kahden edellisenkään kohdalla riittänyt ja korviketta on annettu alusta saakka joten täysin varaudun että pulloja tarvitaan nytkin. Meidän sairaalasta saa ottaa mukaan niitä ns. kertakäyttöisiä ensipulloja jotka hyödynsin kuopuksen aikana. Niillä pääsi alkuun vaikka oli kotona jo valmiinakin jokunen pullo.
Nyt alkaa mulla sitten vaatekaapin hämmennys! Laitan kaikki tyttären pienet vaatteet eteenpäin jotta saadaan tilaa tulevan pikkuveljen vaatteille Nehän on siellä odotelleet tähän asti jemmassa, että jos tulee toinen tyttö. Osa vaatteista sopii hyvin pojallekin joten täytyy käydä kaikki huolella läpi. Mulla on yhä tallessa jotakin esikoispojan vaatteita sieltä 10v takaa

 

Hyvä, että saitte Haasu miehen kanssa edes osittain jo asioista puhuttua.

Neuvolassa käväisin tänään ja nyt oli sf mitta sentään palannut lähes keskikäyrälle, kun viimeeksi oli alakäyrän alapuolella... pää alaspäin nyt myöskin kun viimeeksi poikittain. Painoa olin myös saanut tällä kertaa, nyt hurjat 5kg tullut lähtöpainoon Vaikka kuinka oon yrittänyt paljon syödä niin ei vaan millään meinaa nousta paino...

Wuf ja Poju 32+0

 

Ihanaa alkavaa uutta vuotta täältäkin!

Wuf, kiva että sait hyviä neuvolakuulumisia Nyt vain rennoin mielin loppuraskautta kohden.

Vagabonda, ihana että teillekin tuli hyviä uutisia pienokaisesta Huh, en oo kade noista lentomatkoista. Mulla autossa istuminenkin on välillä työlästä, niin sitten vielä lentokoneen "super-tilavilla" istumapaikoilla Joko tämä jäi viimeiseksi matkaksi vai miten sulla oli tarkoitus loppuraskaudessa menetellä?


Me tultiin juuri katselemasta paikallista ilotulitusta. Lapset oli ihan haltioissaan, mutta heti autoon päästyään alkoi nahistelu ja kitinä. Mulla on ollut pinna tiukilla ja nyt tulikin sitten se huonomutsi-fiilis, kun komensin kaksi isointa omiin huoneisiin arestiin. Onko nää juhlapyhät jotenkin yli-jännittävää aikaa lapsillekin kun tuntuu, että kaikki käy ihan kierroksilla ja pieninkin asia aiheuttaa vaihtelevasti joko hirmuisesti hauskaa tai sitten itkupotkuraivarin (yleensä jälkimmäisen)?
Eiköhän se tästä iloksi muutu, pitää vaan jaksaa keskustella asioista riitapukarien kanssa. Pienin ei onneksi aiheuta vielä hämmennystä; toki vauvan syntyessä voi tulla muutoksia kovastikin.

Eilen näin ekaa kertaa unta synnytyksestä. Kaikki meni muuten hienosti, mutta olinkin ollut vain sijaissynnyttäjänä ja vauva piti antaa pois heti salissa Aamulla herätessä piti kelata, että joo oma mies, oma vauva ja kaikki kunnossa - ei mitään hätää. Huh, oli kovin todentuntoinen uni!

Onko muilla jotain selvää aikaa noille supistuksille, jos jo supistelee? Oon huomannut, että nyt lomalla ollessa supistukset lisääntyy aina iltaa kohden ja kaikista napakoimmat tulevat, kun pääsee suihkun jälkeen sohvalle pitkälleen. Yöllä ei vissiin tule (en niihin ainakaan herää). Päivisinkin supistelee, mutta niihin ei kerkeä kiinnittää niin paljon huomiota.
Mietin, että kysyisinkö ensi viikon neuvolassa aikaa neuvolalääkärille. Kohdunsuuta ei oo kertaakaan tarkistettu, koska tiedän senkin että turha ronkkiminen voi provosoida ja edistää tilannetta mikäli paikat ovat kypsymässä.
Toisaalta tuntuu, että kun on aikaisemmissakin raskauksissa ollut näitä supistuksia jo varhain, niin en haluaisi turhaan hätiköidä/aiheetta varailla lääkäriaikaa. Varmaan tämä anteeksi-kun-nyt-vaivaan-asenne ei oo kaikista paras, kun vauvan etua pitäisi ajatella Mutta siitä huolimatta mietityttää.....

Mutta nyt ilo irti tämän vuoden parista viimeisestä tunnista! Pitää keksiä jotain kivaa lapsille, että unohtuis nämä nahinat (ja tämä mutsi lupaa taas jälleen kerran uuden vuoden kunniaksi, ettei lähde mukaan lasten nahinoihin)

BoomKaa ja papunen rv32+0

 

Supistuksista. Oon huomannut, että eniten niitä tulee stressin lauetessa ja kivuliaita eniten yön pikkutunneilla.

Onko teistä kukaan kokenut pakkolepoa? Miulla alkaa pää räjähtää tähän. Kuukausi mennyt, toinen mokoma jäljellä ja mie en enää jaksaisi. Nyt en saa nostella oikein mitään, en saa tehdä kävelylenkkejä ulkona, en puuhailla keittiössä, ajaa autolla, en edes istua pitkiä aikoja. Tuntuu kuin nuo raskausappsit ripottelisi suolaa haavoihin kaikilla "mene kampaajalle / jalkahoitoon / elokuviin / hemmottele itseäsi" -muistutuksillaan. !?&@#>!!!!!! Menisin toki, jos ei tarvitsisi niin hemmetin kovasti ajatella joka käänteessä vauvaa.

Paikallisessa kaupassa on irtokarkit tarjouksessa. Pyysin miestä tuomaan niitä. Se toi niitä karkkeja pienen pussin, mistä tykkään kaikista vähiten. Sit se lähti yöllä käymään yksillä ja mie jäin vuodenvaihteessa pelkäävän koiran kanssa yksin. Aatonaattona järjestin sukulaisen avulla työ-/varastohuoneen lapsen tavaroita varten kuntoon - kestotappelun aihe meillä on tavaroiden lojuminen, edellisen kerran ukko melskasi aiheesta kaksi päivää aiemmin - eikä mies sanonut siitäkään mitään positiivista, vaikka kyseessä oli miulle henkisesti tosi iso ponnistus. Antaa nyt toisen käydä omia rojuja läpi ja miettiä joka hetki että onko sille paikkaa vai laitetaanko kierrätykseen ja samalla kuitenkin olla itse tumput suorina. Miusta tuntuu että kohta on paineet pään sisällä niin isot, että miulla räjähtää pää. Kun pääsisi kotoa edes jonnekin!!! Kun tuo saakelin kaksilahkeinen ymmärtäisi, että miun kanssa pitää olla erityisen tarkka. Paineethan hän pystyy purkamaan kodin ulkopuolella. Miuta niin kypsyttää tää tilanne ja ajattelin, josko täällä on joku joka on käynyt saman aiemmin läpi.

Piinamiina 34+6

 

Ihanaa uutta vuotta helmikuisten porukalle!
Täällä muutto kunnialla suoritettu, ja oi että on mukavaa uudessa kodissa! On vaan sitten sen päiväiset liitoskivut, että voi morjes! Aamupäivän menee hyvin, mutta sen jälkeen ei pääse liikkumaan minnekään :/ Liekö liika rehkiminen nyt sitten kostautuu.. Yhdessäkään aiemmassa raskaudessa ei ole vastaavaa ollut. Onko kenelläkään mitään vinkkejä miten näiden kipujen kanssa pärjätään vai maataanko tässä nyt seuraavat 6 viikkoa?! :-o

Sydänystäväni sai pienen tytön perjantaina ja kovasti odotan että ensi viikolla pääsen ihastelemaan miten pikkuinen se ihmisen alku taas olikaan <3

Äippä ja pirpana 33+6

 

Mie syön liitoskipuihin ja mahakipuihin Panadolia päivittäin. Tosin ei tässä kummempia saa edes tehdä, mutta kyllä lantio maatessakin kipeytyy.

Mie kävin äsken yläkerrassa laittamassa vauvan sängyn valmiiksi. Ihan omin päin menin. Vitsit, että tuli hyvä mieli. Sinne sänkyyn jäi nyt Hyssälä-pupukin odottelemaan sairaalaan lähtöä.