Helmikuun helmet 2017 *elokuussa*

Ihanan paljon hyviä ultrakuulumisia! :)
Itsellä alkanut myöskin toooosi ihana seesteinen raskausaika.. ei okseta eikä kolota, vauvamasu pönöllään saa ylpeänä kulkea :love:
Boomkaa ; samaa mieltä, en koe 4 lasta vielä suurperheeksi enkä oikeastaan sitä kuuttakaan mikä meillä tulee olemaan pääluku silloin kun miehenkin lapsoset ovat meillä.. ihanaa kun on töpsöttäviä jalkoja ja lasten melua ympärillä <3
Nimistä joku kyseli, niin meillä on nimet valmiina sekä myös kummit valkattuna (y)
Liikuntaa harrastan kuten ennenkin, toki omaa kehoa kuunnellen. Juoksemisesta ei tahdo tulla enää mitään kun alkaa toi vatsa kasvamaan sekä juostessa tulee helposti kohdun repäisykipuja.
Manducasta: eikä muistakaan kantoliinoista minulla ole kokemusta juurikaan. Yritin opetella käyttämään edellisen vauvan kohdalla hänellä kun oli molemminpuolinen synnynnäinen lonkkaluksaatio, jonka vuoksi jouduttiin heti synnärillä lastahoitoon. En kokenut noita liinoja sun muita omaksi jutukseni, mutta varmasti hyödyllisiä niille, jotka pääsevät sinuiksi.
Kylläpä aika kuluu loppupeleissä nopsaan. Vastahan tässä plussailtiin ja huomenna paukkuu jo rv 14!! :eek::love:
 
Kun lueskelee kaikkien ultra juttuja niin alkaa itseä niin jännittämään kun oma ultra on tulevana keskiviikkona :love:
Boomkaa kyllä jokaisella on se oma lapsilukunsa minkä sopivaksi katsoo. Itse tulisin hulluksi jo kolmen lapsen kanssa :D. Työkaverillani on yhdeksän lasta ja kuulemma kymmenes olisi liikaa :ROFLMAO:.
Nimiä ollaan jonkin verran katseltu,mutta lopullinen päätös tehdään kun lapsi syntyy. Kummeja en ole miettinyt yhtään ,koska olen ateisti niin mulle kastajaiset on pakollinen paha. Mieluummin ilmoittaisin nimen vain maistraattiin ja asia olisi sillä selvä :whistle: mutta appivanhemmat repisivät pääni irti jos en kastajaisia pitäisi :rolleyes:.
Liikuntaa olen joutunut vähentämään koska jopa kävely on alkanut tekemään pahaa :unsure:.

Toukka 11+6
 
Pahoinvointi ja B-vitamiinit on nyt noussut monta kertaa esiin. Jos esim. Beroccan lisä- ja apuaineet huolestuttaa, suosittelen hankkimaan oluthiivaa. Siinä on runsaasti B-vitamiineja. Silloin täytyy vain muistaa jättää monivitamiini paussille (samoin kuin Beroccaa ottaesssa), sillä liikaa vitamiineja ei myöskään ole hyväksi.
B-vitamiinin lisäksi myös magnesiumin puute voi aiheuttaa pahoinvointia. Jos oksentelua on ollut pitkään, vitamiinien ja hivenaineiden tasapaino voi olla melkolailla poskellaan.

Kantovälineistä on ollut tosi iso apu! Vauva-vaiheessa on tullut käytettyä eniten liinaa, mutta myös kantoreppu on kätevä kapistus. Manducaa kokeilin joskus ja vaikutti ihan hyvältä, mutta minulle sopi kuitenkin paremmin YAMO. Jos on mahdollista, kannattaa käydä liikkeessä testailemassa erilaisia reppuja ennen ostopäätöksen tekoa.
 
Viimeksi muokattu:
Olo onneksi helpottui iltaa kohden ja söin äsken 4 omenaa putkeen. Jestas miten hyvää!

Manducan ajattelin hankkia. Esikoisella oli muttei lähes koskaan sitä käytetty enkä enää tiedä missä on. Annoin varmaan eteenpäin.
 
Ainiin ja onko muilla sellaista,että hengästyy tosi nopeasti. Ei siis liikunnassa vaan muutenkin. Joskus jopa puhuessa hengästyn :D
Ja vessassa saan juosta öisinkin pari kolme kertaa. Käännän kylkeä ja herään kun on mentävä vessaan. :D

- Bettinah ja rakas 12+2
Minulla on sitä, että hengästyn helposti. Perus kävelyssä en hengästy, mutta rappusia noustessa kyllä. Asumme kerrostalossa toisessa kerroksessa ja aina kotiin tullessa olen hengästynyt. o_O

Kertomisesta sain vihdoin kerrottua vanhemmilleni vauva uutiset. Olivat yllättyneitä, mutta erittäin iloisia. En olisi osunnut odottaa heidän innostuvan asiasta niin kovasti heti alkuun. Nyt äitini ei puhukkaan mistään muusta kuin raskaudesta. Hän jo innoissaan oli katellut meille tori.fi:stä vaunuja. Nyt myös läheisimmät sukulaisemme tietää sekä läheisimmät kaverit. Suuri helpotus, kun saa odotettua enemmän tukea eri henkilöiltä. :):love:

Nimistä olemme katselleet ja tehneet listaa nimistä mitä voisimme ajatella antavamme nimeksi. Jos tulee poika niin on varmaa, että yhdeksi hänen nimistä tulee isän toinen nimi ja jos tyttö niin hän saa yhdeksi nimekseen minun toisen nimen. :) Lopullisesti päätämme nimen lapsen synnyttyä ja katsotaan minkä nimen näköinen hän on. :love:
Ristiäisiä emme ole ajatelleet pitää, koska mieheni ei kuulu kirkkoon ja minäkin olen miettinyt kirkosta eroamista. Tahdomme kuitenkin antaa lapsellemme kummit ja osa niistä onkin jo päätettynä ja kysyttynä.:D
 
Kertokaas kokeneemmat, että mitä noi ajoittaiset nipistelyt on..? Niiku välillä tuntuu siellä kohdun tienoilla ja enimmäkseen nyt vasemmalla puolella noita nipistelyjä tai ns tuikkimista :alien: onko kohdun kasvuun liittyvää vai mitä?

Cicada ja pieni 14+0
 
Kertokaas kokeneemmat, että mitä noi ajoittaiset nipistelyt on..? Niiku välillä tuntuu siellä kohdun tienoilla ja enimmäkseen nyt vasemmalla puolella noita nipistelyjä tai ns tuikkimista :alien: onko kohdun kasvuun liittyvää vai mitä?

Cicada ja pieni 14+0
Cicada kuvailemasi kuulostaa ihan kohdun kasvuun liittyviltä tuntemuksilta. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Cicada ja Maikkki
Cicada mulla samoja tuntoja :)

Maria1985 mulla ei ole nyt enää finnejä/näppyjä. Oli jossain vaiheessa mutta ne hävisivät. Saattaa johtua myös siitä etten oo jaksanut pitkään aikaan meikata :D

Huomenna ultraan! Jännittävää! <3
 
  • Tykkää
Reactions: Cicada
Onko muilla mennyt iho huonoon kuntoo.
Itselläni naama täynä pieniä näppyjä ja mustapäitä. Rintamukseen ilmestyy kipeitä finnejä ja selkä täynä pieniä näppyjä...oi kun tuntee itsensä niin hehkeäksi :alien::alien::mad:
Täällä sama otsa täynnä näppyjä ja leuassa mustapäitä. Rintakehällä aikaisemmin oli myös paljon pieniä näppyjä, mutta ovat hävinneet nyt. En tiedä mikähän nuihin otsan näppyihin auttaisi. Meikkiä en ole nyt käyttänyt kuin ihan harvakseltaan, joten siitä ei ainakaan minulla ole riippuvainen. Tosi ärsyttävän näköinen. :mad: Kosmetologin vastaanottoa olen harkinnut, mutta ei raskisi käydä. (n)
 
  • Tykkää
Reactions: maria1985
Mulla on kanssa näppyjä naamassa ja noita samoja Cicadan kuvailemia oloja mahassa. Oon kanssa ajatellut, et varmaan kasvukipuja on. :)

Mä olin tänään pitkästä aikaa aamuvuorossa ja ei mennyt ihan putkeen. Oksensin ennen töihin lähtöä, matkalla oli pysähdyttävä oksentaan pusikkoon ja sitten töissä vielä kaksi kertaa. Yksi mies taisi nähdä mun oksentamisen ja kattoi vähän pitkään, kun autossa yrjösin pussiin :LOL: ei ollut mitään puskaa lähellä.
Pomon kanssa vaihdeltiin mun loppuviikon vuorot iltavuoroihin, jos niihin jaksaisi mennä. Sanoin ensin meneväni huomenna lääkäriin ja haen sairaslomaa, mutta sit pomo ehdotti et kokeilisin tulla iltavuoroihin. Jään sitten kyllä saikulle, jos en jaksa niitäkään.

Huomenna meillä on kanssa nt-ultra, voi että jännitetään sitä miehen kanssa molemmat tosi paljon.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Cicada
Np-ultrasta tultu ja vauhdikas veijari siellä oli, huiski menemään ja oikein kohdun seinästä otti vauhtia, että sai kunnon meiningit :love: turvotus oli 1.1mm, vielä odotetaan sitä lopullista riskiarviota, vähän jännittää kyllä, mutta sai toi vauhti hiukan uskomaan siihen, että siellä tosiaan on menoa ja aivan tyytyväiseltä kaverilta vaikutti(y)

Nyt sitä facebookkia, hui miten jännää:D
 
Oisiko teillä antaa vinkkejä, mitä oikeaa ruokaa mahdollisesti voisi tehdä mieli? Mie taidan vain laihtua ja laihtua, vaikka maha vain kasvaa. Syöminen ei ole ollut miulle koskaan mikään kiva juttu, vaan se on ollut lähinnä tankkaamista. Juhlaruoat, ravintolakäynnit tms on asia erikseen, mutta arkiruoka ei ole oikein ikinä ollut mikään intoilun kohde. Nyt kun on niin sairaan väsynyt työpäivän jälkeen, niin ei oikein jaksaisi ruveta mihinkään sirkustemppuihin ruokaa saadakseen. Muksu kuitenkin vaatii sapuskaa ja ehkä sitä itsekin jaksaisi enemmän, jos olisi ravintoaineita enemmän käytettävissä. Pahoinvointikin kuitenkin rajoittaa syömisiä edelleen... Onneksi ennen raskautta pääsi kertymään pari-kolme ekstrakiloa, muuten olisin jo aivan sippi.
 
Hei, ilmoittaudun mukaan joukkoon! Tänään tuli täyteen 12 viikkoa ja nyt vasta uskallan liittyä tällaiseen ryhmään. Koko ajan kauhea epävarmuus koko raskaudesta, mutta ehkä nyt olisi se maaginen raja ylitetty. Eli: 27.2. / Sadovsky / 29 / KOS / 1 (2)

Tosiaan odotamme mieheni kanssa esikoista, mutta olen aikaisemmin sijaissynnyttänyt ystävilleni lapsen, niin en nyt tiedä että monenneksi lapseksi tämä lasketaan. Raskaudesta on kokemusta, mutta lapsesta ei vanhemman roolissa ollenkaan. :)

En ole käynyt alkuraskauden ultrassa ja sykkeitäkään ei neuvolassa kuunneltu, joten torstaiaamun nt-ultra olisi ensimmäinen konkreettinen havainto vauvasta. Toivottavasti kaikki on hyvin siellä, vaikka tämä tuntuukin aika uskomattomalta - tulin raskaaksi melkein heti yrityksen alusta ja toistaiseksi on mennyt hyvin, vaikka jännittää. Jos siellä nyt on joku.

Olemme kertoneet appivanhemmille ja läheisemmille ystäville ja siskoilleni. Omille vanhemmilleni olen sanonut kysyttäessä vauvaprojektista jotain epämääräistä siitä, että näyttää lupaavalta, kun en ennen ultraa ole halunnut kertoa. Kaikki kuitenkin tietävät, että olen ollut jo pidempään vauvakuumeessa, joten moni on kysellytkin raskaudesta. Maha ja rinnat kun kasvavat ihan hillitöntä vauhtia, niin ei ole vissiin vaikea arvata. :D

Pahoinvointia ei onneksi ole enää ollut, eikä se missään vaiheessa ollut kovin rajua. Selkäkipuja on paljon, kuten minulla aina, ja väsyttää tolkuttomasti. Olen työttömänä, joten sikäli hyvä, että ei haittaa nukkua koko ajan. Kuulostaa niin hurjalta tuo pahoinvointi täällä monilla muilla!
 
  • Tykkää
Reactions: Hipsuli90 ja Cicada
Toki saa udella, onhan se harvinaista puuhaa (ja monet variaatiot onkin nykyään kielletty). Minä siis toimin ystävieni lapsen kohtuna ja biologisena äitinä (he kun ovat molemmat miehiä ja eivät ilman apua voi lasta saada). Ihan koti-inseminaatiolla laitettiin lapsi alulle ja oltiin asiasta toki avoimia neuvolassa koko ajan. Syntymän jälkeen minä olen ollut lapsen kummitäti (ja tietää toki, että olen äiti), ajatuksena että olen läheisenä aikuisena elämässä mukana mutta en vanhempi. Voi sitten ikätasoisesti kysellä ja olla yhteydessä sen verran kuin kokee tarpeelliseksi, toistaiseksi ei vaikuta erityisen kiinnostuneelta. Hän on siis kohta puolitoistavuotias ja näemme viikon-parin välein. Heti sairaalasta hän siis muutti isiensä luo ja minä lypsin maitoa ensimmäiset pari kuukautta.

Henkisesti ei ole ollut millään tavalla vaikeaa, ei mitään luopumisen tuskaa, josta varoiteltiin. Kun alusta asti asennoitui niin, että hän ei ole minun lapseni, vaan ystävieni, niin ei ole syntynyt ihan samanlaista tunnesidettä. Ihana lapsi tietysti on ja hyvin rakas, mutta tuntuu aika samalta kuin siskoni lapsi. Nyt tämän uuden raskauden kanssa on ihan eri tunne alusta asti, kun lähtökohta on niin eri. Tuolloin en siis vielä ollut ollenkaan varma, haluanko perhettä, ja mieheni oli myös kahden vaiheilla. Sen raskauden jälkeen alkoi sitten molemmilla herätä vauvakuume, kunnes vain odotimme, että olisi hyvä aika alkaa tehdä omaa lasta. :)

Muista aiheista: iho-ongelmat ovat todellakin ihan kamalia! Koko naama kukkii ja ei ole jälkeäkään mistään raskauden hehkusta. Hirveä tiskiharja katsoo takaisin peilistä. Ei kyllä viimeksikään ollut missään vaiheessa raskautta mitenkään hehkeä olo, ilmeisesti se vain toimii joidenkin kohdalla eri tavalla.

Nimiä, sopivia vaunuja, hoitopöytiä ja vaatteita on tutkittu jo vaikka millä mitalla. Manduca olisi ihan ehdoton ja kaikkia ihania minivaatteita on jo tarttunut mukaan kirppikseltä. Ja uusia äitiysvaatteita, vaikka vanhatkin on tallessa. Ja ja ja... Pitäisi ehkä vähän hillitä, mutta kun on aikaa kaiket päivät ihmetellä ja vertailla ja koluta nettikirppiksiä.
 
  • Tykkää
Reactions: Qwerty_
Toki saa udella, onhan se harvinaista puuhaa (ja monet variaatiot onkin nykyään kielletty). Minä siis toimin ystävieni lapsen kohtuna ja biologisena äitinä (he kun ovat molemmat miehiä ja eivät ilman apua voi lasta saada). Ihan koti-inseminaatiolla laitettiin lapsi alulle ja oltiin asiasta toki avoimia neuvolassa koko ajan. Syntymän jälkeen minä olen ollut lapsen kummitäti (ja tietää toki, että olen äiti), ajatuksena että olen läheisenä aikuisena elämässä mukana mutta en vanhempi. Voi sitten ikätasoisesti kysellä ja olla yhteydessä sen verran kuin kokee tarpeelliseksi, toistaiseksi ei vaikuta erityisen kiinnostuneelta. Hän on siis kohta puolitoistavuotias ja näemme viikon-parin välein. Heti sairaalasta hän siis muutti isiensä luo ja minä lypsin maitoa ensimmäiset pari kuukautta.

Henkisesti ei ole ollut millään tavalla vaikeaa, ei mitään luopumisen tuskaa, josta varoiteltiin. Kun alusta asti asennoitui niin, että hän ei ole minun lapseni, vaan ystävieni, niin ei ole syntynyt ihan samanlaista tunnesidettä. Ihana lapsi tietysti on ja hyvin rakas, mutta tuntuu aika samalta kuin siskoni lapsi. Nyt tämän uuden raskauden kanssa on ihan eri tunne alusta asti, kun lähtökohta on niin eri. Tuolloin en siis vielä ollut ollenkaan varma, haluanko perhettä, ja mieheni oli myös kahden vaiheilla. Sen raskauden jälkeen alkoi sitten molemmilla herätä vauvakuume, kunnes vain odotimme, että olisi hyvä aika alkaa tehdä omaa lasta. :)

Muista aiheista: iho-ongelmat ovat todellakin ihan kamalia! Koko naama kukkii ja ei ole jälkeäkään mistään raskauden hehkusta. Hirveä tiskiharja katsoo takaisin peilistä. Ei kyllä viimeksikään ollut missään vaiheessa raskautta mitenkään hehkeä olo, ilmeisesti se vain toimii joidenkin kohdalla eri tavalla.

Nimiä, sopivia vaunuja, hoitopöytiä ja vaatteita on tutkittu jo vaikka millä mitalla. Manduca olisi ihan ehdoton ja kaikkia ihania minivaatteita on jo tarttunut mukaan kirppikseltä. Ja uusia äitiysvaatteita, vaikka vanhatkin on tallessa. Ja ja ja... Pitäisi ehkä vähän hillitä, mutta kun on aikaa kaiket päivät ihmetellä ja vertailla ja koluta nettikirppiksiä.
Ihana tarina! Kiitos, että jaoit ja kerroit tuntemuksista :love: En osannut yhtään kuvitella minkälaista se olisi omalla kohdalla ( joskus kavereiden kesken ollut hypoteettisesti puhetta, että mitä jos tulisi tälläinen tilanne vastaan ) :)
 
Luulin jo pahoinvoinnin olevan kokonaan selätetty, mutta ei. Laatta lentänyt eilen yöllä ennen nukkumaanmenoa kolme kertaa ja tänään aamulla neljä kertaa :sick:. Kiva olla töissä ja sitten kun ei voida mennä heti kotiin, koska mies nukkuu yövuoron jälkeen.

Ihan nuutunut olo, täytyy varmaan jossain autossa ottaa päivätirsat lapsen kanssa :unsure:
Onneksi nämä työt loppuu ihan pian, vielä kaksi vuoroa olisi jäljellä (y)

Ultra on perjantaina, jännitän jo ja odotan innolla, vaikka nyt joudunkin menemään yksin. Toivottavasti olisi kaikki hyvin :)
 
  • Tykkää
Reactions: Cicada
Kiitos sadovsky tarinastasi; hienoa!
Itse sain juuri iloisia uutisia; aion jäädä kuopuksesta osittaiselle hoitovapaalle 1.10 alkaen!:ROFLMAO: Käytännössä tarkoittaa 4-päiväistä työviikkoa. Sitä joulukuun loppuun saakka, ja sitten kutsuukin pikku hiljaa äippäloma (y)

Äippä ja pirpana *poks* rv 14+0 !!
 
  • Tykkää
Reactions: Hipsuli90
Täällä meinaa sydän pakahtua...... Vaikka neljäs lapsi tulossa niin aina yhtä hellyyttävää nähdä pieni ihminen, joka on omalla lailla jo niin täydellinen :love:

Kaikki hyvin, niskaturvokettakin niin vähän ettei meinannut saada mittaa siitä (merkkasi korttiin alle 0.5mm). Istukka ilmeisesti takana ja kohtu on taaksepäin kallellaan.
Kätilö ultrasi noin puoli tuntia, koska pieni nukkui niin sikeästi alkuajan. Sitten alkoi vipeltää, potkia ja pyöriä niin, ettei ultra pysynyt perässä :giggle:
Ja sitten se tärkein eli meidänkin vauvalla on nyt virallinen laskettu aika! Mulle saa päivittää 25.2.2017 ja synnäri oys/oas

Tsemppiä kaikille, joilla ultra vielä edessä (y)

Nyt täytyy palata töiden pariin..

BoomKaa ja papunen 12+3
 
Meillä oli myös nt-ultra tänään ja itkuhan siellä sitten tuli kun pienellä kaikki oikein hyvin. <3 :love: Itsehän olen laskenut että nyt olisi 12+5 mutta neuvolan mukaan olisi 12+2. Mitat vastasi 12+4 joten se neuvolan laskettu aika pidetään. Laitetaan siis mulle listalle 26.2.2017.
Oli ihanaa nähdä pieni rakkaus siellä. Niskaturvotus oli 1,1 joka oli kuulemma täysin normaali. :) mulla oli kysyttävää muuten siinä huumassa muistanut kysyä mitään :LOL:

Mutta kysyn teiltä nyt liikkeistä. Eli voiko olla mahdollista, että tuntuu näin aikaisin jotain liikkeitä? Välillä tuntuu ihan alhaalla masussa sellaista pientä kuplintaa. Tiedän haamupotkut koska niitäkin on ja ne on ylempänä. Mutta nyt on tuntunut ihan alhaalla. Myöskin siinä ultratessa kun muru liikkui samalla niin ihan kuin olisin tuntenut jotain. Mutta siitä en sitten enää ollut varma kun muutenkin se putki oli sisällä :ROFLMAO:

Entäs onko teille tehty nt-ultra alakautta vai vatsan päältä? Siskolle tehtiin vatsan päältä. :eek: ja mulle tehtiin myös esikoisen aikana alakautta. Eli onko vaan paikka kohtaista? Siskon kanssa käymme kuitenkin eri paikassa ultrassa.

- Bettinah ja rakas 12+2
 

Yhteistyössä