Kivan samalta kuullostaa. Luonne ohjaa oppimista, mikä on helppo huomata jos lapsia on useampi. Meidän kuopus, tämä 1-vuotias, nousi itse pystyyn ja käveli jo 9 kuukautisena, mutta samaan aikaan ei suostunut syömään kiinteitä ruokia. Isosiskonsa taas söi jo siististi lusikalla itse kun täytti vuoden (aloitti silloin pätkän hoidossa ja olivat kovin ihmeissään). Kun lapsi ei ole ainoa, on helpompi hyväksyä - ja jopa nauttia siitä - että lapset ovat erillaisia. Kuopuksen kehitys tuntuu minusta lähinnä haikealta. Esikoisen kohdalla sitä odotti milloin hän oppii uusia taitoja - ja kävi palstoilta katsomassa mitä voisi jo vähän nopeuttaa (ei voi mutta sitä yrittäessään viettää lapsen kanssa intensiiviesti leikkiaikaa). Kun taas kuopus kävelee jo vauhdilla nukkea sylissä rintaansa vasten samalla heijaten ja leikkii nukkekodilla isosisarusten kanssa, kalustaen pikkuhuoneita ja vieden nukkeja ihan tosissaan paikasta toiseen suun käyden tuota yksivuotiaan töpötystä, tuntuu haikealta. Nytkö vauva jo kasvoi noin isoksi, että vertaisten leikki kiinnostaa monesti enempi kuin äidin syli.
Kaikki opitaan nopeammin esimerkistä: Meidän yksvuotias nauttii hirveästi siitä että tehdään yhdessä - ja vaatii saada tehdä samaa kuin muut. Hän vaatii (tai käy hakemassa itse) oman hammasharjansa muiden harjatessa mikä helpottaa huomattavasti pesemistä (tahnalla). Kun muut syö lusikalla, hän ei odota, että ennätämme alkaa syöttää (aina kestää ihan hetki) vaan nappaa teleskooppikädellään lusikan kauaksi jäähtymään laitetusta annoksesta omaan käteen ja syö sillä suhteellisen ok jos on nälkäinen (leikkii jos ei ole). Potalla pysyy jos joku toinenkin istuu potalla, tuloksella usein - ja tekee sille toiselle "piss pisss pisss" ääntä hymyillen. Tykkää piirtää ja vaatii päästä "avustamaan" ruuanlaitossa (=hakee tuolin ja kiipeää sille viereen puuttumaan tekemiseen), kun joku muukin piirtää tai tekee ruokaa, varsinkin jos se on isosisarus. Samoin, kun isosisarus lähtee ulos kaverinsa kanssa - aivan hirveä vääryys hänestä selkeästi tapahtuu, jos hän on ainoa lapsista joka jää kotiin sisälle (viihtyy ulkona koska pääsee siellä jo tepsuttelemaan ympäriinsä). Ja mitä tahansa mitä tehdään, tahtoo tehdä kanssa. Se on liikuttavaa, vaikka välistä vähän rasittavaakin
, ja sillä tavoin sitä oppii.
Imetystä olen vähentänyt pariin kertaan vrkssa... Miten siitä pääsisi kokonaan irti? VINKKEJÄ! Ensimmäistä kertaa tuntuu että lapsi ei vieroitu kuin itsestään kun maailma avautuu vauhdilla yksivuotiaalle. Toisaalta täydet rinnat saavat minut voimaan todella pahoin jos niitä ei tyhjennä edes vähän - ja "vain vähän tyhjentämisen taktiikka" ei tunnu vähentäneen maitoa kolmessa vkossa. Paras olisi saada imetys nyt kokonaan pois pelistä... mutta miten sen tekisi hellästi ja turvallisesti lapsen kannalta?
Kaikki opitaan nopeammin esimerkistä: Meidän yksvuotias nauttii hirveästi siitä että tehdään yhdessä - ja vaatii saada tehdä samaa kuin muut. Hän vaatii (tai käy hakemassa itse) oman hammasharjansa muiden harjatessa mikä helpottaa huomattavasti pesemistä (tahnalla). Kun muut syö lusikalla, hän ei odota, että ennätämme alkaa syöttää (aina kestää ihan hetki) vaan nappaa teleskooppikädellään lusikan kauaksi jäähtymään laitetusta annoksesta omaan käteen ja syö sillä suhteellisen ok jos on nälkäinen (leikkii jos ei ole). Potalla pysyy jos joku toinenkin istuu potalla, tuloksella usein - ja tekee sille toiselle "piss pisss pisss" ääntä hymyillen. Tykkää piirtää ja vaatii päästä "avustamaan" ruuanlaitossa (=hakee tuolin ja kiipeää sille viereen puuttumaan tekemiseen), kun joku muukin piirtää tai tekee ruokaa, varsinkin jos se on isosisarus. Samoin, kun isosisarus lähtee ulos kaverinsa kanssa - aivan hirveä vääryys hänestä selkeästi tapahtuu, jos hän on ainoa lapsista joka jää kotiin sisälle (viihtyy ulkona koska pääsee siellä jo tepsuttelemaan ympäriinsä). Ja mitä tahansa mitä tehdään, tahtoo tehdä kanssa. Se on liikuttavaa, vaikka välistä vähän rasittavaakin
, ja sillä tavoin sitä oppii. Imetystä olen vähentänyt pariin kertaan vrkssa... Miten siitä pääsisi kokonaan irti? VINKKEJÄ! Ensimmäistä kertaa tuntuu että lapsi ei vieroitu kuin itsestään kun maailma avautuu vauhdilla yksivuotiaalle. Toisaalta täydet rinnat saavat minut voimaan todella pahoin jos niitä ei tyhjennä edes vähän - ja "vain vähän tyhjentämisen taktiikka" ei tunnu vähentäneen maitoa kolmessa vkossa. Paras olisi saada imetys nyt kokonaan pois pelistä... mutta miten sen tekisi hellästi ja turvallisesti lapsen kannalta?