Heinäkuun höpinät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 9.9.05
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Moi!
Yritin tänne viikolla jo kirjoitella, mutta kuinka ollakaan, kone katkaisi yhteyden ja koko pitkä riipustus meni hukkaan... Enkä sitten jaksanut/ehtinyt sitä uudelleen kirjoittaa.

Tehotyttö, mihin äidinmaitokeskukseen soitit? Mä olen vienyt heinäkuun puolesta välin maitoa Helsinkiin ja siellä oli 2 kk synnytyksestä rajana, että voi aloittaa. Ja lopettaa täytyy, kun synnytyksestä on kulunut 6 kk. Tosin poikkeustapauksissa voi luovuttaa siihen saakka, kun synnytyksestä on kulunut 8 kk. Eikä mitään minimirajaa (5 dl / 2 päivää) ole. Aika jännä, että niillä on näin eri sääntöjä.

Meidän jäppinen kastettiin kuukausi sitten Joni Sebastianiksi. Tosin kutsumme häntä aina Jontuksi. Tänään tulee ikää hmmm... Kata, onks tänään kulunut 12 vkoa??... Viikon päästä on joka tapauksessa 3 kk kalenterikuukausina laskettuna.

Jonttu on ollut tosi helppo. Itku tulee, jos on nälkä, uni tai kakka vaipassa. Illalla menee nukkumaan klo 21-22 ja kahdella syömisellä nukkuu 8 saakka. Valveilla jaksaa olla tunnin, korkeintaan puolitoista ja sitten vaatii taas unta. Aamupäivällä nukkuu yleensä 9-11 vaunuissa, kun käymme lenkillä, sitten yhdet puolen tunnin välitirsat. Iltapäivällä sitten vaunuissa ulkona 15-17 ja illalla taas puolituntiset välitirsat ennen yöunia. Pelkällä rintamaidolla ollaan menty, joten en usko, että noista yösyömisistä päästään vielä. ne olen tosin hoitanut siten, että Jonttu viereen, tissi suuhun ja itelle unta palloon...
Vielä ei ole ollut minkäänlaista liikettä kääntymisen suhteen, vaikka paljon makoileekin lattialla. Pitäiskö olla jo huolissaan? Yhtään en kyllä muista milloin nuo vanhemmat muksut alkoivat kääntyä.

Iloinen ja tyytyväinen vauva on näin yleensä ottaen. Isot sisarukset (11 ja 12 v) on edelleen ihan haltioissaan ja hoitavat kovin. Vanhempi, poika, on jo pari kertaa hoitanut Jonttua 3 tunnin ajan, kun olen joutunut käymään jossain mihin en ole voinut Jonttua ottaa mukaaan. Ja hienosti on mennyt.

Jaaha, tirsat on päättyneet, täytyy mennä!

Tähtis ja Jonttu 12 vkoa
 
Heippa. Olen lueskellut näitä teidän mielenkiintoisia juttuja ja nyt päätin itsekkin kirjottaa.

Meille syntyi poika 8.7, raskausviikolla 36. Jouduin vuodelepoon sairaalaan yhtäkkiä nousseiden verenpaine-arvojen takia, tämä oli suurin pelkoni, joutua makaamaan sairaalassa pahimmassa tapauksessa kuukauden päivät. Soitin miehelleni vielä ehtoolla kun paineet laskivat ja pääsin osastolle, että tulet sitten hyvissä ajoissa huomenna hakemaan. No eipä tarvinnut hakemaan tullu, synnytys käynnistyi itsestään aamu-yöstä, kesto vajaa kuusi tuntia ja synnytys oli muutenkin helppo. Kuinkas muilla?

Esikoisemme oli terve vaikkakin pieni, painoa 2330g ja 44cm.
Sairaalassa jouduimme olemaan puolitoista viikkoa bilirubiini-arvojen takia, ja se oli kyllä tajuttoman pitkä aika. Väkisin meinasi tulla masennusta kun en saanut poikaa viereen ja mieskin oli kaukana, vaikka kävikin lähes joka päivä. Mutta kyllä sitä sitten tajusi kuinka hyvin meillä kaikki on, kun näki teholla toisten pikkuisia jotka taistelivat hengestään. Heille kaikille voimia!

Koliikki vaivat kärsittiin, oli aika piinallista aikaa, ei juurikaan nukuttu, ei yöllä ja päivällä. Meillä tepsi vyöhyketerapia(ainakin luulen niin), pidin sitä ihan huuhaa juttuna mutta tästä edespäin suosittelen.
Nyt poika nukkuu yö-unet noin klo 24-7.00, syödään ja jatketaan unia 3tuntia. Päivällä vielä muutamat kivat päikkärit, ihanaa! Ja todella mukava lukea että muidenkin pikkuiset nukkuvat hyvin.:)

Ristiäiset olivat kolme viikkoa sitten, nimeksi tuli Roni Emil Johannes. Mieheni päätti nimen, minä saan sitten tulevaisuudessa päättää mahdollisesti toisen lapsen nimen. Täältä sainkin kauniita nimiä ""listaani""=)


Roni painoi 10viikkoisena 4830g ja pituus oli 56cm! Neuvolassa kehuttiin hyvästä kasvusta ja jänteväksi kaveriksi, ei kuulemma uskoisi että on syntynyt niin pikkuisena, minusta paistoi ylpeys=) Mutta pikkuinenhan Roni on teidän vauvoihin nähden, mutta me kiritään kiinni!

Ehkäisyksi ole miettinyt pillereitä, mutta on myös pelko että nuppi sekoaa. Kapseleista tiedän sen verran(kaverillani oli), että myös siitä tulee mielialan vaihteluita, vuotoa sekä kapselin vaihtaminen oli kaverillani(herkkä hipiäinen) tuskallista. Mutta myös varmasti vaihtelee paljon henkilöstä riippuen.

Haaveilin myös opiskelusta äitiyslomallani, mutta haaveeksi jää. Vaikka olenkin aikalainen energia-pupu, en usko että minusti tällä hetkellä olisi siihen. Siispä taputukset teille jotka siihen pystytte, etenkin teille joilla on monta lasta, vau!

Mutta minä lopettelen nyt, lupauduin menemään töihin > pieni hätä työpaikalla, mies jää Ronin kanssa kotiin. Kirjoitin kanssa kaksi kertaa tämän stoorin. Meinasin kone tippua ""vahingossa"" lattialle kun yhteys katkesi rupatteluni lopussa¨;)

Mutta oikein hauskaa viikonloppua kaikille=) Toivottavasti pääsemme helpolla jokainen.

Terveisin: Terhi ja Roni 11vko
 

Yhteistyössä