Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Heinäkuun Onnenhiput 2011
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Sillis, post: 24438919, member: 66560"]</p><p>Ai niin, piti vielä sanoa <strong>Lupukselle</strong>, että kyllä mun tietääkseni niitä masukipuja voi olla ihan alusta asti, ainakin meillä tuo kiskoi aluksi ilmaa syödessään (oli rintakumi apuna, enkä oikein osannut käyttää sitä) ja siksi vähän kitisi vatsaa.</p><p></p><p>Nonniin, nyt sitä synnytyskertomuksta, koitan vaan ihan lyhykäisesti pääkohdat, en halua uppoutua tähän liikaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>Heti jo keskiviikkona aika aamusta supisteli kivuttomasti mutta säännöllisesti. Kipeät supparit tuli säännöllisinä alle 10min. välein 13.30 alkaen. Saavuttiin sairaalaan 17.30. Tullessa supparit vähän hiipui ja harventui, eikä avautumista ollut hirveästi tapahtunut, parille sormelle olin auki. Mentiin hetkeksi pihalle kävelemään, ja päästiin saliin 19.00. Siirryin melko pian ammehuoneeseen suihkuun ja kellumaan, oliskohan ollut kahdeksan aikaan. Mennessä vasta reilulle parille sormelle auki. Vesi helpotti ihanasti, suppareita tuli tosi tiheään ja olivat kipeitä, mutta veden avulla ne kestin. Tunnin päästä alkoivat kiivastua, joten lähdettiin joskus yhdeksän jälkeen saliin. Vesi oli tehnyt tehtävänsä, olinkin yhtäkkiä 8cm auki, mutta vauva ei ollut ollenkaan laskeutunut. Tässä vaiheessa supistukset oli mielettömän kovat ja kivut aika hurjat. Pyysin epiduraalia, ja paikalle kutsuttiin lääkäri.</p><p></p><p>Tähän saakka olin kivuista huolimatta vielä ihan järjissäni, ja uskoin selviytyväni kunnialla. Lääkäri tuli, ja sitten kaikki alkoikin mennä ihan pieleen. Ilmeisesti tämä lääkäri ei ollut kovin kokenut puudutteen laittaja. Yritti laittaa epiduraalia yli tunnin, samalla mulla supisteli minuutin välein, ja kivut oli todella kovat. Kätilö venytti voimiensa takaa mua kippuraan, ja yritin pysyä ihan paikallaan vaikka sattui. Vietin tunnin siinä hemmetin sykkyrällä hirveissä tuskissa, kunnes kätilö käski lääkäriä lopettamaan kun ei puudutteen laitto onnistunut ja multa alkoi voimat mennä. Lopulta onnistui laittamaan spinaalin. Sen vaikutus kesti tunnin, jonka vietinkin ihan koomassa maaten.</p><p></p><p>Jostain syystä avautumisvaihe ei edennyt, vaan joku pieni läppä jäi eteen (tosi tieteellistä analyysiä tämä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" />) eikä siksi päästy ponnistamaan. Supistuksia tuli edelleen minuutin välein, ja spinaalin vaikutus loppui. Tää oli varmaan kaikkein tuskaisin vaihe, mitään kivunlievitystä ei ollut, vauva ei laskeutunut vieläkään kunnolla ja oli vielä kaiken lisäksi tulossa väärässä asennossa. En saanut ponnistaa, enkä edes spinaalista johtuen tuntenut mitään tarvetta.</p><p></p><p>Jossain välissä mulle nousi korkea kuume (40c) ja sain antibioottia suoraan suoneen. Vauvan sydänäänetkin laski kaksi kertaa jossakin välissä, mutta ajantaju on niin hämärtynyt etten osaa ihan tarkkaan sanoa missä.</p><p></p><p>Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain alkaa ponnistaa. Aluksi tarvetta ei tuntunut, en tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä ja olo oli niin avuton. Olin myös kuumeen takia täysin voimaton ja loppu että itkin vaan. Homma ei tuntunut etenevän mihinkään, enkä saanut kunnolla ponnistettua. Olin myös pyynnöistä huolimatta sängyllä puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta. Ponnistusvaiheen välissä mua pyydettiin taas seisomaan hetkeksi, jotta vauva lähtisi kunnolla tulemaan alaspäin. Tässä vaiheessa sattui niin paljon, ettei mikään koskaan. Vieläkin alkaa itkettää kun edes mietin sitä fiilistä, olin täysin loppu, aivan avuton enkä tiennyt mitä piti tehdä ja ihan helvetillisissä kivuissa. En pystynyt kuin itkemään ja huutamaan, mies kertoi että olin myös vinkunut apua ihan "vieraalla äänellä" supistusten välissä, ja pyytänyt että joku lopettaisi ne hirveät tuskat. Periaatteessa mitään väliä ei kyllä edes tuntunut, vaan kipu oli ihan jatkuvaa. Kuulemma johtui siitä, että vauva painui tosi nopeasti alas paikoilleen, kun ei ollut aikaisemmin lähes ollenkaan laskeutunut. Sen vuoksi paikat joutui venymään todella nopeasti ja rajusti.</p><p></p><p>Seisominen vissiin kuitenkin auttoi jotain, koska aika pian sen jälkeen tunsin tarvetta ponnistaa. Ilmeisesti homma ei edennyt kuitenkaan tarpeeksi nopeaan ja vauvan sydänäänet kuitenkin laski taas, joten otettiin imukuppi käyttöön & lääkärit leikkausvalmiuteen. Mun kivut oli edelleen kauheat, mutta se ponnistamisen tarve tuntui niin helpottavalta. Loppujen lopuksi en ehtinyt montaa kertaa edes ponnistaa niin että tiesin mitä pitää tehdä, kun poika syntyi. Olin aivan loppu, ihan pyörtymispisteessä ja kuulemma jonkinasteisessa kipushokissa vielä kun vauva tuli ulos. Olin toki onnellinen pienestä, mutta ainoa mitä kykenin kunnolla ajattelemaan oli se kipu. Eppari leikattiin, ja tikkejä tuli kuulemma niin paljon ettei kannata laskea. Verta meni reilusti. Kun paikat oli kursittu kasaan menin suihkuun, ja hoitaja lähti toiseen saliin. Suihkussa multa meni taju, kaaduin ja löin pääni kaakeloituun kulmaan seinässä. Tuloksena komeita mustelmia ja hirveä hedari.</p><p></p><p>Synnytyksen jälkeen kätilö ja lääkärit kävi jututtamassa moneen kertaan, ja kaikki pahoittelivat asioiden kulkua. Anestesialääkäri kuulemma siirrettiin toisiin tehtäviin, eikä saa enää laittaa puudutteita ennen lisäkoulutusta. </p><p></p><p>MÄ unohdin tosta tarinasta sata pikkujuttua, ja silti se on kilsan mittainen. Pahinta koko hommassa oli sen sietämättömän tuskan lisäksi avuttomuuden tunne. Vauvan sydänäänet laski, mulle nousi kova kuume, en osannut ponnistaa enkä tiennyt yhtään mitä piti tehdä. Kaikki alkoi siitä kaameesta puudutustilanteesta, kun selvästi huomasin ettei homma ole lääkärillä ollenkaan hallussa. Mun selkäkin oli sen piikittelyn jäljiltä kuin neulatyyny ja ihan musta. Pelkäsin koko ajan niin paljon, ja kipu oli sellaista että olisin tehnyt mitä vaan että se olis loppunut. Olisin ihan varmasti vaikka ampunut itteni jos olis mahdollisuus ollut, ei epäilystäkään. </p><p></p><p>Nyt mulla on tosta synnytyksestä kaikkein päälimmäisenä sellainen pettynyt tunne. Mä odotin sitä aika kovasti ihan positiivisin ja ennen kaikkea ennakkoluulottomin fiiliksin, mutten ikinä koskaan milloinkaan olisi osannut odottaa mihin jouduin. En voinut rehellisesti sanottuna edes kuvitella että tollasta kipua on olemassa. Oon pettynyt että kaikki meni perseelleen ja etten saanut kokea vaikka siedettävää synnytystä kovine kipuineenkin. Tuntuu epäreilulta, väärältä, pelottavaltakin. Lääkärit lohdutteli, että seuraava synnytys on helpompi, ja että mulla meni pieleen melkein kaikki mikä voi mennä. Tosi lohduttavaa.</p><p></p><p>Vauva onneksi syntyi kunnossa, mutta jouduttiin sitten molemmat kuitenkin vielä antibioottihoitoon. Mä olin pitkään tosi kipeä vaikka haava lähtikin ihan kiitettävästi paranemaan. Vauvastakin osaa jo nauttia, aluksi oli tunteet yhtä sekamelskaa.</p><p></p><p>Apua, ihan hirveä avautuminen ja edelleen tosi vaikea muistella tota. Tuntuu että kirjotin vaan tapahtumien pääkohdat ja jätin puolet kertomatta, mutta silti tästä tuli kilsan mittainen jaarittelu. Jos joku jaksoi lukea niin kiva <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Huhhuh, olis varmaan syytä vielä keskustella tosta, niin vahvoja fiiliksiä herättää...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Sillis, post: 24438919, member: 66560"] Ai niin, piti vielä sanoa [B]Lupukselle[/B], että kyllä mun tietääkseni niitä masukipuja voi olla ihan alusta asti, ainakin meillä tuo kiskoi aluksi ilmaa syödessään (oli rintakumi apuna, enkä oikein osannut käyttää sitä) ja siksi vähän kitisi vatsaa. Nonniin, nyt sitä synnytyskertomuksta, koitan vaan ihan lyhykäisesti pääkohdat, en halua uppoutua tähän liikaa :D Heti jo keskiviikkona aika aamusta supisteli kivuttomasti mutta säännöllisesti. Kipeät supparit tuli säännöllisinä alle 10min. välein 13.30 alkaen. Saavuttiin sairaalaan 17.30. Tullessa supparit vähän hiipui ja harventui, eikä avautumista ollut hirveästi tapahtunut, parille sormelle olin auki. Mentiin hetkeksi pihalle kävelemään, ja päästiin saliin 19.00. Siirryin melko pian ammehuoneeseen suihkuun ja kellumaan, oliskohan ollut kahdeksan aikaan. Mennessä vasta reilulle parille sormelle auki. Vesi helpotti ihanasti, suppareita tuli tosi tiheään ja olivat kipeitä, mutta veden avulla ne kestin. Tunnin päästä alkoivat kiivastua, joten lähdettiin joskus yhdeksän jälkeen saliin. Vesi oli tehnyt tehtävänsä, olinkin yhtäkkiä 8cm auki, mutta vauva ei ollut ollenkaan laskeutunut. Tässä vaiheessa supistukset oli mielettömän kovat ja kivut aika hurjat. Pyysin epiduraalia, ja paikalle kutsuttiin lääkäri. Tähän saakka olin kivuista huolimatta vielä ihan järjissäni, ja uskoin selviytyväni kunnialla. Lääkäri tuli, ja sitten kaikki alkoikin mennä ihan pieleen. Ilmeisesti tämä lääkäri ei ollut kovin kokenut puudutteen laittaja. Yritti laittaa epiduraalia yli tunnin, samalla mulla supisteli minuutin välein, ja kivut oli todella kovat. Kätilö venytti voimiensa takaa mua kippuraan, ja yritin pysyä ihan paikallaan vaikka sattui. Vietin tunnin siinä hemmetin sykkyrällä hirveissä tuskissa, kunnes kätilö käski lääkäriä lopettamaan kun ei puudutteen laitto onnistunut ja multa alkoi voimat mennä. Lopulta onnistui laittamaan spinaalin. Sen vaikutus kesti tunnin, jonka vietinkin ihan koomassa maaten. Jostain syystä avautumisvaihe ei edennyt, vaan joku pieni läppä jäi eteen (tosi tieteellistä analyysiä tämä :D) eikä siksi päästy ponnistamaan. Supistuksia tuli edelleen minuutin välein, ja spinaalin vaikutus loppui. Tää oli varmaan kaikkein tuskaisin vaihe, mitään kivunlievitystä ei ollut, vauva ei laskeutunut vieläkään kunnolla ja oli vielä kaiken lisäksi tulossa väärässä asennossa. En saanut ponnistaa, enkä edes spinaalista johtuen tuntenut mitään tarvetta. Jossain välissä mulle nousi korkea kuume (40c) ja sain antibioottia suoraan suoneen. Vauvan sydänäänetkin laski kaksi kertaa jossakin välissä, mutta ajantaju on niin hämärtynyt etten osaa ihan tarkkaan sanoa missä. Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain alkaa ponnistaa. Aluksi tarvetta ei tuntunut, en tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä ja olo oli niin avuton. Olin myös kuumeen takia täysin voimaton ja loppu että itkin vaan. Homma ei tuntunut etenevän mihinkään, enkä saanut kunnolla ponnistettua. Olin myös pyynnöistä huolimatta sängyllä puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta. Ponnistusvaiheen välissä mua pyydettiin taas seisomaan hetkeksi, jotta vauva lähtisi kunnolla tulemaan alaspäin. Tässä vaiheessa sattui niin paljon, ettei mikään koskaan. Vieläkin alkaa itkettää kun edes mietin sitä fiilistä, olin täysin loppu, aivan avuton enkä tiennyt mitä piti tehdä ja ihan helvetillisissä kivuissa. En pystynyt kuin itkemään ja huutamaan, mies kertoi että olin myös vinkunut apua ihan "vieraalla äänellä" supistusten välissä, ja pyytänyt että joku lopettaisi ne hirveät tuskat. Periaatteessa mitään väliä ei kyllä edes tuntunut, vaan kipu oli ihan jatkuvaa. Kuulemma johtui siitä, että vauva painui tosi nopeasti alas paikoilleen, kun ei ollut aikaisemmin lähes ollenkaan laskeutunut. Sen vuoksi paikat joutui venymään todella nopeasti ja rajusti. Seisominen vissiin kuitenkin auttoi jotain, koska aika pian sen jälkeen tunsin tarvetta ponnistaa. Ilmeisesti homma ei edennyt kuitenkaan tarpeeksi nopeaan ja vauvan sydänäänet kuitenkin laski taas, joten otettiin imukuppi käyttöön & lääkärit leikkausvalmiuteen. Mun kivut oli edelleen kauheat, mutta se ponnistamisen tarve tuntui niin helpottavalta. Loppujen lopuksi en ehtinyt montaa kertaa edes ponnistaa niin että tiesin mitä pitää tehdä, kun poika syntyi. Olin aivan loppu, ihan pyörtymispisteessä ja kuulemma jonkinasteisessa kipushokissa vielä kun vauva tuli ulos. Olin toki onnellinen pienestä, mutta ainoa mitä kykenin kunnolla ajattelemaan oli se kipu. Eppari leikattiin, ja tikkejä tuli kuulemma niin paljon ettei kannata laskea. Verta meni reilusti. Kun paikat oli kursittu kasaan menin suihkuun, ja hoitaja lähti toiseen saliin. Suihkussa multa meni taju, kaaduin ja löin pääni kaakeloituun kulmaan seinässä. Tuloksena komeita mustelmia ja hirveä hedari. Synnytyksen jälkeen kätilö ja lääkärit kävi jututtamassa moneen kertaan, ja kaikki pahoittelivat asioiden kulkua. Anestesialääkäri kuulemma siirrettiin toisiin tehtäviin, eikä saa enää laittaa puudutteita ennen lisäkoulutusta. MÄ unohdin tosta tarinasta sata pikkujuttua, ja silti se on kilsan mittainen. Pahinta koko hommassa oli sen sietämättömän tuskan lisäksi avuttomuuden tunne. Vauvan sydänäänet laski, mulle nousi kova kuume, en osannut ponnistaa enkä tiennyt yhtään mitä piti tehdä. Kaikki alkoi siitä kaameesta puudutustilanteesta, kun selvästi huomasin ettei homma ole lääkärillä ollenkaan hallussa. Mun selkäkin oli sen piikittelyn jäljiltä kuin neulatyyny ja ihan musta. Pelkäsin koko ajan niin paljon, ja kipu oli sellaista että olisin tehnyt mitä vaan että se olis loppunut. Olisin ihan varmasti vaikka ampunut itteni jos olis mahdollisuus ollut, ei epäilystäkään. Nyt mulla on tosta synnytyksestä kaikkein päälimmäisenä sellainen pettynyt tunne. Mä odotin sitä aika kovasti ihan positiivisin ja ennen kaikkea ennakkoluulottomin fiiliksin, mutten ikinä koskaan milloinkaan olisi osannut odottaa mihin jouduin. En voinut rehellisesti sanottuna edes kuvitella että tollasta kipua on olemassa. Oon pettynyt että kaikki meni perseelleen ja etten saanut kokea vaikka siedettävää synnytystä kovine kipuineenkin. Tuntuu epäreilulta, väärältä, pelottavaltakin. Lääkärit lohdutteli, että seuraava synnytys on helpompi, ja että mulla meni pieleen melkein kaikki mikä voi mennä. Tosi lohduttavaa. Vauva onneksi syntyi kunnossa, mutta jouduttiin sitten molemmat kuitenkin vielä antibioottihoitoon. Mä olin pitkään tosi kipeä vaikka haava lähtikin ihan kiitettävästi paranemaan. Vauvastakin osaa jo nauttia, aluksi oli tunteet yhtä sekamelskaa. Apua, ihan hirveä avautuminen ja edelleen tosi vaikea muistella tota. Tuntuu että kirjotin vaan tapahtumien pääkohdat ja jätin puolet kertomatta, mutta silti tästä tuli kilsan mittainen jaarittelu. Jos joku jaksoi lukea niin kiva :) Huhhuh, olis varmaan syytä vielä keskustella tosta, niin vahvoja fiiliksiä herättää... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kokoomus on voittanut kaikki vaalit
Tänään 12:10
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Timo Soini kuvailee Bergbomia ja Vigeliusta äärimmäisen oikeistolaisiksi
Tänään 12:06
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Paremman väen Kauniaisissa ei äänestetty äärívasemmıstolaista Li Anderssonia
Tänään 12:01
vierailija
15 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Hyvää työtä Petteriltä ja Riikalta: "Suomen Pankki: Kotitalouksien ostovoima vahvistuu"
Tänään 11:44
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ullatuitteko ketkä haki netistä tietoa: ”kuinka monta merkintää rikosrekisterissä saa olla maassa pysyäkseen”? Sitten viidakkoveistä kehiin taas 😢
Tänään 10:53
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Media onnistui tuhoamaan perussuomalaisten vaalivoiton
Tänään 10:36
vierailija
29 Viestiä
Aihe vapaa
7.
no mitenkäs tämä uudistus vaikuttaa elämääsi
Tänään 10:28
viisikymppinen isoäiti
8 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Verkkouutiset: Yhä suurempi osa kuluttajien ansioista kuluu elinkustannuksiin - Kiitos yritysten ahneusinflaation ja OrpoPurran alvin noston!
Tänään 09:43
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:35
Luettu: 499
Aihe vapaa
2.
Olen tähän asti ajatellut, että persut on pienituloisien ja köyhien puolella
Started by viisikymppinen isoäiti
Eilen 11:36
Luettu: 414
Aihe vapaa
3.
Sanna Marin olisi räjäyttänyt SDP:n eurovaalipotin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:09
Luettu: 362
Aihe vapaa
4.
Vasemmistoliitto ohitti Demarit, Keskustan, Persut ja Vihreät
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:12
Luettu: 329
Aihe vapaa
5.
"Eurooppa siirtyy oikealle. Keskusta- ja äärioikeistolaiset ryhmät kasvattivat paikkamääriään erityisesti Euroopan isoissa maissa."
Started by vierailija
Eilen 00:17
Luettu: 227
Aihe vapaa
6.
Kokoomus jyrää vaaleista toiseen
Started by vierailija
Eilen 00:05
Luettu: 213
Aihe vapaa
7.
Venäjä vie tehokkaimman ydinasetuotteita tuottavan ydinreaktorinsa kuubaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 00:49
Luettu: 199
Aihe vapaa
8.
Hukkaan meni vihervasemmistolle annetut äänet
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:42
Luettu: 190
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
2.
no mitenkäs tämä uudistus vaikuttaa elämääsi
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onko RELAATIOT 5 jo oma ketju?
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
4.
Paremman väen Kauniaisissa ei äänestetty äärívasemmıstolaista Li Anderssonia
Latest: vierailija
45 min sitten
Aihe vapaa
5.
Sanna Marin luopui mustasta nahkatakistaan ja vaihtoi seksyihin pyllybikineihin
Latest: vierailija
53 min sitten
Aihe vapaa
6.
Media onnistui tuhoamaan perussuomalaisten vaalivoiton
Latest: vierailija
Tänään 12:55
Aihe vapaa
7.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 12:53
Aihe vapaa
8.
Viisastelu: EU-vaalit ja Li Anderssonin jytky | Hesarin kolumnistin miesvihaa lietsova nalkutus
Latest: vierailija
Tänään 12:45
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Heinäkuun Onnenhiput 2011
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu