Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Heinäkuun Onnenhiput 2011
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Sillis, post: 24438919, member: 66560"]</p><p>Ai niin, piti vielä sanoa <strong>Lupukselle</strong>, että kyllä mun tietääkseni niitä masukipuja voi olla ihan alusta asti, ainakin meillä tuo kiskoi aluksi ilmaa syödessään (oli rintakumi apuna, enkä oikein osannut käyttää sitä) ja siksi vähän kitisi vatsaa.</p><p></p><p>Nonniin, nyt sitä synnytyskertomuksta, koitan vaan ihan lyhykäisesti pääkohdat, en halua uppoutua tähän liikaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>Heti jo keskiviikkona aika aamusta supisteli kivuttomasti mutta säännöllisesti. Kipeät supparit tuli säännöllisinä alle 10min. välein 13.30 alkaen. Saavuttiin sairaalaan 17.30. Tullessa supparit vähän hiipui ja harventui, eikä avautumista ollut hirveästi tapahtunut, parille sormelle olin auki. Mentiin hetkeksi pihalle kävelemään, ja päästiin saliin 19.00. Siirryin melko pian ammehuoneeseen suihkuun ja kellumaan, oliskohan ollut kahdeksan aikaan. Mennessä vasta reilulle parille sormelle auki. Vesi helpotti ihanasti, suppareita tuli tosi tiheään ja olivat kipeitä, mutta veden avulla ne kestin. Tunnin päästä alkoivat kiivastua, joten lähdettiin joskus yhdeksän jälkeen saliin. Vesi oli tehnyt tehtävänsä, olinkin yhtäkkiä 8cm auki, mutta vauva ei ollut ollenkaan laskeutunut. Tässä vaiheessa supistukset oli mielettömän kovat ja kivut aika hurjat. Pyysin epiduraalia, ja paikalle kutsuttiin lääkäri.</p><p></p><p>Tähän saakka olin kivuista huolimatta vielä ihan järjissäni, ja uskoin selviytyväni kunnialla. Lääkäri tuli, ja sitten kaikki alkoikin mennä ihan pieleen. Ilmeisesti tämä lääkäri ei ollut kovin kokenut puudutteen laittaja. Yritti laittaa epiduraalia yli tunnin, samalla mulla supisteli minuutin välein, ja kivut oli todella kovat. Kätilö venytti voimiensa takaa mua kippuraan, ja yritin pysyä ihan paikallaan vaikka sattui. Vietin tunnin siinä hemmetin sykkyrällä hirveissä tuskissa, kunnes kätilö käski lääkäriä lopettamaan kun ei puudutteen laitto onnistunut ja multa alkoi voimat mennä. Lopulta onnistui laittamaan spinaalin. Sen vaikutus kesti tunnin, jonka vietinkin ihan koomassa maaten.</p><p></p><p>Jostain syystä avautumisvaihe ei edennyt, vaan joku pieni läppä jäi eteen (tosi tieteellistä analyysiä tämä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" />) eikä siksi päästy ponnistamaan. Supistuksia tuli edelleen minuutin välein, ja spinaalin vaikutus loppui. Tää oli varmaan kaikkein tuskaisin vaihe, mitään kivunlievitystä ei ollut, vauva ei laskeutunut vieläkään kunnolla ja oli vielä kaiken lisäksi tulossa väärässä asennossa. En saanut ponnistaa, enkä edes spinaalista johtuen tuntenut mitään tarvetta.</p><p></p><p>Jossain välissä mulle nousi korkea kuume (40c) ja sain antibioottia suoraan suoneen. Vauvan sydänäänetkin laski kaksi kertaa jossakin välissä, mutta ajantaju on niin hämärtynyt etten osaa ihan tarkkaan sanoa missä.</p><p></p><p>Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain alkaa ponnistaa. Aluksi tarvetta ei tuntunut, en tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä ja olo oli niin avuton. Olin myös kuumeen takia täysin voimaton ja loppu että itkin vaan. Homma ei tuntunut etenevän mihinkään, enkä saanut kunnolla ponnistettua. Olin myös pyynnöistä huolimatta sängyllä puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta. Ponnistusvaiheen välissä mua pyydettiin taas seisomaan hetkeksi, jotta vauva lähtisi kunnolla tulemaan alaspäin. Tässä vaiheessa sattui niin paljon, ettei mikään koskaan. Vieläkin alkaa itkettää kun edes mietin sitä fiilistä, olin täysin loppu, aivan avuton enkä tiennyt mitä piti tehdä ja ihan helvetillisissä kivuissa. En pystynyt kuin itkemään ja huutamaan, mies kertoi että olin myös vinkunut apua ihan "vieraalla äänellä" supistusten välissä, ja pyytänyt että joku lopettaisi ne hirveät tuskat. Periaatteessa mitään väliä ei kyllä edes tuntunut, vaan kipu oli ihan jatkuvaa. Kuulemma johtui siitä, että vauva painui tosi nopeasti alas paikoilleen, kun ei ollut aikaisemmin lähes ollenkaan laskeutunut. Sen vuoksi paikat joutui venymään todella nopeasti ja rajusti.</p><p></p><p>Seisominen vissiin kuitenkin auttoi jotain, koska aika pian sen jälkeen tunsin tarvetta ponnistaa. Ilmeisesti homma ei edennyt kuitenkaan tarpeeksi nopeaan ja vauvan sydänäänet kuitenkin laski taas, joten otettiin imukuppi käyttöön & lääkärit leikkausvalmiuteen. Mun kivut oli edelleen kauheat, mutta se ponnistamisen tarve tuntui niin helpottavalta. Loppujen lopuksi en ehtinyt montaa kertaa edes ponnistaa niin että tiesin mitä pitää tehdä, kun poika syntyi. Olin aivan loppu, ihan pyörtymispisteessä ja kuulemma jonkinasteisessa kipushokissa vielä kun vauva tuli ulos. Olin toki onnellinen pienestä, mutta ainoa mitä kykenin kunnolla ajattelemaan oli se kipu. Eppari leikattiin, ja tikkejä tuli kuulemma niin paljon ettei kannata laskea. Verta meni reilusti. Kun paikat oli kursittu kasaan menin suihkuun, ja hoitaja lähti toiseen saliin. Suihkussa multa meni taju, kaaduin ja löin pääni kaakeloituun kulmaan seinässä. Tuloksena komeita mustelmia ja hirveä hedari.</p><p></p><p>Synnytyksen jälkeen kätilö ja lääkärit kävi jututtamassa moneen kertaan, ja kaikki pahoittelivat asioiden kulkua. Anestesialääkäri kuulemma siirrettiin toisiin tehtäviin, eikä saa enää laittaa puudutteita ennen lisäkoulutusta. </p><p></p><p>MÄ unohdin tosta tarinasta sata pikkujuttua, ja silti se on kilsan mittainen. Pahinta koko hommassa oli sen sietämättömän tuskan lisäksi avuttomuuden tunne. Vauvan sydänäänet laski, mulle nousi kova kuume, en osannut ponnistaa enkä tiennyt yhtään mitä piti tehdä. Kaikki alkoi siitä kaameesta puudutustilanteesta, kun selvästi huomasin ettei homma ole lääkärillä ollenkaan hallussa. Mun selkäkin oli sen piikittelyn jäljiltä kuin neulatyyny ja ihan musta. Pelkäsin koko ajan niin paljon, ja kipu oli sellaista että olisin tehnyt mitä vaan että se olis loppunut. Olisin ihan varmasti vaikka ampunut itteni jos olis mahdollisuus ollut, ei epäilystäkään. </p><p></p><p>Nyt mulla on tosta synnytyksestä kaikkein päälimmäisenä sellainen pettynyt tunne. Mä odotin sitä aika kovasti ihan positiivisin ja ennen kaikkea ennakkoluulottomin fiiliksin, mutten ikinä koskaan milloinkaan olisi osannut odottaa mihin jouduin. En voinut rehellisesti sanottuna edes kuvitella että tollasta kipua on olemassa. Oon pettynyt että kaikki meni perseelleen ja etten saanut kokea vaikka siedettävää synnytystä kovine kipuineenkin. Tuntuu epäreilulta, väärältä, pelottavaltakin. Lääkärit lohdutteli, että seuraava synnytys on helpompi, ja että mulla meni pieleen melkein kaikki mikä voi mennä. Tosi lohduttavaa.</p><p></p><p>Vauva onneksi syntyi kunnossa, mutta jouduttiin sitten molemmat kuitenkin vielä antibioottihoitoon. Mä olin pitkään tosi kipeä vaikka haava lähtikin ihan kiitettävästi paranemaan. Vauvastakin osaa jo nauttia, aluksi oli tunteet yhtä sekamelskaa.</p><p></p><p>Apua, ihan hirveä avautuminen ja edelleen tosi vaikea muistella tota. Tuntuu että kirjotin vaan tapahtumien pääkohdat ja jätin puolet kertomatta, mutta silti tästä tuli kilsan mittainen jaarittelu. Jos joku jaksoi lukea niin kiva <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Huhhuh, olis varmaan syytä vielä keskustella tosta, niin vahvoja fiiliksiä herättää...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Sillis, post: 24438919, member: 66560"] Ai niin, piti vielä sanoa [B]Lupukselle[/B], että kyllä mun tietääkseni niitä masukipuja voi olla ihan alusta asti, ainakin meillä tuo kiskoi aluksi ilmaa syödessään (oli rintakumi apuna, enkä oikein osannut käyttää sitä) ja siksi vähän kitisi vatsaa. Nonniin, nyt sitä synnytyskertomuksta, koitan vaan ihan lyhykäisesti pääkohdat, en halua uppoutua tähän liikaa :D Heti jo keskiviikkona aika aamusta supisteli kivuttomasti mutta säännöllisesti. Kipeät supparit tuli säännöllisinä alle 10min. välein 13.30 alkaen. Saavuttiin sairaalaan 17.30. Tullessa supparit vähän hiipui ja harventui, eikä avautumista ollut hirveästi tapahtunut, parille sormelle olin auki. Mentiin hetkeksi pihalle kävelemään, ja päästiin saliin 19.00. Siirryin melko pian ammehuoneeseen suihkuun ja kellumaan, oliskohan ollut kahdeksan aikaan. Mennessä vasta reilulle parille sormelle auki. Vesi helpotti ihanasti, suppareita tuli tosi tiheään ja olivat kipeitä, mutta veden avulla ne kestin. Tunnin päästä alkoivat kiivastua, joten lähdettiin joskus yhdeksän jälkeen saliin. Vesi oli tehnyt tehtävänsä, olinkin yhtäkkiä 8cm auki, mutta vauva ei ollut ollenkaan laskeutunut. Tässä vaiheessa supistukset oli mielettömän kovat ja kivut aika hurjat. Pyysin epiduraalia, ja paikalle kutsuttiin lääkäri. Tähän saakka olin kivuista huolimatta vielä ihan järjissäni, ja uskoin selviytyväni kunnialla. Lääkäri tuli, ja sitten kaikki alkoikin mennä ihan pieleen. Ilmeisesti tämä lääkäri ei ollut kovin kokenut puudutteen laittaja. Yritti laittaa epiduraalia yli tunnin, samalla mulla supisteli minuutin välein, ja kivut oli todella kovat. Kätilö venytti voimiensa takaa mua kippuraan, ja yritin pysyä ihan paikallaan vaikka sattui. Vietin tunnin siinä hemmetin sykkyrällä hirveissä tuskissa, kunnes kätilö käski lääkäriä lopettamaan kun ei puudutteen laitto onnistunut ja multa alkoi voimat mennä. Lopulta onnistui laittamaan spinaalin. Sen vaikutus kesti tunnin, jonka vietinkin ihan koomassa maaten. Jostain syystä avautumisvaihe ei edennyt, vaan joku pieni läppä jäi eteen (tosi tieteellistä analyysiä tämä :D) eikä siksi päästy ponnistamaan. Supistuksia tuli edelleen minuutin välein, ja spinaalin vaikutus loppui. Tää oli varmaan kaikkein tuskaisin vaihe, mitään kivunlievitystä ei ollut, vauva ei laskeutunut vieläkään kunnolla ja oli vielä kaiken lisäksi tulossa väärässä asennossa. En saanut ponnistaa, enkä edes spinaalista johtuen tuntenut mitään tarvetta. Jossain välissä mulle nousi korkea kuume (40c) ja sain antibioottia suoraan suoneen. Vauvan sydänäänetkin laski kaksi kertaa jossakin välissä, mutta ajantaju on niin hämärtynyt etten osaa ihan tarkkaan sanoa missä. Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain alkaa ponnistaa. Aluksi tarvetta ei tuntunut, en tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä ja olo oli niin avuton. Olin myös kuumeen takia täysin voimaton ja loppu että itkin vaan. Homma ei tuntunut etenevän mihinkään, enkä saanut kunnolla ponnistettua. Olin myös pyynnöistä huolimatta sängyllä puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta. Ponnistusvaiheen välissä mua pyydettiin taas seisomaan hetkeksi, jotta vauva lähtisi kunnolla tulemaan alaspäin. Tässä vaiheessa sattui niin paljon, ettei mikään koskaan. Vieläkin alkaa itkettää kun edes mietin sitä fiilistä, olin täysin loppu, aivan avuton enkä tiennyt mitä piti tehdä ja ihan helvetillisissä kivuissa. En pystynyt kuin itkemään ja huutamaan, mies kertoi että olin myös vinkunut apua ihan "vieraalla äänellä" supistusten välissä, ja pyytänyt että joku lopettaisi ne hirveät tuskat. Periaatteessa mitään väliä ei kyllä edes tuntunut, vaan kipu oli ihan jatkuvaa. Kuulemma johtui siitä, että vauva painui tosi nopeasti alas paikoilleen, kun ei ollut aikaisemmin lähes ollenkaan laskeutunut. Sen vuoksi paikat joutui venymään todella nopeasti ja rajusti. Seisominen vissiin kuitenkin auttoi jotain, koska aika pian sen jälkeen tunsin tarvetta ponnistaa. Ilmeisesti homma ei edennyt kuitenkaan tarpeeksi nopeaan ja vauvan sydänäänet kuitenkin laski taas, joten otettiin imukuppi käyttöön & lääkärit leikkausvalmiuteen. Mun kivut oli edelleen kauheat, mutta se ponnistamisen tarve tuntui niin helpottavalta. Loppujen lopuksi en ehtinyt montaa kertaa edes ponnistaa niin että tiesin mitä pitää tehdä, kun poika syntyi. Olin aivan loppu, ihan pyörtymispisteessä ja kuulemma jonkinasteisessa kipushokissa vielä kun vauva tuli ulos. Olin toki onnellinen pienestä, mutta ainoa mitä kykenin kunnolla ajattelemaan oli se kipu. Eppari leikattiin, ja tikkejä tuli kuulemma niin paljon ettei kannata laskea. Verta meni reilusti. Kun paikat oli kursittu kasaan menin suihkuun, ja hoitaja lähti toiseen saliin. Suihkussa multa meni taju, kaaduin ja löin pääni kaakeloituun kulmaan seinässä. Tuloksena komeita mustelmia ja hirveä hedari. Synnytyksen jälkeen kätilö ja lääkärit kävi jututtamassa moneen kertaan, ja kaikki pahoittelivat asioiden kulkua. Anestesialääkäri kuulemma siirrettiin toisiin tehtäviin, eikä saa enää laittaa puudutteita ennen lisäkoulutusta. MÄ unohdin tosta tarinasta sata pikkujuttua, ja silti se on kilsan mittainen. Pahinta koko hommassa oli sen sietämättömän tuskan lisäksi avuttomuuden tunne. Vauvan sydänäänet laski, mulle nousi kova kuume, en osannut ponnistaa enkä tiennyt yhtään mitä piti tehdä. Kaikki alkoi siitä kaameesta puudutustilanteesta, kun selvästi huomasin ettei homma ole lääkärillä ollenkaan hallussa. Mun selkäkin oli sen piikittelyn jäljiltä kuin neulatyyny ja ihan musta. Pelkäsin koko ajan niin paljon, ja kipu oli sellaista että olisin tehnyt mitä vaan että se olis loppunut. Olisin ihan varmasti vaikka ampunut itteni jos olis mahdollisuus ollut, ei epäilystäkään. Nyt mulla on tosta synnytyksestä kaikkein päälimmäisenä sellainen pettynyt tunne. Mä odotin sitä aika kovasti ihan positiivisin ja ennen kaikkea ennakkoluulottomin fiiliksin, mutten ikinä koskaan milloinkaan olisi osannut odottaa mihin jouduin. En voinut rehellisesti sanottuna edes kuvitella että tollasta kipua on olemassa. Oon pettynyt että kaikki meni perseelleen ja etten saanut kokea vaikka siedettävää synnytystä kovine kipuineenkin. Tuntuu epäreilulta, väärältä, pelottavaltakin. Lääkärit lohdutteli, että seuraava synnytys on helpompi, ja että mulla meni pieleen melkein kaikki mikä voi mennä. Tosi lohduttavaa. Vauva onneksi syntyi kunnossa, mutta jouduttiin sitten molemmat kuitenkin vielä antibioottihoitoon. Mä olin pitkään tosi kipeä vaikka haava lähtikin ihan kiitettävästi paranemaan. Vauvastakin osaa jo nauttia, aluksi oli tunteet yhtä sekamelskaa. Apua, ihan hirveä avautuminen ja edelleen tosi vaikea muistella tota. Tuntuu että kirjotin vaan tapahtumien pääkohdat ja jätin puolet kertomatta, mutta silti tästä tuli kilsan mittainen jaarittelu. Jos joku jaksoi lukea niin kiva :) Huhhuh, olis varmaan syytä vielä keskustella tosta, niin vahvoja fiiliksiä herättää... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SANA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Romahduttaako Kiljunen SDP:n kannatuksen?
10 min sitten
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Mamuille maksetaan suomen kielen opiskelusta 1600 kuussa
Tänään 12:28
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Suomen vasemmisto pelaa aina Puten pelikirjan mukaan
Tänään 11:12
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Saksan demarit ovat valmiita antamaan Ukrainan Putinille
Tänään 11:07
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
”Koulumme ovat täynnä tönimistä, potkimista, vaatteiden repimistä ja varastamista”
Tänään 10:52
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Lähtösanoissaan Kimmo Kiljunen (SDP) lainasi äärimmäistä vasemmistolaista Vladimir Iljitš Leniniä
Tänään 10:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Helsingin Sanomat löysi Tampereelta vasemmiston joka haluaa tehdä vallankumouksen
Tänään 10:26
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Moi! Mä olen paula, olen alkoholisti kysy vastaan
Tänään 04:44
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Started by vierailija
Torstai klo 09:53
Luettu: 962
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 950
Aihe vapaa
4.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 800
Aihe vapaa
5.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 671
Aihe vapaa
6.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 582
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 523
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 504
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Relaatio 45
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Romahduttaako Kiljunen SDP:n kannatuksen?
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1014
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
Mamuille maksetaan suomen kielen opiskelusta 1600 kuussa
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
6.
Tässä on teille siitä geenimuunnellun maissin tuottamasta
Latest: vierailija
23 min sitten
Aihe vapaa
7.
Tappava Ebola on levinnyt jo Saksaan asti
Latest: vierailija
27 min sitten
Aihe vapaa
8.
Miksi uskontoja ja kulttuureita EI SAISI pitää eriarvoisina?
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Heinäkuun Onnenhiput 2011
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
