Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Heinäkuun Hurmaajat 2010
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Fanni-Maria, post: 21573093, member: 61163"]</p><p>Heippa!</p><p></p><p>Onnittelut vauvan saaneille!</p><p></p><p>Meille syntyi ihmeen kaunis prinsessa perjantaina 30.7. klo 21.33, rv 41+4. Kokoa tytöllä 3055g ja 50cm. :heart: </p><p></p><p>Eli niin vain kävi, että kahden keskosen jälkeen saimme "yliaikaisen" vauvan, ja synnytys jouduttiin käynnistämään kun ensin 3kk oli varottu, vuodelevätty ja pelätty ennenaikaista synnytystä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> </p><p></p><p>Synnytystä alettiin käynnistää 1/4 sytotec-tabletilla suun kautta perjantaina klo 12. Olin yksinäni synnärin tarkkailuhuoneessa ja odottelin supistusten alkamista, ennen kuin järkkäämme lastenhoitoa. En ollenkaan uskonut, että synnytys lähtisi käyntiin. Onneksi kuitenkin soittelin siinä vanhemmilleni aikani kuluksi ja sovimme, että he hakevat lapset hoitoon. Katselin telkkaria ja oli tylsää.. Pikkuhiljaa supistuksia alkoi kuitenkin tulla, mutta ne olivat tosi lyhyitä. Neljän aikaa kätilö tuli kokeilemaan kohdunsuun tilannetta ennen kuin saisin seuraavan lääkkeen. Mitään ei ollut tapahtunut, mutta tutkimuksen aikana meni lapsivedet. </p><p></p><p>Soitin miehelle, että vedet meni, voi alkaa tulemaan paikalle. Vesien menosta supistukset sitten alkoivatkin 5min välein. Ikävää oli vain se, että perätilan vuoksi en saanut nyt nousta makuulta ollenkaan, kun vesi oli mennyt. Piti odottaa, että vauvan peppu laskeutuisi ensin kunnolla. Mielessäni mietin, että saa nähdä nousenko tästä makuulta enää, ennen kuin vauva on maailmassa. Siinä sitten makailin ja jatkoimme miehen kanssa telkkarin katselua <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Hengittelin syvään ja hitaasti ja hytkyttelin sängyllä supistusten ajan ja mies hieroi alaselkää - hieronta auttoi tosi paljon. Supistukset muuttuivat kipeämmiksi mutta olivat edelleen niin lyhyitä, etten ajatellut vielä kivunlievitystä tarvivani.</p><p></p><p>Kahdeksan aikaan illalla lääkäri tuli paikalle ja päätettiin siirtää meidät synnytyssaliin ja aloittaa oksitosiini-tippa. Lääkäri sanoi, että perätilan vuoksi ei aleta seuraamaan mitään hitaasti etenevää synnytystä, vaan pitää alkaa tapahtumaan jotakin. Leikkauksestakin mainitsi, että helposti mennään sectioon, jos ei ala homma etenemään. Salissa supistukset kovenivat nopeasti. Mies hieroi edelleen selkää - ja siellä taitaa olla mustelmat edelleen....</p><p></p><p>Klo 20.50 Kätilö tuli ja sanoin, että nyt voisi joku kivunlievitys olla paikallaan. Hän kysyi kestänkö siihen asti kun yövuoron kätilö tulee raportin jälkeen. Kun sanoin, että vähän kakkahädän tunnettakin supistukset tekevät, niin hän tutki vielä kohdunsuun ennen vuoronvaihtoa. Se oli 4cm auki. Jes, tapahtuuhan tässä sittenkin jotain. Iltavuoron kätilö tuli n. 21.15 juuri kun supisti tosi kipeästi ja puhisin, että onkohan sitä puudutusta tulossa vai ei. Hän totesi, että ei ole vielä tulossa vielä, mutta hän soittaa lääkärille. Kohdunsuu oli 7cm auki, vielä voisi kohdunkaulan puudutteen laittaa, mutta muuta ei enää ehdi. Kätilö neuvoi kokeilemaan ilokaasua ja siitä sain hiukan apua parin supistuksen ajan. </p><p></p><p>Lääkärin tultua laitettiin pinni vauvan peppuun ja sydänäänet alkoivat laskea. Minua käänneltiin sängyllä kyljelleen ja toiselle kyljelle ja kontilleen ja hengittelin happea ja olin niin kipeä ja paniikissa vauvan sydänäänien vuoksi, että en oikein enää ymmärtänyt mistään mitään. Näin vain kun kaikki tuijottavat sydänkäyrä monitoria ja käskevät hengittää ja rauhoittua. Itse ajattelin vain, että leikataan nyt äkkiä ulos se sieltä, ei tästä tule mitään, me kuollaan kaikki... Sitten piti alkaa ponnistaa. Minua aseteltiin outojen jalkatukien päälle ja itse vain valitin kivusta, enkä edelleenkään tajunnut enkä uskonut, että vauva tosiaan syntyy nyt. En tuntenut selvää ponnistamisen tarvetta, mutta onneksi kätilöt käskyttivät hyvin. Lääkäri sanoi, että ääntäkään et saa päästää vaan nyt vaan ponnistat niin kauan että vauva on maailmassa. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos ei mies olisi kannustanut ja sanonut, että hän näki jo vauvan pepun, että kyllä se sieltä tulee. Ja että ei sillä ole hätää, ihan hyvät on sydänäänet - en tiedä valehteliko... Olin ihan hämmästynyt, että tuleeko se oikeasti <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" /> </p><p></p><p>Lopulta tyttö syntyi kolmessa minuutissa, kolmella tuskaisella ponnistuksella. Kun jalat plumpsahtivat ulos pepun jälkeen niin aloin itsekin tajuta, että tämä onnistui sittenkin, vauva saadaan kuin saadaankin ulos. Ensimmäiset hetket syntymän jälkeen tunsin vain helpotusta siitä, että kipu loppui ja lapsi on elossa. Sitten sain tytön rinnan päälle ja ihmettelimme häntä siinä pitkään. Tyttö oli virkeä ja tuntui katselevan meitä yhtä ihmeissään kuin mekin häntä. </p><p></p><p>Pikkuhiljaa väki salista harveni - syntymähetkellä kun väkeä tuntui olevan yhtäkkiä kuhisemalla. Lastenlääkäri, synnytyslääkäri ja montä kätilöä. Oma kätilömme jäi ompelemaan minua ja juttelimme synnytyksestä kaikessa rauhassa. Tikkauksen jälkeen sain tytön rinnalle ja innokkaasti hän siinä jo koitti imeä vaikka otteen saaminen ei ihan heti onnistunut. Sitten mies lähti kätilön kanssa mittaamaan ja punnitsemaaan vauvaa ja minä aloin syömään iltapalaa - olikin jo nälkä, kun viimeksi olin syönyt kotona aamupalan. </p><p></p><p>Tyttö saapui takaisin ihanana toukkana peittokäärössä ja käytyäni itse suihkussa, matkasimme osastolle viettämään ensimmäistä yhteistä yötä. Minua jännitti yö ja tietysti vähän vielä kävin kierroksilla synnytyksen jäljiltä, joten uni ei meinannut tulla. Onneksi sain mukavan huonekaverin, jonka poika syntyi vain 20min meidän tytön jälkeen, ja synnytyksetkin olivat meillä aika samankaltaiset, joten niistä sitten höpötimme kilpaa pitkän aikaa. Tyttö nukkua tuhisi kopassaan rauhallisena koko ensimmäisen yönsä, paitsi tietysti heräteltiin välillä syömään.</p><p></p><p>Yöllä episiotomia-haavaa tai ylipäänsä alapäätä särki sen verran, etten uskonut voivani istua seuraavana päivänä. Lisäksi jälkivuotoa tuli ihan lorisemalla ja pelkäsin jo, että joudun johonkin paikattavaksi vielä jälkikäteen. Mutta ihan ihmeellisen nopeasti toipuminen sujui. Särkyyn en tarvinnut lääkettä kuin kaksi kertaa ja istuminen tosiaan onnistui jo seuraavana päivänä synnytyksestä - vaikkei se nyt kovin mukavaa vielä ollut.</p><p></p><p>Imetys lähti käyntiin ihan mukavasti. Aluksi tyttö ei meinannut saada otetta rinnasta kunnolla, mutta jaksoi kärsivällisesti yrittää. Pian otin käyttöön rintakumin vasempaan rintaan ja oikeasta tyttö alkoi jo saada otteen ilman. Toisena yönä tyttö vähän hermostui imetysharjoituksiin - alkoi varmaan jo olla kunnon nälkä, eikä ote rinnasta löytynyt. Onneksi vuorossa oli taitava hoitaja, joka ei suoraa antanut lisämaitoa, mutta sai tuttipullon avulla tytön rauhoittumaan ja parin imaisun jälkeen työnsi tytön rinnalle, jolloin imeminen alkoi sujua ja neiti oli tyytyväinen. Toisena päivänä synnytyksestä tarvitsin vielä kerran-pari apua, jotta tyttö sai hyvän imuotteen, mutta sen jälkeen homma alkoi jo sujua ja iltaa kohti aloin jo tuntea, että tyttö tosiaan saa rinnoista jotain. </p><p></p><p>Kolmantena päivänä olikin sitten jo kotiinlähdön aika. Jännitin vähän kotiinlähtötarkastusta, koska jostakin ihmeen syystä olin kokoajan kauhean pessimistinen, että ei kaikki voi olla näin hyvin, kyllä joku vika tai sairaus voi vielä löytyä. Lisäksi ihmettelimme miehen kanssa, miten tytön aukile on niin pieni, voiko sekään olla normaali... Tarkastuksessa tyttö todettiin kuitenkin kaikinpuolin terveeksi ja painokin oli jo kääntynyt nousuun, joten lähtölupa heltisi.</p><p></p><p>Eilen siis kotiuduimme. Kotona lisäjännitystä elämään toi se, että samantien kun kotiin pääsimme, nousi esikoiselle kuume ja hän valitti kovaa päänsärkyä... Aloimme heti pelätä enterovirusta joka nyt on aiheuttanut aivokalvontulehdusepidemian ja vähän hermostuneissa tunnelmissa ja käsidesiä lotraten kului ensimmäinen päivä kotona. Onneksi pojan tauti osoittautui ihan säyseäksi ja panadolilla vointi koheni nopeasti.</p><p></p><p>Ensimmäinen yö kotona sujui varsin mallikelpoisesti. Tyttö heräsi itse syömään - minä jännitin sitä, että jos hän on ihan väsynyt ja joudun herättelemään ja mitä jos en saakaan häntä syömään tarpeeksi - söi yöllä kolme kertaa ja nukahti samantien uudelleen. Viimeisen syötön jälkeen aamulla puoli seitsemältä, otin hänet viereen vielä "unitissille" että sain vielä nukuttua vauikka tyttö olisi jo voinut hetken valvoakin.</p><p></p><p>Maito nousi kohinalla eilen illalla. Rinnat tulivat tosi aroiksi ja koviksi. Sama vaiva jatkuu edelleen, mutta toivottavasti maitomäärä tästä tasaantuu, ilman että tarvitsee alkaa pumppailemaan tai että saan rintatulehduksen. Nyt maitoa on kyllä moninkertaisesti enemmän kuin tämä pikkuinen tarvitsisi, mutta mukava tietysti näin päin. </p><p></p><p>Eiköhän tässä jo ollut romaania täksi kerraksi. Nyt on tyttö ensimmäistä kertaa kantoliinassa ja tyytyväisenä hän siinä ensin hetken killitteli ja nyt nukkuu. Tänään neljän vuorokauden korkeassa iässä tyttö oli jo aika pitkiä aikoja hereilläkin ja ihastutti isovanhempia ja isoisovanhempia, jotka olivat kyläilemässä.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Fanni-Maria, post: 21573093, member: 61163"] Heippa! Onnittelut vauvan saaneille! Meille syntyi ihmeen kaunis prinsessa perjantaina 30.7. klo 21.33, rv 41+4. Kokoa tytöllä 3055g ja 50cm. :heart: Eli niin vain kävi, että kahden keskosen jälkeen saimme "yliaikaisen" vauvan, ja synnytys jouduttiin käynnistämään kun ensin 3kk oli varottu, vuodelevätty ja pelätty ennenaikaista synnytystä :D Synnytystä alettiin käynnistää 1/4 sytotec-tabletilla suun kautta perjantaina klo 12. Olin yksinäni synnärin tarkkailuhuoneessa ja odottelin supistusten alkamista, ennen kuin järkkäämme lastenhoitoa. En ollenkaan uskonut, että synnytys lähtisi käyntiin. Onneksi kuitenkin soittelin siinä vanhemmilleni aikani kuluksi ja sovimme, että he hakevat lapset hoitoon. Katselin telkkaria ja oli tylsää.. Pikkuhiljaa supistuksia alkoi kuitenkin tulla, mutta ne olivat tosi lyhyitä. Neljän aikaa kätilö tuli kokeilemaan kohdunsuun tilannetta ennen kuin saisin seuraavan lääkkeen. Mitään ei ollut tapahtunut, mutta tutkimuksen aikana meni lapsivedet. Soitin miehelle, että vedet meni, voi alkaa tulemaan paikalle. Vesien menosta supistukset sitten alkoivatkin 5min välein. Ikävää oli vain se, että perätilan vuoksi en saanut nyt nousta makuulta ollenkaan, kun vesi oli mennyt. Piti odottaa, että vauvan peppu laskeutuisi ensin kunnolla. Mielessäni mietin, että saa nähdä nousenko tästä makuulta enää, ennen kuin vauva on maailmassa. Siinä sitten makailin ja jatkoimme miehen kanssa telkkarin katselua :D Hengittelin syvään ja hitaasti ja hytkyttelin sängyllä supistusten ajan ja mies hieroi alaselkää - hieronta auttoi tosi paljon. Supistukset muuttuivat kipeämmiksi mutta olivat edelleen niin lyhyitä, etten ajatellut vielä kivunlievitystä tarvivani. Kahdeksan aikaan illalla lääkäri tuli paikalle ja päätettiin siirtää meidät synnytyssaliin ja aloittaa oksitosiini-tippa. Lääkäri sanoi, että perätilan vuoksi ei aleta seuraamaan mitään hitaasti etenevää synnytystä, vaan pitää alkaa tapahtumaan jotakin. Leikkauksestakin mainitsi, että helposti mennään sectioon, jos ei ala homma etenemään. Salissa supistukset kovenivat nopeasti. Mies hieroi edelleen selkää - ja siellä taitaa olla mustelmat edelleen.... Klo 20.50 Kätilö tuli ja sanoin, että nyt voisi joku kivunlievitys olla paikallaan. Hän kysyi kestänkö siihen asti kun yövuoron kätilö tulee raportin jälkeen. Kun sanoin, että vähän kakkahädän tunnettakin supistukset tekevät, niin hän tutki vielä kohdunsuun ennen vuoronvaihtoa. Se oli 4cm auki. Jes, tapahtuuhan tässä sittenkin jotain. Iltavuoron kätilö tuli n. 21.15 juuri kun supisti tosi kipeästi ja puhisin, että onkohan sitä puudutusta tulossa vai ei. Hän totesi, että ei ole vielä tulossa vielä, mutta hän soittaa lääkärille. Kohdunsuu oli 7cm auki, vielä voisi kohdunkaulan puudutteen laittaa, mutta muuta ei enää ehdi. Kätilö neuvoi kokeilemaan ilokaasua ja siitä sain hiukan apua parin supistuksen ajan. Lääkärin tultua laitettiin pinni vauvan peppuun ja sydänäänet alkoivat laskea. Minua käänneltiin sängyllä kyljelleen ja toiselle kyljelle ja kontilleen ja hengittelin happea ja olin niin kipeä ja paniikissa vauvan sydänäänien vuoksi, että en oikein enää ymmärtänyt mistään mitään. Näin vain kun kaikki tuijottavat sydänkäyrä monitoria ja käskevät hengittää ja rauhoittua. Itse ajattelin vain, että leikataan nyt äkkiä ulos se sieltä, ei tästä tule mitään, me kuollaan kaikki... Sitten piti alkaa ponnistaa. Minua aseteltiin outojen jalkatukien päälle ja itse vain valitin kivusta, enkä edelleenkään tajunnut enkä uskonut, että vauva tosiaan syntyy nyt. En tuntenut selvää ponnistamisen tarvetta, mutta onneksi kätilöt käskyttivät hyvin. Lääkäri sanoi, että ääntäkään et saa päästää vaan nyt vaan ponnistat niin kauan että vauva on maailmassa. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos ei mies olisi kannustanut ja sanonut, että hän näki jo vauvan pepun, että kyllä se sieltä tulee. Ja että ei sillä ole hätää, ihan hyvät on sydänäänet - en tiedä valehteliko... Olin ihan hämmästynyt, että tuleeko se oikeasti :laugh: Lopulta tyttö syntyi kolmessa minuutissa, kolmella tuskaisella ponnistuksella. Kun jalat plumpsahtivat ulos pepun jälkeen niin aloin itsekin tajuta, että tämä onnistui sittenkin, vauva saadaan kuin saadaankin ulos. Ensimmäiset hetket syntymän jälkeen tunsin vain helpotusta siitä, että kipu loppui ja lapsi on elossa. Sitten sain tytön rinnan päälle ja ihmettelimme häntä siinä pitkään. Tyttö oli virkeä ja tuntui katselevan meitä yhtä ihmeissään kuin mekin häntä. Pikkuhiljaa väki salista harveni - syntymähetkellä kun väkeä tuntui olevan yhtäkkiä kuhisemalla. Lastenlääkäri, synnytyslääkäri ja montä kätilöä. Oma kätilömme jäi ompelemaan minua ja juttelimme synnytyksestä kaikessa rauhassa. Tikkauksen jälkeen sain tytön rinnalle ja innokkaasti hän siinä jo koitti imeä vaikka otteen saaminen ei ihan heti onnistunut. Sitten mies lähti kätilön kanssa mittaamaan ja punnitsemaaan vauvaa ja minä aloin syömään iltapalaa - olikin jo nälkä, kun viimeksi olin syönyt kotona aamupalan. Tyttö saapui takaisin ihanana toukkana peittokäärössä ja käytyäni itse suihkussa, matkasimme osastolle viettämään ensimmäistä yhteistä yötä. Minua jännitti yö ja tietysti vähän vielä kävin kierroksilla synnytyksen jäljiltä, joten uni ei meinannut tulla. Onneksi sain mukavan huonekaverin, jonka poika syntyi vain 20min meidän tytön jälkeen, ja synnytyksetkin olivat meillä aika samankaltaiset, joten niistä sitten höpötimme kilpaa pitkän aikaa. Tyttö nukkua tuhisi kopassaan rauhallisena koko ensimmäisen yönsä, paitsi tietysti heräteltiin välillä syömään. Yöllä episiotomia-haavaa tai ylipäänsä alapäätä särki sen verran, etten uskonut voivani istua seuraavana päivänä. Lisäksi jälkivuotoa tuli ihan lorisemalla ja pelkäsin jo, että joudun johonkin paikattavaksi vielä jälkikäteen. Mutta ihan ihmeellisen nopeasti toipuminen sujui. Särkyyn en tarvinnut lääkettä kuin kaksi kertaa ja istuminen tosiaan onnistui jo seuraavana päivänä synnytyksestä - vaikkei se nyt kovin mukavaa vielä ollut. Imetys lähti käyntiin ihan mukavasti. Aluksi tyttö ei meinannut saada otetta rinnasta kunnolla, mutta jaksoi kärsivällisesti yrittää. Pian otin käyttöön rintakumin vasempaan rintaan ja oikeasta tyttö alkoi jo saada otteen ilman. Toisena yönä tyttö vähän hermostui imetysharjoituksiin - alkoi varmaan jo olla kunnon nälkä, eikä ote rinnasta löytynyt. Onneksi vuorossa oli taitava hoitaja, joka ei suoraa antanut lisämaitoa, mutta sai tuttipullon avulla tytön rauhoittumaan ja parin imaisun jälkeen työnsi tytön rinnalle, jolloin imeminen alkoi sujua ja neiti oli tyytyväinen. Toisena päivänä synnytyksestä tarvitsin vielä kerran-pari apua, jotta tyttö sai hyvän imuotteen, mutta sen jälkeen homma alkoi jo sujua ja iltaa kohti aloin jo tuntea, että tyttö tosiaan saa rinnoista jotain. Kolmantena päivänä olikin sitten jo kotiinlähdön aika. Jännitin vähän kotiinlähtötarkastusta, koska jostakin ihmeen syystä olin kokoajan kauhean pessimistinen, että ei kaikki voi olla näin hyvin, kyllä joku vika tai sairaus voi vielä löytyä. Lisäksi ihmettelimme miehen kanssa, miten tytön aukile on niin pieni, voiko sekään olla normaali... Tarkastuksessa tyttö todettiin kuitenkin kaikinpuolin terveeksi ja painokin oli jo kääntynyt nousuun, joten lähtölupa heltisi. Eilen siis kotiuduimme. Kotona lisäjännitystä elämään toi se, että samantien kun kotiin pääsimme, nousi esikoiselle kuume ja hän valitti kovaa päänsärkyä... Aloimme heti pelätä enterovirusta joka nyt on aiheuttanut aivokalvontulehdusepidemian ja vähän hermostuneissa tunnelmissa ja käsidesiä lotraten kului ensimmäinen päivä kotona. Onneksi pojan tauti osoittautui ihan säyseäksi ja panadolilla vointi koheni nopeasti. Ensimmäinen yö kotona sujui varsin mallikelpoisesti. Tyttö heräsi itse syömään - minä jännitin sitä, että jos hän on ihan väsynyt ja joudun herättelemään ja mitä jos en saakaan häntä syömään tarpeeksi - söi yöllä kolme kertaa ja nukahti samantien uudelleen. Viimeisen syötön jälkeen aamulla puoli seitsemältä, otin hänet viereen vielä "unitissille" että sain vielä nukuttua vauikka tyttö olisi jo voinut hetken valvoakin. Maito nousi kohinalla eilen illalla. Rinnat tulivat tosi aroiksi ja koviksi. Sama vaiva jatkuu edelleen, mutta toivottavasti maitomäärä tästä tasaantuu, ilman että tarvitsee alkaa pumppailemaan tai että saan rintatulehduksen. Nyt maitoa on kyllä moninkertaisesti enemmän kuin tämä pikkuinen tarvitsisi, mutta mukava tietysti näin päin. Eiköhän tässä jo ollut romaania täksi kerraksi. Nyt on tyttö ensimmäistä kertaa kantoliinassa ja tyytyväisenä hän siinä ensin hetken killitteli ja nyt nukkuu. Tänään neljän vuorokauden korkeassa iässä tyttö oli jo aika pitkiä aikoja hereilläkin ja ihastutti isovanhempia ja isoisovanhempia, jotka olivat kyläilemässä. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa JOULU?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Miksi kristitty tukee Israelia?
Eilen 22:18
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Hetken päästä Kilttilässä nukutaan taas yhdessä
Eilen 21:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kommentti: Yritin peittää kamelinvarpaani ja tajusin, että ongelma on jossain muualla kuin housuissa. Mutta niitä kytätään ja kuolataan kaduilla.
Eilen 21:21
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ranskaa on viime päivinä järkyttänyt tapaus, jossa 22-vuotiasta marokkolaista miestä epäillään teinitytön murhasta ja raiskauksesta
Eilen 20:11
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Iran tarvitsee tuen
Eilen 19:52
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Miksi väkivaltarikollinen painostaa uhriaan olla tekemättä rikosilmoitusta?
Eilen 19:10
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Huomasitteko että talous alkoi elpyä heti Natoon liityttyä?
Eilen 18:42
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Vammailukohtaus
Eilen 16:45
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
22.09.2024
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:14
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Purra hekumoi lapsilisän poistolla
Started by vierailija
Torstai klo 17:55
Luettu: 901
Aihe vapaa
4.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Tiistai klo 07:39
Luettu: 886
Aihe vapaa
5.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
22.09.2024
Luettu: 881
Aihe vapaa
6.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
22.09.2024
Luettu: 729
Aihe vapaa
7.
Maailmankaikkeus napsautti. Ja lujaa!
Started by -roosaruusa-
Torstai klo 09:31
Luettu: 701
Aihe vapaa
8.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
22.09.2024
Luettu: 676
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
SDP:stä tyrmätään perintöveron poistaminen – ”progressiota olisi varaa lisätä”
Latest: Johnny Appleseed
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Greta Thunberg yhdistää tuoreella videollaan Gazan, ilmastonmuutoksen ja Chevronin – tutkijoiden mukaan äärivasemmiston tavoitteena on vallankumous"
Latest: Johnny Appleseed
19 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kokoomuslaisen ja vassarin ajattelu syrjäytymisriskissä olevasta perheestä
Latest: Palstapesu
25 min sitten
Aihe vapaa
7.
"Ministeri Tavio ei aio pyörtää päätöstään – Ps tukee seksuaalivähemmistöjä ”vastustamalla islamisaatiota”, hän sanoo"
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
8.
Hallitus on oikealla tiellä!
Latest: vierailija
41 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Heinäkuun Hurmaajat 2010
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu