Heipä, hei!
Meidän tytöt syntyivät 12.6 (35+3)! Synnytys käynnistettiin hepatoosin takia ja olin tästä päätöksestä todella onnellinen, koska olo oli kohtuullisen sietämätön. Ei voinut syödä eikä nukkua. Käveleminen ja pelkästään hengittäminen oli työlästä. Tähän vielä lisäksi ne nenäverenvuodot joita tyrehdytettiin vielä synnytystä edeltävänä päivänä kahteen otteeseen ensiavussa.
Käynnistys oli tarkoitus aloittaa ballongilla, mutta sen laitto ei onnistunut. Seuraavaksi laitettiin oksitosiinitippa, joka jouduttiin keskeyttämään tuon nenäjutun takia. Loppuilta menikin sitten tosiaan suonien polttelussa.
Seuraavana päivänä käynnistystä jatkettiin tipalla ja aika pian alkoi omatkin supistukset. Avautumiseen meni kauan ja olin todella kipeä. Sain epiduraalipuudutuksen, joka ei toiminut. Synnytyksen päätyttyä huomattiin vasta, että katetri ei ollut kunnolla paikoillaan, joten ei ihmekään, että kivut pysyivät kovina.
Vasta 21.30 sain aloittaa ponnistamaan. Olin jo valmiiksi kuolemanväsynyt koko päivän kestäneistä supistuksista, mutta jostain löytyi voimaa ponnistaa A pihalle. B yritti syntyä kädet pään päällä ja häntä työnnettiin takaisinpäin ja käsien asentoa parannettiin. Kipu oli ihan hirvittävä kun vauvaa liikutettiin edestakaisin synnytyskanavassa. Lopulta B saatiin oikeaan asentoon ja avustettiin imukupilla maailmaan.
Molemmat tytöt olivat hyväkuntoisia heti ja viettivät synnytyssalissa varotoimenpiteenä tunnin lämpökaapissa. Sain molemmat syliin ja A söi hetken rintaakin. Painoa A:lla 2570g ja B:llä 2390g.
Minut kärrättiin synnytyssalista sängyllä osastolle ja vauvat viettivät ensimmäisen yönsä kansliassa. Ensimmäiset päivät synnytyksen jälkeen oli kivuliaita ja väsyneitä. Hb tipahti 78 ja sain veritankkauksen, jonka jälkeen olo on alkanut kohentua.
Tytöiltä on seurattu veriarvoja lievän kellastumisen takia. Jos arvot vielä huomisen kontrollissa kunnossa niin päästään lähtemään kotiin!
Näin, lyhyestä virsi kaunis!
Enna ja pikkutypykät