Heinäkuun hellemasut 2013 * Helmikuussa *

Halaus Lumikille! Todella surullista tuo. Itsellänikin jokunen vuosi sitten eno kuoli, samalla lailla äkilliseen sydänkohtaukseen. Tuollainen on todella järkytys!

 

Heipä hei kaikki heinämasut. Vieläkö saa ilmoittautua joukkoonne? Tässä tietoni:
LA 30.7
Kesä-misu / 29 / ensimmäinen / KOS
Olen seurannut palstaa jo alusta asti, mutta vasta nyt uskaltauduin mukaan ja ikäväkseni olen huomannut keskustelun täällä hiljentyneen. Kesties olette siirtyneet Facebookkiin, jossa itsekin haluaisin olla aktiivisesti mukana. Voisiko joku ystävällinen neuvoa miten löydän ryhmämme sieltä.
Oma olo on hieman parantunut alkuraskauden väsymyksen ja pahoinvoinnin jälkeen. Pahoinvointiin luulen saaneeni apua pahoinvointirannekkeista, joita voin kyllä suositella. Tai sitten vaan pahoinvointi loppui sattumalta samaan aikaan kun otin rannekkeet käyttöön.
Tällä hetkellä ainoana vaivanani on migreeni, jota on noin 1-2 kohtausta viikossa. Kohtalotovereiden kanssa haluaisin vaihtaa lääkkeettömiä migreeninhoitovinkkejä. Tosin muutamaan sumatriptaaniinkin olen jo joutunut turvautumaan kohtauksen kestettyä lähes kolme vuorokautta... Onneksi niskaturvotusultrassa kaikki oli hienosti ja seulonnoistakin saimme hyviä uutisia. Tässä nyt odotellaan rakenneultraa, joka on 18.3.

Kesä-misu 15+4

 

Tervetuloa uusille! :wave:

Kesä-misu Fb-ryhmämme on salainen, eli et sitä itse löydä.. Laitan sulle yksityisviestin asiasta..

rakenneultraan enää 2 vk ja 1 päivä

Perhevalmennuksessa oltiin esikoisen odotuksessa.. Silkkaa paskaa koko touhu mun mielestä, ei edes menty niihin kaikkiin. Tietty joku muu voi kokea ne hyödyksi, mutta itse en oppinut/kuullut mitään uutta. Lähinnä vaan oli vaivaannuttavaa kuunnella sitä terkkarin imetysmolologia vieraiden ihmisten kanssa.

sekavia unia täälläkin ollut vaikka muille jakaa.. sama homma oli viime raskaudessa.

jedvennalle kovasti jaksamista ja voimia :heart:

(.) täällä ei voinnissa mitään kummallista... Meillä oli miehen kanssa lapsivapaa vuorokausi ja voin kertoa, että en välttämättä vaa'alle uskalla nousta, kun tuli "pikkasen" vedettyä roskaruokaa. Onneksi tuo painnnousu on muuten pysynyt kurissa..

 

Apua mikä facebook-ryhmä.. :O

Meillä olisi toinen neuvolakäynti tällä viikolla. En oikein tiedä mitä siltä voi odottaa, kun ensimmäinenkin kerta jäi jotenkin tyhjäksi. Siis joillekin tuntuu varmasti kivalta rupetella tuntemattomien kanssa niitä näitä, mutta itse olen halunnut alusta asti ihan raakaa faktaa mitä pitäisi tehdä, olla ehdottomasti tekemättä, verikokeet, d-vitamiiniarvot ja yllätys oli itseasiassa suuri, kun homma tuntuu olevan sellaista - anna palaa, soitellaan 30 viikon päästä, hyvin se menee, ei tässä mitään kokeita ruveta ottamaan.

En koe olevani raskauden suhteen mitenkään neuroottinen, mutta viikonloppuna tuntui huvittavalta, kun sain usealta eri henkilöltä kuulla, että on ihan ok (ja varmaankin on, mutta ei vaan mulle) ottaa lasillinen punaviintä safkan kanssa, mutta jos kerron siitä, että käyn kuntosalilla ja treenaamassa krav magaa, jossa on erityinen vauvaohjelma tehtynä, niin se on ollut kaikille suuri ihmetys, että et kai sä nyt enää noin paljon liiku, eikö se ole vaarallista. Jokainen tyylillään, mutta silti itselle huvittavaa, että liikkuminen paha, mutta viiniä saisin juoda.

Meillä on perhevalmennus parin viikon päästä. Mitä siellä siis käsitellään, kun neuvolasta sai vaan päivämäärät, mutta ei muuta tietoa?

 

Kiitos fb-vinkistä.

 

Hohoi!

Täällä ei sitten mitään uutta. Kunhan kurkkailen mitä teille kuuluu. Jollakin oli ollut suvussa suuria menetyksiä.. Otan osaa suruun!

Unista Yksi aamuyö heräsinhiestä märkänä painajaiseen jossa minut ristiinnaulittiin... Voitteko kuvitella!!! Kun heräsin vasemman käden kämmenen keskiosassa tunsin pistävää kipua joka kesti sitten parisen päivää. Nyt sitten olenkin herännyt kovaan kurkkukipuun ja flunssan oireisiin joika yö/aamu. Liekko tuolla vaikutusta. Kyllä oli kaamea olo herätä tuohon tunteeseen silloin. oli niin syntinen olo ja hirveä mietiskely että mitähän sitä on tullu tehtyä väärin.

Onko joku muukin huomannut sairastavansa useammin raskaana ollessaan. en nimittäin koskaan ole ollut näin usein kipeänä.

 

me käytiin eilen perhevalmennuksessa. aiheena raskauden ajan seksuaalisuus ja parisuhde.eipä minulle oikein mitään uutta tullut mut oli kiva käydä.seuraavina kertoina on sitten vauva tulee-mikä muuttuu?ja sit vauvaperheiden vinkkejä yms.joten sinne menen kans ihan mielenkiinnosta vaikka ammatikseni hoidan vauvoja mutta onhan se ensimmäinen oma aina oma ja se ensimmäinen

minä oon ollu ihmeen terve!en oo oikeestaan ollu edes flunsassa tänä talvena..

mut poksutellaan!
Na-nu ja pikkuinen rv17+0 <3

 

Artisokka, kuulostaa kyllä minustakin hassuilta nuo tuttaviesi kommentit sekä urheilusta että tuosta punaviinistä. Kun nimenomaan toitotetaan sitä, että liikuntaa voi jatkaa ihan yhtä lailla kuin ennen raskauttakin, kunhan pitää huolen, ettei liikaa rasita ja tee sellaista, mikä ei tunnu hyvältä (ja onhan niitä tiettyjä riskilajeja, mutta hei, tuollainen, mistä on tehty oma vauvaohjelma?!?). Itse en uskalla ottaa sitä lasillista punaviiniä, vaikka sitä monesti kuulee sanottavan, ettei se vielä tee haittaa, mutta niin on sanottu myös, ettei turvallista rajaa tiedetä. Mieluummin olen sitten juomatta kuin altistan vauvani ehdoin tahdoin alkoholin vaaroille. Ok, suullisen olen itselleni suonut, jos oikein haluan maistaa, mutta todellisuudessa ei varsinkaan alkuraskaudesta edes tehnyt mieli -päinvastoin, pahaa teki pelkkä ajatuskin!

Nicci, olen kuullut väittämän, että raskaana ollessa oma vastustuskyky on heikompi, jottei elimistö "hylkisi vierasta oliota" eli sikiötä. Paikkansapitävyydestä en tiedä.. Mutta itse en kyllä nyt ole ollut _vielä_ kipeänä (alkupahoinvointia ei lasketa), tosin, enpä kovin usein ole muutoinkaan.

Omanapa: en jaksaisi odottaa perjantaita ja rakenneultraa. Olispa jo perjantai!! Olin tässä huolissani pikkuisesta, kun masussa oli niin hiljaista parin päivän ajan, mutta eilen sitten niin iloisena tunsin niitä tuttuja liikkeitä sieltä. Pitää itselle toitottaa, että ne liikkeet ovat kuitenkin vielä niin hentoja, ettei niitä näillä viikoilla välttämättä jatkuvasti tunne. Varsinkaan, kun en tiedä, missä kohti istukka on ja milloin pikkuinen potkii selkärankaan päin. Mutta huoli pikkuisen hyvinvoinnista tuntuu olevan koko ajan läsnä. Milloin mistäkin syystä. En mielestäni ollut näin herkkä näille ekassa raskaudessa, miten tässä nyt näin on käynyt?!

Liinan viikot 19+4 (lauantaina pitäisi olla keskiväli!! Saa nähdä muuttuuko aika rakenneultrassa.)

 

Nicci: Mulla on myös kauheita painajaisia ja heräilen niihin usein.

Mulla oli flunssaa koko alkuraskauden viikolle 13 asti. Söin apteekista ostettuja raskausvitamiineja ja omega-3 kapseleita raskaana oleville ja kun väsyin flunssaan niin nostin D-vitamiinin määrän korkeammaksi kuin suositeltu 10 mikrogrammaa, minkä noista vitamiineista sai. Flunssa loppui viikossa, en tiedä oliko sitten vahvemmalla D-vitamiinilla vaikutusta, mutta ajattelin jatkaa kesään saakka, kun ei siitä haittaakaan ole.

Liina78: Sikiö on kyllä pitänyt huolen, että kun ei tehdä niin ei tehdä . Viime viikolla joogassa alkoi sellainen pallopeli vatsassa, että ihan normivenytykset jäivät tekemättä. En tiedä onko muilla ollut samaa, mutta mulla oli alkuraskaudesta etenkin käveleminen todella raskasta, yökkäilin koko ajan ja jouduin kävelemään todella rauhallisesti. Sitten taas kevyt juoksu juoksumatolla tuntui vaan energiseltä ja hyvältä kropassa. Iltatreeneissä taas oma mieskin on mukana ja valvoo mun liikkumista enemmän kuin mitä itse teen.

Olen saanut osakseni "jännää" huomiota, kun salilla on tullut vanhempi nainen silittämään vatsaa yllättäen, toinen kommentoi eilen, että hän luuli minun vaan lihoneen kunnolla, mutta sinähän oletkin raskaana! Kysyi vielä, että kauanko uskallan salilla käydä ja olenko varma, että tulee vain yksi lapsi, kun olen jo niin iso. Näillä eväillä se aamu lähtee aina mukavasti käyntiin..

Artisokka vko 17

 

Nicci Mulla ainakin vastustuskyky tuntuu olevan ihan nollassa näin raskausaikana. Mulla on ollu jo oksutauti kerran ja nyt oon sit flunssakuumees Onneks toi lämpö alkanut nyt laskemaan. Eilen oli parhaimmillaan 39.1.

Rakenneultras käyty. Siellä pikkusella kaikki kunnossa <3

Mandarii ja Erkki-Paavali 20+2

 

Lumikki voimia surutyöhön! :hug:

Liikunta raskausaikana on herättänyt vuosien varrella odottavien ystävien kesken monenlaisia tunteita, lähinnä huvittuneisuutta; neuvolassa on oltu kieltämässä milloin mitäkin liikuntamuotoa. Samaan aikaan kuitenkin kehotetaan pitämään kunnostaan huolta.:headwall: Jos on harrastanut liikuntaa aktiivisesti ennen raskautta, keho on siihen tottunut ja osaa kyllä viestiä milloin on aika hidastaa tahtia. Kuntosali, hiihtäminen, pyöräily ja erilaiset jumpat(!!!) ovat olleet kieltolistalla, mutta erityisen kauhistelun kohde on ehdottomasti ollut ratsastus. Lähipiirissä on monta ratsastajaa ja melkein jokaiselle on neuvolassa sanottu jo ensimmäisellä kerralla, että hevosen selkään ei ole asiaa koko odotusaikana. Vuosien kokemuksen perusteella väitän, että hevosen selässä on paljon turvallisempaa kuin hevosen vieressä. Kuljetus- ja karsinatilanteissa ne isoimmat haaverit ovat minulle ja tuttavapiirille sattuneet. Pitäisikö siis tallilla työskentelevän lopettaa työnsä raskausajaksi? Jos näin ajatellaan, samalle listalle joutaisi kenties myös navettatyöt... Raskaus ei ole sairaus, odottajaa ei pidä kääriä pumpuliin ja käskeä lopettamaan normaalia arkielämäänsä. Päihteet eivät kuulu odotusaikaan (tosin tälläkin palstalla on taas selvinnyt, etteivät kaikki sitä odottajien lähipiirissä ymmärrä), mutta liikkuminen on terveellistä. Miksi siihen kohdistuu niin paljon negatiivista huomiota?

On todella kummallista, miten odotusaikana kaiken pitäisi pyöriä vatsan ympärillä. Minusta tuntuu, että esikoisen odotuksen jälkeen tilanne on pahentunut, odottajat stressaavat pienemmistä asioista ja toisaalta myös neuvolasta holhotaan enemmän. Hyvänä esimerkkinä älyttömyyksiin menneestä kyttäämisestä; täällä kartoitetaan nykyään juustoviipaleiden tarkkuudella paljonko odottaja mitäkin syö! Vatsassa kasvava pieni ihminen on tärkeä, mutta ei elämä voi pienen ihmeen syntymän jälkeenkään pyöriä vain ja ainoastaan vauvan ympärillä. Se ei ole terveellistä vauvalle, äidille, isälle tai parisuhteelle. Kun vauva on syntynyt, tarkkailun kohteena ei ole enää äidin harrastukset, paino, ruokavalio jne. Huomio siirtyy vauvaan ja murehtiminen pienistä asioista tuntuu jatkuvan. Joku käyrä on vähän plussalla tai miinuksella, vertailua siitä miten hyvin uni maistuu, onko päivärytmi säännöllinen, saako vauva rintamaitoa vai ei, koska kiinteät aloitetaan ja miten... Vauvan tarpeet muuttavat elämän, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta joskus kaipaisi neuvolan taholtakin enemmän "maalaisjärkeä". Asiat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia ja kaikista tärkeintä olisi tukea äitiä luottamaan omaan havainnointikykyynsä.

Vastustuskyky on aiemmissa raskauksissa ollut ihan hyvä. Nyt en oikeastaan osaa arvioida, sillä täällä seudulla on kamalasti pöpöjä liikkeellä. Ensimmäinen tänä talvena perheeseen rantautunut pöpö oli pitkäkestoinen, eikä nostanut kunnon kuumetta, mutta olo oli aivan toistaitoinen kolmisen viikkoa. Tulin kipeäksi uudestaan pian tuon ensimmäisen taudin jälkeen. Uusi pöpö nosti heti 39 kuumeen ja kova yskä alkoi samantien. Toivottavasti tämä menee nopeasti ohi!

Äidin onni 19+0

PS. Jos jollakin on ylimääräistä aikaa sukeltaa kirjallisuuden maailmaan, voin todella lämpimästi suositella kirjaa Omin sormin suuhun. Sopii luettavaksi jokaiselle äidille, lapsimäärästä riippumatta.

 

Pitkästä aikaa paikalla!!

BDU kyseli liikkeistä: ensimmäistä siis odotellaan, mutta ei ole tuntunut mitään vielä tähän mennessä. Yöunet on kyllä menneet, koska jostain syystä liikkeiden kyttääminen tulee uniin, joten herään monesti yössä valvomaan hiljaa paikoillani ja tunnustelen liikkeitä - joita ei ole. Tätä on kestänyt nyt ainakin kaks viikkoa...
Ihana tuo Tannin mahaa yöllä koettava mies!!!

iltakukka oletko kokeillut ikinä hierontaa iskiasvaivoihin? Jos et ole niin suosittelen lämpimästi! (muoks! meinasin siis jos iskias ei kiusaa välilevyongelman takia)
Minulla on selkärankareuma ja sitä myöten ongelmia alaselän kanssa ja olin pari viikkoa sitten siinä kunnossa, että en päässyt kävelemään loivaa ylämäkeä kun jalkaa ei voinut nostaa yhtään ylöspäin. Jos nosti niin pakarasta lähti järkyttävä kipu takareittä myöten melkein nilkkaan asti. Kävin hierojalla hierotuttamassa koko alakropan läpi ja samalle illalle viipotin koirien kanssa normaalisti lenkillä =) Ja viipotan edelleen, mutta aion silti käydä vielä 2-4 kertaa ainakin hieronnassa.

Perhevalmennus ei ole käynyt mulla mielessäkään. Pitääkin varmaan ottaa selvää onko täällä moista... Voisin kuvitella, että mies ainakin olisi innoissaan lähdössä jos sellainen mahdollisuus on.

jedvennalle paljon ajatuksia täältä! Toivottavasti tulokset tulevat aiemmin kuin neljän viikon päästä niin ei tarvitsisi niitä jännittää/odottaa. Ja siis ennenkaikkea hyviä tuloksia toivon!


Sitten ihan sekalaista höpinää...
Minä en oo tässä talossa ainoa, joka ei saa kunnolla nukuttua. Mies heräilee myös jostain syystä monesti yössä ja eilen juuri kysyi, että missä vaiheessa aletaan taas nukkua kunnolla? Päästiin siihen tulokseen, että sitten nukuttais kun vauva on maailmassa
Vessassa ravaaminen on sentään loppunut. Ei sen takia tarvitse yöllä enää herätä.

Ensimmäinen lääkärikäynti oli kuun alussa. Jotenkin oletin, että siellä tapahtuu jotain muutakin sisätutkimuksen lisäksi, mutta harvinaisen tylsä keikka. Mies meinasi kyllä tipahtaa innostuksissaan penkiltä kun huomasi dopplerin huoneessa. Insinöörit... Sydänäänet kuunneltiin toki ja vetistelyksihän se meni.
Vetistelyä on muutenkin ollut kuvioissa mukana enemmän kun pelkäsinkään. Milloin tirahtaa tippa linssiin kun näkee kaupassa pillimehuja (oli jano), milloin vetistelen mainoksille, Greyn anatomiaa oli ihan mahdoton katsoa jne... Samoja kokemuksia?

Rakenneultraan on aikaa tasan neljä viikkoa. Tosi pitkä aika. Jos mahdollista niin haluamme tietää sukupuolen =) Mies on ollut koko ajan kovasti poikaoloissa, mulla ei oo mitään oloa mihinkään suuntaan. Välillä edelleen tuntuu, että liekö mahassa oikeasti mitään.

Tuskastelin viime ketjussa painonnousun kanssa... Raskausaikana paino on noussut 7-8 kiloa eli tilanne on sama mitä oli kolme viikkoa sitten. Ruvettiin syömään salaattiaterioita useamman kerran viikossa ja paino tasaantui ainakin toistaiseksi.

Pneepja ja myyrä 16+1


Ai niin! Se piti vielä kysymäni, että millä mielin muiden kirjoittelijoiden miehet/kumppanit on raskauden suhteen?

 

perhevalmennus: en mennyt esikoista odottaessa enkä mene nytkään. en koe valmennusta mitenkään tarpeelliseksi ja ihan hyvin on pärjätty ilman!

vastustuskyky: olen todellakin huomannut vastustuskykyni heikentyneen huomattavasti. mä en muuta olekaan kuin kipeä! esikoisesta en tosiaankaan ollut näin sairastelevainen. olen kummastellut samaa ja kauhee stressi syntyy siitäkin kun mulla ne "taudit" tulee vielä super raivokkaina, jolloin koti jää läävän näköseks päiväkausiksi ennen kuin tervehdyn.

liikunta: voi kumpa voisinkin harrastaa. käveleminen aiheuttaa hyvin herkästi supistuksia ja muutenkin esim siivotessa kotona huono olo tulee vieläkin tosi nopeesti. normaalisti siivoaisin 30min mutta tällä hetkellä mulla ton "suuruiseen" siivoustyöhön menee KOKO PÄIVÄ. joudun pitää useita taukoja :s tunnen itteni jotenkin kauheen lihavaks valaaks ku puuskutan ihan pienestäkin enkä jaksa.

puolison suhtautuminen raskauteen: minun mieheni on onnellinen uudesta vauvasta mutta perussuomalaisena jörönä ei paljoa intoile ja hössöttele yms. välillä pitää kättä masun päällä ja kuuntelee mun kanssa yhdessä dopplerilla sydänääniä ja on erittäin mielellään tulossa rakenneultraan mukaan ja järjesti töistä vapaata sen vuoksi. on menossa mukana ja huonoina päivinäni yrittää parhaansa auttaa esikoisen hoidossa ja kotitöissä. aika perussettii oikeestaan emmä tän enempää pyytäisikään :heart:

(.): noniin, viime perjantaina kävin siellä kolposkopiassa. Mua jännitti suunnattoman paljon enkä kyennyt edes tervehtimään hoitajia tai katsomaan lääkäriä silmiin. olisin vain halunnut paeta sieltä! ensiksi kohdunkaulaani tähystettiin mikroskoopilla ja ne otti jotakin kuvia tietokoneella ja sit ne otti yhden nuppineulanpään kokoisen koepalan sieltä. mulla meinas taju lähteä kun erehdyin katsomaan neulaa, jolla he puuduttivat kohdunkaulani. oli varmasti koomillinen näky kun makasin pää alaspäin jalat levällään siinä gynetuolissa gynekologi sanoi mulle että solumuutokset eivät näyttäneet ulkonäöltään missään nimessä pahoilta. sanoi että ainoastaan kohdunkaulan reunoilla näkyi pieniä muutoksia joten ei syytä paniikkiin. vuotoakaan ei tullut yhtään, hieman oli alavatsa hellänä siitä jättivälineiden kohnaamisesta tuolla alhaalla!

viikonloppu vietetty ihanassa yrjötaudissa, mulla tietysti tuli kaikista rajumpana se. oksensin 14h putkeen alle 5min välein. mun huulet ja kurkku oli ihan "palanu" oksennuksen takia ja maha oli pirun kipee. pystyin syömään vasta toissapvnä kunnolla. siitäkin selvittiin ja kuuntelin toissapvnä vauvan sydänääniä dopplerilla ja sieltä ne heti löytyi :heart:

mulla alkanu maha kasvaa mieletöntä vauhtia, ovatko muut huomanneet saman? tuntuu että perseki levinny kamalasti. mammafarkut kiristävät jo! täytynee ostaa jo isommat, apua. mulla ei esikoisesta tämmöstä ollu. mun mahan muotokin on semmone leveähkö. esikoisesta (poika) mulla oli eteenpäin työntyvä pallomaha koko ajan enkä levinnyt yhtikäs mistään. maha vain kasvoi. nyt tuntuu että olen pursunut joka suuntaan. pikkuhousujaki pitäs uusia ostaa ku nykyisten ne reunat kiristävät inhottavasti alamasua. pitää ostaa löysiä mummohousuja topit ja t-paidatkin ovat todella kireitä mahan kohdalta enkä siksi tykkää käyttää. en haluais kovin kauaa kulkea isännän paidoissa, olisi mukavaa saada vähän uutta vaatetta mut rahatilanne äärimmäisen huono. ja tämä vasta mulle stressiä aiheuttaakin tällä hetkellä. tästä vauvasta tulee hirvee kiukkupylly tän mun stressaamisen takia!! supiinisyndroomakin alkaa jo pikku hiljaa oireilemaan... kohta loppuukin autolla ajelukin jo sit kokonaan ja jään kotini vangiksi heinäkuuhun asti. VOI TÄTÄ RASKAUDEN IHANUUTTA JA HUUMAA.

jedvenna ja purri 16+2 rakenneultraan 4 viikkoa !

 

pitkasta aikaa...
lumimyrakasta Torontossa selvitty. Huvitti ihan kun koko kaupunki sekasin ku lunta tupruttaa Onneks ei ollut niin paha tilanne ku esim. Nykissa.

Aidin onni Olen samaa mielta. Ihme vouhotusta! Maalaisjarjella olen itse mennyt. Laakari sano etta ees leivan paalle ei meetwurstia tulisi laittaa! Syon puolikkaan viipaleen aamuleivalla ja olen jatkannu syomista

Pneepja En ole kokeillut hierontaa. Pitaisi kokeilla, mutta maksaa ihan kivasti ja ei mee vakuutukseen. En tieda yhtaan miten on Suomessa, korvaako Kela osan jos on lahete. Taalla ei. Laakari sano jo et hierontaa ja fyssarille mutta pitas ite sitten maksaa. Katotaan nyt.
Tanaa kavelin about 5km kauppaa ja takas, ni nyt ei paase sohvalta ylos :/

Jedvenna Hyva etta kaikki meni hyvin ja pikkuinenkin on matkassa mukana ja voi hyvin!
Taallakin maha kasvannu yht'akkia! Tahan asti kayttany omia farkkuja, mutta nyt mennan legginseissa


Yritin kayda katsomassa kivoja aippafarkkuja, ku tosiaan massu alkanu kasvamaan... Mulla on sopuhintasesta tarjolla H&M. Ei valittamista, mutta tuntuu etta taalla on todella suppee valikoima, pienempi ku Lahden Hennesissa Suomessa Hih. Sitten loytyy Thyme yms, mutta miten musta tuntuu etta ne on just semmoissia perus Amerikkalaisia farkkuja vaan masukaitaleella Kokeilin kokoa 8 (mika yleensa olen) liika iso. Jouduin menemaan kokoon 4 asti ja silloin lahkeet ihan liian lyhyet. Kapealla lahkeella mahdotonta loytaa
Onhan niita kalliita merkkeja ja natteja, mutta kuitenkin kohta 5kk huudellaan niin en viittisi 200 maksaa parik kk housuista, varsinkin ku ei taalla kesta farkkuja kesalla pitaa.

Vali vali... huoh.

Viikko ja rakenneultra


Iltakukka ja Torsti 17+6 kait..

 

Omanapainen viesti..
Kyselin aiemmin muiden neuvolakäynneistä..
Meillä piti olla TOINEN neuvola tänä aamuna ja kuinka ollakkaan, neuvolan täti soitti tuntia ennen aikaa, että on sairaslomalla eikä otakkaan vastaan..tämän lisäksi hän on ottanut vastaan viran toisesta terveyskeskuksesta joten meille tulee jälleen uusi neuvolan hoitaja. Minä sain uuden ajan KUUKAUDEN päähän, rv.22:lle vasta...
Niin olisin halunnut kuulla sydänäänet vaikka tunnenkin liikkeet jo hyvin selkeästi :heart: Saakohan ne käydä kuunnelluttamassa jollakin toisella jos soittelee..?

Minä miltei pyörryin tänään..uusi kokemus sekin;
Pari päivää on päässä huipannut ja miehellekin naureskellut hiprakkaista oloani.
Tänään olin matkalla töistä kotiin ja istuin yleisissä kun aivan yhtäkkiä tuntui navan kohdilla hassulta, alkoi etomaan, sitten iski jo tosi paha kuuma aalto ja kylmä hiki virtasi kauttaaltaan..iho oli ihan märkänä kun käsistä lähti jotenkin tunto ja silmissä alkoi sumentumaan. Nopeasti päädyin loikkaamaan kulkuneuvosta raittiiseen ilmaan ja nollakelin viileydessä oli pakko saada jopa takki pois päältä että tuntuu saavan happea.. Miehelle soittelin samalla, jotta tietää missä olen ja mitä tapahtuu kun iski itselle ihan kamala paniikki tosta olosta. Aikani maassa istuskeltuani, kun ei penkkiäkään ollut, ja happea haukaten olo sitten onneksi vihdoin koheni ja pääsin turvallisesti kotiin asti. Soittelin lääkäriinkin, mutta ihan normaali vaiva kuulema näillä viikoilla, etenkin kun asukas tykkää maleksia tuossa juuri navan alla kumpareena jonka tuntee päällekin oikein hyvin..painaa kuulema jotakin valtimoa.
Mitenhän mä uskallan liikuskella yksin 3v esikoiseni kanssa?
Onko muilla ollut vastaavaa?





Dada & Nasu Perjantain puolella *pokspoks* 18+0

 

dada: juu minulla oli esikoisesta noita pyörtymisiä tämän tästä ja nyt on alkanu oireilla jälleen. mulla diagnosoitiin lopulta ihan supiinisyndrooma. siinä kohtu painaa suurimpia laskimoita jolloin happi ei kulje mun pääkoppaan asti ku suonet menee littuun. istuma-asennoissa VARSINKIN tulee näitä. mullakin 3v esikoinen ja mä osaan jo aika hyvin tunnistaa nää oireet ja ns hallita niitä. yritä välttää istumista, kylkiasento makuulla on kaikkein paras jolloin suonet pääsee oikenemaan. tunnistan tulevan pyörtymiskohtauksen hirveestä sydämen tykytyksestä, sen jälkeen tulee se kylmä/kuumahikiaalto. siin vaihees kantsii jo äkkiä päästä pois istumasta ja makuulle. julkisillaki ku istuskelee ni kantsii sielläki valmiiks jo riisuu mahd paljon pois ja istua vähän äijämäisesti haarat levällää ja röhnöttää penkissä ni suonet ei mee puristuksiin. nämä mulla toiminu!

tänään neuvolassa käyty! kaikki ok. hb oli tippunu huimasti taas ja oon olossani sen huomannuki. hb nyt 112 ja paineet matalat. sykkeet hakkas vauvalla n. 150 ja mikä parasta, pääsin viimein eroon tosta terkasta! sain vaihdettua lähemmäs meiän kotia neuvolan ja varasin sinne jo seur ajan. en enää jaksa tota terkkaa tuolla

 

Puolison suhtautuminen raskauteen - Mies on halunnut osallistua kaikkiin neuvolakäynteihin, ultriin, perhevalmennukseen yms. ja siitä olen todella iloinen. Molemmat joustavat duuniajasta, koska nuo ajat nyt yleensä eivät meidän työaikoihin sovi ja on ollut mukavaa jakaa raskausaika toisen kanssa. Perhevalmennukseen mennään myös, koska kyseessä on ensimmäinen eikä meistä kumpikaan juuri mitään lapsista tai lapsiperheen arjesta tiedä. Ainoa minkä mies on jättänyt ns. minulle on oma vouhotukseni ruuan ravintoarvojen suhteen. Tänään kävin mm. ostamassa vahvempaa omega-3:sta koska pää tuntuu ihan reikäjuustolta. Aina välillä yrittää vakuutella minulle, että syntyy niitä lapsia huonompiinkin oloihin, mutta ehkä tämä on tällaista ensimmäisen odottamista, että haluaa optimoida pienelle parhaat olosuhteet.

Eilen kuultiin neuvolassa ensimmäisen kerran sydänäänet. Se oli ennenkaikkea helpottavaa, koska välillä jos en tunne sikiön liikkeitä, niin ahdistun ja pelästyn, että jotain on sattunut.

Paino oli noussut viime kerrasta 2,7 kg, mikä tekee viikkotasolla 291g, eli kuulemma ok. Ei poista tosin sitä tunnetta, että on jo nyt valaan kokoinen, mutta poistaa ahdistusta siitä, kun on ollut puhetta ruuasta ja energiamääristä ja me käytämme kuitenkin tilamaitoa ja muita täysrasvatuotteita. Minulla on nimittäin viime viikkoina ollut järjetön maidon tarve. Voisin juoda sitä litran päivässä. Hemoglobiini oli hyvä, joten edelleenkin yritän löytää syyn väsymykseen. Nukun kumminkin pidemmät yöunet ja päiväunet, joten unen puutteesta nyt ei voi olla kyse.

 

heipparallaa!!

Artisokka laitoin sulle yv:tä tosta fb-ryhmästä..

Vastustuskyky mulla on toiminut loistavasti Tossa tammikuun lopussa mies ja poika oli molemmat yli 39 asteen kuumeessa ja tosi kipeitä, niin mulle ei noussut edes vähääkään lämpöä ja pikkusella parinpäivän nuhalla selvisin..

Liikunta edelleen käyn lähes päivittäin lenkillä..

äidin onni kylläpäs teillä syynätään tarkkaan neuvolassa :O Mulle vaan terkkari sanoi ekalla käynnillä, että jos paino lähtee ihan holtittomasti nousee, niin sitten sokerirasitukseen.. Syömisistä ei juurikaan muuten edes olla puhuttu..

miehen suhtautuminen haluaa tulla ultrauksiin mukaan, mutta neuvolakäynnit sitä ei kiinnosta, toisaalta enpä mä sitä sinne edes halua mukaan... enenmmän siitä on hyötyä kun vahtii poikaa sillä aikaa kotona. Kyllähän tuo on tulevasta vauvasta innoissan, mutta eipä se sitä oikeen mainosta tai tuo esiin, eikä se mua haittaa mulle riittää se, että tiedeän sen olevan innoissaan

jedvenna hyvä, että kaikki on mennyt hyvin tutkimusten osalta

(.) eipä täällä taaskaan mitään ihmeempää.. tuntuu, että maha on ottanut viikossa kasvuspurtin.. yks päivä kaupantätikin kysyi, että onko mulla masussa vauva. mitäpä sitä enää kieltämäänkään näillä viikoilla..

Nanna & Pulla rv 19+2

 

jedvenna: joo tuota ne sanoi myös kun lääkärille soittelin, että etenkin istumista pitäisi vähän "varoa", katsoa varmuudeksi paikka jossa pääsee tarvittaessa sitten seisomaan tai mieluiten kylki-asentoon. Minulla tuo seisomaan ponkaisu ja kylmä ilma tuntui helpottavan huomattavasti.. vaan kyllä pelästyin, etenkin siinä kohtaa kun ei eteensä nähnyt kun sumeni ja kädet oli ihan tunnottoman oloiset.
Mutta kiitos, minulla siispä on kohtalotoveri :flower: Mulla ei tullut minkäänlaista tykytystä, vaan päähän "paineinen" olo..semmoinen hapeton, ja sitten alkoi etomaan.
Mä olin jo vähän lohdutellut itseäni, että tää olisi ohimenevää..mutta hyvä jos on ainakin omalla toiminnalla pahimmat kopsahtelut vältettävissä :heart:

Puolisoni suhtautuu odotukseen innokkaasti, on tuntenut jo parina iltana pieniä liikkeitä vatsan päältä ja kovasti iltaisin kuuntelee sekä paijailee masua. :heart: Toki nyt on vähän huolissaankin minun voinnistani (onneksi osoittaa tämän myös arjen toimissa auttaen jaksamistani kovin ) ja hämmästyneenä kaikista muutoksista joita Nasu on jo tuonut.

 

iltakukka - mulla meni jotenkin ihan ohi, että et asu Suomessa, sori! En kyllä tiedä Suomenkaan tilannetta korvausten suhteen jos lähetteellä hierontaan menee... Käyn itse tutulla hierojaopiskelijalla ja maksan omasta pussista.

Miehen suhtautumisesta en kirjoitellut aiemmin kun sain naputeltua jo sen verran pitkän tekstin muutenkin... Innoissaan siis kuitenkin on Haluaa ehdottomasti mukaan neuvolaan ja ultriin, miettii kuumeisesti kesäloman ajoittamista, lukee vau.fi:n raskausopusta ja alkoi kirjoittamaan blogia. Vaihtoi myös innokkaasti ruokavaliota rehupainotteisemmaksi eli senkin suhteen on mukana. Miehen halusta käytiin myös vaunuja katsomassa ja kirpparilta ostamassa parit vauvanvaatteet.
Toistaiseksi vielä käyttäytyy kotona ihmisiksi eli ei rajoita minun tekemisiä, koska tietää että siihen menisi mulla hermot.

Tänään tuli ensimmäinen huomautus muuttuneesta ulkomuodosta - opiskelukaveri tuli ja kysyi suoraan, että milloin syntyy. Voi apua!! Mä luulin, että näytän vaan lihoneelta. Peili ainakin väittää niin!

 

Eilen oli meillä sitten se rakenneultra ja kaikki meni mukavasti. Mies pääsi tällä kertaa mukaan katsomaan meitin pikkuista. Ekasta ultrastahan hän jäi siis pois, koska esikoinen sairastui juuri silloin ja hän joutui jäämään kotiin. Mutta nyt pääsi mukaan. Mies on kyllä ihan mukana tässä(kin) raskaudessa, mutta tällä kertaa ei ole ollut neuvolakäynneillä mukana. Noh, eipä niitä ole ollutkaan kuin ne kaksi..ja eipä siellä nyt varsinkaan näin toista kertaa ollessa miehellä mitään sinänsä olekaan. Ensi kerralle mies yrittää tulla mukaan, kun on se "laaja terveyskysely", tai jotain sinne päin...

Tänään onkin sitten puoliväli, 20+0

 

moikka moi!

vieläkö mahtuu mukaan ? LA 9.7, ekaa odotellaan satakunnassa ja 21 vuotta äidillä mittarissa

 

Pikaisesti tulen kyseleen että mitenkäs se sf-mitta oikeen mitataan? Multa ei ole vielä mitattu ja tajusin just ettei hajuakaan miten se tehdään

 

^Multa ainakin ekassa raskaudessa mitattiin ihan vaan tavallisella mittanauhalla tuosta jostain häpyliitoksen yläreunasta mahan yli sinne kohdunpohjaan. Siinä ollaan siis pitkällään, "gynekologisessa asennossa". Musta sitä aletaan mittaamaan vasta joskus rv 18 jälkeen.... Ei ole vielä multakaan sitä mitattu, mutta luultavasti seuraavassa neuvolassa, joka on parin viikon päästä, jolloin viikkoja on 21+6. (viikkoja nyt 20+2)

 

Maria19 Tervetuloa mukaan :wave: Ainahan porukkaan uusia mukaan mahtuu Täällä yleisellä puolella on vaan nykysin kovin kuollutta, koska melki kaikki siirtyneet facen puolelle juttelemaan.

Tulin poksumaan taas elikkäs tänään 21+0. Pikkunen potkii kovaan tahtiin masussa tässä kirjoitushetkellä Tosiaan viime viikolla oli rakenneultra ja selvisi, että meille tulee poika. Masu kasvaa koko ajan kovaa vautia. Napa on melkein kokonaan pullahtanut ulos

Mandarii ja Erkki-Paavali 21+0