Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Heinäkuun Hellemasut 2012 **HEINÄKUUSSA** Meidän kuu!! **
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="NuttyKitty, post: 26949773, member: 72245"]</p><p>Moi!! Ja anteeksi että on vähän kestänyt tilanteen päivitys!! Tämä vauva-arjen alku on ollut niin rankkaa ja härdelliä että en ole kerennyt/jaksanut kaúheesti netissä pyöriä.</p><p></p><p>Nyt tulee pitkä sepustus ja avautuminenkin, tuntoja pitää saada purkaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Tasan kolme viikkoa sitten syntyi meidän poju ma 30.7.12. paino 3920g!! ja pituus 55cm! </p><p><strong>Synnytyksen käynnistys </strong>oli siis varattu 42+0 sunnuntaille klo 10 aamulla, mutta supistukset alkoivatkin klassisesti edellisenä yönä. Aamulla siis kuitenkin mentiin naikkarille, mutta koska omia supistuksia oli, ei synnytystä käynnistettykkään vaan odotettiin jos se käynnistyisi itsestään. Jouduin lopulta kärvistelemään ilta ysiin asti suppareideni kanssa jotka eivät voimistuneet ja mitään ei tapahtunu! Lähetin jo masentuneena miehen ilta seiskan aikaan kotiin takasin että ei tässä mitään tapahdu. Viimein sitten yhdeksän aikaan illalla lääkärillä oli aikaa tulla katsomaan tilanne. Naikkarihan oli tuolloin sulussa, lääkärit jatkuvasti synnytyksissä kiinni ja meidät otettiin sisään vain koska käynnistys oli jo meille varattu. Sitten vihdoin lääkäri siis puhkaisi kalvot ja alkoi tapahtua; supparit muuttuivat heti tosi kivuliaiksi ja niissä sitten kärvsitelin muutamia tunteja, yritin käydä suihkussa ja sain jonkun kipupiikin pyllyyn kun sanoin etten enää kestä! Piikistä tuli huimaava ja paha olo. Sitten yhdestosita-kahdentoista maissa sain luvan soittaa miehelle, että päästään siirtymään synnytyssaliin. Siellä yritin ilokaasua mutta siitä tuli sen piikin lisäksi vain lisää pahaa oloa, joten en ottanut kun muutaman imaisun. Aloin jo olla todella tuskissa kunnes vihdoin anestesialääkäri tuli ja sain taivaallisen epiduraalin siinä kahdelta yöllä, vaikutus kesti sen kaksi tuntia ja seuraavan annoksen sain neljältä ja viimeisen kuudelta aamulla. Tällä välillä sain nukuttua vähän. Samalla meni siis oksitosiini tipassa jotta supistuksia oli koko ajan ja vasta varttia vailla kahdeksan olin 10cm auki sain luvan alkaa ponnistamaan. Epiduraali vei kivut, mutta alakroppa meni tunnottomaksi, yläkroppa tärisi niinkuin olisi ollut kylmä ja iho kutisi kovasti. Ponnistus oli kovaa hommaa, tuntui että verisuoni katkeaa päästä ja vauvan pää vain aina lipuu takasin samaan kuoppaan kuin ennen ponnistusta. Olin ensin kyljeltäni, mutta lopussa kätiöt kehoittivat menemään puoli-istuvaan astentoon koska leuan saa rintaan ja paremman ponnistusasennon. Tämä auttoikin ja klo 8.22 poika oli ulkona. Pään ja lopun kropan ponnistaminen sattui ja kirveli ja huusin! Miehen mukaan yllättävän vähän <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Pojalla kesti hieman alkaa hengittämään, mutta sain hänet kuitenkin reisien päälle ja itkupadot avautuivat siis mulla. Poika oli niin kaunis ja täydellinen! Hänet tosin jouduttiin kalvakkuuden ja hengityksen takia viemään heti vastasyntyneiden valvontaosastolle ja oli aika kauheaa odotella mitä siellä tapahtuu!! Olin tosin yllättävän rauhallinen, niin shokissa varmaankin kaikesta. Kätilöt vakuuttelivat että mitään hätää ei vauvalla ole ja että lääkärit vain vähän katsovat ja antoivat jotain avustavaa lisähappea. Mies pääsi suht pian katsomaan vauvaa ja minä jäin taas odottelemaan. Kaikki kuitenkin oli hyvin, hengitys lähti siitä sujumaan, mutta pojalla todettiin infektio, tulehdusarvot koholla ja kuumetta 38C. Hän siis sai heti antibioottia 5 päivän ajan. Osastolla tuntui monella muullakin vauvalla olevan infektio joka siis oli tullut jotenkin kalvojen puhkaisun jälkeen.. Sain kyllä pojan vierihoitoon heti samana iltana, mutta sairaalassa jouduttiin olemaan viisi päivää koska antibiootteja annettiin niin pitkään kun halusivat nähdä että tulehdusarvot ovat laskeneet kun kotiutetaan. Noh, kotiutumispäivänä lääkärintarkastuksessa saatiin lisää vettä myllyyn; sydämessä kuului sivuääni ja eikun ultraan jossa todettiin vsd eli kammioväliseinässä 5-6mm reikä. Olin aivan murtunut ja paniikissa! Lääkäri antoi 50/50 mahdollisuudet että joko reikä menee itsestään umpeen tai sitten se leikataan jossain vaiheessa. Noh, kun sitten ajan kanssa sai vähän selvitettyä mikä tämä vsd on ja kuinka tajuttoman yleinen vaiva se on niin enää en ole stressannut siitä asiasta ollenkaan, pojan painonnousua seurataan tarkemmin ja se on noussut todella hyvin! Poju oli tänään neuvolassa jo 4480g ja 56,5cm! Niin reipas poika! Ei merkkiäkään mistään sydänongelmista. sydänklinikalle meillä on kontrolli kuukauden päästä.</p><p></p><p>Sitten<strong> imettämisestä</strong>; koko homma meni alusta alkaen persiilleen. Koska pojalla oli se antibioottikuuri alettiin hänelle heti antamaan pullosta äidinmaitoa 30ml 3 tunnin välein koska oli tärkeä että saa nestettä. Noh, mullapa ei sitten maito ikinä noussutkaan ja sairaalassa sain tirutettua ja pumpattua vain muutamia pisaroita! Lisäksi oli todella vaikeaa oppia oikea imetysasento ja tähän piti oikein vaatimalla vaatia kätilöitä monta kertaa näyttämään miten pitäisi olla. Lisävaikeutena oli mun nännit jotka on siis sisäänpäin kääntyneet ja pienet joten jouiduin koko ajan rintakumien kanssa säätämään ja vauvalla kesti että oppi imemään maitoa rinnasta rintakumin kanssa. Tämä alkoi sujumaan vasta kun oltiin kotiutumassa ja vauva veteli onnessa pullosta jo 70 ml kerta ja mun tisseistä tuli muutama sääliittävä pisara! Kätilöt olivat vaan että kyllä se sieltä nousee, ja ei saa stressata! No mähän olin tästä asiasta todella masentunut, hädissäni ja stressaantunut! Sitten kotiuduttiin ja oli jo kulunut viikko eikä maito noussut. Koin itsenin niin epäonnistuneeksi äidiksi ja naiseksi ettei mitään rajaa! Pidätin itkua koko ajan sairaalasta pääsyn jälkeen. Vauvalle toki annettiin sitten heti korvikkeita joista sai vatsaväänteitä. Maitomäärät kyllä lisääntyivät toisella viikolla jopa niin että sain 50ml pumapttua kerralla, mutta sitten kun lääkäri käski meidän lisätä pojan korvikemääriä on maito taas alkanut vähentymään koska on pitänyt ruokkia niin paljon pullosta. Mä olen jo hyväksynyt asian että en sitten ikinä täysimetäkkään niinkuin olin toivonut ja että mulla sitä kuuluisaa maidonnousua ei vaan ikinä tapahtunutkaan. Olen jo aika kypsä koko osaimetyssäätöön koska poika vetää tissillä raivareita kun maitoa ei tule! Hän vetelee jo 500-700 ml maitoa päivässä ja viimeiskikin sain pumpattua säälittävän 20ml. Todennäkösesti lopetan imetyksen pian enkä pode enää edes huonoa omaatuntoa asiasta. Pääasia on että lapsi saa ruokaa ja kasvaa hyvin! </p><p></p><p>Mutta päivä päivältä tämä <strong>vauva-arki </strong>alkaa käydä helpommaksi, mutta kyllä mulle tämän rankkuus, väsymys ja hormonimyllerrys tuli yllätyksenä! Ajattelin aina että vauvathan ne vielä on helppoja; ne vaan nukkuu 20h/vrk, kakkaa, pissaa ja syö! Juu just joo. Meidän vauvapa nukkuu just sen 12h/vuorokaudessa ja kakkaakin äkistetään vain kerran päivässä. Sopivaa korviketta haetaan koko ajan ja pienen vatsaväänteitä on joutunut tuskaisena seuraamaan! Ensimmäisinä kertoina itkin kun vauvakin itki <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Nyt on alkanut jo saamaan vähän perspektiiviä ja etäisyyttä asiaan eikä esim. vauvan itkua "ota enään niiiin itseensä". Lisäksi nyt ymmärrän mitä äidit tarkottaa kun ne sanoo tuntevansa olevan niin yksin vauvan kanssa kun mies on päivät töissä. Mies on tänään ekaa kertaa töissä ja lomat siis pidetty. Kyllä sitä ainakin näin alkuun vielä kun on edelleen niin uutta tämä kaikki ja pallo hukassa, niin tuntee olevansa yksin kun mies on töissä! Onneksi meillä mies on jo käyny isyyslomallakin töissä useempana päivänä niin on jo totuttu siihen vähän.</p><p></p><p>Meidän poika on joka päivä vaan mahtavampi ja mahtavampi tyyppi ja joka päivä sitä rakastaa enemmän! Vaikka siis toki rakastin sitä jo kun se oli masussa ja alusta asti mutta kiintymys vaan lisääntyy kun tyyppiä oppii tuntemaan, kyl te tiiätte mitä tarkotan? <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>ja toki olen todella onnellinen siitä, että mitä vakavampaa ei ole ollut! Sitä niin sinisilmäisenä ajatteli, että kaikki menee niin kuin stömsössä ja oppikirjan mukaan, mutta kylläpä vaan tuli muistutuksena se että terve lapsi ei todellakaan ole itsestään selvyys ja että täytyy olla onnellinen että näin pienellä päästiin!</p><p></p><p><strong>Jassulle</strong> voimia!! Aivan kauheaa! Mä täällä nyt itken sun viestiä :'( Onneksi kaikki hyvin!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="NuttyKitty, post: 26949773, member: 72245"] Moi!! Ja anteeksi että on vähän kestänyt tilanteen päivitys!! Tämä vauva-arjen alku on ollut niin rankkaa ja härdelliä että en ole kerennyt/jaksanut kaúheesti netissä pyöriä. Nyt tulee pitkä sepustus ja avautuminenkin, tuntoja pitää saada purkaa :) Tasan kolme viikkoa sitten syntyi meidän poju ma 30.7.12. paino 3920g!! ja pituus 55cm! [B]Synnytyksen käynnistys [/B]oli siis varattu 42+0 sunnuntaille klo 10 aamulla, mutta supistukset alkoivatkin klassisesti edellisenä yönä. Aamulla siis kuitenkin mentiin naikkarille, mutta koska omia supistuksia oli, ei synnytystä käynnistettykkään vaan odotettiin jos se käynnistyisi itsestään. Jouduin lopulta kärvistelemään ilta ysiin asti suppareideni kanssa jotka eivät voimistuneet ja mitään ei tapahtunu! Lähetin jo masentuneena miehen ilta seiskan aikaan kotiin takasin että ei tässä mitään tapahdu. Viimein sitten yhdeksän aikaan illalla lääkärillä oli aikaa tulla katsomaan tilanne. Naikkarihan oli tuolloin sulussa, lääkärit jatkuvasti synnytyksissä kiinni ja meidät otettiin sisään vain koska käynnistys oli jo meille varattu. Sitten vihdoin lääkäri siis puhkaisi kalvot ja alkoi tapahtua; supparit muuttuivat heti tosi kivuliaiksi ja niissä sitten kärvsitelin muutamia tunteja, yritin käydä suihkussa ja sain jonkun kipupiikin pyllyyn kun sanoin etten enää kestä! Piikistä tuli huimaava ja paha olo. Sitten yhdestosita-kahdentoista maissa sain luvan soittaa miehelle, että päästään siirtymään synnytyssaliin. Siellä yritin ilokaasua mutta siitä tuli sen piikin lisäksi vain lisää pahaa oloa, joten en ottanut kun muutaman imaisun. Aloin jo olla todella tuskissa kunnes vihdoin anestesialääkäri tuli ja sain taivaallisen epiduraalin siinä kahdelta yöllä, vaikutus kesti sen kaksi tuntia ja seuraavan annoksen sain neljältä ja viimeisen kuudelta aamulla. Tällä välillä sain nukuttua vähän. Samalla meni siis oksitosiini tipassa jotta supistuksia oli koko ajan ja vasta varttia vailla kahdeksan olin 10cm auki sain luvan alkaa ponnistamaan. Epiduraali vei kivut, mutta alakroppa meni tunnottomaksi, yläkroppa tärisi niinkuin olisi ollut kylmä ja iho kutisi kovasti. Ponnistus oli kovaa hommaa, tuntui että verisuoni katkeaa päästä ja vauvan pää vain aina lipuu takasin samaan kuoppaan kuin ennen ponnistusta. Olin ensin kyljeltäni, mutta lopussa kätiöt kehoittivat menemään puoli-istuvaan astentoon koska leuan saa rintaan ja paremman ponnistusasennon. Tämä auttoikin ja klo 8.22 poika oli ulkona. Pään ja lopun kropan ponnistaminen sattui ja kirveli ja huusin! Miehen mukaan yllättävän vähän ;) Pojalla kesti hieman alkaa hengittämään, mutta sain hänet kuitenkin reisien päälle ja itkupadot avautuivat siis mulla. Poika oli niin kaunis ja täydellinen! Hänet tosin jouduttiin kalvakkuuden ja hengityksen takia viemään heti vastasyntyneiden valvontaosastolle ja oli aika kauheaa odotella mitä siellä tapahtuu!! Olin tosin yllättävän rauhallinen, niin shokissa varmaankin kaikesta. Kätilöt vakuuttelivat että mitään hätää ei vauvalla ole ja että lääkärit vain vähän katsovat ja antoivat jotain avustavaa lisähappea. Mies pääsi suht pian katsomaan vauvaa ja minä jäin taas odottelemaan. Kaikki kuitenkin oli hyvin, hengitys lähti siitä sujumaan, mutta pojalla todettiin infektio, tulehdusarvot koholla ja kuumetta 38C. Hän siis sai heti antibioottia 5 päivän ajan. Osastolla tuntui monella muullakin vauvalla olevan infektio joka siis oli tullut jotenkin kalvojen puhkaisun jälkeen.. Sain kyllä pojan vierihoitoon heti samana iltana, mutta sairaalassa jouduttiin olemaan viisi päivää koska antibiootteja annettiin niin pitkään kun halusivat nähdä että tulehdusarvot ovat laskeneet kun kotiutetaan. Noh, kotiutumispäivänä lääkärintarkastuksessa saatiin lisää vettä myllyyn; sydämessä kuului sivuääni ja eikun ultraan jossa todettiin vsd eli kammioväliseinässä 5-6mm reikä. Olin aivan murtunut ja paniikissa! Lääkäri antoi 50/50 mahdollisuudet että joko reikä menee itsestään umpeen tai sitten se leikataan jossain vaiheessa. Noh, kun sitten ajan kanssa sai vähän selvitettyä mikä tämä vsd on ja kuinka tajuttoman yleinen vaiva se on niin enää en ole stressannut siitä asiasta ollenkaan, pojan painonnousua seurataan tarkemmin ja se on noussut todella hyvin! Poju oli tänään neuvolassa jo 4480g ja 56,5cm! Niin reipas poika! Ei merkkiäkään mistään sydänongelmista. sydänklinikalle meillä on kontrolli kuukauden päästä. Sitten[B] imettämisestä[/B]; koko homma meni alusta alkaen persiilleen. Koska pojalla oli se antibioottikuuri alettiin hänelle heti antamaan pullosta äidinmaitoa 30ml 3 tunnin välein koska oli tärkeä että saa nestettä. Noh, mullapa ei sitten maito ikinä noussutkaan ja sairaalassa sain tirutettua ja pumpattua vain muutamia pisaroita! Lisäksi oli todella vaikeaa oppia oikea imetysasento ja tähän piti oikein vaatimalla vaatia kätilöitä monta kertaa näyttämään miten pitäisi olla. Lisävaikeutena oli mun nännit jotka on siis sisäänpäin kääntyneet ja pienet joten jouiduin koko ajan rintakumien kanssa säätämään ja vauvalla kesti että oppi imemään maitoa rinnasta rintakumin kanssa. Tämä alkoi sujumaan vasta kun oltiin kotiutumassa ja vauva veteli onnessa pullosta jo 70 ml kerta ja mun tisseistä tuli muutama sääliittävä pisara! Kätilöt olivat vaan että kyllä se sieltä nousee, ja ei saa stressata! No mähän olin tästä asiasta todella masentunut, hädissäni ja stressaantunut! Sitten kotiuduttiin ja oli jo kulunut viikko eikä maito noussut. Koin itsenin niin epäonnistuneeksi äidiksi ja naiseksi ettei mitään rajaa! Pidätin itkua koko ajan sairaalasta pääsyn jälkeen. Vauvalle toki annettiin sitten heti korvikkeita joista sai vatsaväänteitä. Maitomäärät kyllä lisääntyivät toisella viikolla jopa niin että sain 50ml pumapttua kerralla, mutta sitten kun lääkäri käski meidän lisätä pojan korvikemääriä on maito taas alkanut vähentymään koska on pitänyt ruokkia niin paljon pullosta. Mä olen jo hyväksynyt asian että en sitten ikinä täysimetäkkään niinkuin olin toivonut ja että mulla sitä kuuluisaa maidonnousua ei vaan ikinä tapahtunutkaan. Olen jo aika kypsä koko osaimetyssäätöön koska poika vetää tissillä raivareita kun maitoa ei tule! Hän vetelee jo 500-700 ml maitoa päivässä ja viimeiskikin sain pumpattua säälittävän 20ml. Todennäkösesti lopetan imetyksen pian enkä pode enää edes huonoa omaatuntoa asiasta. Pääasia on että lapsi saa ruokaa ja kasvaa hyvin! Mutta päivä päivältä tämä [B]vauva-arki [/B]alkaa käydä helpommaksi, mutta kyllä mulle tämän rankkuus, väsymys ja hormonimyllerrys tuli yllätyksenä! Ajattelin aina että vauvathan ne vielä on helppoja; ne vaan nukkuu 20h/vrk, kakkaa, pissaa ja syö! Juu just joo. Meidän vauvapa nukkuu just sen 12h/vuorokaudessa ja kakkaakin äkistetään vain kerran päivässä. Sopivaa korviketta haetaan koko ajan ja pienen vatsaväänteitä on joutunut tuskaisena seuraamaan! Ensimmäisinä kertoina itkin kun vauvakin itki :) Nyt on alkanut jo saamaan vähän perspektiiviä ja etäisyyttä asiaan eikä esim. vauvan itkua "ota enään niiiin itseensä". Lisäksi nyt ymmärrän mitä äidit tarkottaa kun ne sanoo tuntevansa olevan niin yksin vauvan kanssa kun mies on päivät töissä. Mies on tänään ekaa kertaa töissä ja lomat siis pidetty. Kyllä sitä ainakin näin alkuun vielä kun on edelleen niin uutta tämä kaikki ja pallo hukassa, niin tuntee olevansa yksin kun mies on töissä! Onneksi meillä mies on jo käyny isyyslomallakin töissä useempana päivänä niin on jo totuttu siihen vähän. Meidän poika on joka päivä vaan mahtavampi ja mahtavampi tyyppi ja joka päivä sitä rakastaa enemmän! Vaikka siis toki rakastin sitä jo kun se oli masussa ja alusta asti mutta kiintymys vaan lisääntyy kun tyyppiä oppii tuntemaan, kyl te tiiätte mitä tarkotan? :) ja toki olen todella onnellinen siitä, että mitä vakavampaa ei ole ollut! Sitä niin sinisilmäisenä ajatteli, että kaikki menee niin kuin stömsössä ja oppikirjan mukaan, mutta kylläpä vaan tuli muistutuksena se että terve lapsi ei todellakaan ole itsestään selvyys ja että täytyy olla onnellinen että näin pienellä päästiin! [B]Jassulle[/B] voimia!! Aivan kauheaa! Mä täällä nyt itken sun viestiä :'( Onneksi kaikki hyvin! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Minnesotalainen tuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen Helena Koivusta."
Tänään 00:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Vihreiden ja demarien kansanedustajilta todella harkitsematon ulkopoliittinen provokaatio
Tänään 00:07
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Osmo Soininvaara (vihreät) väittää Helsingin julkisen liikenteen olevan perikadon partaalla 🤣🤣🤣
Eilen 23:57
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mikä siinä on kun naisten pitää ahdistella miehiä seksuaaIisesti?
Eilen 23:23
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mumma ja puppa täällä 👴🏻👵🏻 hei. Bannit vauvalle tuli.
Eilen 22:53
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Täällä käy näköjään todella vähän väkeä.
Eilen 22:16
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Lidliin on tullut suolatonta kalkkunaa
Eilen 21:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Selitys paisuvaan toimeentulotukeen löytyi yllättäen pakolaisista"
Eilen 18:07
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Pitäis lisätä kasviksia ruokavalioon, mutta motivaatio on nollissa
Started by Echo
Maanantai klo 22:09
Luettu: 754
Aihe vapaa
2.
Miehelle klapikone lahjaksi?
Started by vierailija
Tiistai klo 10:13
Luettu: 531
Aihe vapaa
3.
Islamistit alkaneet ohjeistaa naisia pukeutumisessa Helsingin Itiksessä
Started by vierailija
Keskiviikko klo 14:25
Luettu: 422
Aihe vapaa
4.
Ei asiakaspalvelua suomeksi tai ruotsiksi?
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 14:07
Luettu: 419
Aihe vapaa
5.
Heinäkuiset 2025🌼
Started by kolmattakertaa
Tiistai klo 07:00
Luettu: 384
Lapsen saaminen
6.
Riikka Purra: “On vain meistä itsestämme kiinni, elävätkö jälkipolvemme suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan ympäröiminä myös tulevaisuudessa”
Started by vierailija
Maanantai klo 14:08
Luettu: 383
Aihe vapaa
7.
Minä luulen että kilttimiehen tarina on temmattu tuulesta
Started by vierailija
Maanantai klo 12:47
Luettu: 371
Aihe vapaa
8.
Turkulaiset ovatkin kolmasosaksi virolaisia
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 13:58
Luettu: 364
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Ymmärtääkö miehet että nettideitit on täynnä feikkinaisia?
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
36 min sitten
Aihe vapaa
3.
Ketjujen KETJU 2024 (K24)
Latest: Johnny Appleseed
54 min sitten
Aihe vapaa
4.
"Muslimien määrä kasvaa, mutta suomalaisten asenteet heitä kohtaan pysyvät samana – tutkija: Tottumista ei ole tapahtunut"
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:48
Aihe vapaa
5.
Vauvansa hengiltä näännyttänyt suomalainen äiti esitti oikeudelle uskomattoman selityksen
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:47
Aihe vapaa
6.
Mikä siinä on kun naisten pitää ahdistella miehiä seksuaaIisesti?
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:27
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 03:19
Aihe vapaa
8.
"Minnesotalainen tuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen Helena Koivusta."
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:16
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Heinäkuun Hellemasut 2012 **HEINÄKUUSSA** Meidän kuu!! **
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
