Lapsivedet siis "hulvahtivat" su aamuna, vettä tuli niin runsaasti ettei tarvinnut arvailla mistä on kyse. Soittelin jonkun tovin kuluttua synnärille, missä kertoivat että ruuhkaista on ja kotona sopii odotella supistuksia, 12h vesien menosta vasta otetaan sisälle, jos ei ala supistella.
Touhuilin kotitöitä, pakkailin sairaalakamoja ja rauhoittelin jännittävää miestä, joka olisi heti halunnut startata auton
Kävin vielä esikoisen kanssa puistossa ja kävelemässä mäkiä ja portaita edestakaisin, miesparan kauhuksi. Iltapäivällä vietiin esikko hoitoon ja alkuillasta suunnattiin synnärille. Koska ei supistellut vieläkään, jäin osastolle yöksi.
Yöllä alkoi supistella, epäsäännöllisesti mutta välillä kivuliaastikin, selvästi synnytyssupistuksia koska tuntuivat selässä. Aamukierron aikaan, vähän ennen kahdeksaa, supistelikin jo sen verran kivuliaasti että kipulääkitys alkoi houkuttaa. Lääkäri totesi synnytyksen käynnistyneen ja sain siirron synnytysosastolle. Soitin miehelle että alkaa tulla. Pelkästä ilokaasusta ei tällä kertaa ollut paljon apua, supistukset olivat paljon rajumpia kuin ensimmäisessä synnytyksessäni. Sain epiduraalin, jonka laittaminen ei ollut ihan ongelmatonta selkävaivojeni takia, mutta tehosi ihanasti. Oman arvioni mukaan tunnin ajan puudutus tehosi kuin unelma, sain levätä. Passitin miehen aamupalalle ja melko pian hänen palattuaan alkoivat kivut jälleen tuntua kovempina. Pari supistusta puhisin ilokaasumaskin kera, ennenkuin tajusin kovenevien kipujen johtuvan ponnistamisen tarpeesta. Kutsuin kätilön paikalle, joka totesi kohdunsuun olevan täysin auki (vaikka hieman reunaa? jäljellä ) ja sain luvan alkaa ponnistella omaan tahtiin. Synnytin toiveeni mukaan polvillaan sängyn reunaan nojaillen ja ilokaasua kiskoen. Sain maskinkin jossain vaiheessa repäistyä irti letkusta
Ponnistusvaihe oli tavallaan todella "voimaannuttava" vaihe; oli helpottavaa ponnistaa supistuksen tullessa ja ihanaa vetää välissä henkeä. Aivan loppuvaiheessa, pään ollessa syntymässä alkoi usko vähän horjua "poltteen" ollessa niin hurja, mutta kätilön ihanalla kannustuksella ja miehen tuella selvisin. Myös hartioiden auttaminen ulos sattui aika lailla, mutta kliseisesti kivut unohtuivat sillä hetkellä kun lapsi oli ulkona! Ei tarvittu epparia, pienen pieni repeämä tikattiin kolmella tikillä. Palautuminen synnytyksestä ollut todella nopeaa!
Iso plussa NKL:lle, synnytyksen hoito oli ihanan äiti/vauvamyönteistä, synnytyksen jälkeen köllöttelimme pitkän tovin vauvan kanssa ennen pesuja ja punnituksia. Todella kiireetön fiilis, vaikka todella ruuhkaista sairaalassa olikin.
Onnea jakaantuneille ja jaksamisia odottajille!
Puddin ja Prinsessa 11vrk