Meillä kaks tosi jukuripäistä muksua. reilu kolme ja kohta kaks vee.
Erikseen kun kummankin kanssa saa olla vaan kahdestaan niin harvemmin o mitään ongelmia. kaikki tehdään melkeenk iltisti ja ehkäpä jopa uskotaankin mitä kielletään. Tietenkin joskus täytyy sanoa vastaankin ja kiukutella, mutta se menee siihen normaaliin kiukutteluun.
Nyt olen ollut kesän tässä kotosalla lasten kanssa niin niin parin viime viikona iakana leikit yms on lasten mielestä ioha kivoja, mutta minusta välillä aika rajuja. Vanhempi saattaa leikillään painia ja sitten ei usko vaikka monta kertaa sanonkin ettei pienemmän päälle saa mennä kun sillä tulee hätä. Uskoo tämän ehkä kaks sekuntia. Eli joka ikinen kerta saa muistuttaa samasta asiasta. Jos nuorempi tekee jotain hassu, ehkä kuitenkin harmitonta niin vanhmepi yllyttää nauramalla ja matkimalla niin toinenhan siitä sitten innostuu ja taas mennään kovaa ja korkealta.
Nuoremmalla on kova minä itse kausi, kun pyydetään tekeen jotain niin ei voi tehdä, ainakaan heti, sitten kun itse menet tekeen tai hakeen jostakin niin sitten huudetaan kurkku suorana että oliskin halunnut tehdä itse. Pitäis kuulemma viedä takaisin aloituspaikkaan, että tulee hyvä mieli ja tekee sen sitten itse. Harvemmin tulee näin tehtyä, niin sitten huudetaankin jonkin aikaa milloin minkäkin huoneen lattialla.
Vanhempi "valehtelee" kun kysyy että mitä teette jos ei itse heti kerkeä mennnä katsoon niin vastaa vain ettei mitään yms. Sitten kun menee katsoon niin jotain tosi typerää ovat tekemässä tai jotain.
Näitä juttuja ois vaikka kuinka paljon enkä jaksa niitä kertoa kaikkia tässä, mutta auttakaa...
Mulla itselläni alkaa menee jo pinna niin kireelle kun joka päivä saa itsekin jo huutaa ja räyhätä ja yrittää nätisti ja vähemmän nätisti selittää että voisitteko leikkiä niinkuin kiltit lapset ruukaa leikkiäkin, mutta ei. Yritän keksiä tarpeeksi virikkeitä, mutta yleensä aika menee just tuohon että toinen on "arestissa" eikä sit kerkeä askasrteleen yms kivaa kun pitääkin jo alkaa laittaan ruokaa tai lähteä jonnekin.
Välillä tuntuu itsestäkin pahalta noi kaikki omat jutut ja lastenkin tekemiset, mutta en enää osaa toimia oikein lasten kanssa. Olenko liian vähän tämän vanhemman kanssa kahdenkesken että kokee saavansa liian vähän huomiota itselleen vai mikä´?? Ollaan kyllä molemma yritetty käydä kummankin lapsen kanssa myös omilla reissuilla että saavat huomion täysin itselleen. ja isellä ovatkin kyllä ihan nätisti, mutta auta armias kun ryhmä rämä on yhdessä...
Onko kellään muilla näin hankalia tapauksia, vai sattuuko kuulumaan kummankin ikävaiheeseen tällaset uhmakaudet.
Erikseen kun kummankin kanssa saa olla vaan kahdestaan niin harvemmin o mitään ongelmia. kaikki tehdään melkeenk iltisti ja ehkäpä jopa uskotaankin mitä kielletään. Tietenkin joskus täytyy sanoa vastaankin ja kiukutella, mutta se menee siihen normaaliin kiukutteluun.
Nyt olen ollut kesän tässä kotosalla lasten kanssa niin niin parin viime viikona iakana leikit yms on lasten mielestä ioha kivoja, mutta minusta välillä aika rajuja. Vanhempi saattaa leikillään painia ja sitten ei usko vaikka monta kertaa sanonkin ettei pienemmän päälle saa mennä kun sillä tulee hätä. Uskoo tämän ehkä kaks sekuntia. Eli joka ikinen kerta saa muistuttaa samasta asiasta. Jos nuorempi tekee jotain hassu, ehkä kuitenkin harmitonta niin vanhmepi yllyttää nauramalla ja matkimalla niin toinenhan siitä sitten innostuu ja taas mennään kovaa ja korkealta.
Nuoremmalla on kova minä itse kausi, kun pyydetään tekeen jotain niin ei voi tehdä, ainakaan heti, sitten kun itse menet tekeen tai hakeen jostakin niin sitten huudetaan kurkku suorana että oliskin halunnut tehdä itse. Pitäis kuulemma viedä takaisin aloituspaikkaan, että tulee hyvä mieli ja tekee sen sitten itse. Harvemmin tulee näin tehtyä, niin sitten huudetaankin jonkin aikaa milloin minkäkin huoneen lattialla.
Vanhempi "valehtelee" kun kysyy että mitä teette jos ei itse heti kerkeä mennnä katsoon niin vastaa vain ettei mitään yms. Sitten kun menee katsoon niin jotain tosi typerää ovat tekemässä tai jotain.
Näitä juttuja ois vaikka kuinka paljon enkä jaksa niitä kertoa kaikkia tässä, mutta auttakaa...
Mulla itselläni alkaa menee jo pinna niin kireelle kun joka päivä saa itsekin jo huutaa ja räyhätä ja yrittää nätisti ja vähemmän nätisti selittää että voisitteko leikkiä niinkuin kiltit lapset ruukaa leikkiäkin, mutta ei. Yritän keksiä tarpeeksi virikkeitä, mutta yleensä aika menee just tuohon että toinen on "arestissa" eikä sit kerkeä askasrteleen yms kivaa kun pitääkin jo alkaa laittaan ruokaa tai lähteä jonnekin.
Välillä tuntuu itsestäkin pahalta noi kaikki omat jutut ja lastenkin tekemiset, mutta en enää osaa toimia oikein lasten kanssa. Olenko liian vähän tämän vanhemman kanssa kahdenkesken että kokee saavansa liian vähän huomiota itselleen vai mikä´?? Ollaan kyllä molemma yritetty käydä kummankin lapsen kanssa myös omilla reissuilla että saavat huomion täysin itselleen. ja isellä ovatkin kyllä ihan nätisti, mutta auta armias kun ryhmä rämä on yhdessä...
Onko kellään muilla näin hankalia tapauksia, vai sattuuko kuulumaan kummankin ikävaiheeseen tällaset uhmakaudet.