Heiluuko miehelläsi nyrkit helposti?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
enmuistanikkiä
[QUOTE="vieras";25668378]Missä tällaisia tilanteita on sattunut, sinulleko? Miksi? Tosta vaan alkavat piestä ja puukottaa sinua?
Sitten voisi kai jo kysyä, miksi liikut sellaisten, ilmeisen epävakaitten ihmisten parissa.
Olen elänyt jo kohta 45 v eikä yhtäkään vastaavaa tapahtumaa ole sattunut. Ei ikinä.[/QUOTE]

Kaverille. Mies joka pahoinpiteli muitakin, hyökkäsi kimppuunsa ja vähintäänkin henkisesti minunkin kimppuun. Kymmenet ihmiset vain tuijottivat ja tulivat sitten lässyttämään kun kaverin pää osui mihin osui.

Onneksi kys. tappelija lopetti itse...ettei käynyt pahemmin...
Miksi? Kysäsepä siltä mieheltä, minä en tiedä, kun ei edes tunneta koko ihmistä.

No hei, anteeksi kun satuttiin erääseen jonoon (ei nakkari) ;)
Pitää tästä lähtien eristäytyä entistä enemmän, niin ei tule ketään vastaan.

Muut tilanteet liittyy lapsuuteeni, enkä halua niistä kertoa, täällä.
En voinut valita heitä, ketkä minua kasvattaa.
 
Varmaan se puolustaisi jos tilanne olisi sellainen että minä, kaamea sotanorsu (ja nyt ei puhuta vaan ulkoisista tekijöistä) tarvitsisin apua. Yleensä kyllä pärjään itsekin. Tosin viimekesänä festareilla oli sellainen tilanne että tarvin apua, oltiin keikalla, porukka pakkautui tiiviisti ja älynjättiläiset päättivät perustaa moshpitin meidän taakse. Poiskaan ei päästy joten miekkonen sitten järjesteli minulle hengitystilaa niska-perseotteella kunnes päästiin tilanteesta pois. Muttei silloinkaan tarvinnut käyttää nyrkkejä, pelkkä siirtely riitti.
 
En tiedä että mieheni ois koskaan lyönyt ketään.
Toki jos mua tai lapsia oikeasti uhattaisiin niin puolustaisi luonnollisesti.

Mutta ap:n kuvailemat tilanteet hoidan kyllä ihan itse näppärämmin kuin mies millään muotoa.
 
"vieras"
Mieheni on entinen nyrkkeilijä ja on koko ikänsä muutenkin harrastanut kamppailulajeja, joten ei millään tavalla pelkää väkivaltaisia tai uhkaavia tilanteita. Jos joku nyt vaikka baarissa tulee mulle jotain sönköttämään, mies tietää että osaan kyllä antaa takaisin :D Tai sitten kehottaa sönköttäjää suksimaan kuuseen. Mutta jos oikeasti uhkaava tilanne olisi, siis että joku kävisi minuun fyysisesti käsiksi, kyllähän tuo vetäisi kaverin lattialle nukkumaan parissa sekunnissa. Ja hyvä niin. Tosin kuulemma se saattaisi hetken aikaa ensin katsoa, kuinka minä vedän sitä uhkaajaa turpaan ja tulla sitten vasta apuun jos on tarvetta :D
 
Mulla on semmonen mies, jota koko mun puolen suku pitää vähän tossukkana, kun on hiljanen ja ujomman puoleinen. Kerran sitte kosteissa sukujuhlissa yks sukulainen kävi muhun käsiksi (purki omia traumojaan ja ahdistustaan). Mies kuuli mun huudon ja syöksy saunasta pyyhe päällä väliin. Ekan kerran koko suvun kuullen korotti ääntään ja sano tälle sukulaiselle, että jos kerranki vielä koskee, ni hän tappaa.

Sukulainen lopetti välittömästi ja se tyrmistyny hiljasuus kaikkien läsnäolleiden keskuudessa oli huikea kokemus! Enkä ole koskaan sitä ennen, enkä sen jälkeenkään tuntenu olevani enemmän turvassa.

Myöhemmin mies sanoi, että jos siitä tappelu olis tullu, niin turpaansahan hän olis siinä saanu. Ja kyllä mäkin sen tiedän, mut ei se tuon hetken arvoa vähentäny piiruakaan.

Meinaan vaan, että joskus voi pienellä äänen korottamisellakin olla vuoria siirtävä voima, kun se tulee sieltä, mistä sitä vähiten odottaa. :)
 
Viimeksi muokattu:
"just"
Mulla on semmonen mies, jota koko mun puolen suku pitää vähän tossukkana, kun on hiljanen ja ujomman puoleinen. Kerran sitte kosteissa sukujuhlissa yks sukulainen kävi muhun käsiksi (purki omia traumojaan ja ahdistustaan). Mies kuuli mun huudon ja syöksy saunasta pyyhe päällä väliin. Ekan kerran koko suvun kuullen korotti ääntään ja sano tälle sukulaiselle, että jos kerranki vielä koskee, ni hän tappaa.

Sukulainen lopetti välittömästi ja se tyrmistyny hiljasuus kaikkien läsnäolleiden keskuudessa oli huikea kokemus! Enkä ole koskaan sitä ennen, enkä sen jälkeenkään tuntenu olevani enemmän turvassa.

Myöhemmin mies sanoi, että jos siitä tappelu olis tullu, niin turpaansahan hän olis siinä saanu. Ja kyllä mäkin sen tiedän, mut ei se tuon hetken arvoa vähentäny piiruakaan.

Meinaan vaan, että joskus voi pienellä äänen korottamisellakin olla vuoria siirtävä voima, kun se tulee sieltä, mistä sitä vähiten odottaa. :)
Pieni äänenkorotus = tappouhkaus?
 
Ei ole tullut vastaan sellaista tilannetta että olisi pitänyt puolustaa. Jos joku urputtaa, vittuilee, mollaa, lähentelee tms. vaaratonta, niin eiköhän tuo vain naura päin naamaa. Jos on oikeasti vaaratilanne, niin uskoisin että kyllä puolustaa vaikka sitten nyrkein.
 
"vieras"
Ei ollenkaan. En osaisi edes kuvitella miestäni tappelemassa. Missään olosuhteissa.

Olemme olleet yhdessä 13 vuotta, eikä tänä aikana ole tullut tilaisuutta, että minua olisi tarvinnut "puolustaa". Emme käy semmoisissa paikoissa, emme liiku kaupungilla keskiyöllä tms.

Niin ja luonto suojelee nelikymppistä jo vallan mainiosti.
 
[QUOTE="just";25669114]Pieni äänenkorotus = tappouhkaus?[/QUOTE]

Itse tilanteessa varsin läsnä olleena, mieheni, sukuni ja suvun käsitykset miehestä tuntevana en tosiaan usko, että sillä, MITÄ mieheni sanoi oli niinkään mitään merkitystä tilanteen laukeamisen kannalta. Olennaista oli se, MITEN hän tilanteen otti haltuunsa.

Vanha, viestinnän kultainen sääntö: Vain 15% muilta vastaanottamastamme viestistä sisältyy itse sanoihin. Loput 85% tulee kaikesta muusta (puhujan asento, asenne, elekieli, silmät, äänenpainot ja -väri, karisma jne. jne.)
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="mies";25669149]Tappouhkaus ei anna hyvää kuvaa kenestäkään, tarkoitti puhuja sitä tai ei.[/QUOTE]

No sinähän se varsinainen "mies" olet: Vaimosi joutuu juoppuhullun sukulaisen silmittömän raivon ja pahoinpitelyn uhriksi, ja sinä mietit sitä, millaisen kuvan annat itsestäsi?? Tai sitä, ettet vain sattuisi sanomaan tilanteessa mitään, mitä et ihan aikuisten oikeasti tarkoita?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä