Heikot kulkee sylityksin, vahvat aina ypöyksin.

Se tarkoittaa sitä, että henkisesti vahvat ihmiset eivät tarvitse toisia ihmisiä mihinkään, kun taas heikkoluonteiset ihmiset tekevät kaiken yhdessä toisten kanssa koska eivät pärjää yksin. Minä olen henkisesti vahva ihminen, en tarvitse toisia ihmisiä mihinkään. Kun esimerkiksi leikkasin vahingossa puukolla haavan peukalooni, niin en mennyt esiapuun vaikka siihen olisi ehkä pitänyt laittaa tikkejä. Ei, minä hoidin peukaloa itse ja se parani ihan hyvin. Siinä olevaa arpea ei edes huomaa ellei katso tarkkaan. Muutenkaan en tarvitse muita ihmisiä mihinkään. En esimerkiksi kaipaa muita ihmisiä keskustellakseni heidän kanssaan vaan voin olla helposti yksin kotona pari viikkoa yhteen menoon kunhan ruokaa ja muuta tarvittavaa on tarpeeksi.

 

No miksi sä sit avaudut täällä?

 

Sama juttu, tosin paikkautin haavan lääkärillä mutta tikit poistin itse.

 

No miksi sä sit avaudut täällä?

Joo, kirjoituksesta kyllä ekana tulee mieleen "Tulin teille ihmisille kertomaan etten kaipaa minkäänlaista ihmiskontaktia."

 

Mä olen myös yksinäinen susi ja introvertti, mutta kyllä mä n.kerran viikossa joudun puhumaan ulkopuolisten (ei perheenjäsen) ihmisten kanssa.

Ihmisten parissa kun on, se kuluttaa vitusti energiaa ja tollanen 4 tunnin rutistus "sosiaalisessa tilanteessa" vie multa pari päivää palautua.


Jos leikkaisin peukaloni, menisin kyllä ensiapuun.

 

Lisäisin vielä, että en pärjää kyllä elämässäni ilman muiden ihmisten apua. Tarvitsen sitä monissa asioissa, kun en pysty toimimaan itse monissa tilanteissa.

 

Eipä olet tullut mieleeni yhdistää vahvuutta ja epäsosiaalisuutta keskenään. Sosiaalisuus kun on luonteenominaisuus siinä kuin hiusten väri.

 

Liiallinen itsenäisyys ei ole vahvuutta, vaan heikkouden pelkoa. Se vasta vahvuutta onkin, että kykenee antamaan muiden auttaa tuntematta itseään heikoksi.

 

Olen nyt 16 v poika..En ole edes koskaan suudellut naista ,en myöskään miestä.Tämän lasken vahvuudekseni.En ole riippuvainen ihmisistä.Olen vapaa ja riippumaton,en biologisten halujen orja.Teen mitä tahdon.Myöskään lait eivät sido minua.Olen tehnyt myös rikoksia.

 

..niin..onko se sitten vahvuutta, kun menee hammasta purren ja sivuuttaa sen tosiasian, että ihminen tarvitsee toista ihmistä. Hyvä se on, että osaa toimia ja olla itsenäisenä mutta - liialliseen vahvuuteen sairastuessa vain eksyy itsestään ja ympäröivästä maailmasta, elämästä.

Se, että pystyy itsellensä ja muille tunnustamaan, että on toisistakin riippuvainen ja toisten tukeen hakeutuva/turvautuva on suurta vahvuutta ja mielenlujuutta. Yhdessä toisten kanssa eläen ja kulkien, kumman kevyeltä silloin se omakin askel tuntuu