heijaaminen ja kielellisen kehityksen viivästyminen?kokemuksia?

Eli meillä 7v tyttö, joka on ihan vauvasta asti heijannut itseään tai sitten "paukuttanut" sohvaa vasten selkäänsä tms.Yritettiin hillitä sitä parhaamme mukaan, mutta usein heijasi kun oli kiihtynyt esimerkiksi tai sitten kun oli väsynyt. Kun isommaksi kasvoi niin kävi ilmi että hänellä on kielellisen kehityksen ongelmia. Mietinkin voivatko liittyä toisiinsa jotenkin tuo heijaamisentarve ja sitten nuo kielellist ongelmat. Myös emotionaalisia ongelmia jonkin verran. Olen etsinyt tietoa netistä ja kirjoista mutta ei ole löytynyt. kaikkialla vaan sanotaan että laiminlyödyt lapset heijaavat itseään ja tuntuu kamalalta ajatellakin moista :/ koskaan ei ole laiminlyöty lasta eli ei kyllä siitä voi johtua.
 
saattaa olla
musta tuntuu että moniin kehitysviivästymiin ja häiriöihin tuo heijaaminen kuuluu... tai ainakin olen nähnyt vastaavaa useasti kun työskentelin erityislasten ryhmässä tarhassa.
 
-
jokainea lapsi on kuitenkin oma ihana yksilönsä vaikka olisikin diagnoosi. Eli voi olla myös osa persoonaa. Ehkä lapsi osasi sillä tavoin lohduttaa itseään tms. tuntsi kuitenkin olonsa "tyydytetyksi" enkä tarkoita tässä seksuaalista tyydytystä vaan muuta hyvää oloa. Hankala sanoa kun ei tiedä minkälaisissa tilanteissa nuo mainitsemasi asiat ovat ilmenneet.
Aina me vanhemmat mietimme olisimmeko voineet tehdä jotain toisin, ja varmasti jokaisella olisi jossain asiassa petraamista, sillä eihän täydellisiä vanhempia olekaan. Voimia kuitenkin teille tulevaisuuteen ja jaksakaa katsoa eteenpäin, sillä jokainen päivä pienen neitinne saa uusia kokemuksia elämästä
 
EJK
Työn puolesta voin todeta huomanneeni heijauksen liittyneen lapsen hoidon, turvan ja suojan laiminlyöntiin tai epäiltyyn laiminlyöntiin. Se voi olla vanhemmilta myös täysin tiedostamatonta, esim. masennuksen vuoksi.

Heijaus toki voi olla myös neurologisista syistä johtuvaa vrt. varpaillaan kävely. Sinuna puhuisin asiasta kouluterkkarin luona (tai neuvolassa, jos kyse eskarilaisesta).
 

Yhteistyössä