Joo, esikoisen kromosomivirheen sain tietää raskauden puolivälin jälkeen (selvisi siis "puhtain paperein" niskapoimu-ultrasta). Totta kai tieto oli shokki, itkin ja jopa toivoin vauvan kuolemaa. Pari viikkoa kesti ja sitten aloinkin pelätä, että vauva kuolee :/ . Mutta syntymän hetkellä olin rauhallinen, innokas vastaanottamaan vauvani, joka ei enää ollut siinä vaiheessa VammainenVauva vaan mun hartaasti odottamani EsikoisVauvani. Koska elämä erityislapsen kanssa on ollut hämmästyttävän tavallista, ei minulla ole ollut tarvetta tietää etukäteen lapsen "laatua" , vaan jokainen vauva on otettu vastaan juuri omana itsenään. Ilman mitään vakaamuksia tai martyyrinkehää kiharoilla . Elämä on .Alkuperäinen kirjoittaja 05.04.2006 klo 17:57 ansku kirjoitti:Esikoisen kohdalla tiesit kromosomivirheestä? Minkälaisia ajatuksia mahdoit käydä läpi . Halusitte uuden tulokkaan sellaisena kun se teille annettiin. Miten sitten myöhemmin, olisiko tieto ollut liian raskas kantaa?
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2006 klo 13:20 ansku kirjoitti:Oletteko käyneet alkuraskauden seulonnoissa ? Siis iän vuoksi, lapsivesi tai istukkaseulonnassa? Mitä mieltä olette; jos siellä olisi "jotain", keskeyttäisittekö? Ei kiva aihe, mutta jos kuulutaan jo riskiryhmään, koskee meitä.
Hei Mami 45!Alkuperäinen kirjoittaja 06.04.2006 klo 11:40 Mami 45 kirjoitti:Hei!
Ihanaa huomata että on muitakin iäkkäitä äitejä! Minulla on ikää 45 ja odotan kolmatta lastani, raskausviikko 15 menossa. Nuoruusajan avioliitostani minulla on kaksi lasta, iät 18 ja 16. Miehelläni on myös kaksi ennestään, 13-ja 14-vuotiaat lapset. Minulle tehtiin istukkatutkimus, ja tulos oli normaali. Halusimme tutkimuksen ikäni takia.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin ja olisimme tosi onnellisia jos nämä vanhimmat lapseni ymmärtäisivät asian. Mutta kun ei! Sieltä tulee niin kovaa tekstiä, että pahaa tekee kuunnella kun muutenkin on herkkänä! Lasten mielestä olemme itsekkäitä ja he kuulemma häpeävät meitä, kun me "vanhat ihmiset" vielä saamme lapsen! Tuntuu todella pahalta! Suku ja kaikki ystävät ovat puolestamme iloisia. Itse vaan alan epäillä olenko sittenkin aivan hölmö!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia! Löysin tämän palstan ihan sattumalta, ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua.
Tsemppiä kaikille odottajille
Nuorin syntyi kun olin 39 v, luomutenava, eli ei hoitoja ja ihan normaalilla tavalla ja omista tarpeista tehty. =)Alkuperäinen kirjoittaja 02.04.2006 klo 21:54 kappas kirjoitti:Joo vanhat, kertokaa kaikki millaisia hoitoja olette saaneet iän vuoksi. Olisi mielenkiintoista tietää. t:42
Hei1Alkuperäinen kirjoittaja 06.04.2006 klo 11:40 Mami 45 kirjoitti:Hei!
Ihanaa huomata että on muitakin iäkkäitä äitejä! Minulla on ikää 45 ja odotan kolmatta lastani, raskausviikko 15 menossa. Nuoruusajan avioliitostani minulla on kaksi lasta, iät 18 ja 16. Miehelläni on myös kaksi ennestään, 13-ja 14-vuotiaat lapset. Minulle tehtiin istukkatutkimus, ja tulos oli normaali. Halusimme tutkimuksen ikäni takia.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin ja olisimme tosi onnellisia jos nämä vanhimmat lapseni ymmärtäisivät asian. Mutta kun ei! Sieltä tulee niin kovaa tekstiä, että pahaa tekee kuunnella kun muutenkin on herkkänä! Lasten mielestä olemme itsekkäitä ja he kuulemma häpeävät meitä, kun me "vanhat ihmiset" vielä saamme lapsen! Tuntuu todella pahalta! Suku ja kaikki ystävät ovat puolestamme iloisia. Itse vaan alan epäillä olenko sittenkin aivan hölmö!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Vaihtaisin mielelläni ajatuksia! Löysin tämän palstan ihan sattumalta, ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua.
Tsemppiä kaikille odottajille
Niin Mami 45......Alkuperäinen kirjoittaja 11.04.2006 klo 09:19 Mami 45 kirjoitti:Hei taas!
Kiitos nimimerkit "Iltatähti" ja "Vieras"! Vastauksenne lämmittivät!
Kyllä meillä edelleen rankasti vastustetaan vauvan tuloa. Syy on kuulemma se kun me olemme niin vanhoja, joten me olemme siis itsekkäitä idiootteja jotka emme ole tajunneet käyttää ehkäisyä ja meille kuulemma pitäisi suositella aborttia! (Vauva ei ole vahinko!)
No ei tämä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa kun 16-vuotias kysyi että miksi emme ottaneet vaikka koiranpentua, niin en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko! (Meillä muuten on jo koira.) Vanhin 18- tai siis kohta 19-vuotias sanoi että olisi arvostanut meitä jos olisimme adoptoineet lapsen vaikka Venäjältä. Tosin totesi heti sen jälkeen että "ai niin ettehän te olisi saaneet adoptiolasta kun olette niin tolkuttoman VANHOJA"!
Tämä protestointi ei ole huomion puutetta. Pikemminkin tuntuu siltä että heitä on liikaakin paapottu, ja niin teen edelleenkin vaikka molemmat kertovat muuttavansa pois kotoa kun häpeävät meitä niin.
Kaikki muut lähimmäiset, jopa entinen mieheni, ovat onnitelleet ja olleet onnellisia puolestamme!
Terv. Mami 45
Ps. Mitä kuuluu Mimmimammalle? Joko se plussa varmistui?
täälä saman ikäinen äiti, ja uusperheessä eletään mekin. edellisestä liitosta kaksi poikaa 23v ja 25v. nykyisesta liitosta kaksi yhteistä 7v ja 8v ja miehellä 19v poika joka asuu meillä ja tyttäret 18v ja 12v asuvat äidillään 70km päässä.Alkuperäinen kirjoittaja 28.03.2006 klo 20:02 M mamma kirjoitti:Täällä olisi kanssa yksi kotiäiti juttu seuraa vailla.Lapsia on 5 vanhin on 28v ja nuorin 8v mummoksi tulin kun nuorin lapseni oli 3v.Nyt ikä minulla 48v mieskin löytyy joka on 40v olemme uusioperhe. :wave: :wave:
=) Sulla on ihanan iso perhe,minäkään en vaihtaisi päivääkään pois.Minulla on kohta 5 lastenlasta jotka tuovat vilskettä mummolaan,vaikka ei niin mummomainen olo aina olekkaan. =)Alkuperäinen kirjoittaja 17.04.2006 klo 13:21 aada kirjoitti:\täälä saman ikäinen äiti, ja uusperheessä eletään mekin. edellisestä liitosta kaksi poikaa 23v ja 25v. nykyisesta liitosta kaksi yhteistä 7v ja 8v ja miehellä 19v poika joka asuu meillä ja tyttäret 18v ja 12v asuvat äidillään 70km päässä.Alkuperäinen kirjoittaja 28.03.2006 klo 20:02 M mamma kirjoitti:Täällä olisi kanssa yksi kotiäiti juttu seuraa vailla.Lapsia on 5 vanhin on 28v ja nuorin 8v mummoksi tulin kun nuorin lapseni oli 3v.Nyt ikä minulla 48v mieskin löytyy joka on 40v olemme uusioperhe. :wave: :wave:
Rikasta ja rakasta elämää vietämme. Päivääkään en vaihtaisi pois!