Hei

Olen 19-vuotias ja keskemenon kokenut, haluaisin kovasti yrittää uudestaa, mutta poikaystäväni ei oikeen lämpene ajatukselle. Miten te muut nuoret, olette poikaystävienne/miehienne kanssa asiasta keskustelleet? Koitan vedota siihen, että nyt minulla olisi vuosi aikaa olla vauvan kanssa kotona, kun ei ole koulu ja voin irtisanoaa, itteni tämän hetkisestä työpaikasta, sitten kun on aika. Kun taas jos nyt lähden jatko-opiskelemaan ja sen jälkee ammattiana vastaavaan työhän ja viihdyn siellä, on hankalampi jäädä vuodeksi vauvan kanssa kotiin, kun riskinä on se, että menetän työn. Tiedän, että elämä vauvan kanssa EI ole helppoa.

 

Tämä ei ehkä suoranaisesti liity asiaan. Mut esikoisen jälkeen selvisi ettei mieheni halua toista lasta vaikka mä oisin halunnut. Asiasta sitten riideltiinkin useaan otteeseen, sen jälkeen kun luovutin etten jaksa enää riidellä niin ihan yhtäkkiä se oli vaihtanu mieltää. Tosin tähän meni 3 vuotta, mut luojan kiitos se vaihto mieltään
Olisin mä pystynyt elää yhdenkin lapsen kanssa, mut minulle oli tosi tärkeä olla kahden lapsen äiti. 11.3.2011 laskettu aika kuopukselle
Et meidän tapauksessa asiasta piti aluksia puhua paljon ja sit vaan antaa sitä tilaa...

 

En nyt suoranaisesti ehkä osaa auttaa, mutta toivottavasti joitain ideoita tulee. Me nyt ei olla nuoria, 30 puolin ja toisin mieheni kanssa. Yksi keskeenmeno takana, reilu vuosi yritetty ja nytten toista kertaa raskaana. Lääkäriltä sain neuvon vuosi sitten, että toisaalta ei kannata yrityksen aloitusta pitkittää hirveän pitkään koska jos ei onnistukkaan niin hedelmöityshoidot voi olla vielä hankalampia mitä vanhempi on.

Töistä ei tarvitse irtisanoutua vauvan takia, eikä kannatakkaan rahallisesti ajateltuna. Suomessa on sen verran hyvin loppujen lopuksi asiat ettei ketään naista ei voi irtisanoa raskauden takia, tosin määräaikaista sopimusta ei ole pakko uusia. Jos saat unematyön, niin ei ÄIDIN ole pakko olla kotona vuotta lapsen kanssa. Äitisysloma (muistaakseni minimissään 3 kk) on pakko vain äidin pitää, sen jälkeen alkavan vanhempainvapaan voi pitää joko äiti tai isä. Itse ainakin olen aina ajatellut että lapset teen sellaisen miehen kanssa, joka voi/haluaa myös jäädä kotiin mikäli tilanne niin vaatii eli itse löydän työn josta pidän ja haluan tehdä/luoda uraa. Mielestäni on jotenkin vanhanaikaista ajatella että äiti on sidottu lapseen pakon edessä ja ei voi mitään enää sen jälkeen tehdä.

 

Hei sinä äidiksi haaveileva Täällä myös yksi 22v haaveilija
Tulin raskaaksi vahingossa ollessani 17v. Vaikka olin nuori olisin ollut valmis pitämään lapsen. Mutta lopulta selvisi että raskaus oli kohdun ulkopuolinen. Surin menetystä paljon vaikka se ei olisi voinut edes syntyä. Mutta tällä hetkellä minulla on uusi mies ja avoliitossa ollaan:heart:
Tulin kuitenkin vahingossa myös raskaaksi kun olin tavannut mieheni eli 20v. Raskaaksi tullessani asuimme eri paikkakunnilla eikä mies ollut valmis lapseen, päädyimme aborttiin. (syitä myös muita)

Kun abortista oli kulunut reilu vuosi ja olimme lopulta muuttaneet yhteen kysyin uudestaan mieheltäni lapsiasiasta. Mies sanoi aluksi että tehdään vaan lapsi. Sitten kun olin syönyt laatasta vikan pillerin ja kysyin että lopetanko nyt siis kokonaan (olettaen tietenkin että mies sanoisi että joo) mies kuitenkin peru sanansa ja tätä tapahtui parikin kertaa. Riideltiinkin asiasta koska minua luokkasi mieheni käytös. Lopulta jätin koko vauva-asian sikseen ja koitin jatkaa elämääni ilman vauvahaaveita. Mikä ei tietenkään onnistunut mutta salaa haaveilin

Kunnes yhtäkkiä se olikin mieheni joka tuli ehdottamaan että yritettäis lasta. Mieheni on niin huono puhumaan tunteistaan joten tarvitsi aikaa vaan miettiä ilman mun "painostusta"... eli keskustelkaa rehellisesti ja anna miehellesi aikaa

Minulle taas mikään koulu/työpaikka ei ikinä voisi olla este lapselle. Kouluun ja työelämään voi aina palata myöhemmin. Minulle vauvansaannin ainut ehto on että molemmat osapuolet sitä haluaa (jos tilanne on et yhes asutaan jne) Mutta jos ajattelet näin: "Kun taas jos nyt lähden jatko-opiskelemaan ja sen jälkee ammattiana vastaavaan työhän ja viihdyn siellä, on hankalampi jäädä vuodeksi vauvan kanssa kotiin, kun riskinä on se, että menetän työn". Niin oletkohan sitten vielä valmis hankkimaan lasta jos ura menee periaatteessa sitten edelle.

Kaikki tulee miettineeks et mitä jos mitä jos..mutta muista, sulla voi olla ainut kertanen tilaisuus saada lapsi, mun mielestä sitä ei pidä töiden takia olla tekemättä. Töitä saat varmasti myös jatkossa. Koskaan ei tavallaan ole sopivaa hetkeä, aina keksii jonkun että entä jos..., eikä kukaan ole valmis äidiks, muista että äidiks kasvetaan :heart:

Mieti nyt kumpi loppupeleissä on tärkeempää tällä hetkellä, ura vai lapsi Itselläni luultavasti alkaisi koulu syksyllä, mutta sielä voin käydä ekan vuoden, sitten saada lapsen ja myöhemmin palata kouluun, kaikki järjestyy aina jos nyt vaan tärppää

Mieti nyt itsesi kanssa rauhassa ensin mitä haluat..hyvää kevättä :flower:

 

Totta kai lapsi olisi uraa tärkeämpi, olen aina tullut lasten kanssa todella hyvin toimeen. Minulle on ehdotettu jos lähtisin opiskelemaan lastenhoitajaksi, koska olen kuulema niin hyvä sydäminen ihminen. Tämä ala on nyt harkinnassa. Km painaa vielä hyvin paljon mieltä, laskettu aika olisi ollut 3.9. Nyt ollaan alettu harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä.

 

Juu no hyvä että asetat lapsen kumminkin etusijalle. Ja ainahan tosiaan elämässä tulee vastaan kaikenlaista, ja sitten rupee epäröimään..mutta toivotan teille onnea yritykseen =) täällä myös toivotaan että plussa tuis...eilen tein testin viimeks ja turhaan, mut eipä täs olla kauaa ees yritetty mutta toivotaan et pian tärppäis ja että kaikki menis muutenkin hyvin :heart:

 

Menkat nyt alko tiistaina, ois kyl pitäny alkaa vast torstaina, eli ton mukaan mun kiertopäivä on lyhentynyt kun ennen se oli se kp30, nyt se olisikin kp26. Ja ne jo loppukin, oli normaalia lyhyemmät ja paljon vähemmän vuotoa. Nyt sit huolettaa se, kuinka jatkossa nämä ovispäivät menee. Ja vielkii on niin huonofiilis täst kaikest, nää pari päivää täs sit meni tiuskien miehelle, vaikka ei ollu tarkotus, kaikki vaa tuntu niin pahalt ja mikää ei tuntunu oikeelt. No pitää ny koittaa rauhottuu ja lakkaa tiuskimasta.

Toivotaan, että teilä päin tulisi plussaa ruutuun. Onko ollu minkäänlaisia oireita?