Hei, Vilma täällä!

Heippa vaan kaikille jotka tuntevat, kuulumisia! Onko täällä tuttuja?

Eli meillä kolmaskin inssi meni sitten mönkään, en kyllä kasvatellu plussatoiveita onneksi missään vaiheessa -ehkä negatiivinen mielialakin osittain sitte vaikutti negaan.. who knows!?
Nyt ollaan sitten hoitotauolla, mikä tuntuu todella helpottavalta. Jotenki kai sitä sitten ressaa niin hirviästi aina kierron aikana.
Huomasin että miehellä taiskin sitten olla hieman kovempi kuume ku mulla kun se nyt jo laskeskelee kiertopäiviä, millon se ovis mahtaiskaan olla Mua ei henkkoht vois vähempää kiinnostaa! :ashamed: (niin varmaan)

Nyt siis kuuluu jo paljon parempaa kuin viime kerralla ku kirjottelin, alotin tuossa jumpankin niin on sitten vähän pirteämpi olo. Ja säännöllinen liikunta kuulemma auttaa epäsäännölliseen kuukautiskiertoon, no tiiä siitäkään sitte, mutta saapahan jotain muuta ajateltavaa!

Toivon että täällä olis tuttuja langoilla ja jaksaisitte vielä kirjotella kuulumisia! :wave:

 

Moi Vilma! En nyt varmaan kuulu niihin keitä haeskelet, mutta kävin kyllä aina lukemassa teidänkin ketjua Kiva kuulla, että elämä hymyilee vaikkei VIELÄ ole tulosta hoidoilla tullutkaan. Kyllä se teidänkin aika vielä koittaa, usko pois :hug:

 

Moi Vilma pitkästä aikaa!Kiva kuulla taas susta.Itsellä netteily vähän jäänyt ja en viitsinyt enää huhuilla teitä kun huomasin että "elämä ei hymyillyt"toivotulla tavalla teille(ja mielenne maassa),mutta tosi ihanaa kuulla että mieli nyt pirteämpi!Onhan se todella piinaavaa aikaa ja yhtä odottelua sekin eli henkisesti todella rankkaa.Pidän peukkuja "luomuraskaudelle",jos nyt vielä "ajoittelette" ja
tiedä vaikka ihmeitä tapahtuisi!I hope so
Täällä pahin pahoinvointi ohi,sen seurauksena sitten putosi paino muutaman kilon ja hb samalla(vei voimat,hengästytti jne.).Mutta nyt
alkaa odotus olla suht hyvällä mallilla ja toivotaan etä jatkossakin!Mukavaa talven jatkoa kaikille!
t.Susa rv 16+3

 

Heips!
En ole tuttu, mutta kirjoitan kuitenkin.

Mukava kuulla että olet taas saanut toivosi takaisin. Tiedä vaikka saisitte luomuna, se voi olla hyvinkin mahdollista, kun ajatukset ovat poissa hoidoista.
Toivotan paljon onnea!

Kolme inssiä olen käynyt läpi, yhden koeputkihedelmöityksen.
*Insin aikoihin odotin kovasti positiivista vastausta, tosin toisen hoidon aikana en odottanut mitään. Nyt vain odotellaan, jotta voin taas aloittaa lääkitykset, ja toivoisimme nyt onnistuvamme.
aika näyttää.

 

Moi!!

Onpas mukava "nähdä" teitä täällä. Kiva kun Susa sinäkin viitsit meitä käydä katsomassa, ihan uskomattoman upeat viikot sinulla jo! Tutulta kuulostaa Vilman ajatukset, sillä minäkin olen hoitotauolla (ja täytyy sanoa että hyvää tekee). Mitenkäs teidän rakennusprojeksti etenee?

Olo on henkisesti väsynyt, mutta mieli on jotenkin oudon levollinen. Itkukohtauksia ei enää juurikaan tule, mutta huomaan itsetuntoni heikentyneen melkoisesti. Johtuneeko se epäonnistumisesta naisena olemisessa? Vaiko kenties vakavista keskusteluista miehen kanssa siitä mikä onkaan elämän tarkoitus? Pitkään lähes tauotta jatkuneet hoidot saivat tunteet sellaiselle vuoristoradalle toiveista pettymyksiin, että kerkesin jo unohtaa miltä tuntuu olla minä. Nyt opettelen tuntemaan itseäni uudelleen. Uuteen icsiin mennään sitten kun tuntuu siltä että jaksetaan.

Mimosalle jaksamista vaiheisiisi (kiva olisi kuulla lisää lapsettomuustaipaleestasi) ja Hulihumppanpulille terkkuja myös (tuntuu kuin tuntisin sinut, kun olen myöskin seurannut teidän ketjua)!

terkuin,
Annimari

 

:hug: teille kaikille!Elämän ihana taika on eteenpäin vierivä aika...
Tsemppiä kovasti teille Vilma ja Anni-Mari(kiva lukea sunkin kuulumisia pit.aikaa)ja onneksi ollaan valoisampaa vuodenaikaa kohti menossa ja saadaan "kevättä rintoihin"ja toivottavasti sitä kautta positiivisia tuloksia!Mielikin piristyy kummasti kun kevätaurinko alkaa loistaa ja tietysti se juuri helpottaa teitä kun olette käyneet ajtteluprosessinne läpi ja päättäneet pitää taukoa niin saa ajatuksia kenties samalla muihinkin asioihin..sitten kun aika on "kypsä" ja voimavarat uusiin koitoksiin kerätty,niin anti mennä vaan!
Ellei sitä ennen kroppa ala "itsestään" viestittämäänihanasta yllätyksestä?!Sitä toivon teille!!!!! :heart:

 

Voi vitsi, olipa mukava kuulla noin monesta ihmisestä! Ja erityiskiitos tsempeistä! :heart:

Mahtavaa että Susalla alkuraskauden vaikeudet on takanapäin ja pääset nauttimaan raskaudesta täysin rinnoin =) Olis kiva kuulla aina välillä että miten raskaus etenee!

Annimarin teksti oli kuin suoraan mun suusta, en olis uskonu että on näin levollinen olo ilman hoitoja! Miksei sitä aikasemmin tajunnu, olis käyny vähän harvemmin siellä klinikalla! Mutta sitä kun tahtoo jotain niin ei sitä aina tuu järkevästi ajateltua.
Me ajateltiin nyt siis että otetaan yhteyttä julkiseen puoleen ja mennään sinne ivf-jonoihin ja sitten jos ja kun se aika sinne tulee niin katotaan sitten mikä tilanne on ja arvioidaan omaa jaksamista siinä vaiheessa. Ja jos sitä ennen on keränny tarpeeksi voimia niin aina pääsee yksityiselle (jota ite pitäisin hieman miellyttävämpänä vaihtoehtona, en tiiä miks).

Mutta jotenkin tämänhetkinen tilanne ja niin sanotut suuret päätökset on nostaneet mut sieltä suosta missä rämmin aika pitkäänkin. Ystävät alko jo olemaan tosi huolestuneita mun ahdistuneista sähköposteista yms. Sitten sitä onneksi valo sytty omankin pääkopan yläpuolella että haloo, onko missään mitään järkeä enää. Kaikki aika meni ku sumussa!
No, onneksi nyt pystyy/jaksaa keskittyä oman kodin suunnitteluun täysillä ja sitten kun sitä aletaan rakentamaan niin on sitten ilosella mielellä mukana siinäkin.

Tämmöstä tänne, kirjotellaanhan aina sillon tällön!! :flower: