Toggle sidebar

Hei te laiskat äidit joiden muksut ulkoilee yksin, minä en jaksa sitä että ne lapset rasitttaa minua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja naapurin mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

naapurin mamma

Vieras
olen taloyhtiön ainoa äiti joka ulkoilee omien lasten kanssa, ulkoillaan jokapäivä. Lapset ovat pääosin ihania. mutta minä hoidan tuolla pihalla kaikkien muiden äitien ja sisien homman.miksi? jotte te saatte laiskotella.

Jos tulee riitaa,tappelu,joku tönäisee, kaadutaan tulee polveen naarmu. halutaan muuten vaan aikuisen huomiota, sitä halutaankin paljon. niin tullaan mun luo! aina.

mä en oikeasti jaksa enään. mulla on omatkin lapset vaatimassa ja 12naapureitten muksua..

ymmärrättekö että se 3-5v ei ehkä oel kypsä ulkoilemaan ilman aikuista(niin niitä on tullut autettua alas puusta, haettu autotieltä pelastettu milloin mistäkin), sitten ne isommatkin kaipaa sitä että aikuinen on läsnä,tulee pelaa palloa, pyörittää hyppynarua, tekee kakkuja tai ainaki "syö" niitä.

mene ulos oman lapsesi kanssa ja anna hänelle aikaasi
 
En minä lähde 5- ja 6-lasteni kanssa tuohon taloyhtiön leikkipihalle. Siinä nyt kyllä ei näy muitakaan aikuisia tuon ikäisten kanssa. Minun lapset tulevat pimpottamaan ovikelloa jos heillä on jotain asiaa, eivät kyllä naapurin aikuisille puhele mitään jos heiltä ei kysytä.
Minä lähden nykyään AINA lasteni kanssa pyörällä lähellä oleviin leikkipuistoihin ja joskus autolla vähän kauemmas jonnekkin hienompiin leikkipuistoihin. Silloin olen täysillä mukana. Kotipihalla kun ovat niin tietävät kyllä missä vanhemmat ovat. Ja usein ovat jonkun ok-talossa asuvan kaverin pihassa leikkimässä. En minä sinne pihalle menisi kutsumatta muuta kuin lastani sieltä pois hakemaan. Minä leikin jo 4-vuotiaasta alkaen ulkona isossa kaveriporukassa, en todellakaan olisi edes halunnut äitiäni sinne.
 
Tuota mieltä olen ollut aina, lasten kanssa yhdessä ulkoilu on myös kasvatustyötä. Nämä laiskat ajattelee, että onhan vakuutus, jos lapset ymmärtämättömyyttään rikkovat jotain, kun ei ole opetettu.
 
miksi ihmeessä teet näin. itse olet auttamassa aina älä motkota. ole omien lasten kanssa. kyllä ne muut äidit sit huomaa kun et ole aina auttamassa
 
Meillä ei ole taloyhtiön vaan ihan oma piha, mutta kyllä nuo 3- ja 4-vuotias ulkoilee omassa pihassa hyvin pitkälti kaksistaan. Ensinnäkään kotihommat ei hoidu siellä hiekkalaatikon reunalla laiskottelemalla ja toisekseenkin meillä ainakin leikit sujuu paljon paremmin kun eivät kilpaile isin/äidin huomiosta vaan touhuavat keskenään. Tietävät kyllä mistä löytyy vanhempi jos tarve tulee. Vieraille aikuisille eivät mene puhumaan aina edes kysyttäessä..
 
Meidänkin pihassa leikkii lapsia keskenään kaveriporukassa. Ikkunasta vilkaistaessa voi näyttää, että ihan keskenään ne siellä pärjäävät. Mutta todellisuudessa, jos tulee jotain ongelmaa, hyvin äkkiä ollaan sen pihan ainoan aikuisen "kimpussa". Ja sitten kun ovat todenneet, että tuo aikuinenhan juttelee ja joskus leikkiikin meidän kanssa, sitten käännytään asioissa jatkuvasti sen aikuisen puoleen ja pyydetään tulemaan mukaan leikkiin ja juttelemaan jne. Ihan selkeästi kaipaavat aikuista.

Ja nämä "hyvin ulkona keskenään pärjäävät" ovat juuri niitä, jotka eniten hakeutuvat aikuisten seuraan. Toivoisi, että heidänkin vanhempansa olisivat useammin läsnä, opettamassa välillä toisten kanssa toimimista jne. Kyllä lapset kaipaavat vielä opastusta miten toimia eri tilanteissa, kyllähän he toki keskenäänkin pärjäävät, mutta lopputuloksena on usein se, että lapset keksimät keinot sisältävät muiden kiusaamista, syrjimistä tai potkimista. Aikuinen voi opettaa, että on muitakin tapoja toimia kuin "me ei leikitä sun kaa".
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Minä katsoisin, että edes eskarilainen ei ole oikeastaan vielä valmis leikkimään yksin kerrostalojen pihoilla. Poikkeuksena voi pitää esim okt:n omaa pihaa, jossa vanhempi kuitenkin on erilailla lähellä.
Leikeissä on tärkeää oppia sosiaalista kanssakäymistä, yksin sen harjoittelu on vaikeaa, varsinkin suuressa joukossa samanikäisiä lapsia. Ihan niin kuin taaperon kanssa, tarvitsee isompikin lapsi aikuisen ohjausta ihan 'tavalliseen' olemiseenkin toisten kanssa.

Saatan toki olla täysin hakoteilläkin ajatusteni kanssa, mut mä olenkin vaan ammattikasvattaja.:rolleyes:
 
5-6vuotiaana meillä alkoivat lapset viihtymään keskenään tuossa pihalla. Kun on muitakin lapsia leikkimässä niin ei siinä oo lapset äitiä kaivannu, tai jos ovat jostain syystä niin tulevat kyllä sanomaan. Eivät vierailta mene apua pyytämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;28747858:
Minä katsoisin, että edes eskarilainen ei ole oikeastaan vielä valmis leikkimään yksin kerrostalojen pihoilla. Poikkeuksena voi pitää esim okt:n omaa pihaa, jossa vanhempi kuitenkin on erilailla lähellä.
Leikeissä on tärkeää oppia sosiaalista kanssakäymistä, yksin sen harjoittelu on vaikeaa, varsinkin suuressa joukossa samanikäisiä lapsia. Ihan niin kuin taaperon kanssa, tarvitsee isompikin lapsi aikuisen ohjausta ihan 'tavalliseen' olemiseenkin toisten kanssa.

Saatan toki olla täysin hakoteilläkin ajatusteni kanssa, mut mä olenkin vaan ammattikasvattaja.:rolleyes:
Click to expand...
Niinhan me opetamme kuin meita on opetettu, tai olemme oppineet.
 
Eskarilainen on musta valmis ulkoilemaan itsekseen, lapsikohtaista se on kuitenkin. Jotkut on, jotkut ei. Se lasten välinen sosiaalinen kanssakäyminen ei rakennu sillä, että aikuinen on jatkuvasti vieressä sanomassa, mitä pitää tehdä. Se rakentuu sillä, että erehdytään ja opitaan siitä. Tietenkin kaikenlaiseen kiusaamiseen pitää aikuisen puuttua, ja syrjintään. Vuorotteu ja toisten kuunteleminen, se rakentuu siinä kaveriporukassa. Koska jos aina haluaa määrätä ja pomottaa muita, sen kyllä huomaa aika pian mitä siitä seuraa. Mun lapseni on juuri tuollainen, kova määräämään ja aina pitäis mennä hänen tahtonsa mukaan. Mutta on pikku hiljaa oppinut, mitä siitä seuraa, ja nykyään tekee sitä enää harvoin. Silloinkin huomaa yhtäkkiä, että nyt mä taas komennan...

Meidän pihalla pyörii yksi kolmevuotias poika. Voi mennä pitkään, ettei äitiä näy missään. Ja just kun olet auttamassa sitä joltain kalliolta alas, se äiti ilmestyy paikalle. En tiedä, pyöriikö se äiti siellä pihalla jossain kulmien takana vai katsooko se ikkunasta, että kun poika on pulassa, niin sitten lähdetään liikkeelle. Joka tapauksessa ihan liian vapaasti saa tuo poika kulkea, mun mielestäni.

Mun lapsi on ulkoillut yksin 5-6-vuotiaasta lähtien. Koskaan ei ole häirinnyt muita aikuisia, vaan tulee kotoa pyytämään apua tai kertomaan,jos joku kiusaa.
 
[QUOTE="yks vaan";28747991]Mä en ymmärrä tätä että kirjoitetaan omaan ketjuun eri nimillä ja välillä jopa päinvastaisia mielipiteitä :O? Kirjoitustyyli usein paljastaa.[/QUOTE]

Meinaatko, että ap kirjoittelee vai kuka?
 
Meillä on aidattu omakotitalon piha. Tänä kesänä ovat kouluun menevä ja 5-vuotias saaneet olla keskenään pihalla. Ovi ja ikkuna keittiöön ovat auki, jotta kuulen äänet ja välillä käyn katsomassa.

Minusta on ihan käsittämätöntä, että joku 3-vuotias pörrää ilman vanhempaa kerrostalon pihalla!
 
Mun mielestä on ihanaa kun voi tuon 4-veen päästää pihalle leikkimään ja saa sillä välin tehtyä itse jotain. Äiti tykkää, poika tykkää - win-win. Ymmärrän kyllä hyvin, että ärsyttää olla se ainoa "leikittäjä" ja paimentaa toistenkin lapsia mutta itseäni ärsyttää se äiti, joka siellä paikalla aina on. Tulee sellainen olo, että pitää itsekin mennä sinne pönöttämään. Toki menenkin, usein menen, ja yhdessä käydään kauempana puistoissa jne. mutta joskus on mahtavaa saada se puolen tunnin hengähdyshetki. Hyvin ne lapset silloin pärjäävät kun ovat vaan keskenään, tulevat sitten kotoa kysymään apua jos tarvitsevat.
 
Minun mielestäni kyse ei ole edes vaan 3- tai 5-vuottiaista, vaan ihan ala-asteikäisistäkin! Minusta on älytöntä, kuinka huonosti nuo hieman isommatkin lapset käyttäytyvät, joten todellakin pitäisi heidän vanhempansa olla vielä ulkona seuraamassa lastensa puuhia! Aivan käsittämättömän rumaa käytöstä monella lapsella. Vanhemmat kuvittelevat, että yksinulkoiluikärajaksi riittää se, ettei juuri sillä ulkoilukerralla luultavasti onnistu tappamaan itseään, mutta se ei riitä! Mikäli päästää oman lapsensa yksin ulos, niin täytyy tietää kuinka se oma lapsi käyttäytyy muutenkin, eikä näiden lasten vanhemmat voi tietää, tai sitten heidän täytyy olla todella välinpitämättömiä. :(
 
Meillä on sanavalmis verbaalikko 4v. Nokittaa siis sanallisesti isompiakin lapsia jos tulee riitaa ja toinen sitten hiiltyy ja lyö tms. Kun paikalla on vieraita aikuisia, lapseni on tietenkin aina uhri (koska on pieni ja häntä on lyöty) ja muut pyytävät anteeksi. Kun itse olen paikalla, toki oikaisen virheet ja lapsenikin joutuu sanomisiaan pyytämään anteeksi.Hän on suosittu kaveri yleensäkin ja hyvin pidetty lapsi myös aikuisten kesken, mutta tietää todella mistä naruista vedellä..

Kun paikalla ei ole aikuisia, ei samanlaisia tilanteita tule, koska lapseni ikäänkuin sopeutuu lasten sääntöihin ja sellaseen hierarkiasysteemiin. Minun mielestä on erittäin hyvä, että hän opettelee noita sosiaalisten tilanteiden sääntöjä ihan itsekseen, eikä aina aikuisiin tukeutuen. Sisarusten ja serkusten kanssa hän saa aina olla päättämässä kaikki leikit, valita lelut jne. mutta hiekkalaatikolla isompien kanssa joutuu oppimaan sitä joustamista.

Tajuskohan kukaan pointtia???

Silti toki ymmärrän mitä ap ajaa takaa.
 
samat fiilikset täällä...ite kans oon ainoa äiti tuossa pihalla ja kun omia vahdittavia on 4, ei oikein aika riitä muita vahtimaan. Aikani jaksoin, mutta nyt en enää kiinnitä vieraisiin lapsiin huomiota. Haavan tullessa tms. kysyn sattuiko pahasti ja sanon, että käy näyttämässä äitille tai isille.
 
Itsellä jo koululainen mutta seuraan muiden lapsia pihalla. Täällä asuu vähän aikaa sitten muuttanut perhe jolla on 1v ja 3v pojat. Äiti on kotona 1v:n kanssa eikä ikkunaa pihalle. 3v on pihalla 7vn naapuripojan kanssa jonka äiti katsoo ikkunasta pihalle. Toi äiti jättää siis vastuuseen 7v pojan.
 
Jos otetaan huomioon se että 7-vuotiaan pitäisi yhtäkkiä osata itsenäisesti toimia, kulkea koulumatkat ja olla mahdollisesti kotona yksin tuntejakin, on pakko antaa lapselle sitä itsenäisyyttä jo ennen kouluikää.
Meidän lapsi aloitti "itsenäisen" ulkoilun 5-vuotiaana, toki pihapiiri oli rauhallinen ja näin ikkunasta milloin missäkin mentiin.

Mutta joo, kiinnitin huomiota tähän mammaan joka istua tökötti siellä hiekkalaatikon reunalla koko päivän. Tämän luokse lapset tietysti menivät esittelemään lelujaan ja jutustelemaan, aikuisen huomiota kun kaipaavat (vaikka sitä saisivat muutenkin!).
Jos tällaista mammaa ärsyttää, niin hän voi sanoa lapsille nätisti että menkää kertomaan omalle äidille. Kyllä ne lapset siitä oppivat hiljalleen, mutta vain jos aikuinen osaa aukaista sen suunsa.

Joillakin pienemmätkin lapset kulkevat isompien mukana. Ympäristö kun on turvallinen, pelisäännöt selvät ja vanhempi näköetäisyydellä, ei naapurin mammojen mielipiteiden pitäisi saada vaikuttaa.
 
Ja kyllä ne lapset muuten kaatuilee ja kiipeilee puuhun, vaikka ne vanhemmat pyörisivät siinä pihalla kaksin kappalein. Monella kun on niitä pienempiäkin lapsia.

Oman lapseni kun huomasin puussa, niin lähdin samantien ulos ja vastaan tulikin kaveria kertomaan mitä on tapahtunut. Onkohan naapurin mamma tyypillinen ylisuoriutuja, ainakin marttyyrin virkaa vedät hyvin.
 
Minä olen taloyhtiön pihalla lähes päivittäin, kun ei ole lähellä leikkipuistoa. Ulkoilen siis hoitolasteni kanssa siinä. Mutta kas kummaa, joka päivä, samaan aikaan tulee useampi lapsi yksikseen ulkoilemaan. Minä siinä sitten paimennan hoitolapsiani ja vielä naapureiden kersoja. Nyt lomien jälkeen olen päättänyt tehdä niin, että häivynkin kävelylle ja lähimetsään ulkoilemaan, joten etsikööt meidät sitten sieltä ;)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa