Hei te jotka olette ajanut kolarin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja as if
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla lähti joskus moottoritiellä auto lapasesta ja ajoin sata lasissa pihalle. Peltiä meni vähän ryttyyn, mutta onneks mä en. Kun avuliaat ihmiset auttoivat mut takas tielle, mun oli vaan pakko jatkaa ajamista. Mulla kesti vuosia, että aina motarin rampissa tuntui, että jalat alkoi täristä. Ajoin silti. Nyt kun siitä on jo yli 10 vuotta, niin ei haittaa enää menoa. Mutta kyllä se jännitys kesti jokusen vuoden. Ymmärrän hyvin sun fiilikset, mut kannustan samalla sua takaisin rattiin. Tsemppiä!! :hug:
 
sun on tartuttava siihen asiaan nyt heti. ajettava ensin vaikka miehen autolla tai ystävän autolla, jos et sitä nyt tee. niin et taatusti uskalla ajaa ikinä. miniäni ajoi pahan kolarin. ja heti kun pääsi sairaalasta, ja kynnelle kykeni, niin alkoi ajamaan poikani autolla niin, että miniä ajoi ja poikani oli kyydissä. muutaman kerran jälkeen jo rohkaistui sitten yksinkin lähtemään. se on sama joka asiassa.
tyttöni tippui pahasti hevosen selästä ja meinasi tulla pelko. muta opettaja sanoi, että jos hevoset edelleen kiinnostaa ja haluaa ratsastaa, ei pelolle saa antaa valtaa, vaan heti vaan hevosen selkään, tai ei ikinä uskalla enää
 
takas rattiin vaan. Älä anna periks peloille. Mulla on kolarista jääny pelot etten pysty rentoutumaan autossa jos en itse aja, varsinkaan talvella. En luota muiden ajotaitoon. Isä ajo autoa silloin ku ajettiin kolari. Mä istun kyllä kyydissä mutta ei se nautintoa ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;24561857:
Viimeisin kolarini on hirvikolari vuodelta -96. Ei ajaminen sen jälkeen pelottanut mutta pimeässä ajaminen on jotenkin epämukavaa vieläkin.

Pehmee luonne jos 15 vuoden takainen rytty aiheuttaa vieläkin pelkotiloja.
 
Jos meinaat joskus vielä ajaa niin uudestaan vaan heti kun pystyt rattiin!Muuten siitä tulee pian niin iso mörkö ettet tosiaan aja koskaan enää..

Varmasti kamala tilanne! :( Koitahan parannella ittees! :hug:
 
Hirvikolarin ajoin pari vuotta sitten eikä ihme kyllä jäänyt mitään pelkoja... en edes ole nähnyt painajaisia tms. Hirvi heitti henkensä ja auton peltiä meni ruttuun.
 
kyllähän se vähän säikäytti mut en mä sen takia ole ollut ajamatta . kuukauden tauko siinä tuli kun en heti saanut hankittua uutta autoa ja aluksi ajoin ehkä vähän varovaisemmin kuin ennen ja edelleen tulee käytettyä enemmän järkeä liikenteessä.
 
No tuossa sä tiedät, että kolari on ollut oma vika, koska et ole pitänyt tarpeellista turvaväliä. Joten heti vaan uudestaan autonrattiin ja pidät isommat turvavälit, et kaahaile, olet tarkkaavaisena liikenteessä ja riskit on heti paljon pienemmät!
 
Mä en ole ajanut kolaria, mutta oli lähellä piti tilanne leveäkaistatiellä parisen vuotta sitten, just kortin saaneena.

Lähdin ohittamaan rekkaa loskakelillä (tiellä runsaasti loskaa), melkeinpä heti kaistojen keskellä auto lähti hanskasta ja menin kylki edellä vastaantulijoiden kaistalle. Vastaan tuli toinen rekka ja jostain korkeemmalta tuli suojelusta ja sain pitoa renkaisiin ja pääsin omalle kaistalle. Mun ja vastaan tulevan rekan välissä oli vain n.5m väliä, eli sekunista olis ollu mun ja mun koko perheen henki.

Ensimäiset 10 min mä vaan jatkoin ajamista ja koko kroppa tärisi. Mies koitti lohduttaa, mutta mä olin niin shokissa, etten pysäyttänyt autoa, enkä saanu puhuttua mitään. Sen jälkeen toppasin auton ja paruin varmaan puol tuntia hysteerisesti.

Nyt en aja autoa talvella jos ei ole ihan pakko ja leveäkaistatiellä alan itkemään, jos mies ohittaa rekkaa tai varsinkin jos vastaan tulee edes kaukaa rekka.
Aluksi en tosin uskaltanu ajaa autoa ollenkaan. Mutta äijä patisti mua niin kauan että menin ja ajoin. Ei se sitten ollut niin kamalaa, kun sen ekan kerran pääs takas ratin taa.
 
Mä en ole ajanut kolaria, mutta oli lähellä piti tilanne leveäkaistatiellä parisen vuotta sitten, just kortin saaneena.

Lähdin ohittamaan rekkaa loskakelillä (tiellä runsaasti loskaa), melkeinpä heti kaistojen keskellä auto lähti hanskasta ja menin kylki edellä vastaantulijoiden kaistalle. Vastaan tuli toinen rekka ja jostain korkeemmalta tuli suojelusta ja sain pitoa renkaisiin ja pääsin omalle kaistalle. Mun ja vastaan tulevan rekan välissä oli vain n.5m väliä, eli sekunista olis ollu mun ja mun koko perheen henki.

Ensimäiset 10 min mä vaan jatkoin ajamista ja koko kroppa tärisi. Mies koitti lohduttaa, mutta mä olin niin shokissa, etten pysäyttänyt autoa, enkä saanu puhuttua mitään. Sen jälkeen toppasin auton ja paruin varmaan puol tuntia hysteerisesti.

Nyt en aja autoa talvella jos ei ole ihan pakko ja leveäkaistatiellä alan itkemään, jos mies ohittaa rekkaa tai varsinkin jos vastaan tulee edes kaukaa rekka.
Aluksi en tosin uskaltanu ajaa autoa ollenkaan. Mutta äijä patisti mua niin kauan että menin ja ajoin. Ei se sitten ollut niin kamalaa, kun sen ekan kerran pääs takas ratin taa.

Teit typerän teon ja olet herkkohermoinen.
 

Yhteistyössä