Hei te joiden lapsen/lasten nimi sanotaan eri tavalla kuin se kirjoitetaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Hei. Jos lapsellasi on sellainen nimi, joka sanotaan eri tavalla kuin kirjoitetaan tai jos tunnet sellaisen perheen, niin voisit mahdollisesti auttaa. Haluaisin kuulla kokemuksia siitä miten hyvin tai huonosti sellainen nimi on toiminut ja onko koko ajan saanut olla korjaamassa ääntämistä ja onko nimivalinta lopulta kaduttanut? Tämä auttaisi meitä päätöksen teossa, että kannattaako karsia ehdottomasti sellaiset nimivaihtoehdot, jotka lausutaan erilailla kun kirjoitetaan. Olisi myös kiva jos rohkeimmat kertoisi myös mikä nimi lapsella on.
 
Kyllä on ongelmat teilläkin... Eikö nyt voi vaan antaa nimeä ja jos se lausutaan väärin niin mitäs sitten? Tai sitten suositte nimiä, joita ei voi väärin lausua, niin ei tarvi ressata siitä, että pikkukullan nimi sanotaan nyt ihan väärin..
 
lapsellani ei ole mutta itselläni on ulkomaalainen nimi joka lausuttan erillailla kun kirjoitetaan. asia on potuttanut varsinkin lapsena. ei oikeen itsekkään tiennyt miten nimi lausutaan. myös viellä aikuis iällä muut saattavat kirjoittaa nimen väärin eli aina kun kerron nimeni se pitää kirjain kirjaimelta kertoa, tätä ei helpottanut yhtään naimisiin meno ja ruotsalaisperäinen sukunimi joka sekin pitää nyt tavata! :D. myös minusta oli pienenä kiusallsita se että sama nimi on kuuluisalla seksisymbolilla , siis varsinkin pienempänä kun en asiaa viellä tajunnut, enemmän kiusaannutti kun tajusi ja joku kysy ai niinku se henkilö! just juu. jo pienenä sain helppo käyttöisempiä lempinimiä silti toisella nimellä ei minua kutsuttu joka on suomalainen nimi. nykyäänkin tuttavat ja jopa oma aviomieheni kutsuu minua minun vakiintuneella lempinimellä. ei ole ollut helppoa ei...
 
Minulla on suomalainen nimi, mikä kirjoitetaan eri tavalla kuin sanotaan, tai totuttu sanomaan (Nina - "Niina"). Lähinnä ongelma tulee jos pitää sanoa nimi toiselle joka sen kirjoittaa. Kerron sitten nimeni tyyliin "Niina xxx, Niina kirjoitetaan yhdellä iillä" En ole kokenut asiaa kovin hankalaksi, kun olen siihen lapsesta saakka tottunut (enkä edes muista että lapsena asia olisi haitannut).
 
No meillä on tarkoituksella lapsille annettu nimet, että ne lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaankin. Meillä siis nimet pitää sopia sekä englantilaiseen ja suomalaiseen suuhun, joten välillä on ollut vaikea päästä yhteisymmärrykseen, mutta siis suurinpiirtein lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaankin, mitä nyt tulee painotettua nimeä eri tavalla, kun lapselle puhutaan suomeksi tai englanniksi.
Asutaan Suomessa, joten tärkeää, että koulussa ja päiväkodissa lapsen nimi osataan lausua eikä jokainen tee omia muunnelmia.

Esim mies ja itse myös olisin tykännyt todella paljon Siobhan nimestä kuopukselle, mutta on mielestäni melko mahdoton lausua oikein varsinkin, jos puhuu suomea jne. Mutta tämä vain minun mielipiteeni. Joten tytöstä tuli Sofia.

Mutta siis etunimet tällaiset, toiset nimet sitten tulee molempien suvuista, joten ne sitten on kirjoitusasultaan ja lausumiseltaan erilaisia.
 
Minulla on itselläni hyvinkin perinteinen irkkunimi. Kyllä siitä on haittaa kaikkialla muualla paitsi Irlannin ulkopuolella, koska kukaan ei osaa sitä kirjoittaa tai lausua. Sukupuoltakin tuntuu olevan melko mahdotonta päätellä nimestä.
 
lapsellani ei ole mutta itselläni on ulkomaalainen nimi joka lausuttan erillailla kun kirjoitetaan. asia on potuttanut varsinkin lapsena. ei oikeen itsekkään tiennyt miten nimi lausutaan. myös viellä aikuis iällä muut saattavat kirjoittaa nimen väärin eli aina kun kerron nimeni se pitää kirjain kirjaimelta kertoa, tätä ei helpottanut yhtään naimisiin meno ja ruotsalaisperäinen sukunimi joka sekin pitää nyt tavata! :D. myös minusta oli pienenä kiusallsita se että sama nimi on kuuluisalla seksisymbolilla , siis varsinkin pienempänä kun en asiaa viellä tajunnut, enemmän kiusaannutti kun tajusi ja joku kysy ai niinku se henkilö! just juu. jo pienenä sain helppo käyttöisempiä lempinimiä silti toisella nimellä ei minua kutsuttu joka on suomalainen nimi. nykyäänkin tuttavat ja jopa oma aviomieheni kutsuu minua minun vakiintuneella lempinimellä. ei ole ollut helppoa ei...

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi. Vähän tämmöstä mä itsekkin jännitän, koska kuka nyt omalle rakkaalle lapselle haluis mitään ylimäärästä riesaa nimestään. Tulishan siitä itselle ehkä vähän syyllinenkin olo. Tuo tuntui kyllä vähän kummalliselta kun kirjoitit ettet oikeen itsekkään tiennyt miten nimesi lausutaan...Siis oliko vanhemmillasi monta eri tapaa sanoa nimesi tai jotain?
T: ap
 
Nina ja Erika ovat kuitenkin aika tuttuja nimiä Suomessa ja onhan Suomessa muitakin sellaisia nimiä, joissa joku vokaali lausutaan pitkänä, Esim Mia-Miia, Kia-Kiia ym.
Hankalammaks menee sillon jos joku kirjain kuuluu sanoa ihan eri kirjaimena esim. Amelie (Amelii), Emilie (Emilii), Emily (Emili) tai vaikka Lily (Lili). ap
 
No ehkei kannata tehdä tuommoisesta mitään kynnyskysymystä kun antaa lapselleen nimen. Tosin jotkut on niin pilkunviilaajia että jos lapsen nimeksi on annettu Oscar niin kukaan ei saa sanoa Oskari vaan heti ollaan korjaamassa: Oscar, se on Oscar seellä eikä Oskari :(

Sitä paetsi nimiä lausutaan eri kielillä eri tavalla. Riippuu siitäkin mikä se kieliympäristö tulee olemaan että miten se nimi sitten lausutaan. Esim. Ronny voidaan lausua niin kuin kirjoitetaan tai Ronni tai Roni.
 
Sitä tässä lähinnä mietiskelen, että jaksanko minä ja jaksaako sitten myöhemmin lapseni aina tavata ja korjailla kaikille sitä nimee, vai alkaako jossain vaiheessa tympiä. On niin paljon ihania ja kauniita nimiä, jotka on helppo Suomessakin lausua, mutta ne kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan. Mutta onko se sen vaivan arvoista? ap
 
Itselläni ulkomaalainen nimi, joka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Olen lopen kyllästynyt nimen tavaamiseen. Onneksi minulla on jo lapsesta asti ollut lempinimi, joka on selkeä ja lausutaan kuten kirjoitetaan. Esittelenkin itseni aina lempinimellä, jos ei mistään virallisesta jutusta ole kyse.

Lisäksi tyttönimeni oli harvinaisempi suomenruotsalainen nimi, joka tuntui olevan tosi vaikea kenenkään kirjoittaa oikein... edes sen kirjain kirjaimelta tavaamisen jälkeen. Kaikenlaisia versioita on etu- sekä sukunimestä tullut nähtyä.

Nimen vuoksi minulta on lukemattomat kerrat kysytty, olenko ulkomaalainen tai onko jompikumpi vanhemmistani ulkomaalaisia. Olen ventovieraille joutunut selittämään, että ihan supisuomalaisia ollaan, isistä vain oli niin hienoa antaa tyttärelle ulkomaalainen nimi.

Onneksi naimisen jälkeen sain ihan supisuomalaisen sukunimen, siitä olen todella helpottunut ja onnellinen. Harmittamaan jäi, etten samalla nimenvaihtohässäkällä vaihtanut etunimeksi lempinimeäni, jolloin olisin lopullisesti päässyt eroon nimiharmista.

Lapsillani on sellaiset nimet, joissa ei ole mitään epäselvyyttä lausumisen ja kirjoittamisen suhteen. Tämän asian olin päättänyt jo kauan ennen lasten syntymää, että he eivät joudu nimensä vuoksi kokemaan samaa kuin minä.
 
Itselläni on ihan supisuomalainen nimi, Maria. Ja silti saa olla tavaamassa, että se on maria iillä eikä marja, Mari, marie, marge tai jotain vastaavaa. Eli näin...
 
[QUOTE="vieras";28886091]Itselläni on ihan supisuomalainen nimi, Maria. Ja silti saa olla tavaamassa, että se on maria iillä eikä marja, Mari, marie, marge tai jotain vastaavaa. Eli näin...[/QUOTE]

Tää Maria-nimi menee sikäli samaan kategoriaan kun nuo Erika ja Nina että ne on suomalaisille kuitenkin tuttuja nimiä, joten yleensä osataan, kysyä esim. Mariasta että i:llä vai j:llä tai Ninasta tai vaikka Miasta että ehdellä vai kahdella i:llä? Meidän nimivaihtoehdot on ulkomaalaisempia nimiä, mutta kuitenkin yleisimpiä ulkomaisia nimiä ja useimmille tuttuja.
 
Kiitos kaikille, jotka halus jakaa kokemuksiaan tästä nimiasiasta. Jos joku vielä haluaa kertoo kokemuksiaan oman tai lapsensa nimen suhteen, niin lueskelen mielelläni :) ap
 
Tyttären nimi on Safiyah, lausutaan Safia (oikeaoppinen lausuminen olisi kaiketi Safiiyatun) ja ihmiset usein kuulevat sen Sofiana. Olen jo tottunut tavaamaan nimen kaikille ja moni lausuu sen kuten kirjoitetaan. Tyttö oli itse muistaakseni tokalla luokalla tehnyt nimilapun sijaista varten ääntämisasun mukaisesti. Ei ole häirinnyt pahasti näiden yli 12 vuoden aikana.
 
[QUOTE="Vieras";28885641]Minulla on suomalainen nimi, mikä kirjoitetaan eri tavalla kuin sanotaan, tai totuttu sanomaan (Nina - "Niina"). Lähinnä ongelma tulee jos pitää sanoa nimi toiselle joka sen kirjoittaa. Kerron sitten nimeni tyyliin "Niina xxx, Niina kirjoitetaan yhdellä iillä" En ole kokenut asiaa kovin hankalaksi, kun olen siihen lapsesta saakka tottunut (enkä edes muista että lapsena asia olisi haitannut).[/QUOTE]

miun kohdalla on ärsyttävää kun saan aina korjata että miun nimi sanotaan myös yhdellä iillä kuten kirjoitetaan. Silti oon aina koulussa ollu kaikille opettajille Niina... Parin vuoden jälkee ei enää jaksanu korjata ni muut rupes tekee sen miun puolesta :D toiselta puolelta luokkaa huudeltiin aina " se on NINA" :D
 

Yhteistyössä