Hei narttukoiranomistajat. Kantapään kautta opittu kullanarvoinen vinkki teille.

Edelleen: tuo ap:n harmillinen sattumus kuuluu narttukoiran yleistietämykseen. En häntä siitä halua syyllistää, oppi varmaan läksynsä asiasta, mutta tiedon hankkiminen siis sinun mielestäsi on noilla selityksillä ajanhaaskausta. No, minä jatkan tiedonhankintaa.

En ole missään kohdassa sanonut, että tiedon hankkiminen olisi ajanhaaskausta. Tottakai itsekin pyrin ottamaan asioista mahdollisimman hyvin selvää.

 

Onneksi veit koiran ajoissa lääkäriin ja pääsi leikkaukseen :hug: Voimia teille sinne paranemiseen ja rapsutuksia Vilmalle :heart:
Meillä uroskoira vaan mutta uutta karvatassua olemme jo jonkun vuoden miettineet ja ollaan päätetty et uusi koira on sitten narttu. Pitänee lukea lisää näistä jutuista. Kiitos että jaoit tarinanne ja toivottavasti toipuminen menee hyvin ja teillä olisi monta upeaa yhteistä vuotta edessänne =) .

 

Meillä maksoi tuo leikkaus hitusen alle 550€, joten ihan säästösyistäkin kannattaisi käydä leikkauttamassa. Siis ainakin oletan, että sterilisointi on halvempi.

Niinpä, varmasti pääsis halvemmalla, ja lisäksi ei tarvitsisi käydä tuota kärsimystä läpi, mitä teillä koira ja perhe kävi. Mulla on jo rahaa säästössä jonkin verran, nyt lupaan tuolle hurdelle että pääsee tänä vuonna leikattavaksi.

 

Meillä on ollut narttukoira, me ei sterkattu sitä riskeistä huolimatta ja se elelee edelleen miehen sukulaisen luona, ikää tulee tänä vuonna 16 vuotta, mikäli elää vielä syksyllä. Kuuroksi se on kuulemma tullut, joten riski, esim. auton alle jäämiseen on äärettömän korkea

 

Nykytietämyksen valossa narttukoiran sterilointi "varmuuden vuoksi" ei ole kamalan nokkela juttu. Seurauksena kun voi olla virtsanpidätysongelmia tai toisaalta rakon tyhjennysongelmaa. Luonteeseenkin voi vaikuttaa, koirasta voi tulla arka ja / tai ääniherkkä.
Osalle leikatuista koirista tulee lisäksi hurjasti hormonaaliläskiä, ei siis mistään liiallisesta energiansaannista johtuvaa vain aivan sellaista "kiinteää" pullukkuutta.

Meillä on ollut vuosien saatossa useita kymmeniä narttukoiria (kyllä, olen kasvattaja) eikä yhdelläkään koirista ole koskaan ollut märkäkohtua vaikka ovat eläneetkin pitkät elämät. Näillä ei ole ollut valeraskauksiakaan joten en näe kohtujen poistoja välttämättömiksi noiltakaan joilla en ole pentueita teettänyt.

 

Hyvin paha virhe on kuitenkin leikkuuttaa liian nuorena. Koiran pitäisi olla kunnolla aikuinen (vähintään kolmesta neljään vuotta) ennen kuin toimenpidettä edes harkitsee.

 

leikkuri kutsui heti ensimmäisten juoksujen jälkeen.

Ei todellakaan näin. :headwall:

 

No höpö höpö. Ainakaan riskin vakavuus/yleisyys ei varmaan ole kovin monilla tiedossa. Yleensä kokemuksen kautta oppii. Eipä ne todellakaan läheskään kaikki penikoimattomat nartut kuole kohtutulehdukseen ennen aikojaan. Itekin kyllä kannatan tota leikkaamista ajoissa, kuin harmittelua jälkeenpäin et olis pitänyt leikata.

Sitten ei ole kyllä koiratietämystäkään tai se on aivan minimissä.

 

No höpö höpö. Ainakaan riskin vakavuus/yleisyys ei varmaan ole kovin monilla tiedossa. Yleensä kokemuksen kautta oppii. Eipä ne todellakaan läheskään kaikki penikoimattomat nartut kuole kohtutulehdukseen ennen aikojaan. Itekin kyllä kannatan tota leikkaamista ajoissa, kuin harmittelua jälkeenpäin et olis pitänyt leikata.

Sitten ei ole kyllä koiratietämystäkään tai se on aivan minimissä.

 

No höpö höpö. Ainakaan riskin vakavuus/yleisyys ei varmaan ole kovin monilla tiedossa. Yleensä kokemuksen kautta oppii. Eipä ne todellakaan läheskään kaikki penikoimattomat nartut kuole kohtutulehdukseen ennen aikojaan. Itekin kyllä kannatan tota leikkaamista ajoissa, kuin harmittelua jälkeenpäin et olis pitänyt leikata.

Sitten ei ole kyllä koiratietämystäkään tai se on aivan minimissä.

 

Ei todellakaan näin. :headwall:

Eläinlääkäri suositti näin, sinulla lienee parempi ammattitaito evaluoida tilanne?

 

Eläinlääkäri suositti näin, sinulla lienee parempi ammattitaito evaluoida tilanne?

Itse olen koiranomistajana törmännyt niin idioottimaisiin eläinlääkärin kommentteihin ja diagnooseihin, että kyseenalaistan aina ne kommentit ja vakavissa asioissa tarkistutan aina toisellakin lääkärillä.

Nimim. 2 tavan eläinlääkäriä diagnosoi vaivan väärin ja kolmas, alan asiantuntija, nauroi aiemmille diagnooseille

 

Hyvin paha virhe on kuitenkin leikkuuttaa liian nuorena. Koiran pitäisi olla kunnolla aikuinen (vähintään kolmesta neljään vuotta) ennen kuin toimenpidettä edes harkitsee.

Meillä ei todellakaan odoteltu 3-4 vuotta koiralle ikää. Ihan eläinlääkärin suosituksesta leikattiin hankalan valeraskauden jälkeen pari vuotiaana. Tässäkään asiassa ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa valintaa eikä tulevaa voi ennustaa.

Kovasti toipumista potilaalle. Täällä myös karvainen leikkaustoipilas, kun luunsiru kulki läpi suoliston, teki tukoksen ja vaikka se helpottikin, niin lopputuloksena oli raju tulehdus, josta selviämiseen eläinlääkärikään ei uskaltanut antaa toiveita. Selvittiin kyllä ja nopeasti - onneksi, lääkitys jatkuu vielä viikkoja.

 

Itse olen koiranomistajana törmännyt niin idioottimaisiin eläinlääkärin kommentteihin ja diagnooseihin, että kyseenalaistan aina ne kommentit ja vakavissa asioissa tarkistutan aina toisellakin lääkärillä.

Nimim. 2 tavan eläinlääkäriä diagnosoi vaivan väärin ja kolmas, alan asiantuntija, nauroi aiemmille diagnooseille

No sinäpä varmaan perustelet minulle, miksi sterilaatio ensimmäisten juoksujen jälkeen oli väärin koiralleni?

 

Meidän eka (sekarotuinen) koira sai suhteellisen iäkkäänä (6 - 7-vuotiaana) ns. vahinkopennut. Se ei suojannut kohtutulehdukselta, johon kuoli ollessaan melkein 17-vuotias. Muistan vielä näin viidentoista vuoden jälkeenkin, miten hirveä tilanne se oli.

Toinen koirani sai 10-vuotiaana nisäkasvaimia. Ne poistettiin, samoin kohtu. Onneksi ei ollut ehtinyt tulla syöpää tms. Koira menehtyi tuosta kahden vuoden kuluttua ihan toiseen sairauteen.

Nykyinen koira leikattiin 2-vuotiaana. En jäänyt tunteilemaan turhia vaan koira steriloitiin ihan järkisyistä. Toki juoksuhössötys ja valeraskaus olivat rasittavaa katsottavaa eli sekin vaikutti päätökseen. Koira on paperiton, vaikka ilmeisesti onkin ihan puhdasrotuinen. Ei sillä silti kannata pentuja teettää. Koira täyttää kesän lopulla kolme.

Hienoa, että aloittajan koiralla on nyt kaikki hyvin.

 

Meidän Vilma on myös sekarotuinen, mutta kyllä me suunniteltiin, että pennut oltais tehty. Vaan sitten se jäi.

 

Nykytietämyksen valossa narttukoiran sterilointi "varmuuden vuoksi" ei ole kamalan nokkela juttu. Seurauksena kun voi olla virtsanpidätysongelmia tai toisaalta rakon tyhjennysongelmaa. Luonteeseenkin voi vaikuttaa, koirasta voi tulla arka ja / tai ääniherkkä.
Osalle leikatuista koirista tulee lisäksi hurjasti hormonaaliläskiä, ei siis mistään liiallisesta energiansaannista johtuvaa vain aivan sellaista "kiinteää" pullukkuutta.

Meillä on ollut vuosien saatossa useita kymmeniä narttukoiria (kyllä, olen kasvattaja) eikä yhdelläkään koirista ole koskaan ollut märkäkohtua vaikka ovat eläneetkin pitkät elämät. Näillä ei ole ollut valeraskauksiakaan joten en näe kohtujen poistoja välttämättömiksi noiltakaan joilla en ole pentueita teettänyt.

No, täähän on ihan päinvastaista, mitä tähän asti olen kuullut. Ja joutunut kuulemaan. Kun otin tuon narttukoiran, niiin moni piti tyhmänä, koska niillehän tulee kaikenlaisia vaivoja ja tulee kalliiksi ja elää lyhyemmän aikaa jne.

Mun koira täyttää nyt siis kuusi vuotta, eikä ole ollut valeraskauksia, paitsi jos se yks ihme vajaa viikon-jakso sitä oli, epäilen tosin että oli vaan tylsistynyt ja osoitti mieltään.(olin todella väsynyt, eikä koira saanut sitä ulkoilua ja leikkiä mitä yleensä).

Eli siis...hitto...mitähän tässä nyt tekis...

 

Itkit??? Se on vain KOIRA!

 

Ei todellakaan näin. :headwall:

Joko piankin päästät mut jännityksestä vai jatkatko pään seinään hakkaamista?

 

[QUOTE="huh";29775043]Itkit??? Se on vain KOIRA![/QUOTE]

Itkin, aivan älyttömästi. Ja koko päivän olin ihan sekaisin, töistäkään ei tullut mitään. Seuraavan päivän tein etänä töitä jotta sain hoitaa koiraa ja vahtia että sillä on kaikki hyvin. Kaksi yötä valvoin sen kanssa olohuoneen lattialla.

Kaikki on niin suhteellista. Mulla ei ole koskaan ikinä mikään sattunut yhtä paljon kuin vanhempien koiran piikille vieminen. Ja veikkaan, että Vilmasta luopuminen tulee olemaan vähintään yhtä vaikeeta. Pirstaleiksi menen.

 

Hienoa, että kaikki meni hyvin.
Mulle lemmikit on kuin lapsia, hellin ja lellin niitä. Tiedän, että kun kisseistäni aika jättää, itken ja suren paljon. Siitäkin huolimatta, että ne on "vaan kissoja", niin jokainen on oma persoonansa ja yhtä rakas.
Itseasiassa, jos joutuisin tilanteeseen, jossa mun pitäis valita mies tai kissat, valitsisin nuo kissat. Olen itse ne ottanut, ilman, että niillä on ollut sanavaltaa. Joten olen velvollinen huolehtimaan niiden hyvinvoinnista ja elämästä.