hei,miten kertoa lapselle kuolemasta?

[vieras]

sellainen nyt sattui ja pitäisi 5vuotiaalle kertoa.
mikä on paras tapa?

 

[beba]

Itse kerroin omalle 4vuotiaalleni ukin kuolemasta niin,että ukki muutti enkeleiden luo ja nyt ukkiin ei enää koske ja katselee meitä nyt tuolta taivaasta ja kun talvella pimeinä iltoina tähti tuikkii,niin ukki sieltä vilkuttaa.

 

[ite]

onko kyseessä siis ihminen vai eläin? Kuinka läheinen? Muotoile asia "kauniiksi tarinaksi" jossa on lupa olla surullinen ja ikävöivä.

 

[liisa]

pitäis ensin varmaan huomioida, kuinka läheinen on kuollut, että voisi alkaa neuvoja jakamaan, ja silläkin on kovasti merkitystä, onko kyseessä vanha vaiko nuori ihminen/ yllättäen kuollut vai jo sairastellut..

 

[Borkku]

Kirjastosta hyvä kirja Hei vaan ukki se on lapselle suunnattu kirja kertoo myös hautajaisista

 

[ap]

oli tosi läheinen. isomummu.
usein käytiin mummuilemassa ja tää isomummu myös asusteli siellä.
lapselle oli todella tärkee ja rakas.

 

[ap]

Kirjastosta hyvä kirja Hei vaan ukki se on lapselle suunnattu kirja kertoo myös hautajaisista

täytyy käydä heti huomenna kirjastossa.

aika yllättäen kuoli vaikka sairaalassa jo hetken kerkis oleen. välillä kotona kävi.
mä en oikein itsekkään osaa sisäistää tätä koska tää oli ensimmäinen läheisen kuolema,vaikka ei varsinaista sukua ollutkaan.
oma isomummuni kuoli altzheimeriin kun olin 19v kumminkin se oli erilaista kun vuosien varrella jotenkin tottui jo asiaan. en osaa selittään.

 

[t-06---p-08]

Itse kerroin omalle 4vuotiaalleni ukin kuolemasta niin,että ukki muutti enkeleiden luo ja nyt ukkiin ei enää koske ja katselee meitä nyt tuolta taivaasta ja kun talvella pimeinä iltoina tähti tuikkii,niin ukki sieltä vilkuttaa.

Samantyylisesti kerroimme 3v tytöllemme kummitätinsä kuolemasta. Siitä nyt vajaa kuukausi aikaa, vieläkin päivittäin melkein kyselee ja juttelee hänestä. Lisäksi ostimme hälle pieniä koriste-enkeleitä joilla voi leikkiä ja samalla käsitellä asiaa. Samoin hällä on yksi pieni enkelikirja, jossa on enkeleiden kuvia ja runoja. Siihen liimattiin hänen kummitätinsä kuva, että hänkin on nyt enkeli. Sitä tykkää myös usein katsella.

 

[uusi kommentti]

oli tosi läheinen. isomummu.
usein käytiin mummuilemassa ja tää isomummu myös asusteli siellä.
lapselle oli todella tärkee ja rakas.

Oukei. No sitten esim. jo mainittu kirja voisi olla yksi hyvä tapa lähestyä asiaa. Mä ensinnä kysyisin lapselta tietääkö se ylipäänsä mitä kuolema tarkoittaa. Ja sit reilusti kertoisin, että isomummu on kuollut eikä enää tule takaisin. Että oli jo (arvatenkin) niin vanha, että elämä oli tullut täyteen.

 

[ap]

kiitos vastauksista.
mitenhän tuollaisen keskustelun voi aloittaa?
kuolemaa ei olla käsitelty,eikä edes eläin ole kuollut.
jotain joskus ollaan kyllä kuolemisesta keskusteltu,mutta en usko että pienellä on siitä kyllä mitään käsitystä. sen lopullisuudesta.
ettei ala pelottaan.
lapsi on nyt itsekkin kipee niin mitään sairautta ei varmaan voi mainita ettei sitten pelkää itsekkin kuolevansa.

 

[Emilyn]

Lapselle sopivalla tavalla, mutta rehellisin sanoin ihan kuolemasta puhuen. Jostain luin, että jos puhutaan lapselle pois nukkumisesta, ei hän sitä osaa hahmottaa vaan voi alkaa pelätä nukkumaan käymistä.. eli asioista niitten oikeilla nimillä, toki lapselle sopivasti.

 

[vieras]

me kerroimme pojallemme aikoinaan että isomumman sydän oli jo niin vanha että se ei jaksanut pompottaa ja mumma meni taivaaseen. Nyt poika jo ymmärsi asian kun äitini kuoli huhtikuussa.

 

[liisa]

ihan reilusti vain aloittaa jutustelu, etä kun iso- mummu oli niin kovasti kipeä ja vanha, niin nyt hän pääsi sitten (ukin viereen, taivaaseen, tähdeksi tai miten kullakin itsellään tapana mieltää).. Itse muistan lapsuudestani, että kuolemasta jos oli puhetta, niin lähinnä mietimme ystävien/serkkujen kanssa sitä, millaista taivaassa olisi(hirveästi jätskiä ja hattaroita, ei kukaan sairaana, paljon kaikkea kivaa tekemistä ym.). Ja se on varmaan aika hyvä neuvo, että vastailee sitä mukaa, kun lapsi kysyy..Pieni lapsi kuiteskin aika äkkiä unohtaa ikävät asiat, niin turha niitä on väkisin itse tuoda esille ja muistuttaa... Enkeli-jutut on mielestäni kanssa tosi liikuttavia; voihan iso-mummu olli vaikka pienen oma suojelusenkeli.

 

[Gwenhwyfar]

Mä aloitin asiasta keskustelemisen sanomalla, että minulla on surullisia uutisia, isomummi on kuollut. Sitten kerroin, että kun ihminen on elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti, on aika kuolla. En kokenut tarpeelliseksi selittää siinä samassa yhteydessä, että elämänsä voi elää onnettomanakin loppuun asti tai että voi sairastua tai joutua onnettomuuteen ja kuolla siitäkin syystä. Vanhuksesta kun oli kyse, niin näin oli yksinkertaisinta. Sitten istuttiin sylikkäin ja juteltiin asiasta ja itkettiin ja muisteltiin kivoja ja kauniita asioita edesmenneestä.

Lapsen kysymyksiin siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vastasin, ettei sitä kukaan voi tietää varmasti, kun se selviää vasta sitten kuoleman jälkeen ja perään kerroin muutamia yleisimpiä uskomuksia kuolemanjälkeisestä maailmasta. Näistä sitten lapsi itse mielsi läheisimmäksi ja lohduttavimmaksi sen, että kuoleman jälkeen isomummi näkee kaikki rakkaat jo poismenneet ja odottaa meitä, jotka vielä olemme elossa. Hänen mielestään isomummi ei mennyt taivaaseen vaan tähtien luokse, ja tyttö valitsi tähtitaivaalta "isomummin tähden", jota voi aina iltaisin katsella kun tulee ikävä ja jolta isomummi katselee häntä.

 

[tähtiyö]

Itse pohdiskelin vuoden alussa ihan samaa kun isäni kuoli.
Keskustelin asiasta muutamien ihmisten kanssa ja itse päädyimme myös tuohon kirjaan joka jo edellä mainittiin.
Varoin tarkasti mainitsemasta että vaari "nukkui pois" tai "oli niin sairas".
Näistä jää helposti pelkotiloja lapsille.
Pelkäävät mennä nukkumaan että jos ei sitten herääkkään ja jos sairastuvat,vaikka vaan flunssaan,niin että kuoleeko hän.

Osanottoni ja voimia :hug: