L
lonelymama
Vieras
Olen aika nuori äiti (25v). Sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä ja hyvät ystävätkin liihottelevat maailmalla rakentamassa uraa. Lapsen on nyt 1v. 8kk, hän aloitti päiväkodin maaliskuussa, koska olen päivät töissä. Tähän mennessä en ole vielä missään ystävystynyt toisen nuoren äidin kanssa, vaikka käymmekin säännöllisesti esim. leikkipuistoissa ja vauvatanssissakin kävimme, kun vauva oli pieni.
En ole murehtinut ystävienpuutetta kauhesti, koska minulla on ollut niin paljon muutakin tekemistä, että olen halunnut omistaa kaiken vapaa-aikani pelkästään lapselleni.
Nyt, kun lapseni kasvaa, mieleeni tupsahtelee huolia: Kenet kutsumme lapsen syntymäpäiväjuhliin hänen ollessa isompi? Kenen kanssa mennä lastenkonserttiin? Kenen kanssa keskustella lapsen kehitysvaiheista?...
Päiväkodissa en kohtaa lähes koskaan muita vanhempia, korkeintaan kiireessä ehtii sanomaan "moi". Tuntuu, että puistoissa hengailevat äidit ovat kaikki "ideaaliäitejä", jotka ovat päättäneet olla kolme vuotta kotona, koska päiväkoti on heidän mielestä pienille lapsille huono vaihtoehto. Kun kerron poikani olevan jo päiväkodissa, he katsovat minua myötätuntoisesti ja hymyilevät vaivaantuneesti.
Jos ei olisi ollut pakko, en tietenkään olisi vienyt poikaani päiväkotiin, mutta nyt vaan on pakko.
Minä kaipaan äitiseuraa, jonka kanssa voi myös vitsailla ja viljellä ronskiakin huumoria hiekkalaatikon reunalla... Missä on kaikki äidit, joilla on MUNAA?
En ole murehtinut ystävienpuutetta kauhesti, koska minulla on ollut niin paljon muutakin tekemistä, että olen halunnut omistaa kaiken vapaa-aikani pelkästään lapselleni.
Nyt, kun lapseni kasvaa, mieleeni tupsahtelee huolia: Kenet kutsumme lapsen syntymäpäiväjuhliin hänen ollessa isompi? Kenen kanssa mennä lastenkonserttiin? Kenen kanssa keskustella lapsen kehitysvaiheista?...
Päiväkodissa en kohtaa lähes koskaan muita vanhempia, korkeintaan kiireessä ehtii sanomaan "moi". Tuntuu, että puistoissa hengailevat äidit ovat kaikki "ideaaliäitejä", jotka ovat päättäneet olla kolme vuotta kotona, koska päiväkoti on heidän mielestä pienille lapsille huono vaihtoehto. Kun kerron poikani olevan jo päiväkodissa, he katsovat minua myötätuntoisesti ja hymyilevät vaivaantuneesti.
Jos ei olisi ollut pakko, en tietenkään olisi vienyt poikaani päiväkotiin, mutta nyt vaan on pakko.
Minä kaipaan äitiseuraa, jonka kanssa voi myös vitsailla ja viljellä ronskiakin huumoria hiekkalaatikon reunalla... Missä on kaikki äidit, joilla on MUNAA?