Hei keskustellaanko 4-5-vuotiaiden väkivaltaisuudesta?

Kerhossa käy pari tuon ikäistä lasta (tyttö ja poika), jotka ottavat aggressiivisesti toisen kädestä tavarat, määräilevät, laittavat toiset itkemään ja murisevat muille, ikään kuin nauttisivat, että toiset pelkää.

Lisäksi tönivät muita äitejä, toinen jopa potkii, minuakin potkaissut.

Mikä on pielessä, molemmilla on sisaruksia ja välittävä koti. Ehkä asioihin puuttuminen on hieman puutteellista, kumpikaan ei saa kunnon rangaistusta ikinä ja kerhon ohjaajakaan ei puutu. (Eivät käy ihan joka viikko tosin, ehkä juuri tämän takia).

Mitä tälle pitäisi tehdä? Oma tyttönikin pelkää näitä enkä haluaisi jättää kerhossa käyntiä tämän vuoksi. Eikö tuon ikäisen tulisi jo tietää, mikä on oikein...Lasten äidit ikään kuin pelkäävät puuttua käytökseen, etteivät tekisi tilannetta pahemmaksi.

 

:wave:

 

Mä en usko, että olen ainoana edustamassa ihmisryhmää, joka kärsii lapsen väkivaltaisuudesta, omasta taikka vieraiden. :-O

 

päiväkodissa näitä näkee kans ja ihan tavan perheistä ovat. Rangaistuksen kyllä saavat ja siitä on apua, mutta tilanne ei oikein korjaannu kun on isot ryhmät ja paljon tapahtuu mitä ei ehdi aikuinen nähdä ja puuttua. Selkeät säännöt jotka sovitaan yhdessä aikuisten kanssa ja kerrotaan lapsille, auttaa. Jos on epävarmaa miten tilanteessa menetellään, se helposti sitten menee siihen että lapselle jää epäselvä kuva oliko nyt sallittua vai ei, mitä siitä seuraa kun teen näin.

 

Olen huomannut samaa. Lapset tulevat hyvistä ja välittävistä perheistä. Yhden asian olen huomannut, joka näitä lapsia yhdistää. Äitit eivät ole johdonmukaisia. Lasta ei (jakseta/viitsitä??) ohjata, kieltää, rankaista. Kunnon säännöt puuttuu. Lapset saavat tehdä loppukädessä mitä haluaavat.

 

No näinhän se on, aikunen välttelee sitä johdonmukaista kieltämistä, koska se lapsukainen "sekoaa" siitä ja alkaa kahta enemmän potkimaan ja tönimään. Edestänsä löytävät kyllä, mutta sääliksi käy ne muut siinä ympärillä...