Hei, kaipaisin apua

erään kirjoituksen löytämisessä. Se on kaunis kirjoitus siitä, miten meille joillekkin on annettu erityinen lapsi. Muistaakseni uskonnollissävytteinen ja aika pitkä. En osaa laittaa siitä edes pientä pätkää, mutta toivottavasti joku hoksaisi mitä kirjoitusta/mietelmää tarkoitan. Olisin todella kiitollinen avusta

 

Hei!

Yksi kaunis runo olikin jo ilmestynyt tänne palstalle. Oletko vielä löytänyt etsimääsi? Minä löysin joku aika sitten perheklubin sivulta runon tai pätkän mikä sitten onkaan. Minusta se oli myös kaunis, joten kirjoitin sen silloin jo ylös.

Taivaan Isä näki,
että taas on maailmaan syntymässä sellainen lapsi,
joka tarvitsee erityisesti huomiota, huolenpitoa ja rakkautta.
Hän tarvitsee perheen,
jossa häntä rakastetaan ehdoitta,
ja sellaisena kun hän on.
Niinpä Hän totesi Pietarille:
"Katsohan Pietari,
että valitset tälle pienokaiselle sellaisen kodin
ja sellaiset vanhemmat,
jotka jaksavat kantaa tämän
ja silti nauttia elämästä".

 

Salaisuuden lapsi

Eilen Herralle enkelit tuumivat näin,
on aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
tämä lapsi salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä tiellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.
Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä.
Kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra, etsi vanhemmat joita voit tähän
erikoistehtävään käyttää.
Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan.
Saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden Lapsesta Taivaan.

 

Taivaan Isä näki,
että taas on maailmaan syntymässä sellainen lapsi,
joka tarvitsee erityisesti huomiota, huolenpitoa ja rakkautta.
Hän tarvitsee perheen,
jossa häntä rakastetaan ehdoitta,
ja sellaisena kun hän on.
Niinpä Hän totesi Pietarille:
"Katsohan Pietari,
että valitset tälle pienokaiselle sellaisen kodin
ja sellaiset vanhemmat,
jotka jaksavat kantaa tämän
ja silti nauttia elämästä".


Kaikki maailmaan syntymässä olevat lapset tarvitsevat huomiota, huolenpitoa ja rakkautta, sairaat ja terveet.
Loppujen lopuksi, liian harva sitä saa.
Itsellä on herran enkelit unohtuneet vuosien saatossa ja nämä ns. kauniit runot ärsyttää. Mutta jos ne jotakuta lohduttaa, niin hyvä niin.

Samoin lohdutus/sanonta ettei kukaan saa kannettavakseen enemmän kuin jaksaa kantaa on mielestäni ihan pers...stä. Kaikki tietää ettei se ole totta, jotkut saa kattettavakseen ihan liikaa. Täällä Suomessa elämme niin pumpulissa, mutta kun mietimme ihmisten tilanteita sodan jaloissa tai muuten vain köyhissä maissa niin kohtaloita on kovia, lapsilla ja aikuisilla.

Voimia kaikille niitä tarviseville!Ja vaikka noita runoja sitten jos ne kerran lohduttaa.

T.Erityisen ihanan lapsen äiti

 

Kiitos kaikille vastanneille ja aurinkoista syksyä kaikille

 

Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden
lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten.
Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä
suureen mustaan kirjaan.

"Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö,
anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerald. Hän on tottunut
rienaamiseen." Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja
hymyilee: "Anna hänelle vammainen lapsi". Enkeli on utelias: "Miksi
hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."

"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen
sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."

"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu
itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli
vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on
juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja
niin tarpeellinen äidille. Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on
oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä
se tule olemaan helppoa."

"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun". Jumala hymyilee:"
Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on
juuri sopivan itsekäs." Enkeli henkäisee:" Itsekäs, onko se hyvä
puoli?" Jumala nyökkää: " Ellei hän silloin tällöin osaa erota
lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän
ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän
ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei
koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.

Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen
todistaja ja hän tietää sen. Kun hän kuvailee sokealle lapselleen
puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niin kuin vain harvat ihmiset
näkevä minun luomistöitäni. Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka
minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan
tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä
jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska
hän tekee minun työtäni."

"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä
ilmassa.

J u m a l a h y m y i l e e: "Peili riittää".

 

Minusta nämä runot on kyllä jollain tavalla mukavia ja lohduttavia. En kyllä usko, että olisin jotenki jalostuneempi tai parempi vaikka olen erityisen lapsukaisen saanutkin.

Elämä ottaa, elämä antaa B)

Onhan tämä välillä ihan sieltä per.....stä, mutta niinhän se aina on.

Mukavia syyspäiviä kuitenkin kaikille!

 

En pysty ajattelemaan, että Jumala pelaisi jotain peliä elämälläni ja lapseni elämällä tai esim. sodan uhreilla...minulle tulee siitä hirveän huono-olo...siksi en pidä noista runoista. Anteeksi...mutta uskon siihen, että hän rakastaa minua ja perhettäni valtavasti...loppuun asti =) Ymmärrykseni on vajavainen monen asian suhteen eikä vähiten uskonasioissa.