Hei kaikki suurperheelliset, kertoisitteko jotain suurperheen arjesta?

[Kiinnostunut kiia]

En lähde itse tässä nyt tarkemmin määrittelemään suurperhettä, mutta jokainen joka kokee itsensä suurperheelliseksi, voisi vastata tähän ihan oman jaksamisensa ja viitsimisensä mukaan.

Jos kertoisitte, montako lasta teillä on ja millaisilla ikäeroilla, ja kertoisitte vielä seuraavia asioita:

- Miten asutte? (Vuokra, oma, tilavasti, ahtaasti, maalla, kaupungissa?)

- Millaiseksi koette suurperheen arjen? Mikä suurperheen arjesta tekee haastavaa, mikä taas helppoa? Millaisia haasteita vanhemmuuden näkökulmasta suurperhe tarjoaa?

- Millainen työnjako perheessä on? Onko molemmat töissä? Entä jos toinen on töissä ja toinen kotona, miten kotityöt ja lastenhoitoon ja asioihin liittyvät tehtävät jaetaan?

- Kuinka lapset osallistuvat kotitöihin? (Siis ne lapset, jotka ikänsä ja taitojensa puolesta pystyvät, tietenkin.)

- Oletteko aina tienneet haluavanne suurperheen? Jos ette, milloin ajatus alkoi hahmottua? Entä saako vielä tulla lisää lapsia? Jos, niin monestako olette vielä haaveilleet?

- Jos sinun pitäisi suositella suurperheellisyyttä, mitä hyviä puolia nostaisit erityisesti esille? Entä mitä huonoa/vähemmän mukavaa?

- Millaisia asioita teette koko perheellä? Entä miten sujuu lomien vietto? Lomailetteko pääasiallisesti kotipuolessa ja lähiympäristössä vai matkusteletteko enemmänkin?


Kiitän kaikkia vastanneita.

 

[Yksi arkipäiväkuvaus]

Laiskottaa ryhtyä töihin, joten vastaanpa minäkin yhden päivän päiväohjelmalla , vaikkapa toissapäivän. Silloin oli lauantai, joten kyse ei ole ”arjesta”. Toisaalta ainakin minulla on olo, ettei meidän isohkossa perheessämme, ”hullunkurisessa karavaanissamme” kahta samanlaista päivää olekaan.

Heräsin ekana noin 5.30. Kävin suihkussa , join kahvit, luin mailit ja olla möllötin tovin, kunnes aloin hiljalleen laittamaan aamiaista; keitin kahvia, pyöräytin sämpylöitä, keitin munia, asettelin esille voikkaritarpeita & vanukkaita ja niin edelleen.

Seuraavana heräilivät pojanpoika 05 (isänsä viikonloppuvapailla armeijasta ja koska kodissaan pintaremppa kesken, yöpyivät sitten kahden yön ajan meillä mummilassa)ja omista tyttäristä nuorin, hänkin vuosimallia 05.
Tyttären hiukset leteille ja vähän apua pojanpojan paidan napituksessa.
Ja yhdessä vähän pintasiivoilimmekin alakertaa.
Kävimme pitkän keskustelun pönttöhippiäisistä, kompostorissa asuvista kastemadoista ja siitä, tuleeko pojanpojasta isona ”sikalamies”, kirvesmies vai ”armeijamies” ja tuleeko tyttärestä lentäjä vai ”lääkärihoitajakeraamikko”.
Sitten lähetin heidät vintille herättämään muita.

Poika 07, poika 93, kaksi tämän yökyläillyttä ystävää, tytär 97, poika 89 ja puolisoni valuivat pikkuhiljaa alakertaan. Myös tytär 85 oli ollut yötä, mikä on tavallisesti aika harvinaista, mutta hänen miehensä oli ollut yön kalassa oman isänsä sekä tyttärenpojan 07:n kanssa ja tyttärellä itsellään oli venähtänyt meillä pitkään illalla hänen pelatessaan quitar heroeta inttivapaisen veljensä kanssa.

Aamutoimia itse kullakin.

Kahdeksan jälkeen tulivat vierasmajalta (suureellinen nimi lähellä olevalle rivitalonpätkälle, joka toimii vieraiden yöpymispaikkana ja ajoittain oman väen työhuoneena)meille viikonlopun viettoon tulleet appivanhemmat ja vävy heitti esikon 84 paikalle ennen jatkoi itse punaisen ristin vapaaehtoistöihin botniapyöräilyyn. http://www.botniacyklingen.fi/

Aamiaisella siis 13 henkeä.

Aamiaisen jälkeen tyttäret 84 ja 85 lähtivät koteihinsa siivottuaan ensin keittiön. Pojat 89 ja 97, puoliso sekä appi aloittivat hiljalleen verantatalkoot. Sitä on parin vikan viikon ajan vapaa-aikanamme laajennettu, tehty uudet portaat ja niin edelleen. Jäljellä vielä kaidetöitä ja koristenikkarointia ainankin parin seuraavankin viikon ajalle.
Pojan 97 ystävät auttoivat tovin ja lähtivät sitten omiin koteihinsa.

Minä vähän tohotin kotitöitä kunnes noin puoli 10 soitti vävyistä vanhempi, että kylätoimikunta sekä SPRn paikallisosasto haluaisivat molemmat kuvia kisoista ja toimistaan niiden järjestelyissä. Joutaisimmeko minä ja mies…?
Toki joudimme.

Eli aloittelin päivällisvalmistelut (nostin vuorokauden marinadissa muhineet grillikyljenpalaset pellille, täytin herkkusienet valkosipulilla ja tuorejuustolla ja käärin pekoneihin toiselle pellille, pykäsin salaatit alkuun) ja ohjeistin anopin ja tyttären 97 siitä mitä kesken jäi.
Asettelimme myös hedelmäkulhoja esille aamupäivän välipaloiksi niin pienille kuin isommillekin, koska lounas menisi myöhään.

Minä ja mies ehdimme kisapaikalle hiukan ennen puolta kahtatoista, kuvasimme , juttelimme, osallistuimme noin kello kahteen asti . Sitten oli tarkoitus hakea adoptiotäti syömään, mutta hän soittikin olevansa huonovointinen ja jäävänsä suosiosta pedinpohjalle potemaan.

Ajoimme siis vain tyttären 87 työpaikan kautta, otimme kello kaksi työnsä lopettaneen neidon mukaan ja surruttelimme kotiin.

Päivällinen (vai pitäisikö sanoa, että myöhäinen lounas) syötiin 17 hengen voimin (myös tytär 84 ja tytär 85 perheineen olivat paikalla, smaoin kuin yksi tyttären 97 ystävistä), kesti pitkään ja oli hyvää.

Sen jälkeen tytär 84 lähti töihin (vietyään sitä ennen adoptiotädille tämän annoksen tämän omaan kotiin) ja muut lehahtivat kuka mihinkin puuhaan.
Tytär 87 meni vintille päivänukuttamaan pieniä, verantatyöläiset palasivat askareihinsa, osa siivoili kämppää, anoppi pyykkäsi, tytär 97 linnottautui kammariinsa lukemaan ja minä siirryin silityslaudan kanssa verannan jo valmiille alueelle ja annoin raudan laulaa parin tunnin ajan.
Pikkuhiljaa väki kerääntyi ulos myös, kukin omaan tahtiinsa.

Iltapäiväkahvit & anopin mansikkakakku juotiin ja syötiin verannalla.

Saatuani pyykit silitettyä tytär 97 kuskasi ne oikeisiin kaappeihin.

Minä puolestani lähdin neljän pienimmän kanssa Tönön taakse metsikköön ”etsimään keijukaisia” ja poimimaan vähän mustikoita. Keijukaisia ei löytynyt, ovat mokomat liian vikkeliä meidän katseellemme, mutta pojat 07 saivat kunnioitettavan saaliin käpyjä ja kaksi vanhempaa eli tytär 05 ja pojanpoika 05 yhdessä minun kanssani hyvän hinkillisen mustikoita.
Jätimme vähän niitä ja pari metsämansikkaa kivelle kiitokseksi Tapion väelle siitä, että saimme vierailla kodissaan.
Ja kotona oli menyyllä sitten luonnollisesti mustikkamaitoa.

Kuuden jälkeen sirkkeli verantatyömaalla pikkuhiljaa vaikeni ja väki alkoi asettautua iltaa varten. Osa meni koteihin sa, osa asettui tykkikankaan eteen pelaamaan.
Jääkiekko ei nykyään pärjää suositummuudessa guitar heroelle lainkaan. Heviboxi ruletaa… (terveisin nimimerkki ” Ei ikinä saa Metallican nopeimpia biisejä menemään oikein”)

Poika 93 kävi suihkussa, puunasi itsensä ja kyllästi Axella niin että heikompien silmiä kirveli hänen ohikulkiessaan ja hävisi sitten mopoineen riiustamaan.

Appi alkoi touhuttamaan tietokoneiden kimpussa (muistikortin lukijan vaihto yhteen, uusi kovalevy toiseen jne) ja anoppi järjesteli pienten kanssa nukenvaatteita ja – hoitotavaroita lastenkammarissa.
Yksi pikkuäiti ja kolme pikkuisää hoivasivat pitkään nalleja ja nukkeja ja kaksi nukeista pääsi ammattitaitoiselle nukketohtorillekin paikkaamaan saumojaan.
Oli jo aikakin, sillä se ne repeilivät pahoin… muutoinkin kuin nauraessaan.

Sitten oli vuorossa iltapalat, pienten iltakylvyt , iltasadut ja sensellaistelua. Poika 89 meni viemään vävyä Vaasaan luokkakokoukseen, tytär 84 palasi työkeikaltaan ja pikkuhiljaa asettuivat aikuisista suurin osa marjojen ja poppareiden kanssa katselemaan illan elokuvaa.

Itse painelin ekan leffan jälkeen, pian kymmenen jälkeen , kirjan kanssa petiin.
Samoihin aikoihin lähtivät anoppi ja appi vierasmajalle ja tytär 84 kotiinsa. Osa jäi katsomaan toisen leffan.
Yötä myöten hiljeni kokonaan. Poika 97 palasi hiukan ennen puolta yötä ja noin kello 3 haki poika 89 juhlineen lankomiehensä ja vei tämän kotiinsa.
Sen jälkeen ei ääniä eikä liikettä Tönössä, ainakaan minun tietääkseni.

 

[Toinen arkipäiväkuvaus]

Noin 5.30 nousin ylös, laahustin alakertaan, laitoin sämpylätaikinan kohoamaan, pukeuduin ja potkaisin itseni pihalle. 5.45-6.30 juoksin (lue: lyllersin) lenkkiä talon takana metsikössä. Ensin paleli, sitten syksyn kuulaus muuttui hyväilyksi pikkuhiljaa hiostuvalla iholla. Puolessa välissä seuraani liittyi muuannen puolitutun koira, jonka arvasin karanneen omistajaltaan. Muutin siis lenkin suuntaa ja vein koiran takaisin kotiinsa. Jutellessamme selvisi, että koiran ulkoaitauksesta oli yksi kulma ”repsollaan” eikä vanhempi rouva ollut osannut korjata sitä itse. Jätin Casin emännälleen ja lupasin huolehtia että joku kävisi päivän mittaan auttamassa aitauksen korjaamisessa.

Puoli seitsemän jälkeen palasin kotiin, kävin suihkussa, puin, leivoin sämpylät uuniin, herätin 15- vuotiaan ja 12-vuotiaat (toinen oma, toinen lainalapsi) ja katoin aamiaisen. Poika 19 v ilmiintyi paikalle myös. Kerroin hänelle Casin emännän ongelmasta ja poika lupasi ruokatauollaan pistäytyä hoitamassa asian. Seitsemän jälkeen lähti poika 19 v töihinsä ja itse lähdin pojan 15 v kanssa rautakauppaan hakemaan tarvikkeita, joita hän kouluunsa tänään tarvitsi ja paluumatkalla heitin hänet vävyn30v pihalle, mistä jatkoivat yhdessä kimppakyydillä lähikaupunkiin kouluun&töihin.

Kotona mies ja pienimmät olivat heränneet, petanneet sängyt, pukeutuneet ja asettuneet aamiaiselle. Tyttären 3 v omat hiukset olivat yhä röllilookia, mutta hän oli kuulemma ”ihan itse” hienosti harjannut isin hiukset. Vaaleanpunaiset pinnit parrassa sopivat mainiosti yhteen miehen mustan bändipaidan kanssa. Juttelua jonkin aikaa siitä ja sun toisestakin. Poika 2 v haluaa oman koiran ja tytär 3 v alligaattorin.
Yksi lasten mummoista on Alli ja jos hänen käydessään laittaisi generaattorin käyntiin niin eikös se olisi melkein kuin olisi alligaattori?
Höpötystä , pelleilyä ja naureskelua. Tyttärellä 12 v ja ystävällään Vakava Huoli skaalalla ”Aikuisen vaikea ymmärtää.” Pimut nimittäin pohtivat pitkään ja hartaasti sitä miten kamalaa on, jos heillä on isommat pakkaukset mukana kuin muilla leirikoululaisilla?
Öhh?

Vähän ennen kahdeksaa lähdin tyttöjen 12 v kanssa liikenteeseen. Heitin heidät koululleen kaupan kautta. Matkalla haettiin leirikoulun eväät ja kyyti kouluun tarvittiin siksi, koska pakaaseja oli (olivat ne sitten isommat tai pienemmät kuin muilla) paljon enemmän kuin normikoulupäivään tarvitaan. Suukotin kummatkin matkaan ja heitimme hyvästit perjantai-iltaan asti.
Muutaman minuutin juttelin vanhempainneuvoston asioita yhden opettajan kanssa.

Kotona mies oli jo ryhtynyt omiin töihinsä ja minä tein kotihommia puoli kymmeneen yhdessä 2 ja 3-vuotiaiden kanssa. Kannoin mm. kummatkin vuorollaan pyykkikorissa pihalle, mutta ripustaminen korvista ”kuivumaan” narulle ei onnistunut, vaikka kuinka yritimme. Pyykit sen sijaan pysyivät.
Sitten pienet siirsivät duplotyömaansa työhuoneeseen ja minä painelin matkoihini tekemään yhden pikaisen haastattelun.
Kotiin palasin noin tuntia myöhemmin. Sillä aikaa tytär 24 v oli saapunut paikalle oman poikansa 1 v kanssa. Hän ”paikkaa” tällä hetkellä lastenhoitajaamme päivisin muutaman tunnin ajan , koska ”oikea” lastenhoitaja on omaan elämäänsä liittyvistä syistä ollut jo jonkin aikaa estynyt olemaan töissä. Purin nauhat, söimme lounaan ja sen jälkeen aloin kirjoittamaan.

Tytär 24 v vei pikkulapset 1 v, 2 v ja 3 v ensin lehden- ja varvunpoimintareissulle (pressaamme niitä lasten talvisia kollaaseja varten) ja sitten pihalle pystyttämäänsä telttaan sadulle ja päiväunille. Teltassa on ”jännä” nukkua ja ekoina päivinä keväällä se ”jännä” tahtoi olla niin kattavaa, ettei uni meinannut tulla ollenkaan. Nyt ovat jo tottuneet rutiiniin, jos kohta säät ovat pikkuhiljaa syksyyntymässä niin että tavasta joutunee pian luopumaan.
Kaksi pienintä nukahtivat, tyttäret 3 v ja 24 v kömpivät ennen pitkää pihalle teltasta ja menivät omiin ”naisten hommiinsa” pihaverstaaseen. Tytär 24 v kunnostaa vanhaa lipastoa kotiinsa. Koska se on osin intarsiakoristeinen, kunnostus vienee tovin jos toisenkin ja vaati paljon kärsivällisyyttä sekä kattavaa voimasanavarastoa. Tytär 3 v sitten ”pinnoittaa” liimalla ja viilulla omaa kenkälaatikkoaan. Siitä tulee aikanaan joululahja yhdelle isoäideistä.

Kirjoitin ensin aamuisen haastattelun puhtaaksi ja lähetin toimeksiantajalle. Sitten luin muutaman tunnin semiotiikkaa (semityötä, koska niin opiskelen kuin opetankin aihetta) . Vähän muokkasin parin viikon päästä pitämäni luennon powerpointiakin ja luonnollisesti myös surffasin nettiä vakavassa huuhaatarkoituksessa (facebookia ja keskustelupalstaa ja maileja ja…) Sitten taas tovi töitä.

Jossain vaiheessa heräsivät päiväunilaiset. Keittiöstä kantautui välipalan ääniä ja kun kävin hakemassa oman päiväkahvini koneelle, sain sen kyytipojaksi mustikkapiirakkaa, jonka jokainen marja oli äärimmäisen huolellisesti paikalleen aseteltu sinisormisten pikkuleipureiden toimesta.

Kolmen maissa tytär 24 v lähti oman poikansa kanssa kotiinsa ja minä siirryin kyökkipalvelukseen. Päivälliseksi tänään broiskua hapanimeläkastikkeessa, pilahviriisiä ja wokkivihanneksia. Pikkuihmiset 2 ja 3 v auttoivat pienimisessä ja kuorimisessa. Kukaan ei kuollut eikä edes haavoittunut, vaikka touhussa käytettiin veitsiäkin.

Ruokailimme poikkeuksellisesti aikaisin ja siitä syystä tavallista pienemmällä sakillakin: Syöjinä minä, mies, lapset 2 ja 3 v, poika 15 v ystävineen (saapuivat kevarilla sopivasti ruokailemaan) adoptiotäti, tytär 22 v ja poika 19 v. (Vävyille 30 v ja 28 v sekä tyttärelle 25 v laitettiin omat annokset odottamaan myöhempää mikrolämmitystä) Pöytäkeskustelut tällä kertaa käsittelivät lähinnä viikonlopuksi suunniteltuja juhlia, niiden teemaa ja tarjottavia. Ruoan jälkeen pelattiin korttia Vakavin Uhkapanoksin ja tytär 22 v hävisi keittiön jälkisiivousvuoron.

Mies lähti muskariin pienten 2v ja 3 v kanssa (isommalla muskari ja sillä aikaa pienemmällä leikkis samassa rakennuksessa), poika 19 v treeneihinsä ja minä aloin yhdessä adoptiotädin kanssa kuorimaan omenoita ja pilkkomaan kesäkurpitsoja. Keitimme muutaman kilon omenakurpitsahilloketta ja samalla avustin poikia 15v lujuuslaskelmaharjoituksissaan.

Joskus puoli kuuden maissa pojat painelivat pihalle, toinen mopon kimppuun, toinen jatkamaan verannan kaiteiden rakentamista. Kauaa eivät ehtineet touhuta ennen kuin vävy 30v soitti, että joutaisivatko tulla avuksi kylppärirempassaan. Pojat lähtivät ja heittivät mennessään tyttären 22 v omaan kotiinsa.

Vahdoin vaatteet, suin karvat , kurkkasin nettiin, laitoin kylppäriin valmiiksi ”vesivoimalatyömaan” pienille iltakylpijöille ja 18.15 ajoi autoja pihalle.
Mies ja pienimmät palasivat muskarista ja samoihin aikoihin poika 19 v treeneistään. Suukkoja pienille ja mummeli matkaan miehen & adoptiotädin kanssa.

Kaupunginteatterissa seitsemästä yhdeksään näytäntökauden avajaiset. Tuttuja ja tuumailuja. Mukavaa, kun kausi taas alkaa. Sen jälkeen pikaisesti yhdellä pubissa onnittelemassa kihloihin mennyttä tuttavapariskuntaa. Sitten takaisin omaan kylään ja adoptiotäti kotiinsa.

Miehen kanssa ajoimme vielä toviksi meren rannalle, ” katselemaan maisemia”. Kotiin käydessä kello kävi yhtätoista. Poika 19 v lähti kotiinsa. Siivoilimme yhdessä miehen kanssa lasten iltatouhujen jälkiä, peittelimme nukkuvat, kävimme kumpikin koneillamme ja sitten petiin ja uneen.

Hyvä, rauhallinen päivä.

 

[Kolmas arkipäiväkuvaus]

Eilen heräsin ennen kelloa eli noin viiden maissa. Kompuroin alakertaan, otin uunista yön yli siellä jälkilämmössä kuivuneet omenanviipaleet, länttäsin edellisenä iltana tehdyn siemenleipätaikinan kahteen vuokaan ja tungin uuniin. Silmät rähmäristissä ja mieli enemmän tai vähemmän unessa kiskoin ulkovaatetta päälle ja painelin pihan kautta metsään.

Pimeää oli yhä ja viileydelläkin meni tovi ennen kuin pystyi tunkeutumaan mieleen asti ja herättämään mummelin hytisemään aamua. Kiersin jonkin matkaa vakilenkkiä ja sitten poikkesin jostain syystä sivuun. Sattumaa se oli, mutta onnekasta moista, sillä aamu alkoi juuri niihin aikoihin availla silmiään ja valo sattui aivan upeana hehkuvaan villiruusupuskaan. Kokeilin yhtä pulleaa ruusunmarjaa ja unohdin lenkkeilyhömpötykset siihen paikkaan. Ne olivat juuri sopivasti ensimmäisten pakkasen pikkuisen pehmentämiä – eikä minulla tietenkään ollut mukana mitään kassia tai astiaa!
Niinpä riisuin sitten takin, asetin sen mättäälle ja poimin puskallisen marjoja sen päälle, käärin mytyksi ja kuin mikäkin keräilijäheimon esiäiti konsanaan, raahasin saaliini kotiluolalle.

Pesin marjat ja laitoin kahteen kattilaan likoamaan, laskin uunin lämpötilan ja tungin toiselle pellille uunipuuron aineet (mukaan muutama pienitty kuivattu omenaviipalekin – loput kippasin purkkiin odottamaan tulevia puuroja). Painelin itse pesulle, pukeuduin, keitin kahvit, katoin aamiaisen, lorvin koneella ja nimeksi olin muka-tekevinäni jotain kotitöitäkin. Normiaamu a la allekirjoittanut mummeli.

Noin puoli seitsemän maissa lampsi vintiltä alas poika 16 v ja siirtyi pöydän ääreen mussuttamaan uunista otettua siemenleipää. Samoihin aikoihin ajoi pihalle poika 19 v kyydissään kaksi pojan 16 v luokkatoveria, jotka kulkevat ajoittain kanssamme kimppakyydillä kouluun. Neljän nuoren herran syötyä aamiaisensa, poika 19 v lähti töihinsä ja minä yhdessä kolmen 16v:n kanssa lähikaupunkiin töihin&kouluun. Matkalla poimimme kotoaan myös tyttären 22 v.

Autossa tytär 22 v pänttäsi anatomian tenttiinsä ja pojat 16 v tenttasivat puolestaan minulta suvun kytköksiä Haapasalon Kreetaan.
Outoja ovat teinien aatokset?
En ollut varma siitä miten kysytyt asiat oikein menevät, joten soitin isälleni. Kuten arvasinkin , isä innostui poikien mielenkiinnosta ja lupasi iltaan mennessä mailata kaikki tietonsa ja joitain kuvia. Juttelimme muitakin juttuja, kun nyt jutuille satuimme; isän terveydestä ja töistä, minun töistäni, vanhempieni lähestyvästä Kiinan matkasta, Kokkolan energialautakunnan asioista ja niin edelleen.

Kaupungissa tiputin ensin tyttären 22 v omalle koululleen. Kotikyytiä ei kuulemma tarvittaisi sillä hän lopettaisi jo yhden maissa ehtiäkseen ennen kolmea töihin. Siihen aikaan pääsee bussillakin.
Sitten herrat 16 v omalle koululleen ja minä yolle.

Poimin aulan kahvilasta mukaani jättikupin elämän eliksiiriä ja painelin työsoppeeni. Purin muuatta juttua artikkeliksi, surffasin välillä päämäärättä nettiä ja purin aineistoa lisää. Lopulta kellon jo käydessä kymmentä soitin päätoimittajalle ja ilmoitin etten saisi aineistostani sen näkökulman juttua kuin mitä hän oli tilannut.
Sain kuulla yhtä sun toista mikä varmaan terveellisesti nosti normaalisti liian alhaista verenpainettani. Lopulta ilmoitin kaikkea muuta kuin kohteliaasti että pomo saisi hankkia jonkun muun tekemään ****n juttunsa.
Lyötyäni luurin kiinni yritin tarttua tenttikirjoihin mutta olin liian täynnä Pyhää Raivoa, joten päädyin jälleen surffaamaan päämäärättä netin ihmeellisessä maailmassa.
10 minuutin päästä maililaatikko ponnahdutti esille mailin pomolta, että ”Tee se *** *** *** niin kuin *** *** ** haluat ***.”
Tästä arvostavasta ja kannustavasta palautteesta virkistäytyneenä vaihdoin näkökulmaa juttuun ja seuraavan tunnin ajan katselinkinkin kuinka sormeni lähinnä autokirjoittivat artikkelin valmiiksi. Oikoluin siitä pois pahimmat mokat, mailasin tarkistuspyynnön haastatellulle ja ennen yhtätoista olinkin jo valmis kipittämään yliopiston kirjastoon hakemaan uusia tenttikirjoja.

Matkalla takaisin työpöytäni ääreen poimin kahvilasta mukaani salaatin ja toisen pikkuisen (0,7 l) kahvikupposen.
Diskurssianalyysipohdinnat tempaisivat mukaansa ja luin yhtä putkea kahteen asti jolloin havahduin lukemaan pikaisesti mailini (Juttu palannut hyväksyttynä haastatellulta ja lähti saman tien eteenpäin pomolle) ja sitten kamani kasaan kerättyäni juoksin kampuksen poikki luennolle. Saavuin juuri sopivasti akateemisen vartin myöhästyneenä – eli samaan aikaan opettajan kanssa.

Varttia vaille neljään asti venäjää.
Sitten autolle, hakemaan poika 16 v ja tämän ystävät omalta koulultaan ja surrutus halki lakeuden takaisin kotiin.

Kotona odotti päivällinen valmiina.
Syömässä eilen minä, puoliso, tytär 24 v, hänen miehensä 28 v ja poikansa 1 v, adoptiotäti, lapset 19 v, 16 v, 12 v, 3 v ja 2 v sekä lainalapset 12 v ja 13 v. Varsinaisena ”päivällisvieraana” oli lisäksi miehen ystävä Oulusta.
Ruoka oli osin adoptiotädin, osin tyttöjen 12 ja 13 v kokkaamaa. Jälkimmäiset ovat koukuttuneet leipomiseen viime aikoina. Siksi siis tagliatellen, salaatin ja pekonisienipastakastikkeen jälkkäriksi oli omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta.

Ruoan jälkeen poika 19 v ja vävy 28 v lähtivät esikon taloon remppaamaan. Esikko ja puolisonsa ovat parin päivän lomalla pohjoisessa ja sillä aikaa pojat valmistelevat yllätystä, heidän yläkerran eteisensä lattiatöitä.

Tytär 24 v lähti vanhainkodille vapaaehtoistöihin ja poika 16 v samaan paikkaan ”yhteen projektiin”.

Tytär 12 v puolestaan lähti lainalapsien 12 ja 13 v kanssa tallille.

Minä, adoptiotäti, lapset 3v ja 2 v sekä tyttärenpoika 1 v lähdimme uimahallille.

Mies ystävineen jäi rauhassa kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ennen kuin ystävänsä jatkaisi matkaansa kohti pohjoista.

Uimassa olimme noin kuudesta puoli kahdeksaan. Tytär 3 v alkaa jo pikkuhiljaa ”osata” ja on kovin innostunut osaamisestaan liukuessaan&räpiköidessään lastenaltaan päästä päähän. Pohdimme sitä olisiko oikeastaan kivempaa olla merenneito vai ei. Pyrstössä on toki etunsa mutta miten vedessä voi maalata vesiväreillä ? Se kun on yksi tyttären 3 v lempipuuhista.
Tyttärenpoika 1 v vieroksui ensin allasta huomautettuaan aivan oikein että vesi oli ihan ”märkää”, mutta innostui sitten enonsa 2 v kanssa palloleikeistä eikä enää märkyyden inhottavuutta muistanutkaan.

Pukuhuoneessa pikkuherralle 2 v iski uhma eikä hän halunnut pois hallista tai ainakaan panna vaatteita päälleen tai ainakaan yhtään mitään. Täysin ymmärrettävää. Kuka sitä nyt vaatteita tahtoisi kun nakunakin voi olla? ;-)
Autoin vaatteet kahdelle muulle ja odotin josko herran mieli pikkuhiljaa muuttuisi.

Pukuhuoneeseen pelmahti läheisen vastaanottokeskuksen nuoria ja muuan neidoista (noin 10-11 v?) kiinnostui uhmaavasta pikkumiehestä. Ymmärsin jutuista että hänellä oli (tai oli ollut? Ko pakolaiskeskukseen sijoitetaan pääsääntöisesti ilman perheitä Suomeen tulleita lapsia ja nuoria) saman ikäinen pikkuveli, joka oli ”nästan lika söt som du”. Huonolla ruotsilla hän houkutteli huonompaa ruotsia puhuvan pojan 2v ensin nauramaan ja sitten pukemaankin.

En ehtinyt edes kiittämään ennen kuin Neferiksi itsensä pojalle 2 v esittäytynyt tyttö hävisi suihkuhuoneeseen ystäviensä kanssa. Aulassa jätin vastaanottoon muutaman euron ja kuvailin Sisar hento suklaisen vastaanottovirkailijalle joka lupasi toimittaa palkkiojätskit oikeaan osoitteeseen.

Kotiin ajoimme ensin hautausmaan ja sitten adoptiotädin kodin kautta. Vikana heitin tyttärenpojan 1 v omaan kotiinsa.

Mies oli aloittanut iltapalan tekemisen ja mehun siivilöityäni suurustin osan ruusunmarjaliemestä keitoksi ja osan kaadoin pakastepurkkeihin tulevaa käyttöä varten. Poika 2 v selitti silmät loistaen isälleen kuinka oli melkeinuinut melkeinprinsessan kanssa jonka nimi oli melkeinnöffi ja joka oli tuoksunut KAAKAOLLE! (Parasta mitä poika tietää) Isänsä oli asiaankuuluvan kateellinen.
Talleilta palanneet ja itsensä pyykänneet tytöt 12, 12 ja 13 v vatkasivat päälle kerman JA lisäsivät jokaiseen annoskulhoon kääpiöruusunnupun.
Niin hienoja olivat, että oikein harmitti kun ei hoksannut valokuvaa ottaa.

Iltapalan jälkeen arkihommia; pienet nukkumaan, pyykkisulkeisia ja sensellaistelua. Vähän ennen yhdeksää lötsähdin koneelle lukemaan mailit.
Toisella koneella 12 vuotiaat viimeistelivät jotain läksyjuttuaan, kertoilivat kikatellen kuka koulussa on kenenkin kanssa ja muuta vastaavaa. Yölainalapsi 13 v puolestaan leikkeli muotikuvia omaan jutskakirjaansa.
Mailissa pomo tykkäsi kovasti jutustani ja kehui ankelinvaihdosta.
Olisin nauranut ääneen ja lähettänyt piilopottuilumailin takaisin ellei olisi laiskottanut moinen.

Ehdin hädin tuskin selata naamakirjan ja lukemani forumit kun puhelin soi. Tytär 22 v kysyi olinko kiireinen. Enhän minä ollut ja sovimme että hän voi pistäytyä. Syy pistäytymiseen selvisi saman tien. Tyttö oli ommellut itselleen paksuista muovipusseista (marimekkoa ja indiskaa yms) sadetakkia Valmiina se ei kuitenkaan ensinnäkään istunut niin kuin hän toivoi ja toisekseen hän epäröi käyttää siskoltaan samaansa ”myrkkyä”, joka tuli laittaa saumoihin jotteivät ne vuotaisi sateella. Päädyimme ompelemaan pienet kiilapalat kainaloiden alle liikkuvuutta lisäämään ja vekit sivuun ”muodon vuoksi”.
Sitten siirryimme verannalle ”maalaamaan” myrkkyä saumoihin.

Teinineidit seurasivat mukana ja tytär 22 v kertoili näille tarinoita ”traumaattisesta” lapsuudestaan mm. siitä kuinka äidillä oli niihin aikoihin tapana ajaa työ- ja kauppamatkat vanhalla tulipunaisella mopolla pitäen päässään ”mopoa suurempaa” punaista kypärää ja päällään ajotakkina keltaista sadetakkia, johon oli miranolilla piirretty ties mitä kuvia ja kirjoitettu vielä tiesmitäisempiä tekstejä.
Räävitön nuoriso nauroi kippurassa entiselle minälleni ja itse puolestani keskityin osoittamaan hillitöntä pitkämielisyyttä ENKÄ maalannut heitä sillä kamalanhajuisella tökötillä jota takin saumoihin sudin.

Pikkuhiljaa yhä tirskuvat teinit painelivat peteihinsä nukkumaan ja tytär 22 v lähti veljelleen, missä oli eilen paikallisen nuorison BB-ilta. (Nuoret ystävineen katsovat BBtä porukalla siten että katsomispaikka vaihtelee aina eri ihmisen luokse. Sillä lailla pikkupurtavaa tms tarjoaa aina eri ihminen eikä siitä synny kenellekään rasitetta, mutta – mikä on pojan 19 v mielestä hyvä pointti – jokainen joutuu silti edes päällisin puolin raivaamaan kämppänsä vieraskuntoon vähintään kerran kahdessa viikossa)

Minä jäin irvistelemään kankaankäsittelyaineen lemulle. Haisin mielestäni lähinnä formaldehydille mistä sain aiheen kiusoitella miestä, että oliko tämä nyt sittenkään aikoinaan harkinnut loppuun asti, kun meni ottamaan puolisokseen paljon itseään vanhemman naisen? Osasiko muka ennustaa että jo tässä vaiheessa muijansa lemuaisi balsamointiaineelle? Mummoloverit tajuan mutta muumiolover on jo pervoa. Jne.
Kiusoittelu päättyi yhteiseen suihkuun.
Balsamointiaineen hajukin hävisi.

Sen jälkeen poika 16 v näytti tietokoneelta alustavasti leikattua päivän projektiaan.
Tajusin miksi tietoja Haapasalosta oli tarvittu. Isosiskon ”työmaalta” (vapaaehtoistyö vanhainkodilla) oli tehty taas yksi pätkä . Tällä kertaa rouva X näppäili kanneltaan ja kertoili kuinka oli yli 80 vuotta sitten oppinut taidon äidiltään ja tämä puolestaan ”Väinämöisen tytöntytöltä”. Särisevä ääni, huumorintaju, selkeä orientoituminen enemmän menneeseen kuin nykyhetkeen teki pätkästä herkän.
Mies jäi auttamaan kuvankäsittelyn kanssa kun poika yrittivät luoda häivytyskuvaa joka siirtäisi rouvaX:n kasvoista Kreeta Haapasalon maalaukseen ja taaksepäin utuiseen väinämöishahmooon. Minä poimin kirjan kainaloon ja kiipesin vintille perhepetiin.

Muutama sivu diskurssintutkimusta ja simahdin. Havahduin vain puoliksi, kun mies vähän myöhemmin teki itselleen tilaa samaan sänkyyn.
Tönö hiljeni yöksi.