hei kaikki sokerihiiret ja muut paljon karkkia syövät!

["sugar"]

Te, jotka ootte himona kaikkeen makeaan ja syötte sitä paljon: saitteko lapsena karkkia ja muuta makeaa?

Itse oon ihan mahdoton mussuttaja ja himoitsen varsinkin karkkia joka päivä. MÄ en saanu lapsena ollenkaan karkkia enkä mitään muutakaan makeaa. Äitini oli yritarkka siitä, sain ekaa kertaa karkkia joskus 7veenä ja ala-asteen ajankin se karkinsaanti osui lähinnä synttäreihin yms ja silloinki tosi vähän. KUn menin yläasteelle ja sain omaa rahaa eikä äiti ollu koko ajan selän takana niin aloin syömään karkkia ja musta tuli ihan hirveä karkkihiiri joka oon vieläkin. Oon vaan miettiny että oliko tuo lapsuudenajan karkittomuus se syy. Tai siis se, että karkki ja muu makea oli jotenki sellanen kielletty hedelmä jota sai vain vähän ja harvoin. sitte ku oli itsellä mahdollisuuksia päättää asiasta niin tuli sellanen "nyt sitte syön niin paljon kuin sielu sietää"- fiilis.

Miten teillä?

 

["Kiraki"]

Meillä rajoitettiin todella paljon.. ja olen mussuttaja tänä päivänä..

 

["suklaahiiri"]

Itse sain lapsena usein herkkuja, ei ollut mitään karkkipäivää erikseen. Nykyään myös syön viikottain useampana päivänä herkkuja..

 

[masuilija.]

Mulla oli ihan sama homma. Sain todella harvoin karkkeja ja sitten kun tuli tilaisuus niin aloin syömään sitä paljon, itse koen omalla kohallani, että siihen makeaan ei ole muodostunut tervettä suhdetta on vain kaksi ääripäätä ei ollenkaan ja koko ajan. Siksipä opetan lapselleni karkkipäivän

 

["hmm"]

Sain karkkia lapsenakin. En tosin silloin ollut mikään karkinmussuttaja ja jätin jopa osan saamistani karkeista syömättä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen ollut sokerin suurkuluttaja... ja kofeiinin... ja nikotiinin. Sitten sain adhd-diagnoosin ja lääkityksen. Enää ei uppoa sokeri eikä kahvi. Tupakoinnin lopetin parikymmentä vuotta sitten, kun kaksi Nortti askia ei riittänyt päiväksi.

Mutta joo. Lapsena oli karkkipäivä, eikä siitä lipsuttu.

 

["Kiraki"]

Omalla tytölläni huoneessaan karkkipussi ollut viikon jota ei ole avannut..kerran kysyi saako ja sanoin että voi ottaa ruuan jälkeen..ei sit vissiin muistanut

Kyllä meilläkin yritetään piettää karkkipäivä mutta jos ostat karkkia lauantaille ja sitä on vielä maanantainakin niin kyllä me niitä syödään silloinkin ...

 

[Big Bang Theory]

Olen hammaslääkärin ja hammashygienistin tytär, joten siitä voitte päätellä miten paljon lapsena sain karkkia. Toki enemmän kuin isän työkaverin lapset joilla oli pähkinäpäivä, he eivät saaneet karkkia koskaan.

Isoveljeni oli kysynyt 5v mummolta, että "mummo miltä pikkuleipä maistuu"

äitini edelleen jaksaa valistaa tästä karkista.

Hampaat tosin ovat erittäin hyvät

 

[Big Bang Theory]

niin ja nykyään syön kyllä karkkia ja lapsenikin saavat!

 

["aapee"]

Mulla oli ihan sama homma. Sain todella harvoin karkkeja ja sitten kun tuli tilaisuus niin aloin syömään sitä paljon, itse koen omalla kohallani, että siihen makeaan ei ole muodostunut tervettä suhdetta on vain kaksi ääripäätä ei ollenkaan ja koko ajan. Siksipä opetan lapselleni karkkipäivän

Eli palstalaisissakin on vastaavia tapauksia.

Olen itse vain huomannut oman itseni lisäksi kaveripiirissä sen piirteen, että ne lapset, joilta karkit ja muut herkut on ehdottomasti kielletty ja saavat niitä esim vain synttäreillä, niin nää lapset esim meillä vetävät silmät suurina kaksin käsin niitä karkkeja. Kun niitä saa harvoin niin niitä pitää sitte syödä mahottomasti silloin harvoin kuin niihin pääsee käsiksi. itse olen omille lapsille antanu pienestä asti pieniä määriä karkkeja ja muuta herkkua ja pyrkiny siihen että ne ois sellanen pieni, mutta normaali osa elämää, ei mikään mystinen kielletty hedelmä. Ja mun lapset on ainakin nyt sellaisia että osaavat syödä kohtuudella, eivät himoitse sitä makeaa mielin määrin kun tietävät että sitä saa muulloinkin kuin vain sen kerran vuodessa.

Suurin osa näistä mun kavereista ketkä ei anna lapsilleen yhtään karkkia (ovat siis ihan ehdottomia että vain esim synttäreillä tai jouluna saa, muuten ei) perustelevat sen sillä että eivät halua että lapset oppii makealle. No, omalla kohdalla ja monen muunkin kohdalla näyttää olevan niin että tuo liiallinen kieltäminen onkin karhunpalvelus asialle.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen hammaslääkärin ja hammashygienistin tytär, joten siitä voitte päätellä miten paljon lapsena sain karkkia. Toki enemmän kuin isän työkaverin lapset joilla oli pähkinäpäivä, he eivät saaneet karkkia koskaan.

Isoveljeni oli kysynyt 5v mummolta, että "mummo miltä pikkuleipä maistuu"

äitini edelleen jaksaa valistaa tästä karkista.

Hampaat tosin ovat erittäin hyvät

Ihana.

Minä olin suuttunut parivuotiaana mummelille, joka tarjosi karkkia ja kipakasti ilmoitin, että "ei minulla mitkään vahvat hampaat ole!" ja taisin yrittää potkaistakin.

Sen jälkeen minulla olikin karkkipäivä :saint: Xylitol-karkkia.

Ja ensimmäinen reikä hampaissa yli 3-kymppisenä.

 

[Eedla]

mä luin kerran aiheesta artikkelin jossa hammaslääkäri ja lastenpsykiatri kirjoittivat että heidän mielestään on parempi että lapsi saa säännöllisesti pieniä määriä makeaa kuin että ollaan ihan fanaattisen tarkkoja. Koska heidän kokemusten mukaan liiallinen fanaattisuus asiassa saa juuri aikaan sen, että sitten kun on itsellä mahdollisuus asiasta päättää niin näistä lapsista tulee usein makean suurkuluttajia eikä heillä oo tervettä suhdetta makeaan. En tiedä sitten.

 

["Kiraki"]

Nii muuten ja tää mun tyttö, söi jouluna kerraalla ISON määrän suklaata...kausittaista siis näköjään

 

[Big Bang Theory]

Ihana.

Minä olin suuttunut parivuotiaana mummelille, joka tarjosi karkkia ja kipakasti ilmoitin, että "ei minulla mitkään vahvat hampaat ole!" ja taisin yrittää potkaistakin.

Sen jälkeen minulla olikin karkkipäivä :saint: Xylitol-karkkia.

Ja ensimmäinen reikä hampaissa yli 3-kymppisenä.

minullakin ensimmäinen reikä oli 30-vuotiaana. Veljelläni ei ole ollut vieläkään ja on 34v, mutta ei olekaan karkkihiiri, niinkuin minä ja varmaan nuo raskaudet ja imettämisetkin vaikuttaa hampaistoon.

 

["jojo"]

Meillä oli karkkipäivä, joskus karkkia sai muulloinkin. Muksuna saatoin kerätä karkkisäästöä itselleni, en siis todellakaan vetänyt heti kaikkea napaani. Askikin riitti kauan. Kukaan ei koskaan mäkättänyt mitään karkinsyönnistä, eli se ei ollut mikään "kielletty hedelmä", mutta niin vaan olen hirveä karkkihiiri nykyään, pussi ei kauaa vanhene hyppysissäni.

 

["vieras"]

meillä oli karkkipäivä lapsena tosi harvoin ja limpparia saatiin vain syntymäpäivinä (onneksi meitä oli 5 lasta!). nykyisin menisi karkkia vaikka joka päivä ja muita herkkuja ellen pitäisi karkkipäivän kerran kuussa ja herkkujakin syön vain kun meillä käy vieraita tai jos käydään jossain kylässä. Viime vuoden otin rennommin ja tuli herkuteltua älyttömästi. Nyt taas skarppaan tämän vuoden. Edelliinen "ryhtiliike" (kesti 2 vuotta) tuhoutui siihen kun raskausaikana mulle tuli kauhea himo pannukakkuihin ja sen jälkeen en jaksanut kieltäytyä muustakaan herkuttelusta.

on tässä jotain hyvääkin.. Mulla on vain kaksi reikää hampaissa ja olen kolmikymppinen..