Meillä nyt lapset 2v7kk ja 1v2kk.
Oikeastaan missään vaiheessa en ole kokenut, että arki olisi mitenkään raskasta. Ulkopuolisten apuakaan ei olla tarvittu kuin kerran, ystävänpäivänä käytiin miehen kanssa syömässä - eli "turha" meno. Ruoka on aina ollut pöydässä, ulkoiltu ja kaupassa käyty molempien lapsien kanssa. Talvella välillä meinasi usko loppua, kun piti molemmille pukea talvikamppeet ja sitten vielä omat tamineet. Joku siinä oli aina hiessä ja kiukkuinen.. Useimmiten minä
Yleensä vielä käyn kaupassa rattailla, miehen ollessa töissä. Ainoastaan viikon suurin kauppareissu tehdään koko perheen voimin.
Perussiistiäkin meillä on, varmasti voisi olla siistimpää, muttakun minä en mielelläni puunaa
Jokailtainen tavaroiden keräys, kun lapset ovat nukkumassa, riittää.
Nukkumaan laitan molemmat yhtäaikaa, "lukevat" kirjoja sängyssä hetken ja nukahtavat. Kylvyssäkin käyvät yhdessä, toisen pesen ensin ja annan isälleen rasvaukseen ja yöpuvun laittoon. Sitten pesen toisen ja teen hälle samat kuin iskä ensiksi pestylle
Vaipanvaihto tehtiin tietty tarvittaessa, tätä ei sentään yhtäaikaa
Ainoa "vaikea" asia oli, kun imetin kuopusta ja tällävälin esikoinen yleensä keksi jotain jäynää. Nimim. Dubloja ei ole kiva kaivaa vessanpöntöstä. Esikoinen kun ei ole paikallaan istuvaa sorttia, niin kauaa hän ei jaksanut olla "imetyskaverina".
Kiukkupäiviäkin tietysti lapsilla (ja vanhemmilla) on, mutta niitä onneksi on vähemmän kuin positiivisia päiviä. Ei niihinkään maailma kaadu, on osattava vain sulkea korvat siltä kitinältä