Hehkutus vai ruikutus?

Tuli tuosta ketjusta "Tehtiin törkeä pila naapurille" mieleen, että onko se tosiaan niin että ihmiset eivät halua kuulla onnellisista ihmisistä? Että jos vaikka kehuu kumppaniaan, niin se on useiden mielestä kulissien ylläpitoa? Onko ihmisillä todella niin negatiivinen kuva parisuhteista, ettei niitä aidosti onnellisia ole olemassakaan?
Kumpi on teistä ärsyttävämpää; se että vaikka Facessa kertoo ihanasta illasta rakkaansa kanssa vai sitten ne avoimet parisuhderiidat jotka tuodaan koko kansan silmille?
Kumpi on mukavampi kaveri, se joka pääosin on onnellinen suhteessaan ja rakastaa aidosti kumppaniaan vai se joka vuosi tolkulla ruikuttaa suhteensa epäkohdista muttei eroa?

Minusta henkilökohtaisesti on ihana lukea onnellisten ihmisten päivityksiä, onnesta sykkyrällä olevien ihmisten hehkutusta kahvikupin ääressä tai nähdä toisiaan hyvänä pitäviä pariskuntia. Niskavillat sen sijaan saavat pystyyn ne jotka kautta rantain vihjailevat riidoistaan facessa, istuvat nyrpeänä ja happamana kahvipöydässä haukkuen kumppaniaan tai sitten illanvietossa vittuilevat toisilleen minkä kerkiävät.

Luulisi etten ole ainoa, mutta tuossa em. ketjussa ainakin tuli ilmi ettei toisten onnea kestetä.

 

Hehkutusta kohtuudella ja ruikutusta samoin. Toisilla kun voi mennä niin kurjasti että toisen onni tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta (esim. lapsettomille oman vauva-arjen onnentäyteinen raportointi) ja ruikutusta tulisi mun mielestä harrastaa vain ratkaisumielessä eikä elämäntapana.

 

On kiva kuulla että joku on onnellinen ja että menee hyvin. Mutta siinä vaiheessa kun hehkutusta hehkutuksen perään tulee alkaa se vituttamaan. Ehkäpä juuri siksi että nämä face-hehkuttajat ovat juuri niitä kulissien pitäjiä.
Tälläisiä tunnen kaksikin. Onnellinen perhe ja ihana koti ja kaikkea maan ja taivaan välilät, hehkutusta unohtamatta.
Näinhän ei kenenkään elämä ole, eli kun tälläinen alkaa jotakuta vituttaa (esim.itseäni) jättää vaan lukematta tekstit ja hehkuttajalle voi sanoa että puhutaanko jostain muusta.
Toisaalta on hyvä että ei tuoda kaikkea pahaa ihmistenilmoille, jos osaa aikuiset ne keskenään sopia. Kaikki ei osaa.

 

Hmmm.... Kuinkahan monella "hehkuttajaksi" leimatulla on sellainen periaate että kivoja asioita voi kirjoitella, vaikkapa "Ihana metsäretki koko perheen voimin" mutta ettei likapyykkiä pestä julkisesti; "Vituttaa tuo miehen hirvenmetsästys ja siihen kuluva aika".
Äkkiähän se vaikuttaa että "koko ajan" hehkutetaan, jos ihminen haluaa kirjoittaa iloisista asioista, ei negatiivisista.
Itse todella harvoin mitään sadattelen Facessa, parisuhdetta en koskaan vaikka joskus meilläkin on erimielisyyksiä. Ehkä minä olen rasittava hehkuttaja kun melkein kaikki päivitykseni on johonkin iloiseen asiaan liittyvää.

 

Mieluummin hehkutusta. Mut joku raja siinkin on osattava pitää. Jotkut vaan on sellasia lässynlässyn:heart:kultamussukka:heart:. Ite olen niin kaukana tollasesta et ehkä siks vaikea sellasta ylimenevää hehkutusta sietää. En kyllä ymmärrä yhtään sen enempää sellasiakaan jotka turuilla ja toreilla huutaa miten on paska mies/nalkuttava akka jne.

Nii ja en ole kyllä koskaan aatellutkaan et oisin hehkuttaja vaikken paskaa fb:ssä julkisesti purakaan.

 

on lukea hehkutusta pariskunnalta jonka tiedät olevan eron partaalta. Esimerkki. Kaveri soitti ja itki paskaa ukkoaan melkein tunnin puhelimessa. Illalla oli facessa päivitys: Murukin tulee kohta kotiin ja pääsee kullan kainaloon kera elokuvan <3.. Huh huh mitä sontaa

 

Minä puin ne vitutuksen aiheet miehen ja läheisten ystävien kanssa, liittyipä ne lapsiin, töihin tai mihin tahansa. Ei ne ole koko maailman asioita. Sen sijaan koko maailmalle voin kertoa jos jostain olen erityisen onnellinen tai innoissani.
Tosin kyllä minä voin Facessa manata uhkarohkeita autoilijoita, typeriä poliitikkoja jnejne.
Mutta en ikinä harrasta sitä sellaista riitojen revittelyä, vihjailevia kommentteja tyyliin "Hah, tässä vaiheessa ei voi kuin nauraa..." ja sitten liuta ihmisiä kyselee että mitämitämitä? Ja sitten kirjoitetaan että "No, tulipa vain nähtyä yks idiootti-eukko joka mun miestä yritti baarissa, ei tuu toista kertaa, ihme läski".
Siis aikuiset ihmiset????
Tai toinen esimerkki viimeiseltä viikonlopulta vaimon näppäilemänä; "Tässähän tää menee isänpäivä kun kattoo kun toi röhnäke makaa krapulassa, kiitti vaan." Tai parisuhde-tilapäivitykset ees taas, avioliitosta sinkuksi ja siitä takaisin avioliittoon. Järkevät, aikuiset ihmiset normaalisti ja sit tuollaista.... :O

 

on lukea hehkutusta pariskunnalta jonka tiedät olevan eron partaalta. Esimerkki. Kaveri soitti ja itki paskaa ukkoaan melkein tunnin puhelimessa. Illalla oli facessa päivitys: Murukin tulee kohta kotiin ja pääsee kullan kainaloon kera elokuvan <3.. Huh huh mitä sontaa

Tätä minäkään en mitenkään voi käsittää.
Mutta en käsitä sitäkään että onnellisen oloinen pariskunta leimataan kulissiksi onnellisten päivitysten takia ihan vain siksi että "ei sellaista olekaan".

 

Niin monesti olen todennut vanhan sananlaskun mukaisesti: "Se kell' onni on, se onnen kätkeköön".

Mun mielestä on ihanaa kuulla että ihmisillä menee hyvin ja osaan olla vilpittömän onnellinen toisten puolesta.

Pystyyköhän onnettomat katkerat ihmiset olemaan toisten puolesta onnellisia, vai pitääkö heti olla epäilemässä tai ruikuttamassa toisten onnesta:O

Ei se toisten onni ole teiltä onnettomilta pois!



*Onnellisin ihminen on hän, joka tekee mahdollisimman monta ihmistä onnelliseksi. - Denis Diderot

 

Minä puin ne vitutuksen aiheet miehen ja läheisten ystävien kanssa, liittyipä ne lapsiin, töihin tai mihin tahansa. Ei ne ole koko maailman asioita. Sen sijaan koko maailmalle voin kertoa jos jostain olen erityisen onnellinen tai innoissani.
Tosin kyllä minä voin Facessa manata uhkarohkeita autoilijoita, typeriä poliitikkoja jnejne.
Mutta en ikinä harrasta sitä sellaista riitojen revittelyä, vihjailevia kommentteja tyyliin "Hah, tässä vaiheessa ei voi kuin nauraa..." ja sitten liuta ihmisiä kyselee että mitämitämitä? Ja sitten kirjoitetaan että "No, tulipa vain nähtyä yks idiootti-eukko joka mun miestä yritti baarissa, ei tuu toista kertaa, ihme läski".
Siis aikuiset ihmiset????
Tai toinen esimerkki viimeiseltä viikonlopulta vaimon näppäilemänä; "Tässähän tää menee isänpäivä kun kattoo kun toi röhnäke makaa krapulassa, kiitti vaan." Tai parisuhde-tilapäivitykset ees taas, avioliitosta sinkuksi ja siitä takaisin avioliittoon. Järkevät, aikuiset ihmiset normaalisti ja sit tuollaista.... :O

Niinpä. Jotenkin tuli mieleen Mikael ja Maria Jungner .

 

No tuota, jos pähkäilen omia tuntoja tähän niin ei siinä tosiaan ole mitään vikaa että ollaan onnellisia.

Mutta onhan se nyt oikeasti ärsyttävää jos ainoat asiat mitä kuulee kaverien suusta "hunaja hunaja, sokeri, siirappi, diabetes"



Onhan?

 

No tuota, jos pähkäilen omia tuntoja tähän niin ei siinä tosiaan ole mitään vikaa että ollaan onnellisia.

Mutta onhan se nyt oikeasti ärsyttävää jos ainoat asiat mitä kuulee kaverien suusta "hunaja hunaja, sokeri, siirappi, diabetes"



Onhan?

Mitäs kultamussukka :heart::heart::kiss:

 

En ole facessa itse, mutta tiedän sisareni kautta, että serkkumme hehkuttaa ihanaa, kultaista ja maailman parasta miestään facessa, vaikka mies todellisuudessa (serkulta itse kuulleena) on itsekäs, manipuloiva, kontrolloiva "narsisti" ja suhde kaikkea muuta kuin onnellinen. Perhe-elämä olisi todennäköisesti vielä kamalampaa, jos mies ei saisi vaimolta julkisia kehuja.

 

Mitäs kultamussukka :heart::heart::kiss:

Sieki sokerimuruseni

 

Musta parasta on realismi; että tunnustetaan se tosiasia, että elämä ei aina ole täydellistä, se kulissi fiilis tulee siitä, että kaikki on aina NIIN siirappia -siis ei pelkästään parisuhteeseen liittyen vaan yleensäkin elämä on aina vaan aurinkoa ja <3 <3 <3 -joo, muö ärsyttää toi ylenpalttinen ja perusteeton sydämien viljely!
Ja sit yleensä se kyllä näillä siirappisimmilla tyypeillä menee aika vuoristo rataa -joko NIIN täydellistä tai ihan helvettiä, mutta normaali arki ongelmineen ja ymmärrys siitä, että tänään on vähän rankkapäivä, mutta onneksi pian tulee huominen puuttuu.

 

Sieki sokerimuruseni

:heart:

(Sori vein koko ketjun ny sivuraiteille. Takasin asiaan.)

 

Mitäs kultamussukka :heart::heart::kiss:

 

Musta parasta on realismi; että tunnustetaan se tosiasia, että elämä ei aina ole täydellistä, se kulissi fiilis tulee siitä, että kaikki on aina NIIN siirappia -siis ei pelkästään parisuhteeseen liittyen vaan yleensäkin elämä on aina vaan aurinkoa ja <3 <3 <3 -joo, muö ärsyttää toi ylenpalttinen ja perusteeton sydämien viljely!
Ja sit yleensä se kyllä näillä siirappisimmilla tyypeillä menee aika vuoristo rataa -joko NIIN täydellistä tai ihan helvettiä, mutta normaali arki ongelmineen ja ymmärrys siitä, että tänään on vähän rankkapäivä, mutta onneksi pian tulee huominen puuttuu.

maaniset ihmiset on kuluttavia.

 

Musta parasta on realismi; että tunnustetaan se tosiasia, että elämä ei aina ole täydellistä, se kulissi fiilis tulee siitä, että kaikki on aina NIIN siirappia -siis ei pelkästään parisuhteeseen liittyen vaan yleensäkin elämä on aina vaan aurinkoa ja <3 <3 <3 -joo, muö ärsyttää toi ylenpalttinen ja perusteeton sydämien viljely!
Ja sit yleensä se kyllä näillä siirappisimmilla tyypeillä menee aika vuoristo rataa -joko NIIN täydellistä tai ihan helvettiä, mutta normaali arki ongelmineen ja ymmärrys siitä, että tänään on vähän rankkapäivä, mutta onneksi pian tulee huominen puuttuu.

Osaatko sitten kertoa että millaisin väliajoin pitää olla elämä päin persettä ettei se vaikuta kulissilta?

Joskus elämä tosiaan on sokeria, jopa pitkään! Ei siihen mtn kulisseja tarvita.
Ja on aidosti olemassa aurinkoisia energisiä ihmisiä, jotka eivät pienistä hätkähdä, heilläkin on oikeus omaan mielipiteeseen, ihan kuin niillä katkerillakin.

 

Osaatko sitten kertoa että millaisin väliajoin pitää olla elämä päin persettä ettei se vaikuta kulissilta?

Perustyytyväinen ja onnellinenkin ihminen nukkuu joskus huonosti, unohtaa jonkin asian tms, asioita, jotka tekee ihmisestä ihmisen. Jos elämästä puuttuu kokonaan tuo normaali ulottuvuus, ihminen alkaa tuntua valehtelijalta, ihmiseltä, joka kieltää itseltään todellisuuden.
Elämä voi olla sokeria silloinkin, kun aamulla on olo että voi juku, kun olis saanu hetken viellä nukkua -itseasiassa varsinkin silloin toi olo aamulla usein on !
Mä tunnen monta aurinkoista ja energitä ihmistä, mutta kyllä hekin esim. surevat menetyksiä, ovat huolissaan perheenjäsenten terveydestä, heitä ei aina huvita lähteä ulkoiluttamaan rakasta lemmikkiä säkkipimeässä vesisateeseen jne... Kaiken tuonkin he uskaltavat sanoa ääneen -sen positiivisen puolen lisäksi.

 

Mua ihmetyttää lähinnä sellanen että kokoajan lässytetään ja jaetaan mitä korninpia kuvia yms sille toiselle kaikkien nähden, jotenkin tuntuu siltä että sanookohan ne sitten yhtään mitään toisilleen ihan naamatusten. Itteä lähinnä ällöttää kornit jutut ja en osaa kuvitellakaan että lässyttäisin omalle miehelle facebookissa, vaikka meillä hyvin meneekin eikä oo mitään valittamistakaan, mieluummin sanon miehelle naamatusten sitten, oli sitten positiivista tai negatiivista sanottavaa eli myöskään negatiivisia juttuja en miehestä kirjottele kun ei imo kuulu kaikille meidän suhteen asiat. Kulissilta se tuntuu kun pitää olla sitä yleisöä.
Mua suoraansanottuna varmaan nolottais jos oma mies kirjottelis jotain korneja runoja tai muuta mun seinälle, en vaan oo niin yhtään sellanen ihminen eikä oo onneks mieskään..

Ja sitten mua ärsyttää ne jotka ensin valittaa miehistään siellä julkisesti että kun on niin paska mies plaaplaa ja sitten hetken päästä taas tulee jotain 'mul on maailman ihanin mies <3<3<3', siis täh?
Ja ne jotka vaihtelee siviilisäätyään heti kun tulee vähänkin jotain riitaa tms, oli tossa yks kaveri joka on nyt jo muutaman kerran ollu yhtäkkiä 'sinkku' ja kaikki tietysti voivottelee ja sitten kun mies on taas ruvennut palvelemaan ja paapomaan tätä kaveria niin on ollut taas naimisissa ja niin ihanaa ja ruusuista elämä, ainakin siihen asti kunnes mies ei enää huomioi 'tarpeeksi' (ostele tavaroita ja järkkää jotain extrahienoa jnejne) huoh.
Itellä sellanen ajatus että sen siviilisäädyn vois muuttaa sitten kun on _oikeasti_ eronnut, eikä että aina kun tulee joku pienikin riita niin ollaan taas sinkkuja kunnes saadaan se mies tekemään mitä halutaan, en tajua miten jotkut miehet jaksaa katella tollasta..

 

Perustyytyväinen ja onnellinenkin ihminen nukkuu joskus huonosti, unohtaa jonkin asian tms, asioita, jotka tekee ihmisestä ihmisen. Jos elämästä puuttuu kokonaan tuo normaali ulottuvuus, ihminen alkaa tuntua valehtelijalta, ihmiseltä, joka kieltää itseltään todellisuuden.
Elämä voi olla sokeria silloinkin, kun aamulla on olo että voi juku, kun olis saanu hetken viellä nukkua -itseasiassa varsinkin silloin toi olo aamulla usein on !
Mä tunnen monta aurinkoista ja energitä ihmistä, mutta kyllä hekin esim. surevat menetyksiä, ovat huolissaan perheenjäsenten terveydestä, heitä ei aina huvita lähteä ulkoiluttamaan rakasta lemmikkiä säkkipimeässä vesisateeseen jne... Kaiken tuonkin he uskaltavat sanoa ääneen -sen positiivisen puolen lisäksi.

Kyllä kyllä.
Eipä ole koskaan tullunna vastaan sellaista ihmistä joka kertois ihan aina kaiken olevan hyvin:O

 

Kyllä kyllä.
Eipä ole koskaan tullunna vasaan sellaista ihmistä joka kertois ihan aina kaiken olevan hyvin:O

Mä oon Facessa ja muutamissa vertaistyukiryhmissä törmänny muutamaan -ja ärsyyntyny sen koko Face-maailman valgheellisuudesta ja toisaalta aikaa vievyydestä siinä määrin, että poistin koko profiilini toistaiseksi!
Joskus ihmiset vaan puhuu niinkuin haluaisi asioiden olevan ja unohtaa, että kun se menee liian pitkälle vale alkaa näkyä kauas.

 

Musta parasta on realismi; että tunnustetaan se tosiasia, että elämä ei aina ole täydellistä, se kulissi fiilis tulee siitä, että kaikki on aina NIIN siirappia -siis ei pelkästään parisuhteeseen liittyen vaan yleensäkin elämä on aina vaan aurinkoa ja <3 <3 <3 -joo, muö ärsyttää toi ylenpalttinen ja perusteeton sydämien viljely!
Ja sit yleensä se kyllä näillä siirappisimmilla tyypeillä menee aika vuoristo rataa -joko NIIN täydellistä tai ihan helvettiä, mutta normaali arki ongelmineen ja ymmärrys siitä, että tänään on vähän rankkapäivä, mutta onneksi pian tulee huominen puuttuu.

No sit mä kyllä en ole hehkuttaja. Kyllä minä voin maanantai-aamuna laittaa että eipä nappaa tai siivouspäivänä manata huonoa motivaatiota. Voin myös kirjoittaa tottelemattomista lapsukaisista jos ovat tehneet jotain erikoista harmaita hiuksia aiheuttavia juttuja. Mut silti pääosin mä olen onnellinen ihminen ja varmasti se myös valtaosassa tekstejäni näkyykin.

 

Suomessa ei saa olla onnellinen.