J
Jaa-a
Vieras
Mä joskus nuoruuden hölmöyksissäni menin lupautumaan kummiksi sellaiselle lapselle, jonka äidin tunsin oikeastaan vain mutkan kautta.. Eli en siis ollu perheelle sukulainen enkä oikeastaan ees kaveri. Jonkin aikaa kävin kylässä, vein lahjoja, hoidin muutaman kerran kummipoikaa.. Sitten tapaamiset vain väheni, meillä ei ollu sen äidin kanssa juurikaan mitään yhteistä jne. Joskus yritin kysellä, lähtiskö poika meidän kanssa hampurilaiselle tms. Mutta äiti ei innostunut asiasta ja poika oli silloin vielä niin pieni, etti itse osannut yhteyttä pitää. No, nyt on mennyt muutama vuosi, etten ole lasta käynyt katsomassa, eikä ole tullut synttärikutsuja tms. Viimeisen kerran ostin pari vuotta sitten lahjan ja ilmoittelin, että pistäytykää joskus hakemassa se, he kulkevat tästä ohi aika ajoin. Lahja on vieläkin meidän kaapissa..
No, en ole paljon edes asiaa ajatellu, oikeastaan olen ollut ihan tyytyväinen, kun yhteydenpito oli vaikeaa.
No, nyt tuli sitten joulukortti; hyvää Joulua, toivottaa kummipoikasi "Mikko". Ja äidin kirjoittamana.. Lapsi on nyt 7. En oikein tiedä mitä ajattelisin, yrittävätkö vihjailla jotain vaikka itse lopettivat yhteydenpidon? Vai onko tämä ihan ystävällismielinen muistaminen? Jos olisi edes lapsi itte kirjoittanut, edes nimensä, niin olisin ollut otettu, mutta tietääköhän lapsi itse edes koko kortista ja äiti vain piruilee..
No, en ole paljon edes asiaa ajatellu, oikeastaan olen ollut ihan tyytyväinen, kun yhteydenpito oli vaikeaa.
No, nyt tuli sitten joulukortti; hyvää Joulua, toivottaa kummipoikasi "Mikko". Ja äidin kirjoittamana.. Lapsi on nyt 7. En oikein tiedä mitä ajattelisin, yrittävätkö vihjailla jotain vaikka itse lopettivat yhteydenpidon? Vai onko tämä ihan ystävällismielinen muistaminen? Jos olisi edes lapsi itte kirjoittanut, edes nimensä, niin olisin ollut otettu, mutta tietääköhän lapsi itse edes koko kortista ja äiti vain piruilee..