havahduin äsken omaan käytökseeni:(

  • Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti
surullinen
olen pitkään miettinyt miksi lapset ovat vain isänsä perään ja hakeutuvat vain hänen seuraan.
olen ajatellut että se on siitä kun ylensä teen vain omia asioitani illat. olen koneella tai katson tv:tä
mies laitaa ruoan ja leikkii ja tekee iltapesut. tästä olen jo pitkään kantanut huonoa omaatuntoa ja yrittänyt muuttaa tapaa.
tänään kun tein iltapesuja tuli mies siihen taas hääräämään ja teki mieli sanoa jotta anna minä hoidan tämän nyt kerrankin.muttakun lapset va nhuusivat isänsä perään:( ja tämä on aina ollut näin.
no nyt äsken oikein havahduin oman käytökseeni ja huomasin uuden vian itsessäni.
en paljon puhu ja kun puhun suustani suoltaa jotain negatiivistä tai komentelua.
älä tee noin, et voi lyödä toista, hei pois sieltä, lopetappa nyt ennenkun suutun, nyt sit nukkumaan niinkun olis jo, mee sinne sänkyyn ja heti.

jälleen kerran niin paska mieli kun en osaa muuttua ja olen tällainen paska äiti. heitän kohta koko tietokoneen menemään.
onneksi huomenna pääsen taas terapeutille puhumaan.
 
vieras
Nyt otat itseäs niskasta kiinni!!! Ei oo tervettä käytyöstä lapsiasi kohtaan! Haluutko 80v mummona ajatella kuinka epäonnistuit maailman ihanimmassa asiassa, äitiydessä.
 
tupu
no ei tosiaan myöhäistä! kerro lapsillesi että äiti haluaa muuttua. lapset ovat ymmärtäväisiä ja lojaaleja. minun 4 vuotiaalle voisin sanoa että anteeksi, äiti vasta eilen illalla yhtäkkiä ymmärsi olleensa vähän hölmö jne jne...
 
pallero
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
onkohan jo myöhäistä muuttua? lapset ovat 3v 3kk ja 1v8kk
höh! Äitiyshän on lapsen mukana kasvamista. Et sä ole tosiaankaan valmis äiti kun pääset synnäriltä. Nämä itsetutkiskelut ovat juuri sitä kasvamista. Hienosti sulla menee! Kyllä sitä muuttuu, kuten lapsetkin.
täällä taas on hyvin lyhytpinnainen äiti, joka yrittää laskea aina 20 ja uudestaan 20. ja sitten vasta karjahtaa...
 
surullinen
täytyy koittaa. tahdon todella muuttua. olenkin käynyt terapiassa vähän asiaan liittyen kun en ole koskaan oikein osannut nauttia lapsistani. sairastin synytyksenjälkeisen masennuksen molempien lasteni jälkeen ja olen aina ollut hirveän hermo ja pelkään jatkuvasti pilaavani lapset, siksi siis terapiassa. inhoan itseäni niinpaljon että voisin tällähetkellä oksentaa.
 
surullinen
ei ole todellakaan mikään provo!
olisimpa minäkin noin sinisilmäinen ja kapea katseinen että luulisin kaikilla olevan aina kaikki niiin helppoa tässä elämässä.
 
peilissä
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
ei ole todellakaan mikään provo!
olisimpa minäkin noin sinisilmäinen ja kapea katseinen että luulisin kaikilla olevan aina kaikki niiin helppoa tässä elämässä.
Luin tekstin piikkinä illat pitkät palstaileville mammoille. Taidan olla liian kyyninen ja omata turhan railakkaan ironian tajun.
 
juu
Hienoa kun tajusit nyt. Muista vaan, että kaada kaikki terpallesi, älä IKINÄ sano lapsille, että olet paska äiti.

Nimim. traumoja sellaisesta äidistä, joka haki hyväksyntää
 
surullinen
sitä en onneksi ole lapsille sanonut että olen paska. olen ehkä joskus sanonut että miksi minä en kelpaa mihinkään ja miksi isänne vain kelpaa. tai kysynyt viimeksi toissapäivänä esikoiselta että etkö tykkää äidistä kun en kelpaa mihinkään. en edes kakan pyyhkimiseen.
 
hyvä äiti olet kun tarkkailet omaa käytöstäsi ja haluat sitä korjata. Eikä tosiaan kovin pahalta kuulosta tuollainen vielä, kolmen noin pienen kanssa ei varmasti ole kovin helppoa. Ja ihan ymmärrettävää jos oli ne masennuksetkin. Juttele vain terapeutilla miten voisit entistä paremmin osoittaa sitä rakkauttasi lapsiin. Äläkä turhaan vertaa itseäsi isään; sulla on taatusti omat vahvuutesi, pidä kiinni niistä!!! TSEMPPIÄ!!!
 
vieras
mulla on vähän samaa jos on sellaisia masennuskausia. ei mulla nyt "oikeaa" masennusta ole kai, mutta välillä oon viikon-pari vähän alamaissa ja silloin musta tulee juuri tuollainen. oon myös huomannut, että jos mies on epätavallisen paljon kotona, musta tulee ihan superlaiska tekemään lasten kanssa mitään koska mies hoitaa heitä ihan luontevasti ja mielellään. sit masentaa kun huomaa oman käytöksensä vaikka miehen viikon loman jälkeen.

mutta ihan varmasti ehdit tilanteen korjata! lapsille on niin helppo keksiä kaikkea kivoja juttuja, nehän nyt yleensä innostuu melkein mistä vaan. otat välillä sen "hyvän poliisin" roolin ja jätät sen komentamisen miehelle - jos se edes on tarpeen.. :)
 

Yhteistyössä