I
IIRIS
Vieras
viikonloppuna muutin yyllätyksenä/nopeasti narsisti ex-äni tyköä yksin toiseen kaupunkiin... meillä oli ihana 3vee yhteinen koira jota hoidin kotona kaksi vuotta tiivisti -pääsemättä juuri mihinkään- niin että mies sai käydä duunissa...mutta heti kun jätin rakkaan hauvamme yksin hänelle -toistaiseksi- hän lopetutti sen! ja mulla on niin suuri ikävä kun en ehtinyt edes hyvästellä sitä ihanaa ja ymmärtävää ystävääni joka jakoi kanssani yksinäiset kotihetkeni...välillä tuntuu etten kestä ja kun löydän muuttotavaroistani edes koiran karvan, tuntuu että pakahdun tuskaan :'(