Hautajaisista vielä

Tässä oli aiempi aiheen aloitus hautajaisista. Itse olen menossa mummuni hautajaisiin ja otan 4v. lapseni mukaan. Mutta olen miettinyt sitä, annanko tulla katsomaan kuollutta mummua. Mitä muut ajattelette? Onko kokemuksia? Itse en pidä kuolleen näkemistä karmeana, vaan se on viimeisen hyvästin antamista. Mietin vain mitähän lapseni mahtaa ajatuksesta ajatella, varsinkin jälkikäteen jos on nähnyt mummun tai jos ei nähnyt...Kirjoitelkaahan kokemuksia, ajatuksia?

 

Meillä lapset kävi katsomassa mummiani (olivat silloin melkein 6v ja 3 v) heti kuolinpäivänä sairaalassa. Oltiin tehty lähtöä häntä katsomaan ennen kuin suruviesti tuli. Kysyin sitten haluavatko käydä katsomassa ja mentiin vähän lasten tahtiin. Mummini oli heille tosi läheinen, nähtiin viikottain ja tuo katsomassa käynti oli hyväks näin, kun olivat nähneet kuihtumisen, kipeyden ja hiipumisen. Jos ei olisi niin läheinen ollut, olisin miettinyt ehkä tarkempaan. Mutta 4v kanssa voi jutella ja tunnustella miten hän asian kokee. Lapsethan ottaa nää asiat aika luonnollisesti, varsinkin luonnollisesti kuolluthan ei ole pelottava - tai ei sellaiseksi pitäisi tehdäkään. Mielestämme oli todella kummallista, kun sairaalan hoitaja sitä kyseli, ovatko lapset tulossa ja tietävätkö mitä tapahtuu - toppuutteli vielä tulemaan myöhemmin kuin aikuiset. Mielestäni näin juuri tehdään karhunpalvelus ja kuolemasta jotenkin luonnoton asia. Hautajaisissa tosin voi tuntua vähän eriltä.

 

no mulla ei itselläni ole kokemusta tollasesta asiasta, mutta oon sitä mieltä, että ihan hyvin voi ottaa lapsen mukaan kuollutta mummoa katsomaan. eihän siinä tilanteessa mitään karmivaa ole, lapsikin näkisi sitten että (iso?)mummolla on hyvä olla... ja jälkeenpäin on sitten helpompi keskustella asiasta, jos lapsi ollut mukana... soi, jos meni jotenki sekavaks tää mun teksti :hug:

 

Oma mummoni oli aikanaan nimenomaan toivonut, että jos hän on kuoltuaan "siistin" näköinen (ei siis pelottava jostain syystä, onnettomuus tms.), niin lapsenlapset saisivat nähdä hänet ennen hautaamista, kuten ennen oli tapana. Itse olin jo isompi, ja minusta se oli hyvä kokemus meille kaikille. Pienin serkuistani halusi koskettaakin mummoa.

En välttämättä veisi lasta katsomaan kuollutta, jota hän ei ole tuntenut, mutta tutun kohdalla se on minusta hyvä asia. 4-vuotiaan kanssa tosiaan asiasta voi keskustella ennen ja jälkeen. Etukäteen voi kertoa lyhyesti, ja tarkemmat selitykset säästää siihen jos lapsi alkaa kysellä.

 

Olin itse 10v kun näin oman mummini arkussa. Minusta se oli tavallaan hyvä kokemus. Olimme parivuotta sitten Ortodoksi hautajaisissa jossa on arkku auki kun seremonia on menossa. Minusta se oli hyvin luonnollista. Lapsemme olivat 3 ja 5 tai 4ja 6 ...jotenkin he sen jälkeen selkeästi ymmärsivät mitä tarkoittaa kuollut. Tietenkin olimme puhuneet lastenkanssa mitä siellä tapahtuu ja se oli ok.
Tänään olimme lapseni päiväkoti kaverin hautajaisissa tuolloin nuorempi on nyt 6v asia pohditutti häntä kovasti että miksi arkku ei ollut auki ja kaveria ei voinut vielä viimeisen kerran nähdä.

 

Pieni jatko tuohon omaan viimeiseen...Kuolema on nykyään niin epäluonnollinen asia sitä joutuu sairaalaan ja sieltä arkkuun ja sen koommin ei tyyppiä näe.
Kun taas "antiikin" aikaan kuolema oli osa normaalia elämää.