Hautajaisiin pienten lasten kanssa

Meillä on reilun viikon päästä tulossa mieheni lähisukulaisen hautajaiset. Lapsemme ovat nyt 3v ja 4kk. Onko kellään kokemuksia hautajaisissa olemisesta pienten lasten kanssa? Ja jos on jotain hyviä vinkkejä siunaustilaisuudesta ja muistotilaisuudesta selviämiseen niin kertokaa ihmeessä. Sinänsä omalta osaltani vainajan sureminen hautajaisissa voi tällä kertaa jäädä vähemmälle, mutta toivoisin että saisin pidettyä lapset sen verran aisoissa että muut pystyisivät rauhassa muistelemaan ja kunnioittamaan vainajaa.

 

Lapsia varmaan pitkästyttää ja ääntäkin tulee..., mutta hautajaisväki ymmärtää kyllä, ainakin kun minä olen ollut.
Viime kesänäkin pikkunen konttas ympäri kirkon käytävää ja kun meni arkulle niin hain aina sillon pois.
Sain ihan positiivista palautetta.

 

Moi

Meillä oli viimekeväänä isomummin hautajaiset. Tyttäreni 4v oli silloin hoidossa päiväkodissa joten kysäisin heidän mielipidettään hautajaisten suhteen.He olivat täysin yksimielisiä siitä että noin pientä lasta ei kannata ottaa ollenkaan hautajaisiin mukaan jos ei ole pakko.Pienelle lapsella on vaikea selittää kuolema niin että hän sen ymmärärisi oikein.Lasta voi alkaa ahdistaa kun hänelle rakkaat ihmiset itkee eikä hän ymmärrä miksi ja hänen voi olla vaikea puhua asiasta vaan mietiskelee sitä päässään ettei vaan pahoittaisi kenenkään mieltä. Hän v oi myös alkaa pelätä omien läheisten kuolemaa koska ei asiaa oikein ymmärrä.Musta on paljon pahempi tämä lapsen pelkoihin ja kuoleman käsittelemiseen liittyvä asia kuin se miten lapsi käyttäytyy hautajaisissa.

Mutta tietty on jokaisen oma valinta viekö lapsen hautajaisiin vai ei ... mä en vienyt ja ollaan sen jälkeen puhuttu kuolemasta kyllä ja viety kynttilä aina silloin tällöin mummon haudalle.

 

Meillä oli miehen veljen tytön hautajaiset tässä syksyllä ja jätimme esikon äidilleni hoitoon,esikko on 3½-v.ja kuopus on nyt 6,5kk.Otimme vauvan vaan mukaan ja oli kyllä hyvä ratkaisu.Meillä kun on tuo esikko hirvee höpöttään kaikille ja kyseleen,lisäksi uhma-ikä painaa päälle.Oli oikea ratkaisu meille.

 

Parit hautajaiset olen tässä esikoisen syntymän jälkeen jättänyt väliin just sen takia, että en ole halunnut pientä lasta viedä hautajaisiin. Mutta nyt kun kyse on kuitenkin ihan lähisukulaisesta niin pidin heti alusta alkaen ihan itsestään selvyytenä että vien molemmat lapsemme hautajaisiin eli en tullut oikeastaan edes ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että jompikumpi jäisi pois muuta kuin vasta nyt. No, omat vanhempanikin ovat tulossa hautajaisiin eli vanhempi lapsemme voi vaikka lähteä toisen paapan kanssa ulkoilemaan jos tuntuu, että sellaista tarvetta löytyy. Itse olin ensimmäistä kertaa hautajaisissa kun olin n. 5 ja puoli vuotta. Kyseessä oli mummani hautajaiset. Omat muistikuvani niistä hautajaisista liittyvät oikeastaan siihen, että ihmettelin sitä miksi äiti itkee, mutta en kyllä koe että minulle olisi pahemmin traumoja siitä tilaisuudesta jäänyt... No, tämä nyt on meidän ratkaisumme, että lapset tulevat mukaan, mutta yritämme kuitenkin parhaamme mukaan tässäkin tilaisuudessa mennä lasten ehdoilla.

 

Ajateltu, että lasten ei tarvitsis itkua ihmetellä.
Kunpa muistettais tämä asia myös silloin kun isää ja/tai äitiä itketetään..., esim erotilanteessa kun lapsia käytetään tunteettomasti aikuisten kiistojen välikappaleen.
Ei kannata jauhaa paskaa.
Luulen, että esim. mumman kuolema on helpompi selittää 5v lapselle kuin se, että erovanhempi hyökkää koko ajan perheen ja omien lastensa elämää uhaten..., viranomaistaholta.
Ihn oikeesti.
Palatkaa maanpinnalle ja hommatkaa elämä.
Vituttaa tämmönen tekosiveellisyys.
Ehkä toimii ns. perinteisessä normaaliperheissä..., mutta ei nykyajan psykoosiperheissä.
Eli..., anteeksi normaaliperheiltä.

 

Pelkääminen.
Onko pahempi pelätä läheisen kuolemaa vai elossa olevaa läheistä.
Ihan oikeesti.
Lapselle on pyrittävä selittämään hänen kulloisenkin ikäluokkansa vaatimalla tasolla..., mitä asiat niinkuin tämä ja muutkin merkitsevät.
Lastaan pitäisi pyrkiä rakastamaan ainakin niin paljon, että pyrkii selvittämään lasta askarruttavat asiat niin, että lapsi ne ymmärtää häntä rauhoittavalla tasolla.
Päiväkodista anettu neuvo oli huom minun mielestäni..., täyttä BullShittiä!

 

Kuollut ei kummittele oven takana..., niinkuin jossain tapauksissa se toinen erovanhempi..., kaikkine vitun perättömine lastensuojeluilmoituksineen ja paskoineen.
Mites tämän selität 5v tytölle..., ja aina uudelleen ja uudelleen.
Mummon kuolemasta ei tarvi kertoo ku kerran..., kun sen tekee ymmärrettävän perusteellisesti.
Tähdet ja enkelit on ihan hyvä juttu...
Ja puhun omasta kokemuksesta..., totaalisen omasta..., vanhin lapseni kuoli 1.5v sitten ja jouduin selittämään asian 4 vuotiaalle pikkusiskolle.

 

Anteeksi Mörri mutta meniköhän sulta nyt puurot ja vellit sekaisin.Miten toi sun vuodatus liittyy mitenkään tähän keskusteluun?? erot ja erovanhemman uhkailut??? Olikohan sulla mennyt jutut sekaisin keskenään??

Mä otin päiväkodin neuvot kiitollisuudella vastaan ja kukin tekee niikuin parhaksi näkee( en olisi kysynyt neuvoa jos en sitä olisi tarvinnut). Musta oikeaa ratkaisua ei tähän tilanteeseen ole vaan jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja toimii sen mukaan.Itse en pysty kuolemaa ja surua lapselle selittämään niin tyhjentävästi kerralla kuin hautaisiin olisi tarpeen vaan asia on työstössä kokoajan pikku hiljaa.Ap:lle osanotto suruun :hug: , kiva että teillä löytyi ratkaisu asiaan ja isovanhemmat on apuna lapsille.

Mut Mörri ihan oikeesti mitä toi palatkaa maanpinalle ja hankkikaa elämä ja lopettakaa p: jauhaminen tarkoitti??? Meniköhän multa Blondina nyt jotain ohi, vai ootko sä stressaantunut jostain niin että ero kuviot pukkaa jo hautajais keskusteluihin? ( ei millään pahalla)

 

Omat lapsenne..., enenkuin alatte itkemään proilerikanojen..., ym vitun minkkien perään..., huonoista elinoloista.
Kanat ei kärsi kauaa..., lapset ehkä koko elämänsä.
Joku tolkku asioihin.

 

Tarvii vaan osata soveltaa koko elämään johon kuuluu myös kuolema ja elämä +++ eropuolison uhkailut.
En kerkiä tästä isompaa juttua, enkä uutta otsikkoa avaamaav.
Toivon vaan, että tässä on kyse koko elämänkaaresta, lapsineen, ei vain yksistä hautajaisista. Kanat liittyy siihen myös ja turhat vitun piipitykset.
lapset on se asia joissa kiitos seisoo joskus tulevaisuudessa..., jos seisoo.
Lapset on meidän voimavara..., ei esim b´vitun ketut tai minkit tms..., joista en nyt viitti edes muualle alkaa kirjottamaan.

 

No..., enpä tiedä sun parisuhtees tilaa.
Mutta luuletko parisuhdehelvetissä (vuosia jatkuneessa ) olevan helppoa selittää yhä uudelleen ja uudellen lapsella..., vaiko olisko sittenkin helpompi kertoa se kuolema.
Mitä luulet peuhu..., kumpaan olis helpompi keksiä ratkaisu.
Ja jps et tunne lapsias sen vertaa, että kysyt hyviä neuvoja päiväkodista.., niin onnee vaan.
Toivottavasti ne tuntee sut sitten joskus.

 

kertoo kuolemasta ja lapsille selittelystä ja siihen lisätään vähän esimerkkiä selittelytarpeesta (pakollisista) niin luulis tyhmemmänkin osaavan rinnastaa sen elämään yleensä.
Tässähän on vasta 2 elementtiä.
Useissa sähköhelloissakin on sentään 4 levyä... :'(

 

Mörri moi

Kysyin päiväkodista neuvoa koska ovat myös tekemisissä lapseni kanssa ja jaan kasvatus vastuun omastamielestäni myös heidän kanssa ja itse en koe että tiedän kaiken mahsollisen lapsenkasvatukseen liittyvän ja haluan olla avoin myös muiden mielipiteelle.

Mun mielestä ap kysyi mielipidettä ja neuvoja hautajaisiin liittyen ja kerroin oman koemukseni kun luulin että sitä kysytään mutta en ole missään nimessä sitämieltä että se on ainut oikea, kai täällä on oikeus oma mielipide kysyttyyn asiaan sanoa ilman että porukka alkaa haukkua tekosiveäksi ym., en ymmärrä miksi haluaisit tästä tehdä tälläisen numeron ja alkaa sättiä ihmisiä jotka vain vastasivat kysymykseen.

Sitäkään en ymmärrä miten mun parisuhde liittyy tähän mutta tiedoksi että olen naimisissa ollut jo kymmenevuotta saman miehen kanssa ja kasi lasta yhdessä, eritäin onnellinen olen ja rakastan miestäni.

Ei ole kovin kiva kun vastaat kysymymykseen niin yksi täällä alkaa sättiä niinkuin olisin sulle jotain pahaa tehnyt, eikä koko kysymys edes liittynyt mienkään suhun. :/

 

Ei tää nyt suhun liity..., vaan siihen yleensäkkin, että joskus vaan on tilanteita jolloin lapset joutuu ottamaan mukaan ja myös sen niille selittämään.
Me kun ollaan tehty kaikki kolmisteen, jo vuoden, renkaanvaihdoista lähtien..., ihan kaikki, hautajaiset ym.
Ollan tehty jo vuosi ja kun alotettiin niin nuorempi oli vasta 8kk ja vanhempi 4v8kk.
Olen siis yksinhuoltaja-Isi ja joutunu selittelemään äidin toilailuista paljon enempi vanhemmalle tytölle kuin veljensä kuolemasta 1.5v sitten saatikka tätini kuolemasta 6kk sitten.

 

Mun tytöt on kotona..., ei päiväkodissa, olen kodinhoidonvapaalla ja jaksan erinomaisesti.
Moni työtön Yh-äiti, näissä meidänkin rivareissa, kyllä näkyy pitävän lapsiaan päivähoidossa vaikka ovatkin itse kotona.

 

Että täällä puhutaan paljon senkaltaisista parisuhdekärsimyksistä... joissa kyllä on lapsille selittelemistä ihan yllinkyllin..., niin sitten (kokemuksesta puhun) yhtäkkiä kuoleman asiallinen kertominen lapselle onkin jotenkin ylivoimaisen vaikeata.
Kuolemasta voi kertoa kauniistikkin..., toisin kuin näköjään parisuhdekriisissä..., jossa ne kaikista syyttömimmät ja puolustuskyvyttömimmät joutuvat eniten kärsimään.
"Taidan päästä Taivaaseen..., sillä Helvetissä olen jo ollut".
Minä itse jouduin taistelemaan 5 kuukautta kaikkea mahdollista vastaan..., kun vihamielisen "vapaudenmakuun päässeen" äidin ainoa ja kiihkomielinen tavoite oli saada lapset pois isältä...
Itse hän ei niitä halunnut..., kun pakkas olemaan niin paljon vapaudenrajoitusta.
Täytyy sanoo, että kyllä siinä mumman kuolema pakkas jäämään aika kakkoseksi..., kun oli kahden tärkeimmän ihmisen eloonjäämiskamppailusta kysymys..., elikkä omien tyttöjen.
Tommoset äidit saa painua hevon vittuun.
Silti äiti saa tavata lapsiaan ihan niin paljon kuin ikinä vaan kykenee jaksavansa ja baareistaan kerkiää...!
Munä en käytä lapsiani aseena vaikka meidän tilanne on yks pahimmista täällä foorumissa..., ehkä koko suuomessa..., ellei jopa pahin.

 

Moi Mörri

Meilläkään ei tällähetkellä ole lapset päiväkodissa (keväällä oli kun olin töissä) nyt siis olen äitiyslomalla kotona ja jään myös hoitovapaalle kunnes kuopus täytää 3.

Lapsetkin on kaikki yksilöitä, toiset lapsethan voi hyvin sisäistää kuoleman ja toisille se on vaikeaa. Meillä vanhempi 4v kyselee vieläkin että kai se isomummi nyt edes jouluna piipahtaa sieltä taivaasta meille joulukahville eli vaikka miljoonakertaa on yritetty selittää asian laita , niin ei meinaa ymmärtää. Joulutarinaa käytiin myös leffassa katsomassa ja siinähän käsiteltiin myös pikku Aadan kuolemaa, esikoinen sanoi että olipa ihana elokuva mutta niin surullinen että montakertaa nousi kyyneleet silmiin mutta onneksi sille pikku Aadalle kävi hyvin loppujen lopuksi( pikku Aada kuoli elokuvassa) ei siinäkään pystynyt ymmärtämään että kuolleista ei tulla takaisin. Noh mä olen ajatellut et ymmärtää sitten kun valmis siihen, mutta puhutaan kuolemasta aina kun hän itse niin haluaa.

Tuttavapiirissä sattui syksyllä tosi ikävä tapaus kun vauva kuoli synnytykseen, iso sisko oli kovasti vauvaa odottanut ja vieläkin kyselee koska se vauva nyt meille tulee vaikka oli mukana hautajaisissa ja tapauksesta on jo kuukausia. Äitinsä kanssa juteltiin asiasta eikä keksitty mitään millä saisi asian perille mutta kai sekin aikanaan pieneen mieleen mahtuu kunhan aika on kypsä.

Ja tosiaan mä halusin ottaa kantaa vain tähän hautajais ja kuolma asiaan, jätän nää ero ja parsuhde ongelma keskustelut sitten viisaammille :wave:

 

Toi silmän vinkkaus on oikeasti sulkuviiva :attn:

 

Pikkuisen ottaa hietaan tämän vastauksen kirjoittamisen kanssa. Tämä on nyt kolmas kerta kun tätä aloitan kirjoittamaan. Toivotaan että tällä kertaa kone tekee yhteistyötä loppuun asti.
Olen mielenkiinnolla seurannut Mörri825:n kommentteja ja ollut hieman yllättynyt siitä että keskustelu päätyi tämän hautajais -aiheen alle. En oikein osaa Mörri825 sinulle muuta sanoa kuin, että voimia ja jaksamista :hug: ! Sen verran olen omassa ystävä ja sukulaispiirissä seurannut yksinhuoltajan arkea, että se on mielestäni jo sellaisenaan ihan tarpeeksi rankkaa ja raskasta ilman että siihen tulee ylimääräistä murhetta miltään taholta saatikka sitten lasten äidiltä.
Kun alunperin aloitin tämän ketjun ajattelin saavani vastaukseksi ihan konkreettisia pikkuvinkkejä siitä että kuinka pienen touhukkaan lapsen ajan saisi hautajaisissa kulumaan. Emme tosiaan olleet edes ajatelleet sitä että lapsemme eivät hautajaisiin lähtisi, kun vainaja on lähisukulainen, mutta kiitos niistäkin kommenteista koska pysähdyimme hetkeksi miettimään omaa ratkaisuamme vaikkakin päädyimme edelleen siihen että lapset mukaan tulevat.
Kerroimme vanhan mumman poismenosta kolmevuotiaallemme ihan vain lyhyesti niin että mummaa ei enää ole ja hän on enkelinä taivaassa. Luulen kuitenkin että konkreettiseksi asia tuli hänelle vasta kun menimme vanhan mumman ja paapan luo ensimmäisen kerran mumman poismenon jälkeen eikä mummaa enää ollut. Kun lapsemme kysyi mummasta kerroimme hänelle taas että mummaa ei enää ole ja hän on enkelinä taivaassa. Lapsi tuntui tyytyvän siihen vastaukseen. Kolme vuotiaamme ei tosin vielä kovinkaan paljon puhu, joten kovin syvällisesti tästä aiheesta ei pysty hänen kanssa keskustelemaan. Näytti kuitenkin siltä että enemmän kuin mummaa lapsemme jäi kaipaamaan mumman rullaattoria, joka oli viety pois. Se kun tapasi saada kolmevuotiaan käsittelyssä melkoista kyytiä !
Huomenna hautajaiset sitten ovat. Toivotaan että tälläkin kertaa etukäteen murehtiminen on ollut turhaa ja kaikki menee kuitenkin ihan hyvin ja lapsetkin jaksaisivat.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

 

Hyvää itsenäisyyspäivää myös Maaritille. Kaikki menee varmasti hyvin hautajaisissa ja kaikki varmasti ymmärtää jos pienet lapset ei ihan kaikenaikaa jaksa istua paikallaan hiljaa. :wave:

 

... anna lasten tulla minun tykö.
Ja niinkuin tätini hautajaisissa ( 6kk sitten ) minun 1 v sinkoili ympäri käytävää ja hain pois aina kun oli arkulle menossa.
Tilanne jopa saattoi keventää muuten niin vakavaa toimitusta.
Itse pappi..., muistotilaisuudessa tuli ja kehui sitä, että lapsi oli niin rauhallinen ja suloinen kun sai kuljeskella.
Turha sen kaa on siellä penkissä painia ja huudattaa..., se ei olis kellekkään mukavaa.
Kukaan ei närkästy..., päinvastoin lapsi tuo jälkeenjääville tulevaisuuden jatkuuvuuden kuvan.

 

Itse kokeneena, että kuolema on luonnollinen asia..., mutta oman lapsen ei kuulu lähteä ennen vanhempiaan..., ei missään olosuhteissa.
Sitä en soisi kellekkään.

 

No, nyt on hautajaiset meidän osalta ohi. Hyvinhän ne sitten lopulta menivät. Siunaustilaisuudessa lapsemme olivat ihan mallikkaasti (nuorempi maidon ja vanhempi rusinoiden voimalla). Muistotilaisuudessa kolmevuotiaamme ei kyllä enää jaksanut istua paikoillaan muutakuin sen aikaa kun kävi syömässä, mutta siellä olikin hyvin tilaa mennä. Pikkusen kävin ruokailun ja hartauden ajaksi rajaamassa liikkumistilaa niin ettei edestakaisin juossut aulan ja itse tilaisuuden väliä.
Siitä olen kyllä Mörri825 sinun kanssasi ihan samaa mieltä, että vanhemman ja jo pitkän elämän eläneen ihmisen kuolema on luonnollinen asia ja kuuluu ikäänkuin tähän elämän kiertokulkuun ja sen selittäminen lapsillekin on jotenkin luonnollista. Mutta kun nuori ihminen tai ihan lapsi kuolee niin siihen liittyy paljon luonnottomuutta ja kysymyksiä siitä, että miksi näin piti käydä. Ja silloin sen asian selittäminen lapselle on huomattavasti vaikeampaa, kun ei sitä oikein itsekään tahdo ymmärtää :'(

 

Itse olin oman serkkuni hautajaisissa 3 kk ikäisen poikani kanssa.. Poika nukkui melkein koko kirkossa olon kantoliinassa ja hyvin meni muutenkin. Emme vaan olleet aivan loppuun asti siellä. Siskoni on ollut tyttöjensä kanssa useissa hautajaisissa ja hyvin on tytöt käyttäytyneet. Ja kuolemasta heille on pakko ollut selittää kun isomummu kuoli ja heidän rakastama naapurintäti kuoli..Silloin joku antoi neuvon, ettei lapselle saa sanoa että joku vanhus nukkui vain pois, sillä lapsi voi alkaa pelätä nukkumista.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, sillä jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten.