Hautajaisasiaa, omat vai yhteiset kukat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

omainen

Vieras
Pitääkö mielestänne jokaisella perhekunnalla olla hautajaisissa oma kukkalaite? Jos vainaja on oma isovanhempi, onko kummallista laskea omien vanhempien ja sisarusten perheiden kanssa (yht. n. 10 hlöä) yksi yhteinen kukkaseppele? Pidin itsestäänselvyytenä, että vien joko omat tai siskoni kanssa yhteiset kukat, mutta nyt kuulinkin muista suunnitelmista. Viime hautajaisista on aikaa, etiketti on vähän hakusessa...
 
Kai se on miten itse tykkää. Kun isovanhemmistani aika jättää voisin kuvitella laittavani seppeleen omalta perheeltäni (minä, mies ja lapsi). Äitini saa laittaa omansa tai yhteisen siskojensa kanssa. Minusta tuntuisi oudolta laittaa monelta perheeltä yhteinen..
 
Meillä oli isovanhempien hautajaisissa sisarusten kesken yksi kukkalaite ja vanhemmat antoivat oman. Miehen suvussa taas kaikki (lapset, lastenlapset perheineen) laskivat vain yhden laitteen. Eli ihan miten vaan. Ehkä kannattaa sisarusten (siis vanhempasi sisarusten) tai serkusten kesken sopia yhteinen linja?
 
Läheisten vainajien kanssa omat, etäisemmille voi hyvin olla yhteiset.
Tosin joissain hautajaisissa on hankittu nykyään kukkalaitteiden sijaan esim. addressit. Ja laitettu kukkarahat esim. hyväntekeväisyyteen. Onhan se kukkavihko per surija aikamoista tuhlausta etenkin nyt talvella, kun kukat kuolevat samantien.
 
Isovanhempien hautajaisiin on meillä aina laitettu perhekunnittain yksi eli meillä mun vanhemmat ja sisarukset ja meidän perhe ja siskojen perheet ja samaten on toimittu serkkujen perheissä.
 
Ei ole myöskään harvinaista ottaa yhtä isoa kukkaseppelettä (siis ihan pyöreää) tai suurempaa kukkavihkoa jos on useampi perhekunta porukassa.
Meillä oli siskon kans porukalla kukkalaite kun isomummomme kuoli, lisäksi tyttöni (silloin vajaa 2v) laski oman kimppunsa.
 
Meillä on ollut niin, että siunattavan lapsella ja hänen lastenlapsillaan on ollut yhteinen kukkalaite, mikäli näillä lapsenlapsilla ei ole omaa perhettä. Jos lapsenlapsella on perhe, niin sitten tämä ottaa oman kukkalaitteen. Mummoni hautajaisissa menimme laskemaan kukkalaitteemme yhtä aikaa, siis äitini ja isäni menivät arkun toiselle puolelle ja laskivat ensin omat kukkansa, ja minä perheineni olin arkun toisella puolella ja laskimme omat kukkamme vanhempieni jälkeen. Jokainen voi tehdä miten tahtoo, ei näissä mitään tiukkaa etikettiä ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kai se on miten itse tykkää. Kun isovanhemmistani aika jättää voisin kuvitella laittavani seppeleen omalta perheeltäni (minä, mies ja lapsi). Äitini saa laittaa omansa tai yhteisen siskojensa kanssa. Minusta tuntuisi oudolta laittaa monelta perheeltä yhteinen..

No niin tuntuu kummalta, etenkin kun vanhempiensa kanssa niputettavista lapsista osa on lähemmäs viisikymppisiä. Toisaalta, ne on vaan kukkia, ei sen kummempaa...
 
Monesti näkee että isokin perhe laittaa saman kukkalaitteen ja kortissa/nauhoissa lukee esim. "äitiä ja mummoa kaivaten/rakkaudella muistaen/kiittäen yms. jonka alle vainajan lapsi, mahdollinen puoliso, lapset eri riveille perheineen"

Ihmiset unohtavat että kukkalaite lasketaan vainajalle eikä vainajan omaisille, kun tilaavat kukkalaitetta. Pienikin on kaunista.

Joka päivä pyörittelen näitä asioita työssäni :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nina:
Meillä oli isovanhempien hautajaisissa sisarusten kesken yksi kukkalaite ja vanhemmat antoivat oman. Miehen suvussa taas kaikki (lapset, lastenlapset perheineen) laskivat vain yhden laitteen. Eli ihan miten vaan. Ehkä kannattaa sisarusten (siis vanhempasi sisarusten) tai serkusten kesken sopia yhteinen linja?

Juu, vainajan lapset ovat kaavailleet tuota seppele per perhekunta -linjaa. Siksikään en halua livetä käytännöstä, vaikka vähän harmittaakin, etten "saa" jättää mummolleni ihan omaa viimeistä tervehdystä. No, eihän tää toisaalta kovin iso ongelma ole;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja omainen:
Juu, vainajan lapset ovat kaavailleet tuota seppele per perhekunta -linjaa. Siksikään en halua livetä käytännöstä, vaikka vähän harmittaakin, etten "saa" jättää mummolleni ihan omaa viimeistä tervehdystä. No, eihän tää toisaalta kovin iso ongelma ole;)

Mielestäni voit aivan hyvin laskea oman kukkavihkon tai jos päädytte yhteiseen vihkoon niin lisäksi lasket vaikka ykkösruusun itse.
En äsken muistanut mainita että olen itse aikuisiällä laskenut tulppaanikimpun yhteisen kukkavihkon lisäksi kummini hautajaisissa, mitään tekstiä en lukenut vaan teksti oli siiä kukkavihkossa.

 
Enoni hautajaisissa hänen vaimonsa sisarukset perheineen laskivat yhteisen kukkaseppeleen. Mutta järjenkäyttö olisi ollut sallittua silloinkin, kun seppele laskettiin. Kaikki 40 henkeä meni arkun ympärille laskemaan seppelettä. Fiksumpaa olisi ollut, että kaksi olis laskenut seppeleen ja loput nousseet kirkon penkissä seisomaan seppeleen laskun ajaksi. Kyllä silloinkin olisi selväksi tullut, että keneltä seppele on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja omainen:
Alkuperäinen kirjoittaja Nina:
Meillä oli isovanhempien hautajaisissa sisarusten kesken yksi kukkalaite ja vanhemmat antoivat oman. Miehen suvussa taas kaikki (lapset, lastenlapset perheineen) laskivat vain yhden laitteen. Eli ihan miten vaan. Ehkä kannattaa sisarusten (siis vanhempasi sisarusten) tai serkusten kesken sopia yhteinen linja?

Juu, vainajan lapset ovat kaavailleet tuota seppele per perhekunta -linjaa. Siksikään en halua livetä käytännöstä, vaikka vähän harmittaakin, etten "saa" jättää mummolleni ihan omaa viimeistä tervehdystä. No, eihän tää toisaalta kovin iso ongelma ole;)


Sinä voit laskea oman seppeleen jos niin haluat.
Vaikka muilla olisikin yhteiset se ei asiaan vaikuta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
Meillä on ollut niin, että siunattavan lapsella ja hänen lastenlapsillaan on ollut yhteinen kukkalaite, mikäli näillä lapsenlapsilla ei ole omaa perhettä. Jos lapsenlapsella on perhe, niin sitten tämä ottaa oman kukkalaitteen. Mummoni hautajaisissa menimme laskemaan kukkalaitteemme yhtä aikaa, siis äitini ja isäni menivät arkun toiselle puolelle ja laskivat ensin omat kukkansa, ja minä perheineni olin arkun toisella puolella ja laskimme omat kukkamme vanhempieni jälkeen. Jokainen voi tehdä miten tahtoo, ei näissä mitään tiukkaa etikettiä ole.

Tää on mielestäni järkevä ja luonteva käytäntö.
 

Yhteistyössä