Toggle sidebar

Haukutaan äitejä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha tytär
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

paha tytär

Vieras
nimittäin omiamme. kerro tänne yksi asia, mikä omassa äidissäsi erityisesti ärsyttää. jos ei mikään ärsytä, älä vaivaudu vastaamaan.

minä aloitan:
inhoan äidissäni sitä tekopyhyyttä, miten hän kiekuu muille: "voi, kun me mummut mennään näistä pienistä ihan sekaisin ja mitäpä sitä ei näille ostaisi.." ja "kyllä minä niin mielelläni hoidan lapsia, aina kun vaan on mahdollista.."

totuus: ostanut parit väärän kokoiset pitkät kalsarit lapsenlapsilleen jostain maksimarketin poistoläjästä ja hoitoapua on mahdollista saada 1-2 krt/vuosi, silloinkin on tosi kiire saada lapset työnnettyä takaisin.
 
Äidissäni ärsyttää huonojen asioiden liioittelu. Hän saattaa vaikka sanoa että: "Isäsi aina jättää kaiken hajalleen ja minä joudun ne korjaamaan." siis jos isäni on vaikka unohtanut laittaa leivät pois pöydältä syötyään välipalaa. Kun isäni kuitenkin 98/100 laittaa ne leivät leipälaatikkoon. Onneksi tätä tapahtuu nykyään harvemmin, äiti ilmeisesti pehmenee vanhetessaan :)
 
mua ärsyttää äitissä se että pitää päteä aina. Jos haluan vaa purkaa sydäntä ku ärsyttää jokin, Esim. ku selkä on nii kipee ettei sängystä ylös pääse ja panacodin voimalla jaksaa päivän nii toinen tokasee vaa että joo kyllä niitä vaivoja täältäkin löytyy ja ajatteleppa ku silläki se pää on kipee ja ajattele ku minä ja isäski ollaa nii vaivasia. tai jos sanoo ku raha vähänä ja jotai ois mukava ostaa vaa ku ei ole rahaa tylii uudet farkut ku edelliset jo kulunu sieltä täältä puhki nii äitipä tokasee että ei meilläkää isäs kans rahaa ole ikinä ollu ja kyllä meillekki riittää ku kerran kymmenee vuoteen itselle jotain ostaa....
 
Äitini on juuri sitä tyyppiä joka suureen ääneen taivastelee ja moralisoi muiden tekemisiä yms, mutta ei koskaan vahingossakaan sano suoraan. Taivastelee siis siten, että kyseinen kohde varmasti kuulee. Eikä varmasti, koskaan myönnä omia virheitään.

Esim. Vastaan kävelee siististi pukeutunut nuori nainen, mutta hänen hameenhelmansa on vain äitini mielestä liian lyhyt (itse en näe mitään huonoa kyseisessä pukeutumistyylissä). Juuri kun ollaan kohdalla tai päästy ohi, sanoo hiukan normi puheääntä kovemmin "Miten kukaan kehtaa liikkua noin lyhyessä hameessa, katsoisivat joskus peiliin"

Esim 2. Toritapahtumassa kuljemme kahden keskustelevan aikuisen ohi. Toisella on lapsi rattaissa. Lapsi kitisee ja vanhempi rauhoittaa heijaamalla rattaita, samalla keskustellen tuttunsa kanssa. Äitini näkee, että lapsi ei kitise pitkästymistään, vaan koska lapsen sormi on jäänyt jumiin rattaissa olevaan rattileluun. Sen sijaa, että äitini kertoisi asian kyseisen lapsen vanhemmalle, hän alkaa minulle voivotella suureen ääneen "Yhtään ei hoideta lapsia, sitä vaan juorutaan ja lapsi itkee kun sormeen sattuu. Ei sitten sen vertaa voi nähdä vaivaa, että auttaisi omaa lastaan" (lapsen vanhempi kuulee tämän ja heti irroittaa lapsen sormen ja lohduttaa)

Äitini on kova moralisoimaan. Esim ei pidä yhtään siitä, että kaupassa avataan ja syödään tuotteita ennen maksua tai kuljetetaan lapsia kärryn ostos-osassa. Kuitenkin jos HÄNELLÄ on tarve näin tehdä HÄN voi näin tehdä eikä siinä ole mitään pahaa, vaikka ei muilta moista käytöstä suvaitse.

Kävelijänä marmattaa ja kiroaa, kun yksikään autoilija ei anna hänelle tietä suojatiellä. Koska niinhän autoilijan tieliikennesäännön mukaan pitäisi tehdä. Arvaatte varmaan muistaako äitini moista, kun on itse auton ratissa....
 
-Vähättely
-tulistuminen ihan yhtäkkiä ja varoittamatta jostain asiasta, josta itsellä ei ole ollut hajuakaan, että se pitäisi hoitaa jotenkin toisin. Yhtäkkiä vaan kuuluu vihaisella ja "voi kun sinä olet tyhmä" -äänensävyllä: "EE kait sitä nyt NUIN tehdä!!" Pienenä pelkäsin näitä huutoraivarikohtauksia.
-Toisinaan välinpitämättömyys
-Toisinaan taas liika kiinnostuneisuus tuntemattomien ihmisten asioita kohtaan. Kun mainitsenkin jonkun minulle tutun ihmisen nimen, niin saan vastailla äidin kysymyksiin tämän perhesuhteista, iästä, sosiaaliturvatunnuksesta...
 
Äitini saa pienestäkin asiasta aikaan puolitoistatuntisen puhelun...... :D

Aika pieni juttu, mutta pistää ärsyttämään. En juuri soittele, odotan että äiteemuori soittaa, itse hoidan asiani tekstiviestein hälle, suurimmaksi osaksi.
Nokialaanen kuumenee muuten liikaa :D
 
Olen joskus ollut sitä mieltä, että lapsuuteni oli paska. Sittemmin olen ymmärtänyt, että äitini teki parhaansa ja on vain ihminen hänkin. Kaikkea tapahtui, mutta se on menneessä ja omalta osaltani jo sen kaiken sinne menneeseen jättänyt. Eli en aio haukkua tässä äitiäni. Nykyisin.. Saattaahan hän jotain ärsyttävää tehdä/sanoa, mutta enpä itsekään ole täydellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellybeany:
Olen joskus ollut sitä mieltä, että lapsuuteni oli paska. Sittemmin olen ymmärtänyt, että äitini teki parhaansa ja on vain ihminen hänkin. Kaikkea tapahtui, mutta se on menneessä ja omalta osaltani jo sen kaiken sinne menneeseen jättänyt. Eli en aio haukkua tässä äitiäni. Nykyisin.. Saattaahan hän jotain ärsyttävää tehdä/sanoa, mutta enpä itsekään ole täydellinen.
Click to expand...

Saako kysyä minkä ikäisenä sinulle tuo oivallus tuli?
Minä itse olin yli 30 ennen kuin sytytti...
:)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa