hassua, että esikoisen kohdalla ei malttanut odottaa tämän alkavan kontata yms kun taas nuorimmaisen tahtoisi ..

.. olevan vauva ikuisesti! on haikea olo, kun tietää ettei enää ikinä saa nuuhkia vauvantuoksua tai
tai silitellä silkinpehmeitä pullerojalkoja. ainakaan niin, että kyseessä on oma lapsi
esikoisen kohdalla odotti vain malttamattomana, että tyttö kasvaa ja oppii uusia juttuja mutta tämän
nuoremman kohdalla tunnen surua kun mietin, että vuosi on lyhyt aika.
pikkuinen, joka tuhisee vaunuissaan leppäkerttu-myssy päässä on ensi kesänä virallisesti taapero :'( :O |O

 

Ne hormonit ne hormonit
Tutulta kuulostaa. Itsellä tuli viidennen kohdalla tuo haikeus.

 

mie voisin imppailla tuota vauvaa koko ajan ... tuon aromin kun saisi pulloon!

 

Tuttua...

Mä pillitin synnärillä sitä, että ihan pian mun vauva on iso ja menee päiväkotiin :snotty:

Toinen nyyhkimisen aihe on raskausvatsan kaipuu. "Kuolen" jos en saa enää koskaan olla raskaana ja synnyttää. Järki sanoo, että tämä melkein kaksiviikkoinen on meidän viimeinen vauva, mutta sydän (tai siis hormonit) sanoo toista.