Harvat tapaamiset

[Maisa]

Olen seurustellut puoli vuotta. Minua ihmetyttää miehen eriskummallinen tapa eristäytyä työn jälkeen tai mennä joka viikonloppu maalle. Hän kärsii paniikkihäiriöstä ja on myös entinen alkoholisti. Seksi sujuu hyvin. Välillä tapaamme iltaisin viikolla monta kertaa, nyt on taas 2 viikkoa väliä tapaamisilla, mutta juttelemme tai tekstailemme joka päivä.
Hän on esitellyt minut vain harvoille kavereilleen, mutta ei perheelle. En voi mennä hänen luokseen koska sukua asuu samassa taloyhtiössä. Alussa olin mustis ja epäileväinen viikonlopuista, mutta hän on vilpitön niiden suhteen. Miten edetä tästä. En halua painostaa, mutta toivoisin enemmän yhteistä aikaa. Olen kertonut pari kertaa läheisyydentarpeestani, mutta se ei ole johtanut erityisempään läheisyyteen kuin vain seuraavan viikon aikana, eli hän pyrkii kyllä huomioimaan, mutta sitten taas omat menot voittaa. Omia menoja ovat vaativan työn lisäksi aa:n tapaamiset, jota kuiva alkoholisti vieläkin tarvitsee pysyäkseen luivilla. Olen itse hurjan syvästi rakastunut, mutta tunnen itseni laiminlyödyksi. Olen myös ujo, minun on vaikea keskustella näistä suhdeasioista, koska hän itse pitää niistä keskustelemista turhana. Annanko mennä omalla painolla vai mitä teen?

 

[Mies ei muutu]

Jos jo ""alkuhuumassa"" tilanne on tuo, että omat menot vievät miehen kaiken ajan niin ei se siitä ainakaan paremmaksi tule muuttumaan.

 

[Aries]

Juu, ole kuin ajopuu virran vietävänä niin muutaman vuoden päästä huomaat että olisit voinut olla onnellisempikin...

En jäisi kyllä kauaksi aikaa pällistelemään moista menoa. Jos haluat syvemmän suhteen niin vaihda miestä.

 

[jennifer]

Toisaalta olette olleet yhdessä vasta puoli vuotta, joten siitä ei vielä hirveästi voi päätellä. Oletteko puhuneet paljon tunteista? tulevaisuudesta? Millaiset ovat miehen tunteet sinua kohtaan? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että monet ex-alkoholistit pääsevät hyvin jaloilleen ja kykenevät tasapainoiseen elämään sen jälkeen, mutta helppoa se ei aina ole. Silloin aa-kerho on hyvin tärkeä tuki ja siellä on syytä käydä niin kauan kuin siltä tuntuu. Usein ihmiset eivät pysty puhumaan kaikista tuntemuksistaan läheisilleen, vaan esim. juuri tällaisissa ryhmissä. Se ei tarkoita sitä, vaikka olisi ollut 10v. juomatta, etteikö se halu joskus tulisi juoda ja se on todella voimakas taistelu itsensä kanssa! Mitä paniikkihäiriöiseen tulee, niin lääkkeet ovat nykyään hyviä mutta riippuu tietenkin oireiden vaikeudesta jne.. miten sen kanssa pystyy elämään. Ensi alkuun voi kuulostaa aika pahalta paniikkihäiriöinen ex-alkoholisti, mutta kukaan muu kuin sinä ei tiedä kuinka tasapainoinen kaveri on kyseessä. Se sinun pitää itsellesi selvittää ja yrittää olla kriittinen vaikka oletkin rakastunut!