Harrastusongelma, tai ainakin sinne päin.

["a.p"]

Aloitin vähän aikaa sitten harrastuksen jossa käyn parina päivänä viikossa. Valitettavasti siinä menee aikaa aina vähintäänkin pari tuntia voi mennä kolmekin, vaikka kuinka äkkiä kävisin. Muuten olen pääasiassa lasten kanssa aina kotona, viime aikoina varsinkin olen ollut todella paljon yksin kotona, mies on tehnyt ylitöitä ja ollut apuna kaverinsa remontissa.

Harrastuksen aloittamista pohdin ainakin kuukauden, pari. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jaksaakseni olla pirteä ja mukava äiti sekä vaimo, on mun oikeasti pakko saada tuulettaa päätä säännöllisesti, ja tehdä jotain ihan omaa juttua.

Ongelmaksi tuntu muodostuneen se, että ollessani harrastuksessa, alitajuntaisesti koko ajan mietin sitä, että pitää olla nopea, ettei mies väsy liikaa kotona lasten kanssa raskaan työpäivän päälle. Nuorin lapsista on vauva ja yleensä on juuri harrastusaikaani vähän kärttyinen, eikä kunnolla viihdy kuin sylissä.
Toisekseen koen, että on liikaa vadittu, jos vielä harrastukseni lisäksi kävisun joskus, kerran-pari kuukaudessa vaikkapa kaupassa, tai kahvilla ilman lapsia, koska mies joutuisi liikaa hoitamaan vauvaa.
Lisäksi pelkään, että koska itse pääsen kaksi kertaa viikossa menemään, en voi yhtään estellä miestä menemästä kavereilleen niin halutessaan, vaikka kuinka sattuisi silloin itseä väsyttämään.

Nyt olen jo ehtinyt harkita harrastuksen lopettusta toistaiseksi, sillä tuntuu menevän liian hankalaksi. Mies on puolestani iloinen, että saan omaa aikaa, mutta tuo kyllä julki sen, ettei häntä yhtään huvita jäädä yksin lasten kanssa.

Mikä tässä olisi järkevintä, tai miltä kuulostaa ulkopuolisen korvaan?

Onko ongelma vain mun korvien välissä?

 

[Chala]

Hitusen samankaltaisessa tilanteessa ollessa voin kertoa ratkaisun meidän tilanteeseemme: Molemmat hoitavat lapsia silloin kun toinen on poissa eikä kumpikaan mäkätä toisen menoista, ei tee toiselle huonoa omaatuntoa eikä itse pode huonoa omaatuntoa poissaollessaan. Toimii

Mutta se vaatii sitä että molemmat oikeasti haluavat paitsi pitää omista harrastuksistaan ja omasta ajastaan kiinni, myös toiselle mahdollisuuden rentoutua

 

["viiraska"]

No, kun kysyt niin minusta kokonaisen työpäivän verran tunteja joka viikko on aika paljon pienten lasten äidiltä. Et löytäisi kiinnostavaa harrastusta joka ei veisi niin paljon aikaa? Silloin voisit tehdä epäsäännöllisempiä irtiottoja enemmän, kuten käydä yksin tai kaverin kanssa lenkillä, kaupassa, kahvilla. PAri vuotta eteenpäin, niin sinulla voi olla parempi mahdollisuus harrastaa (tai sitten ei).

Minusta asia on kuitenkin ensisijaisesti perheen yhteinen sopimus. Jos miehesi mielellään antaa sinun mennä, tai koet juuri tämän harrastuksen ehdottoman tärkeänä mielenterveydellesi, ei tuo vielä mahdoton poissaolo ole. Paljon parempi kuin jos menisit töihin ja veisit lapset hoitoon Miehen kanssa kannattaa sopia niin, ettei asia ole jatkuva väännön aihe. Joko selvität, että sinun on pakko saada mennä tai kysyt mieheltä, sopiiko että menet. Molemmissa tapauksissa miehen on tuettava sinua. Ja myös teidän on sovittava miehen menoille sellaiset pelisäännöt, että hän saa lähteä hyvillä mielin silloin kun menee.

 

["a.p"]

mä en osaa olla potematta pientä syyllisyyttä, kun tiedän miehen suurinpiirtein laskevan sekunteja, milloin pääsee siirtämään päävastuun takisin minulle.
Kyllä mä itse suon miehelle omaa aikaa, hänen menonsa tosin vievät enemmän aikaa kuin minun, ja yleensä jään vielä pahimman iltahärdellin keskelle yksin. Joten joskus kyllä sanon, että älä mene, en jaksaisi nyt yksin. Eriasia sitten on, että hyödyttääkö se.

 

["vieras"]

Isällekin tekee hyvää olla lapsen kanssa, kyllä normaali isä pärjää lapsen kanssa.

Jos urputtaa lasten kanssa yksin jäämisestä, totea vaan sen tekevän välillä hänelle hyvää ja kasvattavan. Osaa sitten paremmin arvostaa sinunkin lastenhoitoasi.

Ilmoita selkeästi se aika, milloin viimeistään tulet takaisin ja käytät siihen harrastukseesi sen ajan mitä se vaatii tuon takarajan huomioiden ja yritä unohtaa kotiväki sillä aikaa ja keskityt vain siihen harrastukseesi.

 

[Chala]

[QUOTE="viiraska";24916439]No, kun kysyt niin minusta kokonaisen työpäivän verran tunteja joka viikko on aika paljon pienten lasten äidiltä. Et löytäisi kiinnostavaa harrastusta joka ei veisi niin paljon aikaa? Silloin voisit tehdä epäsäännöllisempiä irtiottoja enemmän, kuten käydä yksin tai kaverin kanssa lenkillä, kaupassa, kahvilla. PAri vuotta eteenpäin, niin sinulla voi olla parempi mahdollisuus harrastaa (tai sitten ei).

Minusta asia on kuitenkin ensisijaisesti perheen yhteinen sopimus. Jos miehesi mielellään antaa sinun mennä, tai koet juuri tämän harrastuksen ehdottoman tärkeänä mielenterveydellesi, ei tuo vielä mahdoton poissaolo ole. Paljon parempi kuin jos menisit töihin ja veisit lapset hoitoon Miehen kanssa kannattaa sopia niin, ettei asia ole jatkuva väännön aihe. Joko selvität, että sinun on pakko saada mennä tai kysyt mieheltä, sopiiko että menet. Molemmissa tapauksissa miehen on tuettava sinua. Ja myös teidän on sovittava miehen menoille sellaiset pelisäännöt, että hän saa lähteä hyvillä mielin silloin kun menee.[/QUOTE]

Mä en oikeasti ymmärrä tällaisia perheitä joissa isä saa kyllä raskaan työnsä vastapainoksi mennä ihan miten huvittaa, mutta jos äiti haluaa omaa aikaa niin se on liikaa.

Perheessä pitäisi olla kaksi aikuista jotka jakavat vastuun lapsista. Perheessä pitäisi myös olla kaksi aikuista jotka pitävät yhdessä huolta siitä että molemmat jaksavat. Korostan; yhdessä, ei niin että toinen sanelee säännöt vaan yhdessä, tasapuolisesti.