Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
En todellakaan tiedä kumpi on tärkeämpää.
Itse en pysty lapsilleni kovin hyvin sanomaan, että joku harrastus pitäisi jättää. Ajattelin niin, että kun ikää tulee -ja sitähän tulee- niin se harrastusyhteisö, ohjaajat ja lapset, joiden kanssa on harrastettu yhdessä ja heidän vanhempansa, ovat mielettömän tärkeä tukiverkko. Tämän tukiverkon lapsi tarvitsee mielestäni kovin paljon nuoruusvuosina, jolloin vanhemmista ja omasta perheestä irtautuminen tulee ajankohtaiseksi ja tekee kipeää.
Mutta teilläkin harrastajia riittää. Ratkaisin ehkä niin, että rauhoittaisin jonkun päivän tai jotkut päivät harrastusvapaaksi, ja muina voi mennä.
Niin siis meillä oli lähinnä juttua siitä, että kun melkein kaikki on niin kaukana, että vaatii autokyytiä.
Kouluaikana saavat toki käydä sählyssä koululla (lähellä ) ja 4H-kerhossa (myöskin lähellä ), mutta että jos mie alan jokaista lasta autolla kuskaamaan kerran viikkoon kaupunkiin harrastamaan tyyliin:
maanantaina tanssitunnit kakkosella ja viitosella,
tiistaina kolmosella ja nelosella jalkkistreenit,
keskiviikkona esikoisen soittotunti,
torstaina kuutosen partio,
perjantaina seiskan liikuntakoulu,
lauantaina kasin ja ysin muskari ja
sunnuntaina esikoisen judo
niin eipä jää perheen yhteistä aikaa ollenkaan.
Näinollen olemme päätyneet ratkaisuun, että lähellä saa harrastaa vapaasti ja uimassa, keilaamassa, luistelemassa, kirjastossa jne käydän aina kun siihen tulee mahdollisuus. Ja jokainen pääsee vuorollaan, aina vähän ikäporukan mukaan siis mennään.
Isommat, jotka osaavat jo pyörälläkin liikkua pääsevät sit myös keskenään tai omineen menemään uimaan, kirjastoon jne.
Meillä kun ei täällä asuessa ole edes ollut ikinä harrastuksia tuolla kaupungissa (ollaan muutettu vasta 3v sitten ja noi kaukaiset harrastukset on jääneet hankkimatta ), niin ei oo mitään mistä luopua, kun siis toki saavat tässä lähellä käydä mielin määrin kerhoissa, pallokentällä pelaamassa, talvella hiihtämässä ja koululla luistelemassa jne.
