Harrastatteko kaavamaisuuksia?

Joka aamu kun herätään, mies sanoo samat jutut ja lähtee tekemään aamupalaa. Nyt se tekee tuolla omaa munakastaan, huikkaa pian "kohta se alkaa!" joka on merkki että lähden tekemään omaani, jonka jälkeen katsotaan jotain tallennuksesta samalla kun syödään. Sen jälkeen luultavasti jompikumpi sanoo "mitäs sitte?" ja tuumitaan mitä tänään tehdään.

:xmas:

Joskus autoillessa esim. ihan huvikseen sanotaan samalla kohdalla samat jutut.

Noni, sieltä se merkki tuli. :wave:

 

En :O
En nyt ehkä tosin ole mikään paras vastaamaan, koska mä en harrasta edes yleisempiä kaavamaisuuksia, kuten sauna tiettynä päivänä, aamupala/muu ruokailu tiettyyn aikaan..... (saatika samalla sisällöllä tai määrällä.) Ei onnistu vaikka haluaisin, enkä yleensä kyllä haluakaan, mä en oikein ymmärrä sellasta.

Ainoa kaavamaisuus minkä keksin, on se että joskus on joku pitkä sarja jota katotaan sitten dvd:ltä joka ilta, yleensä alotetaan kun ruoka on valmis.

Jos joku alkais toistamaan samoja sanoja tietyissä tilanteissa, mulla varmaan hajois pää.

 

No meillä on kai samanlainen huumori. Nauretaan tyhmille jutuille.

 

No joo, jos huumorista puhutaan niin sitten, joo, samoja täysin älyttömiä juttuja piisaa kyllä.

 

Jos mulla on vaapapäivä niin ensimmäisenä tulen koneelle aamupalan kera. Työpäivinä pesulle, aamupala ja menoks.

 

mä teen lasten kanssa aina aamu- ja iltatoimet just samalla tavalla

 

On paljon rutiineja. Mutta tuota omaa huumoria viljellään kanssa ihan joka päivä. Se ei varmasti muille avaudu, mutta meille tuo naururypyt silmäkulmiin.
Yksi on vakio; vaikka meillä mies lähes aina valitsee katsottavat elokuvat, niin elokuvan päätyttyä; jos leffa oli huono niin kommentti on "Taas näitä kultsin elokuvia" (ikuinen kiista muutamasta leffasta joista minä pidän ja mies ei) VAIKKA MINÄKÄÄ EN olisi tykännyt ko. leffasta. Jos taas raina on ollut hyvä, mies kehuu kuinka hyvän leffan oli valinnut.
Lisäksi ainainen kiusaaminen minun teiniajan goottilaisuudesta. Ja ruuanlaittotaidoista. Tai sanoisinko että suhteemme alkuaikojen ruuanlaittotaidoista..... Joka on onneksi jo kehittynyt.
Miestä mä taas kiusaan hänen uskomattoman huonosta suuntavaistosta, isänpäivälahjaksi vakavasti harkitsen tutkapannan ostoa
Yksi kaava on jokailtainen koko perheen painiottelu jolloin heittäydytään hillumaan, jokainen "saa selekään" ja vuoronperään jokaista kutitetaan, kiusataan ja muttuutetaan. Siinä jos ei työpäivän stressi poistu niin ei missään.

 

Mulle leukailee kanssa mm. kotoperäisyydestäni. "- Niin kuin pohjalaisittain tavataan sanoa".

 

Meillä myös miehen kanssa uskon asioista käydään keskustelua. Minulla on jonkinlainen usko ja mies tituleeraa minua uskovaiseksi naiseksi kun oikein härskejä aletaan puhumaan Sanoo esim. "uskovainen seurassa" vaikka minä nyt en todellakaan mikään usko-uskovainen ole, minä olen itse muokannut uskoni

 

Meillä on tällainen itä-länsi juttukin tässä. :stick: