harmitti taas huudattaa lasta :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nemoja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

nemoja

Jäsen
28.03.2007
309
0
16
tytöllä,1v4kk,alkoi noin viikko sitten se,ettei suostu syöttämällä syömään vaan itse täytyy saada syödä JA tehdä kaikki muukin itse. nyt iltapalaksi annoin jugurtin mistä tiputti ainakin jokatoisen lusikallisen pöydälle ja purkin pohjallekin jäi tavaraa,joten paljon ei suuhun mennyt. sitten annoin pari viipaletta juustoa ja leivän. tyttö rohmus juustot päältä ja nyppi vaan leipää. aloin kuorimaan omenaa ja tyttö viskas leivän mäkeen ja halus siis omenaa tilalle. sanoin,että sitten saa omenaa kun on haukannut kerran leivästä..ei haukannut (tai sitten ei ymmärtänyt) joten söin omenan itse kun tyttö siinä huusi vieressä. monta kertaa tarjosin leipää,mutta ei kelvannut.otin tytön,mentiin hammaspesulle ja tutti suussa suoraan nukkumaan... teinkö oikein vai olisko pitänyt antaa omenaa?? en mielellään antais "parempaa",jos ei leipä,niinkuin tässä tapauksessa,kelpaa..
 
no minä en kyllä ota edes esille mitään muuta kuin sen varsinaisen iltapalan,ennen ku lapsi on syönyt. miksi tässä tapauksessa piti se omena ottaa esiin,kun tietäähän sen ettei leipä sitte enään kelpaa. turhaa
 
Kaadappa ensi kerralla jugurtti tukevaan kippoontai lautaselle, sujuisiko paremmin? Omille lapsille en tarjoaa useita vaihtoehtoja vaan jos ei maistu, sitten on syömättä. Tosin sinun tyttösi vielä niin pieni:) Ehkä ei kannata laittaa näytille montaa ruokavaihtoa.
 
Mulla on saman ikäinen lapsi ja sama homma meilläkin. Ehkä ei olisi kannattanut näyttää sitä omenaa jos hän söi leipää.. koska tietää sen olevan makeampaa, vähän kerralla ja lisää jos ruoka kelpaa. Meillä kans itse haluaa kaikkea syödä, mutta itse olen sitä mieltä että mikä ei ole kiinteää evästä saa luvan odottaa 2v, siis syötän itse 2v:si ne eväät. Liha- ja makaroniruoka menee hyvin haarukalla, lusikkaa on hankalampi käyttää.
 
Älkää tapelko sen ruuan kanssa, syöminen voi niin herkästi häiriintyä pienellä..."Haukkaa yhden kerran" tai "Yksi lusikallinen" on vain vanhemman vallan näyttämistä vai uskooko joku tosissaan, että yhdellä suupalalla on Suomessa niin suuri ravinteellinen merkitys? Jos on jotain tarjonnut on se annettava, varsinkin noin pienelle lapselle. Mutta kaikki me mokataan joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaadappa ensi kerralla jugurtti tukevaan kippoontai lautaselle, sujuisiko paremmin? Omille lapsille en tarjoaa useita vaihtoehtoja vaan jos ei maistu, sitten on syömättä. Tosin sinun tyttösi vielä niin pieni:) Ehkä ei kannata laittaa näytille montaa ruokavaihtoa.

Meillä toimii toi, että saa oman kulhon ja lusikan. Suurin osa ruuasta menee kyllä muualle kun suuhun, mutta suurimman osan saan kuitenkin laitettua oikeaan osoitteeseen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
no minä en kyllä ota edes esille mitään muuta kuin sen varsinaisen iltapalan,ennen ku lapsi on syönyt. miksi tässä tapauksessa piti se omena ottaa esiin,kun tietäähän sen ettei leipä sitte enään kelpaa. turhaa

Näin minäkin ajattelin heti ku luin ap:n tekstin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
no minä en kyllä ota edes esille mitään muuta kuin sen varsinaisen iltapalan,ennen ku lapsi on syönyt. miksi tässä tapauksessa piti se omena ottaa esiin,kun tietäähän sen ettei leipä sitte enään kelpaa. turhaa

Tää on niin totta! Ja meillä jo 2v. MITÄÄN ylimääräistä ei voi ottaa esiin ja juusto pitää laittaa heti takaisin jääkaappiin kun ne kaksi siivua leivän päälle on otettu. Muuten on takuuvarma ettei muuta söisikään. Aina menee leivänpäälliset ekana, sitten vasta leipä ja viimeseks muu ruoka jos menee. On kokeiltu ilman leipää eikä sekään paljon parempi.

Ottaa oman aikansa toi minä-itte -vaihe. Anna harjoitella kun haluaa. Siitä se oppii. Myöhemmin voi muuttua taas niin että pitää syöttää vaikka hyvin osaa itse. Onnistuisko niin että annat vaan vähän kuppiin sille jugurttia minkä syö itse ja sit kaivat "uuden" esille ja syötät?
 
Alkuperäinen kirjoittaja janeminttu:
Mulla on saman ikäinen lapsi ja sama homma meilläkin. Ehkä ei olisi kannattanut näyttää sitä omenaa jos hän söi leipää.. koska tietää sen olevan makeampaa, vähän kerralla ja lisää jos ruoka kelpaa. Meillä kans itse haluaa kaikkea syödä, mutta itse olen sitä mieltä että mikä ei ole kiinteää evästä saa luvan odottaa 2v, siis syötän itse 2v:si ne eväät. Liha- ja makaroniruoka menee hyvin haarukalla, lusikkaa on hankalampi käyttää.

Jäin miettimään... miksi alle 2v. ei saa itse harjotella esim. jugurtin syömistä? Meillä ainakin 1.5v tyttö osaa syödä jugurtit ja muut vastaavat tosi siististi, kun on saanut harjotella itse!
 
Alkuperäinen kirjoittaja neja:
aloin kuorimaan omenaa ja tyttö viskas leivän mäkeen ja halus siis omenaa tilalle. sanoin,että sitten saa omenaa kun on haukannut kerran leivästä..ei haukannut (tai sitten ei ymmärtänyt) joten söin omenan itse kun tyttö siinä huusi vieressä. monta kertaa tarjosin leipää,mutta ei kelvannut.

Tuttua on nuo taaparoiden, ja isompienkin, ruokavenkoilut täälläkin....
Ihan oikea periaate, että et lähde vaihtelemaan tytön mielihalujen mukaan, koska tosiaan pian ei mikään kelpaa kun keksii tästä kivan leikin.

Välillä kannattaa kyllä olla luova ja kokeilla eri keinoja taistelun välttämiseksi. Meillä toimi jossain vaiheessa ihan hyvin niin, että sai syödä ensin vaikka hedelmäpalan ja sen jälkeen vasta leivän tai puuron. Esikoinen söi yhteen aikaan ensin vähän ruokaa, sitten pienen palan leipää ja sen jälkeen loput ruuasta. Ei kai sen niin väliä missä järjestyksessä ruoat menee kunhan kohtuullisen määrän syö? Tässä teidän tapauksessa se omena ehkä oli vaan niin houkutteleva, että olisi heti pitänyt saada se yksi pala.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neja:
tytöllä,1v4kk,alkoi noin viikko sitten se,ettei suostu syöttämällä syömään vaan itse täytyy saada syödä JA tehdä kaikki muukin itse. nyt iltapalaksi annoin jugurtin mistä tiputti ainakin jokatoisen lusikallisen pöydälle ja purkin pohjallekin jäi tavaraa,joten paljon ei suuhun mennyt. sitten annoin pari viipaletta juustoa ja leivän. tyttö rohmus juustot päältä ja nyppi vaan leipää. aloin kuorimaan omenaa ja tyttö viskas leivän mäkeen ja halus siis omenaa tilalle. sanoin,että sitten saa omenaa kun on haukannut kerran leivästä..ei haukannut (tai sitten ei ymmärtänyt) joten söin omenan itse kun tyttö siinä huusi vieressä. monta kertaa tarjosin leipää,mutta ei kelvannut.otin tytön,mentiin hammaspesulle ja tutti suussa suoraan nukkumaan... teinkö oikein vai olisko pitänyt antaa omenaa?? en mielellään antais "parempaa",jos ei leipä,niinkuin tässä tapauksessa,kelpaa..

Ja lapsi 1.4kk!Miettiköön jokainen mitä se tarkoittaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
no minä en kyllä ota edes esille mitään muuta kuin sen varsinaisen iltapalan,ennen ku lapsi on syönyt. miksi tässä tapauksessa piti se omena ottaa esiin,kun tietäähän sen ettei leipä sitte enään kelpaa. turhaa

Tää on niin totta! Ja meillä jo 2v. MITÄÄN ylimääräistä ei voi ottaa esiin ja juusto pitää laittaa heti takaisin jääkaappiin kun ne kaksi siivua leivän päälle on otettu. Muuten on takuuvarma ettei muuta söisikään. Aina menee leivänpäälliset ekana, sitten vasta leipä ja viimeseks muu ruoka jos menee. On kokeiltu ilman leipää eikä sekään paljon parempi.

Ottaa oman aikansa toi minä-itte -vaihe. Anna harjoitella kun haluaa. Siitä se oppii. Myöhemmin voi muuttua taas niin että pitää syöttää vaikka hyvin osaa itse. Onnistuisko niin että annat vaan vähän kuppiin sille jugurttia minkä syö itse ja sit kaivat "uuden" esille ja syötät?

Tietenkin lapsi valitsee herkullisimman eihän hän terveellisyydestä tiedä!
 
jugurttiin sekaan vaikka myslia niin siitä tulee "kiinteämpää" ja helpommin lusikoitavaa? tai sitten juoksevampi jugurtti rehellisesti mukiin juotavaksi (jos lapselle näin sopii eikä koe harmillisena kun "viikset" siitä saa).
Jaksaako alle puolitoistavuotias nukkua syömättä iltapalaa? jos alkaa itkeä yöllä voi oikeasti itkeä nälkäänsä. nyt voin koululaiset lähettää iltapalapöydästä nukkumaan jos pelleilyksi menee mutta ruuatta sänkyyn en ole kovin pienillä kyllä rangaistuksena käyttänyt.
Ja se leipäjuttu. Entäs jos sopivia sormipaloja ja niihen se juusto tiukasti kiinni tai sitten juustopaloja ja leipää sopivassa suhteessa eikä juustoa ennen lisää kuin leipä on syöty.
Ja joskus lapselle oikeasti lupa valita se iltapala, mutta ei lupaa valintaa vaihtaa monta kertaa.
ja oikeasti se että äiti alkaa syödä jotakin herkullista vieressä saattaa saada haluamaan sitä herkkua. Niinpä meillä ei sunnuntaiaamun aamiaisella (jossa lopuksi herkkuja) olleet herkut ensimmäisenä pöydässä vaan sitten vasta kun muuta oli syöty.
 
no mei neiti on nirso syömään mitään mut huutaa sit vieressä mitä mä syön vaikka ois ihan samaa mitä hän syö. Ja ei saa syöttää ja tosiaan on aika sotkuista edelleenkin vaikka ikää 2v 4kk ja kun se ruoka ei maistu ni sit sil yritetään ruveta leikkimään. Silloin on pöydästä lähdön aika kun pelleillään.
 
Jälkiruokaa ei kannata esitellä ennen kuin ns. pääruoka on syöty. Meillä aika hankalaa kun 3v 10kk syö jo hienosti ja 1v 9kk vanha ei-niin-hienosti. Heittelee lusikoita, sylkee juomat jne. Jos antaa isoveljelle esim. lupaamani jäätelön jälkkäriksi, ei toinenkaan syö. Jos tuo 1v 4kk vanha on ainokaisesi, on oiva tilanne opettaa. Ja sallia huudot.

Meillä nyt 4 lasta ja pitää jotenkin aina sumplia se, ettei 1v 9kk saa tahtoaan periksi vain koska isoveli saa koska söi hyvin jne... Yhden kanssa helpompaa. Jos antaisin toisen muksumme huutaa, herää vauvat jne.
 

Yhteistyössä