Harmittaa, suututtaa ja masentaa, kun tuli taas isompi

[itkettää ja harmittaa]

konflikti tenavan kanssa. Luultavasti tänne joku päivä tulevat vieraisille LASU:n tädit. En tiedä mitä he tällä kertaa tilanteestamme tuumivat. Oikein tekisi mieli kirjoittaa sähköpostia toiselle noista henkilöistä ja kertoa mistä nyt oikein on ollut kysymys, vaikka tiedän, että tuosta huolimatta he tänne tulevat.

Enkä halua itseäni puolustaa ( mutta kun ei ole ketään muutakaan kenelle näitä murheitani puran, niin tämä on lähes tulkoon ainoa kanava ). Tässä on nyt siis ollut lapsen kanssa yhtä sun toista pientä murhetta koulussa ja olen vain semmoinen, että kun murheita kertyy ja kertyy ja kertyy, niin jossakin vaiheessa kuppi itseltä kaatuu nuriten. Vaikka tiedän, että ei omaa pahaa oloa saa lapseen missään nimessä purkaa. Noh siltikin tuli ärsyke lapsen tasolta ja se oli siinä sitten. Pimahdin ja nyt ollaan jälleen tässä pisteessä (((

Lapsi on nyt viikonlopun mummolassa ( tästä oli toki jo sovittu aiemmin ) ja he sieltä perus-iltasoittonsa tänne soittelivat. En halunnut / pystynyt vastaamaan, kun tiedän tasan tarkkaan, että ei mummukaan tästä konfliktista taatusti riemastunut. Mutta pakko sinne on huomen aamulla soitella. Lapsi odottaa soittoa.

Voi kunpa omaisin tasaisemman mielenlaadun. Kun tässä on muuten mennyt arki ihan hyvin, niin nyt sitten ollaan taas tässä.

 

[..?]

Mitä tapahtui?

 

[alkuperäinen]

No sen verran siis, että LASU:n tädit tulevat luultavasti tänne käymään. Lapsi kun kertoi opelle koulussa tilanteesta ja tuollaisilla henkilöillähän on se ilmoitusvelvollisuus LASUUn.

 

[..?]

Kurjaa, jos sinulla ei ole ketään kuuntelijaa. Oletko itse etsinyt helpotusta tilanteeseen ulkopuolelta, perheneuvolasta tms?

 

[alkuperäinen]

Vuosia sitten kävimme perheneuvolassa, mutta en nyt kokenut sieltä mitään kummoista apua saavani.

 

[(Laura)]

Tässä voi käydä myös niin että se lasu määrää teidät perheterapiaan tms puhumaan, saatte auki asioita. Tai saat apua muuta kautta, kuten tukiperheen tms.muodossa. Elä heti odota pahinta! Tsemppiä!

Olen itsekkin sellainen "nollasta sataan sekunnissa" tyyppi. Tai olin. Olen paljon harrastanut itsetutkiskelua, mietiskelyä, joogaa, mielikuva harjoituksia, erilaista rentoutumista visualisoimalla ja musiikin avulla. Pikkuhiljaa minustakin on kuoriutunut ihminen jolla on aika pitkä pinna ja ymmärtäväinen mieli!

Se on ärsyttävä todeta ja tajuta, mutta jos jatkuvasti on konfliktissa jonkun kanssa (puolison, lapsen, suvun, työyhteisön), niin vikaa on väkisin myös omassa peilikuvassa. Onneksi siitä voi oppia pois että provosoituu. Pitää lähteä pohtimaan mikä sen raivon laukaisee. Se voi olla jopa syvälle haudattu lapsuusmuisto tai muu kipupiste joka on jäänyt käsittelemättä. Voi olla hyvä myös käydä terapiassa ihan yksin. Itse en usko psykoterapiaan, mutta kovin moni sieltäkin on apua saanut.