Harmittaa kun lapsi ei ole hyvä missään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmissaan

Vieras
Tämä on näitä asioita joita en kerro ääneen koskaan kenellekään, mutta omassa mielessäni joskus harmittelen. Lapsi ei ole oikein missään jutuissa erityisen hyvä. Eikö jokaisella yleensä ole joku osa-alue jossa menee paremmin? Joku on hyvä jalkapallossa, toinen piirtämisessä ja maalaamisessa, kolmas sorminäppäryydessä, neljäs pituushypyssä, kuka nyt missäkin. Oma lapsi (6v, joo, on pieni vielä) tekee kyllä kaikkea ja on innokas, mutta mikään homma ei oikeastaan suju häneltä erityisen hyvin.

Harmittaa lapsen puolesta, kun tuntuu että hän ei saa oikein missään sellaista todellista onnistumisen kokemusta. Aina löytyy iso joukko häntä parempia, on nopeampia juoksijoita, on ketterämpiä kiipeilijöitä, on parempia askartelijoita, on parempia kaikessa. Sellaista tasapaksua keskikastia. Mistä ja miten löytäisimme hänelle sen oman jutun jossa hän voisi loistaa?
 
Totuus on, että suurin osa ihmisistä ei tule koskaan loistamaan missään. Miksi ihmeessä edes tavoitella sitä, että olisi paras jossain? Kunhan tekee sitä mistä tykkää ja osaa sen homman riittävän hyvin.
 
herranen aika! Ehkä lapsellasi on ihana luonne, sosiaalisesti lahjakas, pidetty kaveri? Miksi pitää olla hyvä napuhyppelyssä, että kelpais omille vanhemmille. Surullinen avaus.
 
Miksei hän riitä sellaisena kuin on?

Ehkä vain et näe vahvuuksia jos ajattelet hyvyyttä metreinä ja sekuntteina. Siinä on vaarana, ettei lapsi itsekään näe. Meillä esim. 6v on loistava suustaan, sillä pärjää maailmassa.
 
Höh, ei munkaan poika ole.. En silti painosta tai yritä liikoja. Missään nimessä en siitä mainitse koskaan mitään.. ei tarvi ollakkaan hyvä missään :) keskiverto riittää. Voihan hyvät taidot tulla esiin vasta aikuis iällä, niinku mulla. Olen mainio seura ihminen ja puhelen paljon joten ei ole mun seurassa vaivaantunut olo :)
 
Tärkeimpiä asioita, mitä omalle lapselleni voin opettaa, on tekemisen ilo.
Siis että tekee juttuja, koska tekeminen on kivaa. Lopputuloksella ei ole niin suurta väliä. Kyllä siinä silti voi kokea myös onnistumisen iloa! Jo jonkun asian valmiiksi saaminen voi joskus olla huippu juttu, vaikkei lopputulos olisi täydellinen.

Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi jo suorituskeskeisyyttä, kilpailua ja vertailua. En halua omalla asenteellani kasvattaa lasta siihen suuntaan. Kirjoitit itsekin, että lapsesi tekee innoissaan asioita, joten vaali sitä!! Lapsi voi määritellä onnistumisen ihan eri tavalla kuin monet meistä aikuisista. Älä vie sitä lapseltasi.

Keskity lapsen persoonaan! Hän on varmasti ihan huippu tyyppi.

Sitä paitsi lapsesi on vasta kuusi. Hän ei mitenkään ole voinut kokeilla vielä kaikkea. Olen itse löytänyt joitain lahjojani vasta nyt kolmekymppisenä. Sitä paitsi harjoitus tekee mestarin, kun tekee jotain, mistä oikeasti tykkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anastacia:
Yhdenkään lapsen ei tarvitse loistaa, paitsi vanhempien silmissä, teki sitten mitä vaan. Toivottavasti et oikeasti ajattele noin :ashamed:

Kyllä kaikki vanhemmat varmasti toivovat lapsen olevan parempi kuin keskiverto? Tai ainakin jossakin loistavan? Edes vanhemmansa silmissä?
 
nyt taitaa olla niin että teillä äiti haluaa sitä "kunniaa!
jos lapsi on innokas osallistumaan niin sehän on hienoa ja mahtavaa.
Aina pitää kannustaa ja kehua eikä tarvii olla niin vakavaa kilpailua
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Anastacia:
Yhdenkään lapsen ei tarvitse loistaa, paitsi vanhempien silmissä, teki sitten mitä vaan. Toivottavasti et oikeasti ajattele noin :ashamed:

Kyllä kaikki vanhemmat varmasti toivovat lapsen olevan parempi kuin keskiverto? Tai ainakin jossakin loistavan? Edes vanhemmansa silmissä?
Rehellisesti: Mulle riittää, että lapsi on iloinen puuhaillessaan. Aito ilo ja onni tulee siitä tunteesta, että riittää itselleen ja läheisilleen sellaisena kuin on. paljon syvemmältä kuin se, että pitäisi olla parempi kuin joku muu.

 
Tottakai lapsi riittää sellaisena kuin on, en ole häntä painostamassa mihinkään suuntaan, en odota hänestä NHL-kiekkoilijaa enkä mitään muutakaan suurta tähteä. Lasta kiitetään ja kehutaan. Lapsen oman itsetunnon takia toivoisin että olisi joku juttu jossa hän itse huomaisi olevansa hyvä. Ei tarvitse olla paras, mutta että hän itse huomaisi että juuri tässä jutussa minä pärjään ja olen tässä hyvä. Nyt nimittäin käy niin, että lapsi huomaa olevansa muita heikompi ja huomaa jäävänsä aina sinne porukan häntäpäähän. Lapset vertailevat itseään muihin, ja näen miten poikaa itseään surettaa kun hän ei pärjää.
 
Suomalaisista ei yleensä tule hyviä oikein millään saralla. Paremmat mahdollisuudet ovat niillä lapsilla joiden vanhemmat ovat älykkäitä.

Suuri kiinnostus jotakin kohtaan saattaa olla avain joissakin tapauksissa. Tarkkaile pitääkö hän jostakin erityisesti ja kokeile lisää erilaisia asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tottakai lapsi riittää sellaisena kuin on, en ole häntä painostamassa mihinkään suuntaan, en odota hänestä NHL-kiekkoilijaa enkä mitään muutakaan suurta tähteä. Lasta kiitetään ja kehutaan. Lapsen oman itsetunnon takia toivoisin että olisi joku juttu jossa hän itse huomaisi olevansa hyvä. Ei tarvitse olla paras, mutta että hän itse huomaisi että juuri tässä jutussa minä pärjään ja olen tässä hyvä. Nyt nimittäin käy niin, että lapsi huomaa olevansa muita heikompi ja huomaa jäävänsä aina sinne porukan häntäpäähän. Lapset vertailevat itseään muihin, ja näen miten poikaa itseään surettaa kun hän ei pärjää.

Onko kyse harrastuksesta, koulu aineista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tottakai lapsi riittää sellaisena kuin on, en ole häntä painostamassa mihinkään suuntaan, en odota hänestä NHL-kiekkoilijaa enkä mitään muutakaan suurta tähteä. Lasta kiitetään ja kehutaan. Lapsen oman itsetunnon takia toivoisin että olisi joku juttu jossa hän itse huomaisi olevansa hyvä. Ei tarvitse olla paras, mutta että hän itse huomaisi että juuri tässä jutussa minä pärjään ja olen tässä hyvä. Nyt nimittäin käy niin, että lapsi huomaa olevansa muita heikompi ja huomaa jäävänsä aina sinne porukan häntäpäähän. Lapset vertailevat itseään muihin, ja näen miten poikaa itseään surettaa kun hän ei pärjää.

Tämä on tärkeä asia oppia. En lähtisi purkamaan asiaa niin, että etsisin lapselle asian, jossa hän on ilmiömäinen. Se voi tulla myöhemmin lapsen omien aktiviteettien kautta, mutta hakemalla hakien se ei ehkä koskaan tule kohdalle. Ennemminkin vahvistaisin lapsen uskoa omaan itseensä näyttämällä sen toisen puolen kolikosta, eli näyttämällä, että moni lapsi pärjää häntä huonommin ja heillä on vähemmän mahdollisuuksia tehdä samoja asioita kuin hän. Ja että nämä vähempiosaiset lapset nauttivat kuitenkin siitä vähästä, mitä he pääsevät tekemään.

Jos lapsella on vaikeuksia esim. tasapainon kanssa tms. muita oikeasti elämää haittaavia tekijöitä, voisi asian ottaa esille neuvolassa tai omalääkärillä tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja S:
Tärkeimpiä asioita, mitä omalle lapselleni voin opettaa, on tekemisen ilo.
Siis että tekee juttuja, koska tekeminen on kivaa. Lopputuloksella ei ole niin suurta väliä. Kyllä siinä silti voi kokea myös onnistumisen iloa! Jo jonkun asian valmiiksi saaminen voi joskus olla huippu juttu, vaikkei lopputulos olisi täydellinen.

Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi jo suorituskeskeisyyttä, kilpailua ja vertailua. En halua omalla asenteellani kasvattaa lasta siihen suuntaan. Kirjoitit itsekin, että lapsesi tekee innoissaan asioita, joten vaali sitä!! Lapsi voi määritellä onnistumisen ihan eri tavalla kuin monet meistä aikuisista. Älä vie sitä lapseltasi.

Keskity lapsen persoonaan! Hän on varmasti ihan huippu tyyppi.

Sitä paitsi lapsesi on vasta kuusi. Hän ei mitenkään ole voinut kokeilla vielä kaikkea. Olen itse löytänyt joitain lahjojani vasta nyt kolmekymppisenä. Sitä paitsi harjoitus tekee mestarin, kun tekee jotain, mistä oikeasti tykkää.

Kiitos tästä vastauksesta. Tekemisen iloa ja innokkuutta olemme pyrkineet vaalimaan ja vahvistamaan, ja juuri tähän tämä huoleni liittyykin. Pelkään että ilo ja innokkuus katoavat, jos lapsi ei kehuistamme ja kiitoksistamme huolimatta koe itse olevansa riittävän hyvä, ja harmittelee itse epäonnistumisiaan. Me vanhemmat hyväksymme hänet juuri sellaisena kuin hän on, mutta tuolla ulkona odottaa raadollisempi maailma.
 
Tarviiko lasta verrata muihin? Meillä on kaksi erityislasta jotka yleisesti muiden aknssa samalle linjalle laitettuna eivät oikeasti pärjää yhtään missään. Silti heidän elämänsä on täynnä onnistumisen kokemuksia ja uusia taitoja - vaikka ne sitten tulevatkin omaa tahtiaan. Itse en osaa ajatella että lapsen tarvitsisi loistaa muihin verrattuna, kunhan vaan pärjäisi elämässä ja osaisi nauttia siitä.

Sitäpaitsi ei sillä lapsuusiän taitavuudella tarvi olla mitään varsinaista hyötyä elämässä. Itse opin nopeasti puhumaan, lukemaan jna, olin taitava käsitöissä, kuvaamataidossa, matikassa jne. Tietty oli omat heikkoutenikin kuten liikunta ja lauluääni. Kuitenkaan en tänäpäivänä koe että noista lahjakkuuksistani olisi mitään kovin erityistä hyötyä ollut siinä vaiheessa kun niitä olisi tarvittu. Lapsena minua heikommin noissa pärjänneet kaverit ovat voineet päästä paljon pidemmälle elämässään jne.
 

Yhteistyössä