harmaata arkea

onko muilla vastaavia kokemuksia, tai vinkkejä mitä pitäs tehdä.
ku miehen mielestä arki on vain sitä elämän pyöritystä, eikä se saa mahdutettua siihen yhtää romantiikkaa. en edes muista koska viimeksi ollaan rakasteltu, suoraan sanottuna mulla ei oo ollu intohimoisia tunteita mieheeni pitkään aikaan. ku lapsi on nukkumas niin se painuu tietokoneelle.
oon jo luovuttanu, en jaksa enää välittää mitä meidän välillä on, eletään vain yhdessä saman katon alla ja kasvatetaan lasta.

 

\

onko muilla vastaavia kokemuksia, tai vinkkejä mitä pitäs tehdä.
ku miehen mielestä arki on vain sitä elämän pyöritystä, eikä se saa mahdutettua siihen yhtää romantiikkaa. en edes muista koska viimeksi ollaan rakasteltu, suoraan sanottuna mulla ei oo ollu intohimoisia tunteita mieheeni pitkään aikaan. ku lapsi on nukkumas niin se painuu tietokoneelle.
oon jo luovuttanu, en jaksa enää välittää mitä meidän välillä on, eletään vain yhdessä saman katon alla ja kasvatetaan lasta.

Niin kuulostaa samalata kun mullakin,meillä on pitkä liitto takana 18vuotta ja kaks ihanaa murkkuikäistä muksuu,ja ukko istuu illat ja päivät tietsikalla siis ne ajat jotka vois olla meidän yhteistä aikaa
rakasteltu on joskus viimevuoden puolella eikä kyllä minuukaan enää huvitya edes koko homma,yritetäänkös keksiä jotakin poppakonstii tähän yhdessä?
Meillä taitaa olla vaan tällästä äiti ja isä suhdetta enää jäljellä,kaikki muu puuttuu totaalisesti,enkä tiedä haluunko edes enää muuta ainakaan tällä hetkellä.että tsemppiä sulle täällä myös samanlaisessa tilanteessa elelevä. :hug: :flower:

 

mellä sama juttu, vaikka ollaan oltu vasta 5 vuotta yhdessä. Tietsikka on se mikä kiinnostaa, ei mikää muu. Oma vika tietty kun teen kaiken valmiiksi. Haluaisin kovasti lisää lapsia, niin äijäkin sanoo haluavansa... oon kuitenkin vuoden ollu ilman ehkäsyä, mutta mites se lapsi sais alkunsa, kun ei seksi maistu. olen kyllä ajatellu laittaa äijän vaihtoon, mutta jotenkin sääliksi käy tuota ihanaa lastamme.

 

Samanmoista harmaata arkea täälläkin. Mä yksin pyöritän tän meidän arkirumban: töistä tullessa haen lapset hoidosta/iltiksestä, kiireellä kotiin laittamaan ruokaa ja raivaamaan keittötä, siivoamaan ruokailun jäljet pois, lasten kanssa seurustelua, iltapesut ja nukkumaan. Kaupassakäynnit hoidan myös lasten kanssa. Mies kun tulee kotiin niin housut nurkkaan ja kalsarit jalassa sohvalle nukkumaan, herää syömään ja tietsikalle ja sinne jää kökkimään kun me muut mennään iltasadulle ja nukkumaan. En jaksa ajatellakaan mitään inttiimiä kun aamulla herään klo 6 ja siitä jatkan koko ajan vauhti päällä tonne 20.30 asti.
Olis joskus kiva vielä tuntea se rakastumisen huuma ja kuulla toisen suusta jotain kaunista, mutta taidan saada osottaa seuraavaan elämään.

 

Heippa!Kaikilla tökkii joskus...Meillä vuorotellaan kaikissa lapsen tarpeissa,kuin syöttäminen kylpeminen ja nukkumaan menojen kanssa.Sillä välin toinen poimii ylimääräset lelut ynm pois ja sitten on sitä kahdenkeskistä aikaa.
Me laitetaan joko iltapalaa,ja jutellaan tai mennään saunaan.Saunassa voi sitten yrittää herätellä niitä seksuaalisia tunteita.Tai käy ostamassa jotain kivaa päälle pantavaa ja yllätä miehes jollain mistä tykkää.
Ja vaikka kerran kuussa lapsi/lapset hoitoon ja mennään ystäville tai kahdestaan syömään,leffaan tai muuten vaan hengailla kotona.
Meidän mielestä puhuminen on tärkeintä,ja sitten vaik sovitaan et jos sä oot tunnun tietokoneella mä meen yksin/kaverin kaa kävelylle tunniks.Tai mikä nyt sit on harrastuksina.Ja muuten ollaan perheen kesken,lauantaisin vaik uimaan tai pelataan yhdessä.
Nå täs vähän miten meillä on tapana piristää tylsää arkeamme. Ja meillä ainakin mies myös haluaa kuulla olevansa komee, tai voi tota sun tiukkaa peppuas.

 

Vähän miesnäkökulmaa asiaan:

Vastaavia ketjuja on täällä ollut viime aikoina enemmänkin ja se on kyllä antanut ajattelemisen aihetta miesten ja naisten eroista. Näköjään alkuhuuman hälvettyä suuri osa miehistä on tyytyväisiä ihan normaaliin perhe-elämään ja arkeen eivätkä tajua että parisuhdetta pitäisi jotenkin vaalia. Heidän tunteensa eivät tällaisessa arjen elämisessä välttämättä juurikaan laimene, mutta vastapuolen kyllä. Kärjistetysti: Miesten mielestä suhde on tila jossa vain ollaan, naiset taas vaativat huomioonottamista ja romantiikkaa.

Eli neuvoksi kaikille naisille, panostakaa heti suhteen alussa siihen että saatte miehen tämän ymmärtämään ja töitä parisuhteenne eteen tekemään. Vuosien päästä se voi olla myöhäistä. Jos suhde on päässyt jo arkipäiväistymään se on paljon vaikeampaa. Itse tajusin asian vakavuuden vasta kun ero oli jo oikeastaan tapahtunut. Onneksi palasimme jälleen yhteen ja nyt osaan ottaa kumppanini aivan eri tavalla huomioon.

Ketjun aloittajalle suosittelisin kissan nostamista pöydälle, eli keskustelua. Jos miehesi ei suostu asiaa ymmärtämään voisit ehkä hieman yrittää motivoida kertomalla että jos suhteenne jatkuu entisenlaisena niin se todennäköisesti päättyy eroon. Tämä voi kuullostaa ehkä aika rankalta, mutta siihen suuntaan suhteenne on menossa ellei käännettä parempaan tule. Parisuhdeterapiaa voisi kokeilla jos ette asioista kahdestaan pysty rakentavasti keskustelemaan.

Kuten tuossa jo mainittiinkin kahdenkeskisen ajan järjestäminen on erittäin tärkeää. En tiedä oletko itse tehnyt minkäänlaisia romanttisia aloitteita, mutta sitä voisi myös yrittää. Itselleni ainakin on tärkeää tuntea olevani haluttu ja kun olin tullut syystä tai toisesta tullut jonkin aikaa torjutuksi, lakkasin lähes kokonaan yrittämästä ja sopeuduin tilanteeseen. Miehet kyllä yleensä pitävät varsin suorista ja ronskeistakin ehdotuksista, eli jos vain saat jostain sen vanhan intohimon miestäsi kohtaan kaivettua esiin niin suoraan asiaan vaan. Kyllä sitä yritystä miehestäsikin romantiikan suhteen luulisi löytyvän, kunhan on taas on läheisyyden ja seksin makuun päässyt (itse taidan nykyään yrittää jo vähän liikaakin).