T
"Tinku"
Vieras
Oon välillä niin katkera elämälle. Olen kotiäiti ja opiskelen yliopistossa vielä tän kevään. Kaikki illat ja viikonloput menee koulutöihin, mutta koulumenestys ei silti ole oikein hyvä, joten ei ole varaa löysätä. Pidin vapaapäivän viimeksi joskus jouluna, eikä muutenkaan elämässä ole mitään kivaa lapsen lisäksi. Oon lisäksi ollut koko kevään jotenkin vähän kipeänä, edes lenkille ei jaksa. Mies hoitaa lasta, kun opiskelen ja on itsekin väsynyt.
Nyt olin odottanut, että oltaisiin menty miehen kanssa minilomalle, mutta lapsi on pari viikkoa ollut nuhainen, eikä nuku öisin. Ei sitä nyt voi hoitoon jättää eri kaupunkiin ja taas myöhemmin loma ei onnistu. Oon niin lopen väsynyt, niin väsynyt. Mulla ei ole oikein mitään sosiaalista elämää, muutettiin uuteen kaupunkiin ja tän väsymyksen/ajanpuutteen vuoksi ei pysty kunnolla harrastaan liikuntaa/muuta. Vituttaa järjettömästi kun vertaan muiden, lähinnä lapsettomien, tekemisiin ja sosiaaliseen elämään, vaikka oma valinta tää on. Burnoutilta tää tuntuu.
Millä tätä jaksaa, edes tän lukukauden loppuun?
Nyt olin odottanut, että oltaisiin menty miehen kanssa minilomalle, mutta lapsi on pari viikkoa ollut nuhainen, eikä nuku öisin. Ei sitä nyt voi hoitoon jättää eri kaupunkiin ja taas myöhemmin loma ei onnistu. Oon niin lopen väsynyt, niin väsynyt. Mulla ei ole oikein mitään sosiaalista elämää, muutettiin uuteen kaupunkiin ja tän väsymyksen/ajanpuutteen vuoksi ei pysty kunnolla harrastaan liikuntaa/muuta. Vituttaa järjettömästi kun vertaan muiden, lähinnä lapsettomien, tekemisiin ja sosiaaliseen elämään, vaikka oma valinta tää on. Burnoutilta tää tuntuu.
Millä tätä jaksaa, edes tän lukukauden loppuun?